Luulin väärin

Hyvät uudet yläkerran naapurimme!


Luulin, että tahtoisin lisää elämää tähän kerrostaloon, jonka asukkaiden keski-ikä on noin 68 vuotta. Luulin, että olisi mukavaa, että talossa asuisi meidän lisäksi muitakin lapsiperheitä. Luulin, että minua ärsytti täällä eniten se, että mummot vahtivat muistaako poikani sulkea roskakatoksen oven viedessän roskia. Tai se, ettei leikkipihan roskikseen saa oikeasti laittaa roskia.


Luulin myös, ettei kukaan kehtaa porata kiviseinää iltakymmeneltä. Luulin, ettei kukaan naputtelisi vasaralla siihen aikaan, kun minulla painuu illalla silmät kiinni. Luulin, etteivät kenenkään lapset voisi huutaa aamukahdeksasta iltayhteentoista. Luulin, ettei kukaan lapsi voisi itkeä ja raivota koko päivää. Luulin, ettei kukaan vanhempi jaksaisi kuunnella lapsiltaan tuollaista käytöstä päivästä toiseen.


Tervetuloa kuitenkin. Toivottavasti ette viihdy täällä hyvin ettekä kauaa.




Ilona

Kaunis vai rohkea

Kunpa olisi hehkeän näköinen heti herättyään. Kuulas päivettynyt iho, paksut hiukset ja kauniit kaarevat ripset. Siinä ne olisivat ja pysyisivät.

No eipä ole. Vaan ohuet maantienharmaat hiukset, enemmän tai vähemmän epätasainen iho ja pienet silmät joita kehystää aika olemattomat ripset. Kynnetkin mitkä sattuu.

Voisin varmasti käyttää enemmänkin aikaa (ja rahaa) ulkonäköni kohentamiseen. En kuitenkaan tahdo. En tahdo lähteä muuttamaan itseäni liikaa (enkä muovilla). Enkä tahdo lähteä mukaan siihen systeemiin, kun epänormaalista tulee normaali. Jokin ajatus luonnollisuudesta ja aitoudesta. Ajatus siitä, että jos en ole kaunis, miksi huijaisin ihmisiä, että olen? Minun tulisi olla mahdollisimman aidon näköinen, aidon minän. Ettei olisi kuorta, jonka riisun illalla tai kerran kuukaudessa. Kuorta, jonka aamulla laitan päälle. Outoa, että ihmiset joutuvat käydä huollossa. Muuten tipahtelee osia.

Yläasteikäiset tytöt keskustelivat rakennekynsistä. Yhden heistä äiti ei ollut antanut laittaa, vaikka kaikilla muilla oli. Koska tyttö ei saanut lupaa rakennekynsiin, tyttö oli päättänyt kasvattaa pitkät kynnet. Tytöt ihastelivat kasvatettuja kynsiä -Ne ovat ihan aitojen näköiset. (Aitojen rakennekynsien.)

Mitä tapahtuu kun rakennekynsistä ja ripsien ja hiustenpidennyksistä (kauneusleikkauksista puhumattakaan) on tullut arkipäivää?

Minkälaisen kuvan lapsemme saa normaaliudesta?

Miltä tuntuu olla erilainen?

Minkälainen itsetunto ja minäkuva lapsille ja nuorille muodostuu, kun ei pystykään täyttämään vallalla olevia kauneuskäsityksiä? Miksi minä olen epänormaali?

Mitä tapahtuu luonnonkauneudelle ja aitoudelle?

Mistä tunnistaa aidon?

Mitä tapahtuu ihmisten monimuotoisuudelle?

Ajatukselle siitä, että kaikki ovat kauniita sellaisina kuin ovat?

Oravanpyörä.

Mitä sinä ajattelet kauneudesta ja mitä sinä tahdot tehdä sen eteen?

P.S. En minäkään silti ihmisten ilmoilla aivan au naturel näyttäydy. Pidän kyllä huolta itsestäni ja meikkaan myös kevyesti. Huijausta kaikki tyyni siis.

Ilona

Päivä elämästäni

- Klo.7.06  herään tyytyväisen vauvan tuhinaan ja katson kelloa tyynyni vieressä olevasta puhelimesta. Poika on herännyt itsekseen, pukenut kouluvaatteet päälleen ja odottaa minua sohvalla istuen.

