Ei helpottanut

Jos potee vanhojen talojen talokuumetta, ei se varsinaisesti helpotu käymällä vanhoissa taloissa. Suosittelen kyllä silti visiittiä Loviisaan (sunnuntaina ehtii vielä). 

Itse aion jatkaa kuumeilua ja viettää huomisen alkuiltani taas asuntonäytössä siinä unelmatalossani (ole tuleva kotini- ole!). Sormet syyhyäisi päästä remontoimaan.

Ilona

Hei, relaa ees

Olin suunnitellut kirjoittavani siitä, kuinka olen hieman rauhoittunut siivousintoilijana. Enää kaiken ei tarvitse olla ihan niin justiinsa. Välillä on vauvankakkaa lavuaarin reunassa ilman, että olen heti harjan ja pesuaineen kanssa paikalla. Toisinaan hallin matolla saattaa olla koiranruokamuruja ja maalatulla lattialla näkyy koivunsiemeniä ilman, että imuri heiluu välittömästi.


Kävi kuitenkin seuraavaa. Olimme aamulla lähdössä kierrätyskeskukseen ja avasin olohuoneen kaapin, jossa säilytän kaikenlaista koristesälää. Kynttilätuikkuja, kipsiveistoksia, erinäisiä koristekäyttöön tarkoitettuja kulhoja ynnä muuta. Ajattelin nappaavani nopeasti muutaman esineen kiertoon. Pasmat menivät kuitenkin täysin sekaisin ja kierrätysasiat unohtuivat. Katseeni kiinnittyi nimittäin miehen partakoneen käyttöohjeisiin ja puhdistusharjaan. What the hell..!!?


Ja miehelle tekstari
Hohoo. Ajatteletko sä tosiaan, että sun partakoneen käyttöohjeet kuuluvat meidän koriste-esinekaappiin, eivätkä esimerkiksi kodinkansioon käyttöohjeet ja takuut- kohdalle?


Ja niin tajusin, että työnsarkaa on edelleen. Mutta kummassa, miehen koulutuksessa vai minun relaamisessa kodin siisteyden suhteen ?





Ilona

Unohdin

Kävin eräänä päivänä poliisilaitoksella hoitamassa passiasioita. Tapasin eräänä päivänä sivuhommien tiimoilta ihmisiä. Vein eräänä päivänä teinin terveyskeskukseen. Mutta mitä yhteistä tapauksiin liittyy?


Jossain vaiheessa tulee hieman kummallinen olo. Unohtuiko minulta jotain? Onko puhelin, rahat ja avaimet mukana? On. Silti tässä on nyt jotain omituista, mutta mitä? Eikun hetkinen... Auton häikäisysuoja alas ja katsahdus peiliin. Enää ei ole todellakaan epäselvää, mitä olen unohtanut. Olen unohtanut meikata!


Kirjoitin jokin aika sitten ulkonäöstä. En kuitenkaan olisi uskonut, että tähän pisteeseen päädytään ja näin nopeasti. Ei se mitään, kyllä mä kestän. Nimittäin sen, että herättyä menee 5 minuuttia vähemmän aikaa omiin aamutoimiin. Ja kyllä rehellisyyden nimissä aion edelleenkin nähdä (toisinaan) vaivaa ulkonäköni eteen. On kuitenkin erittäin vapauttavaa, että jokin minussa on muuttunut. Ilman meikkiä ei nimittäin tunnu enää alastomalta.



P.S. Tästä tuli muuten mieleen, että pitää joku päivä kirjoittaa peilikaapista.




Ilona

Kun vähempikin riittäis

Kun ensimmäinen lapsi ilmoittelee tulostaan, rynnätään autokauppaan ostamaan farmariauto. Vanha kerrostalokaksio ei enää passaa. Pankista hakemaan suurin mahdollinen laina ja muutto rivitalokolmioon. Mieluiten uuteen. Vauvan turvakaukaloksi valitaan ei enempää eikä vähempää kuin 200 euron testivoittaja. Vauvanvaunuista ei neuvotella, uutena tietenkin.

Tuntuu, ettei nykyään vähempi riitä. Vallalla on kaikki mulle heti tänne- kulttuuri. Tämä kulttuuri tuntuu laajenneen joka elämänalueelle. Oli kyseessä sitten perheen perustaminen (vauvalle oma huone on vaan must), painonhallinta (yksi fittnesskroppa kiitos), työnhaku (rahaa tänne! mutta minähän en kaupan kassaksi ryhdy) tai pukeutuminen (viime vuoden talvitakki- yäk).

Alkaa ällöttää. Tuntuu, että elämän arvo ja status on mitattavissa sillä mikä on näkyvillä. Ei muulla. Pitää olla jotain, pitää olla kaikkea.

