Avaan aamulla silmät. Katson kelloa. Se näyttää 7.10. Katsahdan ulos. Vaihdan asentoa. Katselen kattoa. Mietin. Tai sitten en mieti. Kuluu puoli tuntia. Vaihdan asentoa. Avaan puhelimen ja katselen kuvia vanhoista ikkunoista ja ikkunaremonteista. Kuluu tunti. Käännän kylkeä, vedän peittoa paremmin ja suljen silmäni. Kuluu puoli tuntia. Kuulen kuinka joku kipuaa portaita yläkertaan ja avaa varovasti huoneeni oven. Avaan silmäni. Poika hyppää viereen ja kömpii peittoni alle. Makailemme vierekkäin ja höpisemme omiamme. Kuluu 40 minuuttia. Pojalle tulee nälkä. - Nouse vaan. Äiti tulee kohta perässä. Poika lähtee alakertaan ja katselen vielä hetken kattoa ja hymyilen.
Alan keittämään puuroa. Poika tulee viereeni - Äiti on niin ahkera. Äidille pitäisi antaa kuukausirahaa.
Okei, näkökulma se on tuokin ja kuukausiraha olis ihan jees.
Hidas elämä tekee hyvää. Hitaat päivät ja hitaat viikot.
Päätin remontin tehtyäni, että seuraava missioni on ruisleivän valmistaminen hapanjuureen. Alkaisin valmistaa leipää perheelle. Koko koti tuoksuisi hyvältä.
Koti on ollut valmis yli kuukauden. Leivän aika ei ole vielä ollut.
Hitaasti hyvä tulee.
Ilona
Minunkin mielestäni sunnintaiaamut ovat ihan parhaita kun lapset kömpivät viereen. Meidän pikkupoika tykkää näinä aamuina leikkiä vauvaa <3 Kiitos koskettavasta blogistasi, jonka löysin aivan hiljattain!
VastaaPoistaMulla meinas kriisi iskeä päälle näin maanantaiaamuna, kun nuohooja koputti ovea klo.07.15.
PoistaSiinä sitten juoksin alakertaan samalla vetäen vaatteita päälle :D
Normaalisti mun arkiaamutkin on yhtä hitailua ja köllöttelyä sängyssä.
Kiva, että löysit ja kiitos kauniista kommentista!