-Klo 7.15 laitan pojalle aamupalaksi banaania ja täysjyvämuroja. Teen vauvan aamutoimet, pesen tuttipullot, petaan sängyt, laitan tiskit ja patistan poikaa harjaamaan hiuksensa ja pesemään hampaat.

-Klo.7.30 vien koiran ulos ja syötän vauvan. Poika lähtee kouluun.

-Klo.8.00 laitan vauvan aamupäiväunille parvekkeelle ja avaan tietokoneen. Samalla syön purkillisen rahkaa, vaihdan lakanat sänkyyni ja laitan pyykkiä pyörimään. Kirjoitan luonnostelmaa blogitekstistä, käyn facebookissa ja luen sähköpostini. Tilaan pojalle nettikaupasta uudet Adidakset.

-Klo.9.15 vauva herää ja itkee vatsavaivojaan.

-Klo. 9.45 olen pakannut itseni ja vauvan autoon ja matkaamme vauvan asioilla toiselle puolelle kaupunkia.

-Klo.11. soitan ystävälle ja ajan hänen luokseen. Ystäväni on myös vastaanottoperheen äiti.

-Klo.12.00 puhun pitkän työpuhelun.

-Klo.12.30 tulen kotiin ja siirrän vauvan turvakaukalosta parvekkeelle nukkumaan. Poika on tullut koulusta. Syön lounaaksi kalakeittoa ja saaristolaisleipää kahdella juustonpalalla.

-Klo.12.40 imuroin, pyyhin pölyt, pesen lattiat, pesen wc.n, paistan riisipiirakoita (kaupan pakastealtaasta) ja passitan pojan ja koiran lenkille.

-Klo.13.05 pesen koiran, avaan tietokoneen, vastailen sähköposteihin ja blogin kommentteihin. Nukuttelen vatsakipuista vauvaa, joka herää parvekkeelta kesken unien.

-Klo.13.30 vauva herää itkuisena vatsakipujensa takia.

-Klo.14.30 vauva itkee edelleen. Mies tulee töistä kotiin. Syön välipalaksi kaksi coctailriisipiirakkaa ja maustamatonta jogurttia vauvan itkiessä polvellani ja minun taputellessa pepulle. Ripustan pyykit, liimaan yhden huonekalun, teen kauppalistan.

-Klo.15.20 lähden ajamaan yksin isommalle kylälle. Haen avaimet työnohjausta varten ja käyn ruokaostoksilla.

-Klo.16.15 alkaa vastaanottoperheiden työnohjaus.

-Klo.18.30 olen kotona odottamassa, että erään myymäni tuolin hakija saapuu. Vauva jää vaihdossa minulle ja mies lähtee kuntosalille. Poika on ulkoilemassa.

-Klo.19. kylvetän vauvan ja teemme iltatoimet.

-Klo.19.20 otan lasillisen sokeritonta mehukeittoa, poika tulee kotiin, keitän kattilallisen ruispuuroa, leikkaan tulppaanit, imuroin maton ja kanniskelen vauvaa.

-Klo.19.55 juttelen puhelimessa toisen vastaanottoperheen äidin kanssa.

-Klo.20.05 kapaloin ja syötän vauvan ja laitan hänet nukkumaan.

-Klo.20.20 puen lenkkivaatteet päälleni, sanon pojalle hyvää yötä ja lähden juoksemaan. Kropassa ei ole pisaraakaan energiaa. Juoksen 1,5km niin lujaa kuin jaloistani pääsen ja palaan kotiin reilu 5 minuuttia myöhemmin.

-Klo.20.35 olen käynyt suihkussa ja syön haaleanlämpöistä ruispuuroa isolla voisilmällä keittiössä seisten.

-Klo.20.45 avaan Fazerin salmiakkipussin ja istun sohvalle. Puhun siskon kanssa puhelimessa. Avaan tv.n ja katson Teen Mom 3 ja Satuhäitä.

-Klo.21.45 avaan tietokoneen, kirjoitan työhön liittyvän sähköpostin, käyn facebookissa ja luen lempiblogieni viimeisimmät päivitykset ja kirjoitan kesken olleen blogipostauksen loppuun.

-Klo.22.38. Voi ei, ilta venähti taas! Ja pitäisi vielä pestä hampaat. Onneksi mies taisi sekoittaa vauvan yömaidot valmiiksi.



