lauantai 31. joulukuuta 2016
Ohi on
Vuoden ensimmäisenä päivänä julistin omalta osaltani haasteen alkaneeksi. Aioin olla koko vuoden ostamatta uusia vaatteita.
Kertakäyttökulttuuri on valloillaan, vaatteita saa muutamalla eurolla ja uusien muotivirtausten pyyhkäistessä ohi tasaiseen tahtiin vanhenee myös vaatekaapin sisältö, mikäli mielii pysyä mukana virrassa. Vaatteiden ollessa halpoja, ei vaatteita tarvitse kunnioittaa eikä vaatekaapin sisältöä tarvitse vaalia. Nyppyyntyneen paidan voi korvata uudella ja muodista pois menneen vaatteen voi unohtaa kaapin pohjalle. Ihmiset ovat välinpitämättömiä luonnon ja maapallon suhteen eivätkä ajattele yltäkylläisyydessään omaa napaansa ja vaatekaappiaan pidemmälle.
Olen useamman vuoden ollut matkalla kohti kapselivaatekaappiajatusta. Omistaa tietty tarkasti valikoitu määrä vaatteita, jotka sopivat kaikki toistensa kanssa keskenään yhteen. Kuinka helppoa pukeutuminen ja vaatteiden hankinta olisikaan. Rahat, aika ja luonto säästyvät, kun ostaisi ja pukisi ylleen vain tarkkaan harkittua ja laadukasta omalle tyylilleen sopivaa, eikä tyylillisiä tai taloudellisia hairahduksia pääsisi näin käymään. Olen vuosien aikana poistanut vaatekaapistani vaatteita, jotka eivät jostain syystä kuulu sinne. Vaatteet eivät sovi minulle, eivät tunnu joltain osin hyviltä päällä, jäävät käyttämättä vaikka tykkään niistä, ovat ihania, mutta tyylillisesti kaukana minusta, ärsyttävät, ovat huonokuntoisia tai ovat tulleet käyttöikänsä päähän. Olen viimeisien vuosien aikana ollut tarkkana sen kanssa, mitä vaatekappaleita suppeaan vaatekaappiini päästän. Silti kaapissani on ollut ja kaappiini on eksynyt vaatteita, jotka sinne eivät jostain edellä mainituista syistä sovi.
Ajattelin, että Vuosi ilman uusia vaatteita- haaste saisi siis olla minulle sysäys entistä harkitsevampaan kuluttamiseen. Vuoden jälkeen tietäisin entistä paremmin, mitä tahdon päälleni laittaa ja vaatekaappiini päästää. Vuosi osoittaisi minulle, kuinka hyvässä ja etuoikeutetussa asemassa olemme saadessamme valita. Oikeastihan meidän hyvinvointiyhteiskunnassa eläjien vaatekaapit ovat usein runsaudessaan sitä luokkaa, että niiden sisällön turvin eläisi vuosia herroiksi ostamatta yhtään mitään uutta. Tai vaihtoehtoisesti vaatettaisi yhden pienen kylän. Vuoden aikana minulle tarkentuisi tyyli ja tarpeet, se, mitä tuleva kapselivaatekaappini tulisi sisältämään ja mitä hankintoja minun tulisi vaatekaappiini tehdä.
Vuosi on ohi. Vuoden aikana en ostanut yhtäkään uutta vaatetta alusvaatteet ja sukat lukuunottamatta. Kengät olivat kompastuskiveni. Thaimaassa reppureissatessamme päätimme päästä Bangkokin yhteen luksuspilvenpiirtäjien kattoterassiravintoloista. Nuhjuisilla terveyssandaaleilla sisään yrittäjä olisi käännytetty jo hissin ovelta takaisin nuhjuisen hotellihuoneen yhteismajoitustilan kerrossängyn yläpetiin. Niinpä mukaani lähti monituhatliikkeisen kauppakeskuksen ehkä ainoat 41 koon jalkaani mahtuvat korkokengät. Kaduin aavistuksen hankintaani jo hipsutellessani luksuspilvenpiirtäjään korkeissa pilvenpiirtäjän korkuisissa hiukan epämukavissa, mutta ah niin kauniissa koroissa. Maisemat yli suurkaupungin yön antoivat kuitenkin hankintani anteeksi.
