keskiviikko 19. marraskuuta 2014
Uuden edessä
Eräänä päivänä huomasin kotiuttavani kirpputorilta vauvan kylpyammeen ja kaksi käyttämätöntä bodya muutamalla eurolla. Ripustaessani vitivalkoisia vauvanvaatteita pyykkinarulle, huomasin pientä kaipuuta. Taputellessani ystäväni vastasyntynyttä masuvaivaista vauvaa, huomasin kuinka luontevalta olo vauva sylissäni taas tuntuikaan. Kuullessani toiselle ystävälleni sijoitettavasta vastasyntyneestä vauvasta, huomasin pohtivani, että kyllä meillekin taas mahtuisi. Siirtäessäni Manduca-kantorepun syvemmälle kaapin perälle, huomasin toivovani sille käyttöä.
Eräänä ihan tavallisen päivän tylsänä hetkenä huomasin avaavani lainavauvojen vaatekaapin. Sen, joka on ollut suljettuna viimeiset puolitoista kuukautta. Viikatessani vaatteita pinoihin värijärjestykseen, huomasin laittavani ne ihan pikkuruisimmat ja suloisimmat vaatteet eteen odottamaan. Muutaman tunnin päästä puhelin soi ja näytössä välkkyi sosiaalityöntekijän nimi. Huomasin hymyileväni. Hetken päästä vauvan kehto roikkui olohuoneen katossa, pikkuruiset vaipat, tutit ja maidot oli haettu kaupasta, vauvan riippumatto laitettu paikalleen ja vaipanvaihtopiste aseteltu käyttövalmiuteen. Ajaessani synnytyssairaalaan olin edelleen hämmästynyt ja huomasin pienten perhosten kutittelevan vatsani pohjassa. Tietämättäni vauvasta olin valmistautunut hänen tuloonsa lähipäivinä. Taas olimme uuden edessä. Nöyränä, mutta kiitollisena siitä, että saamme olla osana tämän pienen ihmisen elämää ja tarinaa.
Ilona
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihanaa, jännittävää ja työntäyteistä uutta elämäntaivalta! :)
VastaaPoistaKiitos. Ja huh, työntäyteistä todellakin. Avasin juuri tietokoneen ensimmäisen kerran kuuteen päivään :D
PoistaVauvantuoksuisia hetkiä sinne!
VastaaPoistaOn tuo kyllä erityinen työ. Äitini paras kaveri teki suht samaa mun teinivuosina (tosin heillä vauva oli aina jotenkin aika tarkalleen saman ajan hoidossa ja yleensä adoptiokoti oli jo tiedossa kun vauva saapui heille odottelemaan sitä, että saatiin adoption paperisota ja odotusajat hoidettua), ja silloin olin aina niin kovin hämmästynyt siitä, miten joku voi saada vauvoja lainaan. Niitä ihania pulleroita, tankkaamaan rakkautta kunnes pääsevät omaan kotiin.
Adoptiovauvat ovat jotenkin ihan oma lukunsa. Vaikka vauvan elämä on jo alkumetreillä saanut varsin traagisen käänteen, kun hän joutuu eroon äidistään, on adoptiotapaukset myös positiivissävytteisiä ja täynnä toivoa. Joillekin elämän suurien unelmien täyttymystä pitkien odotusten jälkeen.
PoistaTeette todella arvokasta hommaa. Toivottavasti yhteisistä hetkistä tulee ikimuistoisia. <3
VastaaPoistaSitä nyt jo katsoo vauvaa ja pohtii haikeudella sitä, kuinka ohimeneviä nämä hetket ovat.
PoistaVoi miten ihana postaus. Noinhan se taitaa mennä että me omalla tavallaan valmistaudumme ennakkoon vaikka emme sitä tietoisesti teekään. Olisipa niin ihana valmistautua pienen ihmisen tuloon. Mutta meillä valmistaudutaan hallinto-oikeuden suulliseen käsittelyyn. Joten meillä ollaan ihan erilaisissa tunnelmissa kuin teillä. Nauti vauvan tuoksusta minunkin puolestani.
