lauantai 19. lokakuuta 2013

Neljä kirosanaa





Paheitani:


1. Pitkät kuumat suihkut.
Syytän tästä paheesta kurjaa suihkulapsuuttani. Ensimmäiset kymmenen vuotta elämästäni asuin kodissa, jossa ei ollut suihkua (kuulitte oikein). Seuraavat yhdeksän vuotta asuin kodissa, jossa oli kolme suihkua, vesimittari ja säästäväinen isä. Ei ole liioittelua jos sanon, että suihkussa käynti kesti keskimäärin 1,5minuuttia.

2. Tietokone - vähintään tunnin päivässä. Meillä ei ollut lapsena tietokonetta.

3. Jokailtainen tv.n katselu. Meillä ei ollut lapsena televisiota.

4. Lähes jokailtainen herkuttelu kun lapsi menee nukkumaan. Ymmärrät kyllä, jos saat lapsia. (Siihen asti herkuttelu ei ole sidottu vuorokaudenaikoihin.)
Vähintään 30 grammaa sipsejä (standardimitta, riittää kyllä), muutama pala valkoista Tobleronea (kyllä, sitä isointa) tai 12 irtokarkkia.   Meillä ei syöty lapsena herkkuja.



Olen ihan tavallisesta perheestä ja minulla on tavallinen lapsuus. Jos nyt on olemassa käsitettä tavallinen. Meitä oli äiti, isä ja kaksi sisarusta, minä ja isosiskoni. En minä oikeasti syytä lapsuuttani siitä, että käyn pitkissä kuumissa suihkuissa tai siitä, ettei minulla ole itsekuria herkkujen suhteen. On kuitenkin mielenkiintoista pohtia mitä mistäkin asioista seuraa.

Tämä olisi toiminut varmasti myös toisinpäin. Mikäli vanhempani olisivat polttaneet tupakkaa ollessani lapsi ja minä polttaisin nyt, saattaisin syyttää siitä vanhempiani. Ainakin puolitosissani. No eivätpä polttaneet, enkä ole minäkään savukkeisiin elämäni aikana koskenut. Sattumaa vai seurausta?




Ilona




perjantai 18. lokakuuta 2013

Pakkoruotsia





-Jättekul.

Tällaiset löytyi. 350 sanaa tai kirjainta. Ruotsiksi. Nappaan itse muutaman meidän Bompanin kylkeen ja loput saatte te.



Arvotaan siis. Vaikka perjantain kunniaksi. Aloitetaan tänään ja lopetetaan viikon päästä 25.10.

Sana vapaa.

Jos et ole "tunnistautunut", muistathan ilmoittaa sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni onnettaren suosiessa.



P.S Ei tämä oikeasti ole pakkoruotsia, koska arvontaan ei ole osallistumispakkoa.



Perjantai-Ilona



torstai 17. lokakuuta 2013

Backstreet Boysia vai Hansonia?





No tällä kertaa ei kumpaakaan.

Vuonna 1997 oli kuitenkin toisin. Elettiin Suosiikki-lehden ja poikabändien kulta-aikaa. Olin 12-vuotias. Vaatteet olivat jotain mahdollisimman isoa. Laiha tyttö käytti isän vaatekaapista löytyneitä vihreitä collegepaitoja. Äidit eivät vielä sisustaneet neuroottisen tarkasti lastenhuoneita. Minun huoneeni teemaväri oli vihreä. Ihan itse päätetty. Vaaleanvihreä päiväpeitto ja ruutuverhot. Ikea teki juuri tuloaan Suomeen ja seinälleni pääsi Lack-hylly.

Jos joku olisi joskus erehtynyt tapetoimaan huoneeni seinät, olisi niihin jäänyt 90-luvulta muistoksi sadoittain pieniä pyöreitä rasvatahroja. Sinitarraa. Eihän tapettia olisi edes tarvittu. Backstreet Boysin ja Hansonin julisteet peittivät kaiken seinätilan. Ja ehkä vähän Leonardo DiCaprion. Noiden ihanien. Ai että.


PMMP on bändi, jota olen seurannut sen alkutaipaleelta asti. Paula ja Mira ovat muistissa sieltä 2002-vuoden Pop Starsista.  Kymmenen vuotta ja seitsemän levyä takana. Nyt PMMP.llä on jäähyväiskonsertti Helsingin jäähallissa (27.10 2013.) Sinne!


