Arpa kohtalon on aina arvaamaton

Result:14Powered by RANDOM.ORG




Kiitos. Jokaikisestä kommentista. Ehdotuksista. Toiveista.


Arpa osui kommentin numero 14. kohdalle. Laukun tuleva omistaja on siis Ada. Otan sinuun piakkoin yhteyttä. Tarkemmin sanottuna heti. Onnea.



Mitä pidätte siitä, että arvotaan Second Hand-löytöjä? Onko tökeröä hommaa vai jatketaanko?


Hyvää viikonloppua joka tapauksessa!




Ilona

11 väriä

O niinkuin oranssi

Värit vilisee päässä. Ja sekoavat. Persikasta punaiseen. Meidän kodin melkein oranssit.




- Olivia-lehti
- Rion ruskea (mun silmään oranssi) Iittalan vitriini
- Luottosilmälasini - oranssit Björn Borgit
- Neilikoita siivotun kodin kunniaksi
- Keittiövaaka. Noin 10 vuotta sitten mieheltäni saama lahja. Yksi harvoista.
- Perinteiset Fiskarssit. Pelastettu aikanaan mummon jäämistöstä. Muoviosa hioutunut aikojen saatossa kuin silkiksi
- Pojan tekemä kello
- Rossun ruoka- ja juomakuppeina Sarviksen muovikulhot. Taustalla elämää pohtiva koala, eli hännätön Rossu.
- Arabian tumman oranssi (ei muuten ole punainen!) kannu on kierrätyslöytö
- Marimekon Oiva Hennika- muki odottaa aina pöydällä käyttäjäänsä - eli minua





Kotona tuoksuu tuore basilika. Tuntuu kuin kevät tulisi. Kyllä se tulee.





P.S. Onko se jo torstai? Luulin, että ehkä tiistai.





Ilona

Kaunis synti

En ole koskaan ollut mikään erityisen kova ostelija. Aika harkitseva.


Jossain vaiheessa kiertelin kirpputoreja päivittäin. En osannut kieltäytä jos jotain kaunista sattui eteeni. Kaapit alkoivat täyttyä lasipulloista ja purnukoista. Syksyllä alkoi tulla mitta täyteen. Kun kirpputorilla tuli jotain pakko saada- tavaraa eteen, pohdin tarvitsenko todella? Ahdistuspäissäni myinkin pakko-ostoksiani, mahtavia löytöjä, heti samana päivänä eteen päin.


Tavara alkoi ahdistaa. Karsin. Ostaminen alkoi ahdistaa. Lopetin.


Joulu meni supervähillä hankinnoilla. Aattoiltana meinasi tulla itku. Istuin olohuoneessa ja katsoin tavararöykkiötä, joka eräästä osoitteesta oli lahjojen muodossa meille kulkeutunut. Ahdisti ihan megapaljon. Oli pakko laittaa lahjoja kiertoon. Ihan käsittämättömän älytöntä touhua koko homma.


Tammikuussa suunnittelin olevani ostamatta mitään. Muuta kuin ruokaa.
Juoksuharrastuksen kipeyttämä polvi pakotti kuitenkin lenkkikenkäkauppaan (jonne onneksi menin - siunatut ihanat uudet pehmeät lenkkarini!)
Pojan koulukaverin syntymäpäivät pakottivat supermarketin Lego-osastolle.
Viettäessäni aikaa kierrätyskeskuksessa, retro-pyykkikorin ja kymmenen euron räsymaton (jota olemme etsineet yli vuoden eteiseemme) osuessa kohdalleni, en voinut olla nappaamatta niitä mukaani.


Mutta.


En tarvitse pussilakanoita. Meillä on pussilakanoita. Monet. Riittävästi.


Ne kuitenkin kummittelivat. Olivat kummitelleet syksystä saakka. Käyneet ostoskorissani ainakin viidesti ja aina jääneet verkkokaupan hyllylle.


Kun eräänä päivänä törmäsin niihin taas. 9 euroa kappale. Voi että. Voisinko? En! Voisinko? En. No okei.
Raastavissa omantunnontuskissa klikkasin pussilakanasetit itselleni.


Siinä ne nyt ovat. Kauniit syntini.





Ilona

Mehveet Ruuneperit

Kehittelin teidän ja meidän iloksi Runebergintorttu-reseptin. Huomennahan se on. Yksi vuoden parhaista juhlapäivistä.




