Talovanhus

Siellä hän seisoo niin yksin, yksinäinen. Parhaat päivänsä nähnyt. Silti kaunis hän on kuin mikä. Ihan selvästi odottaa.           

Minua.

Haaveillen

Ilona

Luottotyypit

Niitä oli neljä. Eilen ne saivat seurakseen viidennen. Luottolaukkuni. 

Yläkuva vasemmalta katsoen: 

1. Äidiltä saatu perintölaukku. 

2. Uusin  löytö (löysin eilen). 

3. Punottu satulalaukku (huuto.net) 

4. Tummanruskea satulalaukku (myös huuto.netistä). 

5. (alakuvassa) Marimekon Konjakinvärinen olkalaukku. Toivottu ja saatu syntymäpäivälahjaksi perheeltä ja sukulaisilta.

P.S Saatanko olla jotenkin yksinkertainen tai tyyliini jämähtänyt?

Ilona

Kiitoskunkäytte-arvonta (18.9 asti)

Tuolla aikaisemmissa, ihan ensimmäisissä postauksissa, olen luvannut arpoa potin (kulhon), kun lukijoita on kertynyt kokoon viisitoista. Tunnistautuneita vakilukijoita ei tällä tuoreella tapauksella (jota blogiksikin kutsutaan) vielä ole montaa, joten tuo potin arvonta jääköön myöhemmäksi.

Kivasti teitä näyttää täällä kuitenkin käyvän. Tasaisen varmasti. Kiitos siitä.

Olisi tietysti kiva kuulla teistä enemmän. Millaisia matkalaisia tänne takapajulaan on eksynyt? Oletteko satunnaisia kävijöitä ohikulkumatkalla vai oletteko mahdollisesti pysähtyneet pidemmäksikin aikaa, kenties palanneet kerran käytyänne?

Teidän kävijöiden kesken arvon vaneritarjottimen, joka on saanut luonani uuden elämän. Varmasti palvellut aikansa kouluruokalassa. Sieltä hyljätty kierrätyskeskukseen. Kierrätyskeskuksesta pelastettu ystävineen luokseni. Saanut luonani vielä yllensä juhla-asun. Nyt valmiina vaihtamaan kotia.

Osallistu siis arvontaan kommentoimalla. Kerro vaikka muutama sana itsestäsi. Voit kertoa, miten olet tänne eksynyt ja oletko eksynyt toistekin. Tai kerro kehitysehdotuksia minulle, mikä täällä kiinnostaa ja mikä ei voisi vähempää kiinnostaa. Tai sano vaan moi. Linkitä ihmeessä blogisi mukaan, tulen vastavierailulle.
(muistathan laittaa mukaan sähköpostiosoitteesi)




Ilona

Onnen tunti

Tahdon eroon. Vauvasta. Vauvasta, joka meillä on lainassa. En siksi, etteikö hän olisi ihana, enkä siksi, etteikö rakastettaisi vauvaa ihan omalla tavallamme. Enkä siksi, että satun olemaan aika väsynyt.

Pieniin vauvoihin kiintyy ja vauvat saavuttavat perheessämme nopeasti tärkeän aseman. Vauvoista tulee tärkeäitä, perheenjäseniä.

Aina ennen pitkään saavutamme hoitovauvojen kanssa sen pisteen, kun toteamme vauvalle "kyllä sinä voisit meille jäädä pidemmäksikin aikaa, kyllä meidän perheessä olisi tilaa sinulle". 

(Vastaanottoperheistä, eli lyhytaikaisista sijaisperheistä lapset voivat jatkaa matkaansa takaisin vanhempiensa luokse, mikäli vanhemmat ovat saaneet asiansa hyvälle mallille. Toinen vaihtoehto on, että lapsille aletaan etsiä pitkäaikaista sijaisperhettä.)

Kun tullaan tähän pisteeseen, tietää, että nyt vauvan olisi hyvä aika siirtyä eteen päin. Muuten sydämestä lähtee liian suuri pala vauvan mukana.

Eivät asiat kuitenkaan niin etene, meidän tahtiimme, meidän tunteidemme mukaan. Niinpä sydämemme joutuvat kerta toisensa jälkeen riepoteltaviksi ja revittäviksi. Pieniä palasia meidän sydämistämme maailmalla, matkalla kohti tuntematonta.

