Semisti fiksumpia valintoja

Sain mainion kommentin (kiitos anonyymi) erääseen kirjoitukseeni, jossa kerroin jokin aika sitten siirtyneeni palasaippuan käyttöön ja hylänneeni shampoopullot sun muut.


Kommentti kuului seuraavasti:

"Jos on laiska ottamaan asioista selvää mut kuitenkin kiinnostaisi oliivisaipppuat ja muut niin mistä helposti oppis perusasiat. Mielellään aika sellaiseen "ei täysin hurahtaneet" tyyliin kun ihan alussa ollaan."


En ollut täysin varma, millaisiin perusasioihin anonyymi viittasi ja mitä hän tahtoisi oppia, mutta aikaisempien kirjoituksieni ja elämänvalintojeni pohjalta (joita tämä tiedonjanoinen anonyymi on mitä ilmeisimmin seurannut) tulkitsin hänen tahtovan löytää oppaan semisti yksinkertaisempaan ja maapalloa semisti kuormittamattomampaan elämään. 


Okei. En tiedä mistä tuollaisen oppaan löytäisi tai mistä tietoa saisi kohdennetusti. Tietoa kun on maailma tulvillaan ja kaikki tietysti keräävät eri paikoista omaan elämäänsä sopivimmat tiedonjyväsensä, joita käyttävät pohjana omia valintojansa tehdessään. 


Anonyymin kommentti laittoi minut kuitenkin pohtimaan omia pieniä valintoja, joita arjessa teen oman ja muiden hyvinvoinnin eteen. Ja maapallon tietty. En väitä, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapa (minun!) tehdä asioita ja valintoja elämässä. Kerron silti mielelläni omista valinnoistani. Ehkä jakamani asiat antavat inspiraatiota, vinkkejä tai kimmoketta jollekin muuttaa omaa katsantokantaansa tai pohtia omia kulutustottumuksiaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki ja niin pois päin.


Ensiksi täytyy sanoa, että jos on olemassa eri asioihin hurahtaneita ihmisiä, niin mä harvoin olen sellainen. Enemmänkin olen sellainen mielenkiintoisista asioista ja ilmiöistä selvää ottava, joka on pikkuhiljaa keräillyt tiedon palasia sieltä täältä ja koonnut niistä omaan elämäänsä sopivan kombon. Vain muutamissa asioista olen ehdoton. Lopuissa pyrin vain omasta mielestäni valitsemaan sen fiksumman vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla ja jos se on minulle toimiva. Erilaisia tutkimuksia ja tietoahan löytyy vaikka mistä ja tavallaan ajattelen niin, että itse täytyy vain pohtia ja punnita, mihin loppujenlopuksi uskoo ja mikä on omasta mielestä pienin paha. Asioillahan on tapana olla aina kaksi puolta. Jokaisen täytyy myös itse punnita, millaisia uhrauksia ja kompromisseja on elämässään valmis tekemään.


Toiseksi täytyy todeta, että ihan alussa sitä ollaan itsekin. Ainahan olisi parantamisen varaa ja kaiken voisi tehdä aina astetta fiksummin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.


Millaisia valintoja minä sitten arjessani ja kaupan hyllyjen ääressä teen suhteessa omaan, luonnon ja maapallon hyvinvointiin?


Mielestäni järkevintä, mitä ihminen voi kulutuksensa suhteen tehdä, on suunnittelu, harkitsevuus, kriittisyys tarvetta kohtaan ja tietysti oman tyylin löytyminen (ja siinä pysyminen). Kun asiat suunnittelee ja tarvetta pohtii tarkkaan, ei hutiostoksia tule, oli kyse sitten uusista vaatteista, kosmetiikasta tai uudesta olohuoneen pöydästä. Olen jo kauan haastanut itseäni pohtimaan asioiden todellista tarvetta. Kun ajattelen tarvitsevani jotain, en juokse päätä pahkaan ostoksille, vaan harkitsen todella, pärjäisinkö ilman (jos en, löytyisikö käytettynä)? Kotimme huonekaluista lähes kaikki on kierrätyslöytöjä, enkä lähtökohtaisesti juokse muuttuvien sisustus-tai vaatetrendien perässä. Uusia asioita tulee siis ostettua hyvin hyvin vähän. Vaatteiden suhteen olen tämän vuoden alussa tehnyt päätöksen, etten osta itselleni yhtäkään uutta vaatetta koko vuonna (muuten helpompaa, kuin uskotkaan!).