Ainekset:


- 200g voita
- 2 dl fariinisokeria
- 2 kananmunaa
- 100 jauhettua mantelia (tai mantelijauhoa noin 2dl)
- 2,5 dl vehnäjauhoja
- 1 dl korppujauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 1 dl omenatuoremehua


Kostutukseen:
- omenamehua


Pinnalle:
- vadelmahilloa


Sokerikuorrutus:
- 1,5 dl tomusokeria
- n. 1 tl sitruunamehua
- n. 3 tl vettä



Tarvitset myös:
- n. 15 kpl Amerikanmuffinivuokia





1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Vatkaa voi ja fariinisokeri vaahdoksi. Lisää kananmunat yksitellen hyvin vatkaten.
3. Sekoita joukkoon kuivat aineet sekä omenamehu.
4. Lusikoi taikina muffinivuokiin niin, että noin 2/3 vuoasta täyttyy taikinalla.
5. Paista 200 asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Kunnes leivokset saavat pintaansa hieman väriä.
6. Anna jäähtyä.
7. Jos tahdot kosteita ja meheviä leivoksia, kostuta leivokset tässä vaiheessa. Kaada jokaisen leivoksen päälle noin 1 rkl omenamehua.
8. Irrota leivokset muffinivuoista.
9. Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään. Lisää nestettä varovasti/pikkuhiljaa, kunnes kuorrutus on jähmeää, mutta ei valuvaa. Laita kuorrutus pakastepussiin, joka toimii pursottimena.
10. Annostele leivosten päälle vadelmahillo.
11. Leikkaa pakastepussin kulmaan pieni lovi ja kuorruta leivokset.






P.S. Huomenna joutuu varmaan tehdä uuden satsin.





Ilona

Reilukerho

Olen pyrkinyt opettamaan pojalle asioista luopumista. Kaikkea ei voi saada eikä kaikkea omistamaansa voi säästää. Jos tahtoo jotain uutta, täytyy osata myös luopua vanhasta.


Olimmepa varanneet viikoksi kirpputoripöydän. Poika alkoi heti pohtimaan, mitä legoja hän laittaisi myyntiin. Mistä voisi luopua. Mitä joku tahtoisi ehkä ostaa. Keräsipä hän kokoelmistaan 15 ukkelia, jotka pussitimme pieniin minigrip-pusseihin ja hinnoittelimme. Kokosi hän viisi legoautoa. Tarkasti, että jokainen osa on tallessa. Etsi jokaiseen settiin kokoamisohjeet ja pussitti ne legojen mukana.


Kun katsoimme kirpputorille menevää tavaraa, totesi poika, että eniten on hänen tavaraansa. Ehkä hän voi sitten ostaa itselleenkin jonkin jutun, jos legoja menee kaupaksi. Ja -Meneeköhän jotain kaupaksi?


Kuinkas sitten kävikään?


Julma maailma tuli väliin.


Tyhjät minigrip-pussit löytyivät kirpputoripöydältä. Lego-ukkelit tipotiessään. Jonkun taskussa matkalla uuteen kotiin. Kulkematta kassan kautta.


En kehtaa kertoa pojalle. Että näin voi käydä.





Ilona

Pertsa

Pertsa on käytännöllinen. Pertsa vaatii mukavuutta. Pertsa pysyy tutuissa ja turvallisissa. Pertsalle ei käy jos on epämukava. Pertsa laittaa pakkasella toppatakin ja ulkohousut. Kesällä Pertsa käyttää samoja sandaaleja toukokuusta syyskuun loppuun. Pertsa pyrkii osatessaan valitsemaan mahdollisimman monipuolisiin käyttötarkoituksiin passaavaa. Jos Pertsa löytää jotain toimivaa, hankkii Pertsa sitä monessa värissä. Helpoimpia Pertsan mielestä ovat harmaa, musta, denim ja valkoinen. Farkut ovat Pertsan juttu, koska ne ovat helpot.


Eräänä päivänä Pertsa koitti puuteriroosan värisiä stretchejä. Olivat muuten jättepäheet ja juuri sopivat Pertsalle. Pertsa hihitteli itselleen ja rohkealle kokeilulleen pukukopissa. Tämän jälkeen hän käveli täydelliset housut kädessään takaisin housuhyllylle ja viikkasi housut nätisti pinoon - Pertsa kun on.



Basic, Perus, Pertsa.





Ilona

11 väriä

Pink panther

Tämä oli vaikea. En ole koskaan ollut vaaleanpunainen/pinkki tyyppi. Itsekin yllätyin, että näissäkin väreissä löytyy.



- Säästöpossu on kirpputorilöytö. Samanlainen minulla tosin oli lapsenakin
- Sähäkän pinkki lyijykynä on pojan ja äidin lemppari
- Mäkihyppääjä-lelu on vuosikymmeniä vanha leikkikalu Suomessa. Tämä on uusiotuotantoa ja pojan joululahja (ja mahtava talviulkolelu!)
- Trolli-peikko on lapsuudesta - herättääkö muistoja?
- Turtles-legoista The Kraang
- Pojan yksi lempiohjelmista - Vaaleanpunainen pantteri
- Poskipuna - joka päivä, huulipuna - harvoin
- Herkka vaaleanpunainen Mariskooli on lahja ystävältä
- Pinkki-vaaleanpunainen potti on ostettu valmistumiseni kunniaksi joitain vuosia sitten
- Vaalenapunainen ruukku on Ikeasta. Aloe vera-kasvi viihtyy kylpyhuoneessa
- Vaaleanpunaiset potkuhousut ovat minun ja siskoni vanhat ja nyt päässeet uudestaan käyttöön






P.S. Ohhoh sanon.




Ilona