Ajamme autolla, joka jollekin toiselle olisi kauppakassi. Takakonttiin mahtuu kolme s-marketin ruokakassia, ei muuta. Kolme lasta, kaksi aikuista ja yksi koira. Pärjäämme. Haaveilen muutosta 50 neliön puutaloon, jossa ei ole sisäsuihkua, kodinhoitohuoneesta puhumattakaan. Pärjäisimme. Kävin tänä vuonna koko kodin irtaimiston läpi. Kaappi kaapilta, karsin. Nyt tuntuu, että tarvitsee karsia lisää. Olen tavoitteessa numerolla 73. 

Se on vaan jokin vaikeasti selitettävä tunne sisällä. Kun tekee mieli palata elämän perusasioiden ääreen. Sillain ihan huolella. 

Ilona

Kyllä kelpasi

Asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan. Mitä enemmän suunnittelet, sitä metsempään menet.


Ei tullut keväällä taukoa töistä. Edellisen lainavauvan lähdettyä tuli seuraava vauva samalla ovenavauksella. Ei tullut mahdollisuutta suunniteltuun virkistyshetkeen. Siihen, jonka olisimme rankan talven ja työrupeaman jälkeen viettäneet perheen kesken voitettuani yön Aallonkotien Finlandia Penthouseen.


Kevät meni. Kesä tuli. Josko syksyllä vauva olisi jatkanut matkaansa ja olisi aika vapaalle? Yö täytyy nyt varata, ettei jää unholaan. Se olisi perjantai keskellä elokuuta. Elokuu tuli ja vauva oli ja pysyi. Alkoi vapaayöperjantaita edeltävä viikko. Ja mitä vielä, tuli teini.  Äsh, peli menetetty ja tonnin kattohuoneistoyö luisuu vessanpöntöstä alas? En enää ikinä suunnittele mitään!


Perjantai koitti ja pakkailujen lomassa kirjoitan kotoa miehelle tekstiviestin Vaimoehdokas se täällä keittelee miehelle lihakeittoa kauden juureksilla. Illalla katselemme salamoita kattohuoneiston saunasta. Poika, minä ja hyvä ystävä. Aikuiset nauttivat kuplivaa korkeista laseista ja poika saa syödä karkkia saunassa. Terassin takassa palaa tuli ja taivas muuttaa koko ajan väriään. Kello on huomaamatta ehtinyt puolille öin, mutta ei se haittaa, nyt on vapaayö. Mennään vielä kerran löylyihin. Kietoudumme maailman muhkeimpiin ja lämpimimpiin peittoihin terassituolien uumeniin ja juttelemme syvällisiä Helsingin yllä, taivasalla. Niin kauan, että silmät painuvat kiinni.


Hitaan aamun jälkeen mies tulee juna-asemalle vastaan. Väsyneenä, mutta virkistyneenä halaan miestä ja vauvaa. Kävelemme ostamaan kennollisen luomukananmunia torimyyjältä.





Kiitos Varpunen voitosta. Kiitos Aallonkodit täydellisestä palvelusta. Kiitos ystävä ja poika parhaasta seurasta. Kiitos mies vilpittömyydestä. Ja kiitos siitä, että meillä on töinä ihania lainalapsia, joita en vapauteen vaihtaisi.



P.S. Suosittelen.





Ilona

Jämähdä mieluummin

Päätät kerrankin repäistä oikein kunnolla ja valita tutussa ravintolassa jotain ihan muuta kuin sen tutun ja turvallisen. Se tuttu ja turvallinenhan on paras, eikä petä koskaan. Se on juuri sinulle se juuri oikea ja täydellinen. Tilatessasi jotain muuta, odotat kuitenkin, että rohkeutesi ja kokeilunhalusi palkitaan. Odotat, että voisit löytää jotain uutta, mutta jotain  tutun ja turvallisen veroista. Saat eteesi herkullisen näköisen annoksen ja vesi herahtaa kielelle. Kun laitat ensimmäisen haarukallisen suuhusi, tiedät sekunnin sadasosassa tehneesi pahan virheen. Hemmetti! Miksi, oi miksi hairahdin?


Syöt annoksesi kuitenkin kiltisti loppuun ja päätät, ettet tee samaa virhettä enään ikinä.




P.S. Teksti olisi voinut olla kuvaannollinen ja kertoa jostain ihan muusta. Ota teksti miten otat. Minä en kuitenkaan suosittele kokeilemaan uutuuksia, vaan pysymään parhaaksi havaitussa.


P.P.S. Olen tainnut melkein huomaamatta olla 17 päivää syömättä karkkia. Ja muutamasta Arnoldsista huolimatta päässyt kesäpöhöstä normaalipöhön tasolle.





Ilona

Mistä tietää?

Kun istuu sohvalla Pepsi Max-tölkki kädessä hiljaisessa talossa, mistä tietää olevansa töissä?
No tietenkin Pepsi maxista.


EMT, FYI, LOL, EVM, ugu bre, YOLO. Arvatkaa mikä meillä on talossa?




Ilona