Kosmetiikassa vähemmän on  mielestäni enemmän. Hutiostoksia ei tule eikä purnukoita kerry laatikoiden pohjalle, kun harkitsee tarkkaan mitä ostaa ja löytää omalle iholleen ja vartalolleen sopivat tuotteet ja pitäytyy niissä. Pärjään muutamilla tuotteilla ja käytän pääosin luonnonkosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikka on nykyään laadukasta, toimivaa ja edullista ja sopii minun iholleni, joten en joudu tekemään minkäänlaisia kompromisseja sitä käyttäessäni. Kasvorasvana toimii Madaran Pihlajavoide ja kasvoille sudin Flow.n mineraalipuuteria. Kasvot, hiukset ja vartalon pesen oliivipalasaippualla, joka on helppo, ekologinen, käytännöllinen ja halpa tapa korvata useat hiusten- ja ihonpuhdistuspurnukat. Ihonhoitoon ja syvempään puhdistukseen käytän Konjac-sponge-ihonhoitosientä, joka syväpuhdistaa, rauhoittaa, tasapainottaa ja kirkastaa kasvojen ihoa.
Hampaat pesen fluorittomalla (koska myrkky) hammastahnalla ja uusin vähän ekompi valinta perheeseemme on biohajoavat bambuhammasharjat (kuvassa).


Kaupasta ostetut tiskirätit kierrätetään pesukoneen kautta moneen kertaan uudestaan käyttöön ja lempitiskirättinä (kyllä, ihmisellä voi olla myös lempitiskirätti) toimii antibakteerisesta bambulangasta itse virkkaamani musta tiskirätti. Tiskiaineissa, konetiskiaineissa ja pyykinpesuaineissa valitsen eko-version tai joutsenmerkillä varustetun version riippuen siitä, mitä kaupasta on sillä hetkellä saatavilla. Puhdistusaineita käytän kotona vain paikoissa, jossa on pakko, eli wc.n ja kylpyhuoneen pesussa (uskon, että ylihygienisyys on enemmän haitaksi, kuin hyödyksi).


Noin 20 vuotta sitten lopetin lihansyönnin, koska ajatus lihan syömisestä teki pahaa. Muu perhe syö lihaa ja toki teen liharuokia heille. Lihatiskiltä mukaan lähtee Luomujauhelihaa, mikäli sitä on saatavilla. Mikäli ei, valitsen ei luomua. Kananmunista valitsemme Luomua tai ostamme lähituottajien ulkona vapaana kuopsuttelevien kanojen munia. Leikkeleiden syönnin perheen lihansyöjät lopettivat pienen (kröhöm) painostuksen jälkeen keväällä, eivätkä ole perään huudelleet. Maitoa meidän perheessä ei juo (taas pienen painostuksen jälkeen) enää kukaan, mutta mikäli maitoa ostetaan ruoanlaittoon, on se luomua. Kevyttuotteita meidän perheessä ei käytetä, vaan uskomme, että täysrasvaiset ja mahdollisimman vähän prosessoidut tuotteet ovat ihmiselle se oikea juttu. Sokerihyllyllä valitsen reilun kaupan ruokosokerin ja suolahyllyltä nappaan mukaan Himalajan Ruususuolan (koska terveellisyys, maku ja eettisyys). Myös ruokaostoksiin ja ruoanlaittoon pätee mielestäni sama sääntö kuin muuhun kuluttamiseen; hyvä suunnittelu ja harkitseminen on talouksien järkevän ruokapolitiikan a ja o. Ruokalistojen tekeminen viikoksi tai kahdeksi eteen päin toimii meidän perheessä. Ostetut elintarvikkeet ja tehdyt ruoat syödään aina loppuun (tai viimekädessä syötetään koiralle) ja näin ollen taloutemme ruokahävikki on lähes olematon (veikkaisin muutamaa kiloa vuodessa).