VastaaPoistaKiitos, nautin. Voimia teille!
Poista<3
VastaaPoistajoo tui tui <3
PoistaVoi sinä! Minä niin odotan tuota puhelua nyt myös. Mielessäni teen noita samoja ranneliikkeitä päivittäin (pienet vaatteet eteen, vaunukoppa paikalleen, tutteja ha maidot kaupasta). Olen niin valmis! Rakas sossu, soita pian! Tietenkään ei voi toisaalta kellekään toivoa sitä, että joutuu syystä tai toisesta lapsestaan luopumaan. Siispä muotoilen tuo edellisen lauseen uusiksi: Rakas sossu, jos sinun pitää jollekin näissä asioissa soittaa, soita meille!
VastaaPoistaOnnea teille vauvaelämään!
Tosiaan, toivotaan puhelujen ohjautumista sinne suunnille <3
PoistaNiin se vaan on, että aina se on yhtä iso yllätys. Se puhelu. Ja aina se on yhtä suuri jännitys, mitä sieltä tulee.
<3 <3 <3
VastaaPoista:) ja kyl.
PoistaIhana vaisto <3
VastaaPoistaJotenkin se elämä osaa aina yllättää.
PoistaIhana kirjotus..ja vaisto. :)
VastaaPoistaTähän tarinaan paljon kaikkea hyvää. <3
Tämän tarinan alku olikin aika tahmea ja työläs, mutta nyt alkaa jo helpottaa.
PoistaIhana sinä <3
VastaaPoista<3
PoistaIhania hetkiä teille. <3 Meille tuli yllättäen myös vastasyntynyt muutama viikko sitten. :)
VastaaPoistaOi - samoin!
PoistaIhana <3 osaat niin hyvin pukee sanoiksi nuo ihanat tunteet <3 ihania hetkiä vauvan kanssa,nauti! <3
VastaaPoistaKiitos Annu. Ja nautin..paitsi niistä aamuyön unettomista tunneista ;)
PoistaLuonnollisesti olen iloinen, että meidän vauvamme eivät ole tarvinneet "palveluitasi", mutta jos jostain syystä niin olisi niin juuri tuolla tavalla työhönsä suhtautuvalle varaäidille ne toivoisin. Nyyh ja niisk taas!
VastaaPoistaKiitos kauniista sanoista Milla <3
PoistaEn ole aiemmin tainnut tätä blogia kommentoida, mutta nyt kommentoin. Olipa sydäntä lämmittävä kirjoitus <3
VastaaPoistaHei Lupiini tervetuloa ja kiva kun kommentoit.
PoistaJa kiitos :)
Ihan menin kananlihalle kun luin tämän... oi että...
VastaaPoistaJotenkin tämä elämä on niin hassua ja arvaamatonta. Viikko sitten olin vielä tuikitietämätön mistään ja nyt vauva-arki on jo täysillä päällänsä.
PoistaNo nyt! Riensin sun laittaman kommentin jälkeen heti tänne katsomaan, että varmaankin täältä löytyy aiheesta lisää! Ja löytyihän, voi että.
VastaaPoistaVitsit. Arki (ja vauva) on imaisseet niin mukaansa, ettei meinaa muita blogeja ehtiä lukemaan. Saati sitten kommentoimaan. Pitääpä yrittää törmistäytyä.
Poista<3
VastaaPoistaSain muuten ennen vauvan tuloa kaksi vuotta tekeillä olleet lapaset valmiiksi ja tiskirätin myös. Jeij. Nyt on uusi lapanen peukalovaiheeseen asti tehtynä.. ja siihen se jää odottelemaan (apuja nimittäin). Että mummiksen kokoontumista odotellessa ;)
Poista:) Hyvä hyvä!
PoistaVoi sydän, mikä kirjoitus. Ihana.
VastaaPoista