Teen jos jaksan

Yksi lahja uupuu vielä. Se odottaa postissa. Löysin huuto.netistä nostalgisen laivanupotuspelin pojalle. Uskon, että siitä tulee hitti. On nippeliä ja nappulaa ja ihan oikean näköisiä laivoja. Ei tarvitse piirtää enää ruutupaperille. Siinä menee aina jollain hermo, kun tulee sekaannuksia laivojen paikasta.


Jos jaksan, teen karjalanpiirakoita ja saaristolaisleipää.


Kotijuustoa ehdottomasti. Kotijuusto joulupöydässä on mummolta opittu tapa. Täytyykin jakaa resepti teille.


Joulukuusi. Mies ei tajua, miksi täytyy ostaa puu ja tuoda se sisälle. Me pojan kanssa tahdotaan.


Rosollia tehdään jouluaatonaattona tai jouluaattona talkoovoimin. Ainakin 7 litraa. Rosolli on parasta.



Ja joulu tulla saa. Siihen ei liity stressiä, kaupoissa pyörimistä, eikä pakkoa. Meidän jouluun.


Odotuskannalla toki ollaan. Millä porukalla joulua vietämme, montako meitä on? Sitähän ei koskaan tiedä, jos tähän tupsahtaisi jouluvauva. Olisikin erittäin tervetullut.



P.S. Lumi olisi myös plussaa!




Ilona

Häissä? Not!

Minä -Arvaa. Kävin tänään kirpputorilla. Ensin näin vaaleaa pitsiä. Sitten huomasin sen olevan hääpuku. Kaunis ja täydellinen! Ja sattui olemaan juuri minun kokoanikin. Maksoi vain 120 euroa!

Mies - Ostitko?

Minä -En.

Mies -No mitä sellaisella olisi tehnytkään.

Takana lienee jotain 10 yhteistä vuotta. Ei ole ihan varma. Ei ne laske. Hääkutsua on saattanut joku joskus odotella. No eipä ole kuulunut. Kun ei se osaa tanssia. Toi kuvassa oikeanpuoleinen. Se kasvatti sen pituiset hiukset, että ne sais sillain kivasti ponnarille. Se taas oli ton vasemmanpuoleisen idea. Ne lukee toisiaan aika hyvin. Yhteen kasvaneet. Ei se elo aina niin auvoista ole. Mutta ei ne ole luovuttaneet.

Vasemmanpuoleinen valittaa aina kun oikeanpuoleinen ei jaksa kokata.

P.S. Oikeanpuoleiselle mahtuu vasemmanpuoleisen kengät. 

Ilona

Pipariksi meni (osa 2.)

Hyvän sokerikuorrutteen salat


Kestävän ja nopeasti kuivuvan kuorrutteen teet tomusokerista ja kananmunan valkuaisesta. Tämä kuorrute on niin kestävää, että sillä liität piparkakkutalon osat toisiinsa. Eikä polta sormia! Kuorrute ei valu ja pysyy hyvin kuosissaan. Muuttuu myös kunnolla kovaksi, eikä halkeile pois piparien päältä.


- 1 kananmunan valkuainen
- 2-3 dl tomusokeria
- muutama tippa sitruunamehua

Erottele kananmunan keltuainen ja valkuainen toisistaan. Vatkaa valkuaisen sekaan sähkövatkaimella tomusokeria pikkuhiljaa lisäten, jotta näet milloin kuorrute on sopivan kiinteää. Lisää sitruunamehu. Valmis kuorrute on kiiltävää ja tanakkaa ei lainkaan juoksevaa mömmöä. Laita kuorrute minigrip-pussiin ja leikkaa pussin kulmaan hyvin pieni reikä ja anna mennä - siis koristele.


Piparkakkutalon osia liimatessa olen leikannut minigrip-pussiin isomman reiän (5mm halkaisija) ja pursotellut kuorrutetta saumakohtiin hyvät määrät. Tämän piparkakkutalon, johon käytin 2 kiloa taikinaa, seinät ja kattopalat olivat kohtalaisen massiiviset. Osat liimautuivat ja pysyivät kuitenkin kiinni toisissaan heti, eikä niitä tarvinnut tukea mitenkään. Toimii siis.