Kerroin olevani ehdoton vain muutamissa asioissa. Yksi niistä on McDonaldsin boikotointi, joka on jatkunut osaltani kymmenisen vuotta (koska Eric Schlosserin Pikaruokakansa , jonka lukemista suosittelen kaikille).






Millaisia vinkkejä sinä antaisit anonyymille, minulle ja muille jotka tahtovat tehdä kulutuksensa suhteen semisti fiksumpia valintoja (sillain  ei niin hurahtaneet-tyyliin )?






♥






Ilona

Tungosta unelmilla

Muistan kaksi vuotta sitten kerrostalossa asuessani pohtineeni kahta keltaista puutaloa. Unelmieni taloja. Pohdin kuinka viestittää talojen omistajille, että älkää vain myykö talojanne pois kertomatta siitä ensin minulle. Tai että jos tahtoisitte luopua kodistanne, niin vink vink, tässä olisi ostajaehdokas. Tässä, tässä!!

Päädyin koputtamaan toisen keltaisen talon ovea, esittelemään itseni ja kertomaan asiani. Talon vanhan rouvan kerrottua rehellisesti unelmataloni olevan homeessa ja kauniista ulkokuorestaan huolimatta sen olevan purkukuntoinen, lopahti haaveiluni kyseisestä talosta. Kiitin rouvaa ajasta ja toivotin hyvää jatkoa.


Toisen keltaisen talon postilaatikkoon jätin kirjeen, jossa kerroin kiinnostuksestani taloa kohtaan. Kirjeeseen jätin puhelinnumeroni.


Nyt kun minulla on unelmieni keltainen puutalo. Ei kuitenkaan kumpikaan edellisistä. Talo, jonka ikkunaremontista olen haaveillut talokaupoista saakka ja jonka ikkunaremontti on juuri valmistumassa, soi eräänä päivänä puhelin. Tuntemattomasta numerosta soitetaan ja kysytään, olisinko kiinnostunut ostamaan talon? Keltaisen puutalon. Soperran puhelimeen että ööö, mistähän talosta on kyse. Ja että minä olen kyllä jo ostanut talon. Ja että kiitos nyt kuitenkin. 


Vasta suljettuani puhelimen, tajuan mistä talosta oli kyse. Juuri siitä talosta, jonka viisiruutuisista suloisista ikkunoista yritin aina kävelylenkeilläni kurkkia sisään ja jonka pienessä tuvassa näin kahden vanhuksen aina istuvan pöydän ääressä hörppimässä kahvia. Siitä, jonka postilaatikosta vanhukset olivat löytäneet puhelinnumeroni.


Tarinan opetus on tietysti se, että unelmoikaa ja uskaltakaa. Ja viesti on se, että ei oo yhtään noloo koputtaa ovea ja kertoa, että teillä on kaunis koti. Ei tarvitse sitten ainakaan katua.





Ilona

yksikaksikolmeneljäviisikuusiseistsemänkahdeksanyhdeksänkymmenen

Muutama viikko yhteiseloa tirppojen kanssa takana. Fiilis on kuin ympärivuorokautisella perhepäivähoitajalla..tai vähintään junnujoukkueen erotuomarilla. Mielenrauhaa etsitään värityskirjoista, kuulosuojaimia on ikävä monta kertaa päivässä, kymmeneen tulee laskettua useasti ja tiskikoneen tyhjennys tuntuu ylelliseltä omalta ajalta.

