keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Tähän fanfaarit





Random-onnetar suosi kalenteriarvonnassa nimimerkkiä Päivi T. Onnea kalenterin tulevalle uudelle omistajalle! Sattui tosin puuttumaan sähköpostiosoite kommentista, joten ole yhteydessä minuun ilonakeskenerainen@gmail.com ja lähetä kotiosoitteesi, niin saadaan kalenteri postiin. Jeij.





P.S. Ei vale-Päiveille,





Ilona




maanantai 29. joulukuuta 2014

TJ?





Mies ynnäili eräänä päivänä, että -Paljon sulla olikaan TJ?


Ja minähän tasan tiedän. Se on 13. Olen nimittäin buukannut itselleni avannon ja savusaunan juuri siksi illaksi. Juuri silloin aion korkata avantouintikauden ja ottaa joka ikinen sunnuntai-iltapäivä kevääseen asti omaa aikaa vähintään sen neljä tuntia. Istua saunassa ja käydä ainakin kymmenen kertaa avannossa. Miettimättä mitä kotona tapahtuu ja kuinka vauva voi. Silloin otan takaisin ne kaikki tunnit ja kerrat. Kun en ole itseäni päässyt hoitamaan.


Tiedämme siis milloin vauva muuttaa. Tällä hetkellä se tuntuu helpotukselta. Vaikka hän on ihana ja arki menee jo paremmin. En sanoisi enää, että haastavaa. Sanoisin vain vaativaa. Silti nyt tuntuu hyvältä. Tieto siitä, että lomaa on edessä. Kokonaisia öitä on edessä. Ja hetkiä, kun voi keskittyä muihin ja johonkin muuhun. Niitä on edessä.


Jos nyt alettiin purkamaan, niin puretaan lisää. Teinin osalta ilmoitimme, että yhteisiä vuosia hänen kanssaan olisi saanut olla vielä monta edessä. Niinkun TJ 3 vuotta. Olisimme olleet valmiita ryhtymään hänelle pitkäaikaisperheeksi. Halu oli molemminpuoleista. Mutta mitä vielä, (monta kirosanaa) järjestelmä päätti toisin. Järjestelmä päätti perustella, että olemme nyt vastaanottoperhe. Järjestelmä päätti, että teinille etsitään toinen. Uusi perhe. Ja monta kirosanaa lisää. Me emme tarvitse sympatiaa. Meidän elämä jatkuu silti ihan hyvänä. Mutta teini, hän tarvitsee ja saa kaikki sympatiat mitä voi vain tarvita ja saada.




P.S. Enkä mä edes kiroile yleensä.





Ilona





lauantai 20. joulukuuta 2014

Päivän paras





Mies tiedusteli eräänä päivänä - Mikä se olikaan se koru, jota oot jo kauan katsellu?


Lähetin miehelle linkin verkkokaupasta, jossa korua myytiin.
Kirjoitin perään - Oho. Näyttää olevan ilmaiset postikulut. Jopas sattui.


Muutaman päivän päästä mies palasi asiaan - Oon nyt miettinyt. Ja sä voit tilata sen korun itsellesi.


Tähän monta sellaista naurua tirskuvaa hymiötä. Siis GIVE ME A BREAK! En mä odottanut, että mies mulle mitään ostaisi joululahjaksi. Ei meillä paljoa sellaisia ostella. Ja mä sitä paitsi sain sen sohvan (..Joka ei muuten mahtunut toimitettaessa ovesta sisään. Mutta se on jo ihan toinen tarinansa). Mutta toi nyt oli jo vuosisadan paras joululahjanhankinnan ulkoistamisyritys!


Niin että  -Kyllä mä nyt urpo tiedän, että mä saan omilla rahoillani ostaa itselleni koruja!


..ja muutaman päivän päästä - Tiedätkö, että mä näin muuten niitä koruja Stockmannin koruosastolla siinä ihan käytävän vieressä siinä vitriinissä (VINK VINK!!!!).





Ilona





perjantai 19. joulukuuta 2014

Arvon lukijat, arvon kalenterin





Vuosi sitten otettiin varaslähtö ja tulevan vuoden kalenteri pääsi seinälle hyvissä ajoin.


Tänä vuonna loppuvuosi on ollut kohtuullisen kiireinen. Kädet ovat olleet siinä määrin täynnä, etten ole ehtinyt tietokoneella paljoa selailla ja kartoittaa tulevan vuoden kalenteritarjontaa. Puhumattakaan kalenterin hankkimisesta. Ei se mitään. Tontut olivat varmasti antaneet tilanteestamme vihiä graafisen suunnittelijan kalenteripajalle. Sain nimittäin yllättäen ja pyytämättä postia Vuosikalenterin suunnittelijalta Tommi Jäköltä ja eilen tipahti postilaatikosta (okei, postitoimistosta) tulevan vuoden tyylikkäin kalenteri. Kiitos!