Ilona

Pikkumusta

Ikeasta kahdeksan vuotta sitten ostetun Nikkala-sohvan ruskea kangas alkoi vuosi sitten olla väsähtäneen näköinen. Pidimme sohvan muodosta ja sohva oli kaikinpuolin toimiva ja ehjä. Jotain oli kuitenkin tehtävä.


Löysin Bemzin , joka lupaa antaa Ikean huonekaluille uuden elämän. Siis sohville. Uusi verhoilu Ikean vanhalle sohvalle - ihan mahtava idea ja kerrankin joku ei maksa maltaita. Eihän siitä mitään tullut, valitsemisesta nimittäin. Jos sinulla on valittavanasi ainakin kahdestasadasta verhoilukankaasta uusi pukine sohvallesi, niin eihän se helppoa ole. Siihen kun yhdistää vielä kaikki mulle heti tänne- asenteen, niin vielä pahenee. Minä kun keksin jotain, niin en nimittäin voi odottaa, en ainakaan paria viikkoa. Kaikki täytyy tapahtua nyt.


Pohdin vaihtoehtoja ja päätin ottaa riskin. Syteen tai saveen, värjäisin sohvan! Hieman taustatyötä ja reaktiiviväriä ostamaan. Pesukone hommiin ja kädet ristiin. Ja tadaa, vanha kauhtunut ruskea sohva muuttui syvänmustaksi. Mähän olin ollut ihan varma, ettei hommasta tule mitään.


Sohvan värjäämisestä on nyt vuosi ja musta on edelleen musta. Musta ei ole tarttunut vaatteisiin, eikä haalistunut. Uskallan siis suositella.


Reaktiiviväri on erittäin voimakasta nestemäistä väriä, joka on tarkoitettu luonnonkuitujen värjäämiseen. Kun värjäät, otathan huomioon värjättävän materiaalin. Mikäli värjäät siis esimerkiksi puuvillapaidan, jonka langat ovat polyesteriä, jäävät langat eri värisiksi.





Risks must be taken.





Ilona

Mummohuone

Tänään olen ollut vapaa tekemään mitä vaan.

Monina vauvan valvottamina öinä olen mielessäni tehnyt mummohuoneen muutoksen. Raahannut vanhan keltaisen kirjakaapin pois ja Lundiaa tilalle.

Silloin kun ostettiin tämä koti, oli huoneessa kukkatapetit. Kaikki kunnioitus kukkatapeteille ja oikeasti ne olivat tosi hienot kukkatapetit. Minä vaan en lukuisista yrityksistä huolimatta saanut asioita sopimaan tähän huoneeseen. Niin astui kuvaan maalarinteippi ja maalinjämät. Missään ei koskaan suositella maalaamaan tapettien päälle, enkä minäkään kyllä suosittele - varsinkaan paperitapettien päälle ja varsinkaan jos joutuu tekemään teippauksia. No seinät maalattiin kahdella eri harmaalla. Rauhoittui huone. Nimi on kuitenkin jäänyt - mummohuone.

- Lundian rungon hain vanhemmilta ja hyllylevyjä kuuden euron hintaan SPR.n Kontti-kierrätyskeskuksesta.

- Lundian päällä oleva vanha kauppakori on viime vuoden Siivouspäivän löytö (1e).

- Jakkara ystävineen (7kpl) löytyi talvella euron/kpl Vantaan kierrätyskeskuksesta. Hioin jakkaroiden pinnat ja maalasin putkijalat uudelleen kiiltäväksi. Ovat Vantaan kaupungin vanhoja jakkaroita, varmaan puutyöluokassa olleet käytössä.

- Laverisänky on ostettu myöskin Vantaan kierrätyskeskuksesta (10e).

- Sängynaluslaatikko Lanttila- kirppikseltä (6e).

- Verhot ovat Marimekon Maija Isolan Kirgiisit. Ovat olleet äidin ensimmäiset verhot hänen opiskeluaikanaan.

Paljon on siis elettyä elämää huoneen tavaroilla.

Ainiin, postilaatikosta tuli CITY-lehti! Aika yllättävää. Ja ihanaa.

Ilona

Perjantai maistuu

Perjantai taas. Maistuu hyvälle - lapsuudelle.

Olen pitkästä aikaa saanut nukkua kokonaisen yön. Unta riittikin yhdeksän tuntia. Nyt on energiaa ja aikaa rymsteerata ja siivota. Meidän mummohuone kokee tänään muodonmuutoksen.




Ilona