Vaikka elo ja arki tirppojen kanssa on välillä vähintäänkin uuvuttavaa, on se myös palkitsevaa. On mahtavaa huomata lasten käytöksessä edistysaskeleita päivittäin. Kuinka totisista ja hymyilemättömistä lapsista kuoriutuu pikkuhiljaa nauravaisia. Kuinka kiukkukohtausten pituus lyhenee. Kuinka sisarusten yhteisten riidattomien leikkihetkien pituus kasvaa. Ja kuinka monen tunnin nukuttamisiin ja iltajuoksuihin tottuneet lapset osaavat rauhoittua ja nukahtaa kymmenessä minuutissa. On myös liikuttavaa kuulla biologisilta vanhemmilta kiitosta ja tehdä töitä hyvässä yhteisymmärryksessä, niin, että kunnioitus ja arvostus on molemminpuoleista. 

Lempeää lujuutta, päämäärätietoisuutta, hellyyttä, huumoria ja rajoja. Niistä on arki lainalasten kanssa tehty.

Ilona

Kesälahja yhdelle (Hamam-pyyhe-arvonta)

Kuten aikaisemmin kerroin, pyyherakkaustarina tulisi saamaan jatkoa.

Kas tässä sinulle mahdollisuus saada itsellesi kesälahja..ihastua ja rakastua (..kyllä, pyyhkeeseen).

Ovatko sinulle tuttuja isokokoiset, mutta pieneen tilaan pakkautuvat hamam-pyyhkeet? Pyyhkeet ovat kevyitä, ohuita ja nopeasti kuivuvia ja säästävät tilaa niin kaapissa, matkalaukussa kuin treenikassissakin. Nämä superkauniit puuvillapyyhkeet ovat osa vuosisatojen takaista turkkilaista kylpyläperinnettä. Pyyhkeet valmistetaan eettisissä olosuhteissa työllistäen turkkilaisia perheyrityksiä pienissä maaseutukylissä.

Arvonta on päättynyt. Arpaonni suosi nimimerkkiä Heidi Pii ja ihanat pyyhkeet on lähetetty hänelle

Käy myös ihmeessä katsastamassa Linan nettikaupan tarjonta. Lupaan, että ihastut.

Yhteistyössä www.lina.fi / Mickan trade Oy.

Ilona

Jännän äärellä

Torstaina klo.12.42. sain mieheltä viestin, että hän lähtisi ajelemaan kotiin päin töistä. Miehen kuukauden mittainen kesäloma oli virallisesti alkanut.

Klo.12.47. sain puhelun vastaanottoperheyksikön työntekijältä.

Klo.12.49 soitin miehelle (joka oli töistä matkalla kotiin)  -"Tulisi vähän töitä".

Klo.13.20 olin veivannut kodin sisustuksen uusiksi ja sisustanut huoneen kahdelle pienelle tulijalle. 

Klo.13.30 sain työntekijältä puhelun, että voisin hakea lapset vasta juhannuksen jälkeen maanantaina.

Saatoin vahingossa huokaista ääneen. Ei siinä mitään, uudet lapset ovat oikein tervetulleita ja on mukavaa saada taas vähän erilaista sutinaa torppaan. Mutta kyllä minulla oli kaikki sympatiat miehen puolella (puhumattakaan omantunnontuskistani), joka on jo tovin kaivannut hetken lomaa tai hengähdystaukoa töistä ja sijaislapsista käytettyään talvilomansa "hoitaakseen työni" tammikuisen reppureissuni ajan. 

Juhannuksen kiireettömät päivät ilman velvollisuuksia ja aikatauluja tulivat siis tarpeeseen. Olemme syöneet hyvin, saunoneet yömyöhään, nauttineet kuohuviiniä, poimineet mansikoita sateessa, köllötelleet aamulla sängyssä (syöden mansikoita) ja maanneet rauhassa rannalla. Viimeisenä vapaapäivänämme (teiniähän ei lasketa töiksi) aiomme laittaa herätyskellon aikaisin soimaan ja ajamme uudet perunat ja savulohi kainalossa ystävien mökille aikomuksena saunoa ja uida koko päivän.