Vuoden toinen hairahdus oli kauan hakusessa olleet yleispätevät jalkaan täydellisen tuntuiset tossut, joilla voi mennä niin lenkille kuin kauppaankin. Jotka sopivat niin mekkojen, farkkujen kuin verkkareidenkin pariksi. Taas kerran löytö oli ainoa laatuaan, koska harvinaista kyllä, koon 41 kenkä mahtui jalkaani puristamatta mistään. Tämä melkein once in a lifetime- kokemus unelmatossut jalassani kenkäkaupassa sai minut vakuuttuneeksi siitä, että kengät ovat minun poikkeukseni haasteessa.
Vuosi on lyhyt, mutta pitkä aika. Vuoden aikana olen tuntenut itseni kummajaiseksi vaatekaupassa, olen huomannut tipahtaneeni kärryiltä viimeisimpien muotivirtausten suhteen, olen käynyt useita kertoja mieheni vaatekaapilla, olen tuntenut useita kertoja mullaeioomitäänpäällepantavaa-fiiliksiä, olen käynyt vaatekaappini sisällön kriittisesti läpi kahteen kertaan ja poistanut kaiken sinne kuulumattoman ja olen tuntenut toisaalta elämän olevan valtavan yksinkertaista. Vuosi ilman uusien vaatteiden ostoa on ollut helppo ja mennyt nopeasti. Vuosi on tähdentänyt minulle juuri niitä asioita, joita olin sen ajatellutkin tähdentävän ja nyt olen matkalla kohti superkriittistä ja aika ostamatonta kapselivaatekaappielämää, kunhan vain ensin saan kapselini koottua. Vuoden aikana minulle on kertynyt ostoslistaa ja vuoden päätteeksi löydyin alennusmyynneistä aikuisten naisten vaatekaupasta (sellainenhan Nanso on) ostamasta suomalaisia trikoovaatteita mummojen keskeltä. Tyylilleni uskollisena ja tulevan kapselipuvustoni kulmakiviksi - mustan ja harmaan sävyissä -tietty.
P.S. Aikaisemmin vaatekaappiini on päässyt kurkistamaan ja olen kirjoittanut kapselivaatekaappisuunnitelmistani täällä .
P.P.S. Jos olet pohtinut hypätä vuonna 2017 mukaan Vuosi ilman uusia vaatteita-haasteeseen, suositteluni. Tulet yllättymään ja onnistumaan!
Ilona
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kuvia kehiin siitä, mitä kaapissa on jäljellä :) Mun loppuvuoden löytö oli merinovillaiset vaatteet. Luulen, että jatkossa käytän talvikauden lähinnä näitä.
VastaaPoistaJäljellä oli kaikkien karsintojen jälkeen ehkä 30-40 vaatekappaletta. Muutamia farkkuja, kauluspaitoja,muutama neule ja huppari sekä kauhtuneita vuosia vanhoja hihattomia paitoja,joista en aio luopua ja muutamat luottofarkkushortsit.
PoistaOlen pohtinut, että kapselia varten kuvaan jossain vaiheessa valmiita asukokonaisuuksia itselleni malliksi.. pitääkin kirjoittaa jossain vaiheessa kuvitettua juttua siitä, miten uuden vaatekaapin kokoaminen sujuu :)
Itse en aivan onnistunut, mutta syytän siitä kilojen karistumista. (tekosyy?) Haaste kyllä herätti ja aiempaan verrattuna ostin vain pakon edessä, kun ennen ruokakaupassa olisi kärryyn saattanut eksyä vaate tai parikin (lidli on tässä suhteessa todella vaarallinen!). Juuri ajattelin aihetta tänään töissä ja täytyy vielä kirjoittaa siitä itsekin, sen verran isoja oivalluksia on vuoden aikana tullut. Tästä on hyvä jatkaa :)
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta Ilona!
No mutta mikä toisaalta voisi olla positiivisempi syy haasteen epäonnistumiselle kuin vaatekoon pienentyminen (olettaen, että kropan kutistuminen on ollut tavoiteltua/toivottua)?
PoistaHuomasin muutamaan otteeseen vaatekauppoihin kaverin seurana mennessäni, että kyllähän sitä helposti jotain kivaa nähdessään kehittäisi tarpeen itselleen. Kaupat ovat kaikenlaisia houkutuksia täynnä joten homma on niin paljon helpompaa, kun on vaan päättänyt olla lipsumatta tai kun sanoo itselleen, että minä en TARVITSE (joten en osta) tai kun yksinkertaisesti ei vaan mene vaatekauppoihin.