Pyysin kainosti toisen teillekin. Niinpä pistämme arvonnan pystyyn.


Uudet sekä vanhat lukijat, anonyymit sekä kirjautuneet. Kaikki. Tervetuloa Keskeneräisen valmiiseen arvontaan. Jätä terveisiä, palautetta, kerro kuulumisia tai älä. Mutta jätä ainakin sähköpostiosoitteesi. Näin olet osallistunut.


Arvonta alkaa än yy tee nyt ja päättyy vuoden lopussa.

Ja kiitän. Kiitän taas jokaista teistä. Tätä hommaa on varsin mukava tehdä, kun on noin mukavia lukijoita. On ihan superia, kun jaksatte lukea, kommentoida ja lähestyä sähköpostitse. Ja kaikkea.



P.S. Jos onnetar jättää suosimatta ja tahdot kuin tahdotkin kalenterin, niin suunnista Taidehalliin tai Kauppaan.


P.P.S. Kalenteri saatu lahjana. Kiitoksena.





Ilona





tiistai 16. joulukuuta 2014

Vasten mun kasvojani






Totuus nimittäin. 


Käytiin katsomassa, mitä sitä on tullut ostettua. Pikkuhiljaa alkaa siis valjeta se työn määrä, joka meillä on edessä. Rakastan projekteja ja olen innoissani. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että hieman myös kauhuissani. Pientä stressiä aiheuttaa se, että kantorepussani keikkuu tälläkin hetkellä vauva, joka on suurimman osan hereilläoloajastaan kiukkuinen kuin ampiainen. Vauvan piti jatkaa matkaa meiltä jo ennen joulua ja meillä piti olla lasten joululoman ajan aikaa remontoida ja muuttaa uuteen kotiin. Tässä sitä kuitenkin keikutaan kantoreppuineen jumppapallon päällä, vailla tietoa vauvan tulevaisuudesta. Vailla tietoa remonttiaikataulumme tulevaisuudesta. 

Takaisin taloon. Täytyy sanoa, että tämän talon entinen omistaja on tykännyt ruskeasta puusta, paneelista, listoista ja sanoinko jo ruskeasta puusta? Valitettavasti myös muovista.


En valehdellut, kun sanoin muuttoaikatauluja tiedustelevalleni ystävälle, että talossa täytyy käydä läpi jokainen pinta lukuunottamatta tuvan ja olohuoneen lattiaa. Mainitsin myös, että oksennus meinaa lentää, katsoessani keittiökaapistoja.


Kohteen lähiajan remonttitarpeet / pintaremontit:

- Yläkerran muovimaton poisto - tilalle puulattia
- Yläkerran sisäkaton maalaaminen valkoiseksi
- Kaikkien seinien tapetointi tai maalaus
- Seinäpaneelien/puolipaneelien maalaus
- Eteisen ja portaikon muovimaton poistaminen ja lattian kunnostaminen
- Keittiökaappien maalaaminen/vedinten vaihto
- Osan keittiökaappien poistaminen
- Keittiötason ja keittiön seinän laatoitus
- Vuolukivitakan maalaus / pinnoitus
- Kaiken maailman peilien/haitariovien/verhotankojen/rullaverhojen poisto


Pintaremontilla ei pärjää:
- Takan/pönttöuunin tekeminen olohuoneeseen
- Ikkunoiden vaihto
- Sisäovien vaihto





P.S. Kiukkuisen vauvan hoitovuoroja jaetaan kommenttikentässä. Anyone?


P.P.S. Tiedän kyllä. Eivät vauvat ole kiukkuisia. Itkulle on aina jokin syy. Tässä väsymyksessä ja kaaoksen alkutilassa täytyy vaan yrittää viljellä hieman huumoria, jotta oma mieli keventyisi edes pikkiriikkisen.





Ilona






sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Valkoista ja ilman kuvioita




Kuuntelin erään kerran radiosta ohjelmaa, jossa keskusteltiin wc-papereista. Jotkut kelpuuttavat vain pehmeintä, joku ei ole elämänsä aikana ostanut muuta, kuin sitä keltaista säästö-paperia ja toiset taas eivät välitä millaisen paketin sieltä marketin hyllyltä nappaa. Yksi radiojuontajista kertoi wc-paperikriteerinsä ja minä nyökyttelin. Siis tottakai, juuri näin! Sen pitää olla valkoista ja ehdottomasti kuviotonta.