Maanantaina olemme taas valmiina uusiin haasteisiin, joista emme tiedä vielä mitään. Paitsi iän ja sukupuolen. Korjaan iät ja sukupuolet.

Ilona

Rakkautta ensisilmäyksellä

Meidän pyyhearsenaali on ollut vuosikausia kertakaikkisen retuperällä. Siellä ne on olleet kirjavat Marimekot, kiinteistövälittäjän vaaleansiniset talokauppalahjukset ja kymmenen vuoden takaiset keltaiset froteepyyhkeet kaikki sulassa eri värien ja kuosien sekamelskassa keskenään.

Mitä sitä uusia pyyhkeitä hankkimaan, kun vanhatkin menettelevät, ajatteli pihi kriittinen kuluttaja vuosien ajan ja jatkoi yhteiselämää iloa tuottamattomien pyyhkeiden kanssa. Välillä selaili armeijan ylijäämävarastoja ja haaveili ohuista pellavapyyhkeistä.

Sitten eräänä päivänä törmäsi johonkin ohittamattomaan. Kauniisti kudotut kankaat, huolella suunnitellut kuosit ja raikkaat sävyt. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Mutta mihin?

Kyseessä olivat Hamam- pyyhkeet.

Tahdoin ehdottomasti tietää lisää noista kauniista kankaista ja päädyin Linan verkkokauppaan . Otin yhteyttä pyyhkeiden maahantuojaan ja näkemäni lisäksi viimeistään kuulemani ja lukemani vakuutti minut. Tässä olisi meidän perheen tulevat pyyhkeet. 

Hamam- pyyhkeitä on käytetty vuosisatojen ajan turkkilaisissa kylpylöissä. Pyyhkeet ovat erittäin imukykyisiä, ohuita, kevyitä ja nopeasti kuivuvia. Pyyhkeet menevät pieneen tilaan ja siksi ne onkin helppo ottaa mukaan reissuun, mökille, treeneihin ja rannalle. Ja kuinka vähän ne vievätkään tilaa liinavaatekaapissa. Keksin heti näille superkauniille kankaille meidän perheessä lukuisia käyttötarkoituksia. Piknik-vilttinä, pöytäliinoina, laudeliinoina, rantavilttinä niin ja no tietysti pyyhkeinä. 

Lina Hamam-pyyhkeissä yhdistyy tuhansien vuosien takainen turkkilainen kutomisperinne, kokemus, laadukkaat raaka-aineet ja eettisyys. Lina- tuotteiden maahantuoja työskentelee suoraa kutomojen kanssa ja tuntee kaikki tuottajansa. Suurin osa valmistajista on pieniä perheyrityksiä maaseudun pienissä kylissä, jossa tekstiilikudonta on pääelinkeino. Lapsityövoimaa ei käytetä.

Vietin valehtelematta monta tuntia selaillen pyyhevalikoimaa, ihaillen pyyhkeiden kuoseja ja pohtien, mitkä pyyhkeet sopisivat meille. Ihastuin sinivalkoisiin ja punavalkoisiin pyyhkeisiin. Ne toivat mieleeni jotain niin perisuomalaista, vanhan ajan, saunan ja suomifilmien maisemat ja samalla mielikuvia beduiineista kameleineen aavikolla vaeltamassa paahteisessa auringossa. Meidän liinavaatekaappiimme valikoitui siis vaaleansinisen, punaisen ja tummansinisen värisiä Kala - kuosisia Hamam-pyyhkeitä sekä tummansininen ja punainen Purje- pyyhe. Kuten kuvista näkee, pyykeet ovat i-h-a-n-i-a ja niiden kuosit ja värimaailmat sopivat yhteen paremmin kuin hyvin. Ja se pyyhkeiden kankaan tuntu! Juhannussaunaa odotellessa.