Mä oon pitkästä aikaa oikeastaan innoissani siitä, että mulla on tarpeita erilaisille vaatehankinnoille. Nyt etsin ja hankin itselleni täydelliset kaapistani uupuvat jutut rauhassa ja hyvällä omalla tunnolla ja tämän jälkeen voin toivottavasti vetäytyä "Aina helppo vaatepäivä/Ei moneen vuoteen uusia vaatteita"-moodiin :D
Hyvää vuoden vaihdetta ja tulevaa vuotta sinullekin!
Mun haasteeni onnistui ja ei onnistunut. Ei tullut nollatulosta, tuli raskaus, lapsen syntymä ja imetys - mutta aika hyvin väittäisin päässeeni siihen, mitä vuoden ostolakolla tavoittelinkin. Vuoteen mahtui yksi hutiostos kaupasta, yksi ei-niin-tarpeellinen ostos ja muutama kirppispettymys, ja tavoitteena on, että sellaisia ei ensi vuonna enää tule. Toisaalta nettikirppikset vaatettivat aika lailla koko raskauteni ja imetystaipaleen alun, ja ne muutama kaupasta ostettu vaate olivat suomalaista työtä, ja nappivalintoja vaatekaappiin (ja sopivat myös näin raskauden jälkeen).
VastaaPoistaTälle vuodelle pyrkimys on ennen kaikkea selvittää, mikä on sellainen vaatemäärä, jolla suomalaisena, paljon liikkuvana ja ulkoilevana pärjää neljässä vuodenajassa fiksusti ja siististi pukeutuneena.
Sinullahan on ollut positiivinen vuosi kaikkine muutoksineen - onnea♡
PoistaEihän tuo elämä oikeasti tarvitsekaan olla niin mustavalkoista, että muutaman hankinnan takia haaste kosahtaa. Vuosi on pitkä aika olla ostamatta mitään vaatetta kaupoista ja vaikka muutama hairahdus tulisikin, niin ihan älyttömän hyvin enivei! Tärkeää ja ajatuksena tuon haasteen kohdalla lienee myös se muutos ajatuksen ja tekojen tasolla tuon kuluneen vuoden jälkeen myöhemmässä elämässä. Se ajatusmaailman ja ostoskäyttäytymisen muutos!
Vau, hatunnosto! Päätin itse vuosi sitten, että vähennän vaatteiden ostoa ja kuljen kohti samaa päämäärää kuin sinä, mutta toisella metodilla. Olen ollut tyytyväinen vuoteeni, sillä hutiostoksia ei ole juuri tullut, mitä juuri pyrin oppimaan. Tarkoitus on jatkaa uusi vuosi entistä puritaanisemmalla linjalla vaatekaappia tyhjentäen ja täsmentäen :). Onnittelut sinulle tärkeän projektin läpiviemisestä. Ja ps. blogisi&samanhenkiset ajatukset oli kiva löytö!
VastaaPoistaEi se keino vaan se päämäärän saavuttaminen :)
PoistaEikö olekin ihana tunne, kun vaatekaappi alkaa selkiytyä ja täsmentyä niin, että suurin osa vaatteista tuottaa iloa!
Pitäisi ottaa tässä joku päivä tuumaustauko ja vähän katsella vaatepalapeliä, että mitä yhdistelmiä niistä oman vaatekaapin osasista saa. Juuri luin yhden ulkomaisen kapselivaatekaappijutun, jossa 15 vaatekappaleella satiin aikaiseksi 50 eri asukokonaisuutta. Taitavaa sanoisin.
Hyvä sä! Hienosti vedetty ja pohdintasi olisi tarpeen monille.