By the way ruokakauppakulujen hillitseminen sujui tarkkailukuukautena, joka oli viime kuu, erittäin hyvin. Kuukauden aikana kerätyt kuitit kertoivat, että tällä hetkellä 5-henkinen perheemme käytti ruokakauppaan kuukaudessa 600 euroa. Kuukauden aikana meille vakiintui hyvä käytäntö. Niin hyvä, että pääsi jatkoon. Teemme kahden viikon ruokalistat aina kerralla valmiiksi ja käymme kerran viikossa isoilla hyvin suunnitelluilla ruokaostoksilla. Ja that's it. Ruoanlaittostressi (se -Mitä ihmettä me tänään taiotaan taas ruoaksi?) on kadonnut kokonaan ja kaupassakäyntikin on aika leppoisaa. Aikaa säästyy olennaiseen (eli vauvan hytkyttämiseen ja tyynnyttelyyn), kun kaupassa ei tarvitse ravata joka toinen päivä. Kun ruokalistat kirjoittaa ylös, näkee myös helposti, mitä sitä suuhunsa pistää ja millaisesta ravinnosta ruokaviikko koostuu.


Mutta mitä tapahtui, kun päästin miehen kauppaan ja kauppalistassa luki talouspaperi?
-Mitä hemmettiä, ooksä ostanut meille kuviollista talouspaperia!?
Mies vastaa myöntävästi ja katsoo minua hölmistyneenä.
Jatkan -Ei me käytetä kuviollista talouspaperia!


Siinä se talouspaperi sinisine perhoskuvioineen on pyörinyt pari viikkoa käytössä pitkin keittiötä ja olen huomannut, että elämä jatkuu. Kyllä meille silti ostetaan jatkossa vain valkoista ja ilman kuvioita.





Ilona






torstai 11. joulukuuta 2014

Joulu on kerran vuodessa vaan





Mikä onni. On nimittäin vuotuisen piparkakkutalon kasaan saaminen aina sellainen urakka, ettei sitä montaa kertaa vuodessa kestäisikään. Tällä kertaa urakka meni väsymyshöyryissä toisella jalalla sitterissä olevaa vauvaa keinuttaen. Meinasi mennä täysin pipariksi koko homma, kun taikina oli kerrassaan surkeaa ja kaikessa hässäkässä unohdin tehdä talon päätyseiniin päätykolmiot (jotka kannattelevat kattopalkkeja). Nyt on talo pystyssä ja ihmeen kaupalla minä edelleen hengissä. Huomenna talo jatkaa matkaansa pojan luokkaan, jonne viemme sen lapsille kiitokseksi kuluneesta vuodesta.





P.S. Talo veti 3 kiloa piparkakkutaikinaa, muutama sata ranskanpastillia ja 3/4 kiloa tomusokeria.


P.P.S. Tänään meistä tuli myös toisen talon omistajia. Jeij - nyt se on virallista! (Mitenköhän mä saan unta ensi yönä?)






Ilona




maanantai 1. joulukuuta 2014

Pois se minusta





Toisinaan meillä on vauvan kanssa hyviä päiviä. On tainnut olla jo ainakin kaksi. Yläkertaan muutti itkevä vauva ja sen päälle vielä karjuva taapero. Yläkerran vauvakin itkee aina. Ainakin lähes aina.


Tänään meillä on itketty paljon. Aamulla, päivällä, iltapäivällä, vaunulenkillä, suihkussa, päiväunilla ja illalla. Saatuani vauvan rauhoittumaan yöunille ja olemaan itkemättä tunnin hytkyttelyn, pepulle taputtelun, sitterissä veivaamisen, masullaan pitämisen ja lukuisten asentojen vaihtamisen jälkeen olin helpottunut. Niin helpottunut, että päästin suustani aika rumat sanat - Yläkerran vauva itkee vieläkin. Hohoo, meilläpä itketäänkin vähemmän!


Hyvä yläkerran varmasti väsynyt perhe, vaikka ette kuulleet sanojani, anteeksi niistä. Väsymys ja vauvan itku on yhtiä pahimpia yhdistelmiä, mitä tiedän. Ainakin juuri nyt. Lupaan, etten enää koskaan edes väsyneenä ja turhautuneena ajattele saatika päästä suustani moisia vahingoniltyyppisiä ratkaisuja. Peace!





Ilona