Olohuoneen seinälle pääsi PMMP.n Taidejuliste ja stereoista soi Matkalaulu. Poika osaa kappaleiden sanat.


Aika haikeaa.



Ilona





tiistai 15. lokakuuta 2013

Toivo





Hieman vauvakuumetta muistuttava tila. Tarve hoivata. Tarve saada pieni syliin ja hypistellä pieniä sormia ja varpaita. Tarve täyttää arki jollain merkityksellisellä. Tarve olla jollekin tärkeä.

Ilmassa on odotuksen tuntua. Ollut jo monta viikkoa. Odotan, että puhelin soisi. Odotan, että minulle tarjottaisiin töitä. Mieluiten mahdollisimman pienessä paketissa.

Niinpä. Tahdon ja toivon. Mutta mitä se tarkoittaa toisaalla? Se tarkoittaa sitä, että jonkin suuren täytyy särkyä. Se tarkoittaa sitä, että joltain riistetään pois se maailman tärkein. Ainakin toivon, että se olisi maailman tärkein. Silloin on vielä toivoa. Toivoa, että särkyneistä palasista voitaisiin liimata jotain ehjää.





Ilona


maanantai 14. lokakuuta 2013

Pihin elämää





Mies palasi Egyptin reissulta ehjin nahoin. Saimme tuliaisia.

Tuliaisia ja lahjoja valitessa paineet ovat kovat. Todennäköisyys epäonnistumiseen on suuri, koska toinen osapuoli on niin tarkka ja vaativa  (who - me?) . Helpompi pitäytyä pienissä ja yksinkertaisissa asioissa.




P.S Ihan kiva, että olet taas täällä. Vaikken kyllä ehtinyt ikävöidä sinua.



Ilona


11 väriä



Kourallinen minttua



Minttua pieninä ripauksina. Kerääntynyt vuosien varrelta.


Vauvan soittorasia 20 sentillä kirpputorilta.
Vanha lamppu kotiutettu myös kirpputorilta.
Japanilaistyylisen vanhan kulhon sävy on täydellinen (kaukainen kirpputorilöytö).
Keraamiset kynttilätuikut löytyneet vuosia sitten Ikeasta.
Risti on rakkaasta Pargasta, jonne palataan vuosi toisen jälkeen. Paikallisen käsityöläisen suunnittelema ja valmistama matkamuisto.
Vihreää teetä kauniissa pullossa.
Trash packit, nuo jätteidenlajittelua opettavat (?) lelut. Tai vähintään hauskat. Oikeanpuoleinen on kesäkurpitsa, biojäte.
Tyrannosaurus Rex pitää myös mintusta.
Washiteippi kietoutuneena käsidesipullon ympärille.



Ilona

lauantai 12. lokakuuta 2013

Merkkejä ilmassa





Syksyn tulon huomaa väistämättä ilmaston ja luonnon muutoksista. Päivä lyhenee ja pimeys yrittää tunkea väkisin piireihin. Vaikka saisi kyllä mennä sinne, mistä on tullutkin. Lehtivihreä lähtee talvea pakoon ja nopeammin kuin huomaammekaan on ruska muisto vain. Puut seisovat orpona ilman pukineita.

Joka vuosi tapahtuu sama sarja. Elokuun lopussa alat haaveilla paksuista lämpimistä neuleista. Näet sielusi silmin itsesi kirmaamassa syysmetsässä kuulaassa ilmassa puiden kellertäessä ja auringon paistaessa siniseltä taivaalta. Hetken päästä huomaat pukeutuvasi suurimman osan ajasta vedenkestävään tuulipukuun ja gore-tex-kenkiin. Maa on koko ajan märkä ja pilvet muodostavat tiheän ja paksun peiton sinun ja auringon väliin. Yhtenä aamuna herätessäsi huomaat olevan pimeää. Iltaisin alat muistella ala-asteen käsityön oppeja ja kaivat kutimet esiin. Tahdot tehdä villasukat. Tai kaulaliinan vähintään. Saattaa jäädä haaveeksi.
Tekee mieli polttaa kynttilöitä.


Ja voisi sitä matkallekin lähteä. Kuinka mukavaa olisi maata auringossa autiolla oliivipuiden reunustamalla hiekkarannalla ja antaa lämpimän tuulen syleillä vartaloa. Ja lapsi leikkisi tyytyväisenä meren ihmeitä ihaillen.









Ilona