Tänään:

-Huomasin syöneeni aivan liian vähän.
- Iloitsin pojan reippaudesta ja aloitekyvystä.
- Piristyin ostamistani 30 tulppaanista
-Hämmästelin kuinka paketti äidinmaidonkorviketta ja vaippoja voi maksaa 20 euroa.
-Tulin surulliseksi siitä, kuinka julmia kohtaloita lapset voivat elämässään joutua kohtaamaan.
- Nautin ajaessani autolla yksin ja kuunnellessani radiota.






Ilona

Sitku

Sitku mulla on syli tyhjä ja kädet vapaat. Sitku on aikaa. Sit mä haaveilen tekeväni ison muutosprojektin kodissamme. Projektiin liittyy maalipurkit ja vaalea betoninharmaa sävy (kai). Ja muutos käsittää suurimman osan kotimme pinta-alasta. Vitsit, että oon intsinä.





P.S. En kuitenkaan toivo, että syli ihan vielä tyhjenisi.





Ilona

Syitä

- taivaalta vihmoo märkää
- ei loskassa pääse eteen päin
- lapsi itkee kuitenkin puolet lenkistä
- kamalan liukasta, ei pysy pystyssä
- yksin on tylsää
- hirveä pakkanen
- olen muutenkin jo aivan puhki
- pitäisi tehdä ruokaa
- polvet reistailevat
...



Kun sen ahterin kaikesta huolimatta raahaa sinne ulos, tulee sitä harvemmin jälkeenpäin harmiteltua. Hyvä olo on nimittäin takuuvarma.


(No okei, poikkeuskin löytyy. Erään huonosti nukutun yön jälkeen puettuani liian lämpimät vaatteet päälleni, kävelyteiden ollessa 10 cm paksuisen loskan peitossa, koiran tuutatessa basua joka tienristeykseen minun varauduttua vain yhdellä basupussilla ja vauvan alkaessa itkemään kesken lenkin. Silloin tuntui, että olisi voinut olla lähtemättä. Normaali, sekä tuskahiki virtasivat. Hammasta purren yritin puurtaa eteen päin ja puolentoista kilometrin yrityksen jälkeen olin valmis luovuttamaan. Silloin hyvästä olosta ei ollut tietoakaan.)


Suosittelen sivuuttamaan syyt ja ottamaan tiukan otteen niskasta ja raahaamaan itsensä lenkille. Siis vain siinä tapauksessa, jos tahtoo hyvän olon.





Ilona

Elämänmeno

Mikä päivä tänään on? Päähän sattuu. Olenko mä ollut jo ulkona tänään? Nukkuispa vauva vielä hetken. Nälkä. En jaksa tehdä ruokaa. Tulisi jo ilta. Tekisi kyllä mieli pistää maaten sohvalle. Pitää lähteä ajamaan, mutten jaksa käydä laittamassa autoa lämpeämään. Eikai siellä sada lunta. Väsyttää. Tahdon kevään. Outoa, kuinka herneenversot voivat kasvaa viisi senttiä päivässä. Keitinkö mä jo vettä?





Ilona

Sijaissisaruus lapsen kokemana

Ilmoitin pojalle (7v.) tahtovani haastatella häntä aiheesta sijaissisaruus.
Vastaus - Mä en oo mikään sijaissisar, mä oon sijaissisu.


Tuntuu ihan kivalta olla sijaissisu. Saa hoitaa vauvoja, se on mukavinta. Osaan leikkiä vauvan kanssa, syöttää, pitää sylissä, pukea, riisua ja rauhottaa vauvan. Vauvasta tuntuu ihan hyvältä, kun mä hoidan sitä.


Ihan kivaa, kun tulee aina uusia vauvoja. Kivointa on sitten nähdä millaisia ne aina on.


Emmä muuten edes keksi mikä on huonointa. No se on aika tylsää, jos on vauva ja se itkee koko ajan.


Joskus tuntuu ihan kivalta kun vauva lähtee sitten pois. Jos se on ollut kauan ja siihen on kyllästynyt. Joskus lähteminen tuntuu vähän tylsältä, jos se vauva on ollut vähän aikaa. Ois ihan kiva, jos se ois jonkun puol vuotta.


Vauvoja tulee vähän ikävä. Se on kivaa, kun vauvan lähdön jälkeen pääsee aina Flamingon kylpylään.


Tää on ihan kiva työ. En tahtoisi, että äiti tekisi mitään muuta työtä.






P.S. Jossain vaiheessa aiheesta myös äidin näkökulmasta.






Ilona ja poika