Ilona

Pipariksi meni (osa 1.)

Minulla on tapana valmistaa joulun alla valtava piparkakkutalo ja viedä se pojan mukana "jonnekin". Koska päiväkoti ja esikoulu ovat historiaa, sai tämänvuotinen talo lähteä kouluun. 

Tähän piparkakkutaloon meni 2 kiloa taikinaa ja monta ranskanpastillia. Ja muutama tunti työtä.

Tänään 1 A-luokan oveen kop kop - Onko täällä ollut kilttejä lapsia?

Voi sitä ilon ja riemun  määrää, mikä lasten silmistä näkyi.

Ilona

Relax your mind

Niin!
Varsinkin kun on joulu tulossa ja kaikkea.





Ilona

Enkeli kokkaa

Ensin hän paistoi palottelemansa pekonit ja sekoitti ne jauhelihan sekaan. Lisäsi kananmunan, korppujauhoa, paprikajauhetta, chiliä, suolaa ja pippuria. Antoi taikinan seistä hetken.


Sitten hän pyöritteli keskittyneesti ja hartaudella 17 tasakokoista lihapullaa, yhden ison ja nauroi.


Äidillä ja pojalla on tapana käydä kaksin ruokaostoksilla. Äiti tahtoo opettaa pojalle. Asiat eivät ilmesty jääkaappiin itsestään. Ruoka maksaa ja usein aika paljon. Jonkun täytyy suunnitella ja tehdä. Myös sillä on merkitystä, missä jäjestyksessä tavarat kassahihnalle ja kauppakasseihin asetellaan. Poika seuraa, kyselee ja sisäistää.


Nykyään pojasta on oikeasti apua. Kotona hän kirjoittaa kauppalistan. Kaupassa punnitsee hedelmät ja vihannekset. Ja muistuttaa äitiä, mitä kauppalistassa lukee. Äiti kun unohtaa aina lukea listaa (vaikka liimaakin post it-kauppalistansa aina ostoskärryn laitaan kiinni).


Poika katseli tv.stä intensiivisesti Junior MasterChef- ja Koko Suomi leipoo- ohjelmia. Jotain jäi käteen. Nimittäin innostus ja rohkeus tehdä itse. Siispä nykyään poika pohtii kaupassa myös mitä voisi valmistaa ruoaksi. Tämä tapahtuu aina lihaosastolla ja erityisesti jauhelihahyllyn kohdalla. Ja omaan kysymykseensä hän löytää aina vastauksen. Lihapullia.


Äiti halaa ja sanoo ihanaksi pikku enkeliksi. Ja poika antaa äidin tehdä niin.




Ilona

Kata!

Pöytäliinat tuovat juhlan. Kirpputorilta lähti matkaan Marimekon kaitaliina. Passaa meidän värikkäiden astioiden seuraksi. Meillä kattaukset eivät ole koskaan niin justiinsa. Eivät symmetrisiä eivätkä astiat ole samanlaisia. Riippuu syöjien määrästä, kuinka montaa eri astiasarjaa pöytään päätyy kerralla.


Kun perusta on yksinkertainen, sallii se kaikenlaista tulematta levottomaksi. Ruokalautaset meillä ovat yksinkertaiset - valkoista ja tummanvihreää Arabian Teemaa. Niihin yhdistellään mielen mukaan vanhaa Arabiaa, Marimekkoa ja uutta Arabiaa. Orvokkia, Apilaa, Origoa ja Krookusta.


Tämän kattauksen astiat:
- Valkoiset Teema ruokalautaset
- Musta ja valkoisia Teemakulhoja
- Marimekon punaiset ja keltainen Oiva Tasaraita-mukit
- Marimekon oranssit Hennika-mukit
- Marimekon Hyvässä seurassa Siirtolapuutarha teekuppi


- Hopeiset kynttilänjalat pelastettu anopilta
- Musta vanerilevy jämäpala rautakaupasta - maalattu päältä ja reunat jätetty au naturel
- Tuli-tulitikkurasia askarreltu itse




Rauhaisaa eloa ja oloa jokaiselle!



Ilona