VastaaPoistaKiitos ja kiitos :)
PoistaTässä mä yritän hienovaraisesti esimerkin voimalla saada pientä muutoksen/ajatuksen siementä istutettua muihinkin ;)
Vuosi ilman uusia vaatteita -haaste on myös omalta osaltani onnistuneesti takana päin ja herätti pitkälti samoja ajatuksia. :) Korkokenkien sijaan käytin yhden oljenkorteni marraskuussa ihaniin, lampaankarvavuorisiin talvikenkiin, joille tällä viikolla toivottavasti tulee jo käyttöäkin. Opettelin myös pidentämään vaatteiden käyttöikää korjaamalla haaroista puhkikuluneita farkkuja ja parsimaan paksuja sukkahousuja - ennen en ole viitsinyt moiseen vaivautua, mutta luettuani Rinna Saramäen Hyvän mielen vaatekaapin se alkoi kuulostaa enemmän kuin järkevältä. Lainasin myös kaverilta nypynpoistajan, jolla hurruuttelin pari villapaitaa kuin uudeksi. Muutaman vaatteen sorruin ostamaan kirpputorilta, sentään enemmän tarpeeseen kuin ostohalun tyydyttämiseen. Tänä vuonna ajattelin jatkaa melko samalla, tosin vähemmän absoluuttisella linjalla, ja aloittaa vaatekirjanpidon. Toistaiseksi olen vain tilannut pitkään himoitsemani keltaiset collegehousut R-Collectionilta. Suomalaiset mummomerkit rules! :D
VastaaPoista- Noora
Hyvän mielen vaatekaappi on ollut minunkin tarkoituksena lukea (kiitos taas muistutuksesta), mutta olen armottoman huono tarttumaan kirjoihin. Täytyy ryhdistäytyä.
PoistaHeiii - R-Collectionin collegepaita on myös mun ostoslistalla! Heidän nostalgisia anorakkeja ollut mulla joskus kultaisella ysärillä ja olen haaveillut heidän silkkipaidoista ja mekoista. Collegevaatteita ei ole vielä heilä ollut mulla ja kuulisin mielelläni kokemuksia ja fiiliksiä laadusta. Kerrohan ensifiilikset housuista ja materiaalista jos ovat käyneet pesussa ja olleet jonkun kerran päällä :)
*heilä = heiltä
PoistaHienoa!! Itse tykkään niin paljon leikitellä tyyliasioilla, että ihan ostolakkoon en halua ryhtyä. Kuitenkin, jos tekee mieli shoppailla, suuntaan aina kirppikselle enkä vaatekauppoihin. Luulen että paras tapa olla ostamatta on yksinkertaisesti se, että ei kiertele huvikseen niissä vaatekaupoissa. Lisäksi sallin hyvillä mielin suomalaisilta, eettisiltä merkeiltä vaatteiden ostamisen. Hinnan takia niitä ostoksia ei kuitenkaan tule tehtyä kovin usein. Haasteensa tuo kuitenkin se, että työskentelen (kylläkin vain opiskelujen ohessa noin kerran viikossa) ketjuvaateliikkeessä, jolloin näkökenttääni väkisinkin osuu välillä jotain aivan ihanaa, jonka haluan ostaa. Toisaalta taas samainen työni on jollain tapaa turruttanut, niin että harvemmin enää edes löytyy niitä mielettömiä juttuja, kun näkee niitä vaatteita koko ajan saa olla jotain todella osuvaa että se herättää ostohalun. Ja silloin kun jotain löytyy, ovat ne lähes poikkeuksetta sellaisia lempivaatteita, jotka istuvat tyyliini kuin nenä päähän ja joita käytän paljon. Tällainen on mun "shoppailutapani" :) Blogissani esittelen myös kirppislöytöjäni asukuvina ja toivon että niistä saa inspiraatiota uusien vaatteiden ostelun korvaajaksi.
VastaaPoistaKyllä, hyviä pointteja. Mä oon ihan samaa mieltä, että se vaatteiden näkeminen kaupoissa kierrellessä saa aikaan tarpeita ja asettaa liian suureen houkutukseen ihmiset ja näin heräteostoksia tulee tehtyä. Vaatteiden alhainen hinta tukee tietysti omalta osaltaan tätä prosessia.
PoistaVoin kuvitella fiiliksen,joka ketjuvaateliikkeessä työskennellessä tulee. Ehkä juuri sellainen turtuminen ja turhautuminen.
Mua ärsyttää ja harmittaa, kun mulla oli joitain tiettyjä juttuja ostoslistalla ja näin ihan hulluna vaivaa yrittäen etsiä niitä suomalaisilta valmistajilta. Kuten mustan trikoisen mekon. Löytyihän niitä, mutta mun päällä olivat poikkeuksetta aivan uskomattomia telttoja. Siis sellaisia, että näytin pieneltä lapselta, joka on laittanut isän villapaidan päälleen. Loppujenlopuksi jouduin kävelemään ketjuliikkeeseen ja nappaamaan sieltä sen mustan trikoomekon, joka oli heti ensi koittamalla hyvä ja oikean kokoinen. Plaah.
No tulen kuluttamaan sen mekon puhki asti, jos sillä saisi anteeksi synnit ;) :D
Pitää tulla vierailulle katsomaan kirppislöytöasukuvia!