perjantai 8. marraskuuta 2013

Älytön puhelin







90-luvun loppupuolella kännykät alkoivat yleistyä. Minä olin yläasteella ja Nokian 3210 oli oikein hieno puhelin. Mahdollisimman kauan yritin pidättäytyä. Nimittäin puhelimen hankkimisesta. Piti olla asennetta ja periaatteita. 

Jossain vaiheessa yläastetta sorruin paineen alla ja ostin puhelimen. Laskut piti tietysti maksaa itse. Tekstiviestit maksoivat suunnilleen markan kappale. Se oli paljon se. PitiTarkastiMiettiäMitä160MerkkiinKirjoittaaJaMitenAsiatViestiinMuotoilee,EtteiMerkitMeneYli.

Puhelin on muutamaan kertaan tuon jälkeen vaihtunut. Asenne puhelimiin on pysynyt samana;
-Uusi ostetaan kun edellinen hajoaa.
-Puhelimelle asetetut vaatimukset: Pitää voida soittaa ja lähettää tekstiviestejä (ja tietysti ottaa vastaan molempia edellämainittuja).

Toisinaan pohdin kuinka kätevä älypuhelin olisi. No en minä oikeasti edes tiedä, kuinka kätevä se olisi, koska en oikeasti tiedä mitä kaikkea se sisältää. Tuo sana äly.
Tekniikan ihmelapsi - NOT.

Mies vielä pahempi. Kysyi taannoin, onko kosketusnäyttöpuhelin sama asia kuin älypuhelin. 
Minä niin fiksu ja kaikkitietävä olin, että -Daa, no ei todellakaan. Kuinka yksinkertainen sä voit olla?
Jos rehellisiä ollaan, en kyllä osannut jatkaa kertomalla niiden eroista.

Nyt siellä pudistellaan jo kiihtyneellä tahdilla päätä, että mitä ihmeen juntteja täällä kasvaa?

Juntteja tai ei. Kyse on kuitenkin edelleen siitä asenteesta.  Eikö vähempi riitä? Onko pakko mennä virran mukana? Onko pakko olla koko ajan niin sisällä kaikessa, että? Olisiko parempi olla enemmän tässä hetkessä kuin somessa? Tarvitseeko sitä oikeasti? Tahdonko olla koukussa?

Ennustan,että aika tekee tässäkin tapauksessa tehtävänsä ja jossain vaiheessa joudun murtumaan asenteideni edessä. Tämä tapahtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun puhelimeni sanoo sopimuksensa irti, eikä kaupoissa myydä enää älyttömiä puhelimia. Siinä vaiheessa, kun älypuhelin on saanut minut koukkuun ja olen kääntänyt kelkan, hehkutan luultavasti "kuinka hyvä tää appsi on, jolla voi mitata sykkeen kasvoista kameran avulla".

Vääjäämätöntä muutosta odotellessa päätän kuitenkin soittaa, tekstata ja olla läsnä. Tässä hetkessä, kasvo kasvotusten.


Olenko minä ainoa muinaisjäänne? Ja voitte te tekniikan aallonharjalla surffaavat vähän valaista minua.


P.S Kuvan puhelin on poikani. Se on ehdottoman hienompi kuin äidin. Sillä ei silti tarvitse mennä nettiin. Jos sitä käyttää liikaa muuhunkin, kuin soittamiseen ja puhelimeen vastaamiseen se voi joutua jäähylle. Niin kuin nyt. Kaksi viikkoa laatikon pohjalla odottelemassa, että käyttäjänsä oppii. Nimittäin sen, ettei puhelimella pelailla tuntitolkulla - salaa.




Ilona



6 kommenttia:

  1. Ihana Ilona :)

    Täällä ei surffata aallon harjalla, vaikka mulla iPhone onkin. Mä elän täällä yhden muinaisjäänteen kanssa. Luen digilehteä, Janne paperista. Katson netistä, Janne tekstiteeveestä. Janne ei tiedä mikä on some, mä olen siellä. Se sanoi, että riittää se tektitvn sivu 274: formulachat. Jannessa on jotain samaa, kun Kyrössä ja Nousiaisessa. Ilmankos se Hyvät ja Huonot uutiset on yksi mun lempiohjelmista. Täällä vallitsee sellainen rakastavien hymähdysten ilmapiiri toisen toimintoja kohtaan. Pistää hymyilyttämään, mutta ymmärtää hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan mahtavaa.
      Ai teilläkin on teksti-tv käytössä..meillä mies selaa aina urheilujutut sieltä läpi ensimmäisenä kun avaa tv.n.
      Jotenkin sitä on helppo pitää kiinni vanhasta, tutusta ja turvallisesta :)

      Poista
  2. No mie en olis halunnut vanhasta luuristani luopua, mutta kun meni rikki niin no can do... Juuri mainitsemillasi tavalla en olisi tarvinnut muuta kuin puhelu- ja tekstausominaisuudet... Vaikka olen kyllä fb -addikti, myönnän ihan rehellisesti sen. Vanhalla luurilla tarkistin kuulumiset naamakirjasta, mutta sen näyttö oli niin pieni, ettei sillä viitsinyt muuta tehdä. Nyt sit voi, mutta en mie kyllä ymmärrä tuosta Samsungistani läheskään kaikkea... Tuskastun kun en voin kirjoittaa tekstareita yhdellä kädellä näpytellen...auton ratissa nimittäin... Ja se on jotenkin hidas, vaikka poistelee turhia toimintoja ja päivityksiä. No kai sen kans oppii elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri noin. Kuinka helppoa tekstiviestin näpytteleminen on, kun on NÄPPÄIMET!

      Fb on kyllä varmasti kätevämpi mitä isompi näyttö ja uudempi puhelin :)

      Poista
  3. Hei, kivalta näyttää tää sun blogisi! On aika sama periaate nuiden luurien kanssa. Oon uuden tekniikan kanssa nykyään vähän pihalla :D Muutaman kerran oon hipaissu älypuhelinta ja saanu senkin ihan sekaisin. Normaali kännykkä siis löytyy josta voi soittaa/textata/käydä fb:ssä (vaikka en oo käyny ku sen kerran). Mies tosin hommas juuri älypuhelimen.. vähän on siitä sivusta siis tullut seurattua sen käyttöä. Mulle riittää vielä tuo fossiilin aikanen luuri iha mainiosti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marjut- tervetuloa!

      Ihanaa huomata, etten ole ainoa muinaisjäänne :)

      Poista

Kiitos!