Tästä lähin olen valmis jakamaan iloa tuottavien pyyhkeiden sanomaa. On nimittäin aika ihanaa luksusta kääriytyä jokaisen päivän päätteeksi maailman kauneimpiin pyyhkeisiin.

Pyyherakkaustarina saa jatkoa, kun palaan asiaan myöhemmin ja laitetaan teille arvontaan ihana setti ihanaisia pyyhkeitä. Pysykää kanavalla siis.

P.S. Vanhojen pyyhkeidemme tarinakaan ei muuten päättynyt vielä. Pyyhkeiden elämä jatkuu, kun hoitoteinimme aikanaan muuttaa meiltä omaan kotiinsa ja vie mukanaan kasan hänelle mieluisia pyyhkeitä.

Yhteistyössä www.lina.fi / Mickan trade Oy.

Ilona

Mutterin tarina

Lopetin shampoiden, hoitoaineiden, kasvojenpesuaineiden ja muiden muovipulloissa olevien pesuaineiden käytön viime vuonna. Olin valmistautumassa Kambodza-Thaimaa-reppureissulle ja päätin säästää tilaa rinkasta pakkaamalla useiden purnukoiden sijaan reppuun mukaan vain palasaippuan. Oliiviöljypalasaippuoita olin toki kantanut Kreikasta kotiin aikaisemminkin joka ikisenä vuonna, kun olin siellä reissannut, mutta olin käyttänyt niiden ohella nestemäisiä pesuaineita hiusten ja kasvojen pesuun.

Mitä ikinä keksinkään (usein ruokavalioihin, arjen käytännöntoteutuksiin ja valintoihin liittyviä asioita), yritän tietysti aivopestä  hellävaraisesti myydä ideoitani myös miehelleni ja saada hänet vakuuttuneeksi uusimmista aivoituksistani. Niin kävi myös palasaippuan kanssa.

Mutta miettikää nyt kuinka kätevää! Yksi palanen, esteettisesti miellyttävä, ei pakkausjätettä, ei muovia, käy kaikille ja kaikkeen, ei kuormita luontoa, vie vähän tilaa, maksaa kaksi euroa ja kestää kuukausia.

Mies lähti taas kerran kelkkaani ja aloitti palasaippuan käytön. Vaikka yritin väittää, että palasaippua on superkätevä all-in-one- tuote, alkoi mies kuitenkin pikkuhiljaa kaivata nestemäisiä saippuoita. Olivat hänen mielestään (muka) kätevämpiä.

Niinpä kerran käydessämme Tarjoustalon perillisessä, älkää kysykö mitä siellä teimme, enkä aio sanoa sen kaupan nimeä (koska Stockmann on Stockmann ja miksi halpahallin pitää vääntää oma nimensä Suomen vanhimman ja varmasti myös arvostetuimman tavaratalon nimestä? Ois pysynyt vaan Tarjoustalona). No joka tapauksessa kävelimme tuon T-alkuisen halpahallin läpi ja kassalle päästyämme mies esitteli minulle ylpeänä löytämänsä mies-suihkusaippuan. Inhosin sitä heti. Sillä hetkellä päätin kuitenkin olla hiljaa. Tiedätkö, antaa miehen tehdä valintansa. Nielaisin siis sanani ja laitoin kassahihnalle tuon euron maksavan litran vetoisen harmaan suihkusaippuapullon, joka toi mieleeni autokorjaamon. Koneöljypullon. Mutterin. Mitä näitä nyt on.

Kotona asettelin Mutterin suihkunurkkauksessa olevaan telineeseen ja inhosin sitä. Tuona hetkenä saatoin ryöpsähtää suustani jotain miehelle jotain päätit sitten ostaa valtavan, harmaan, ruman, varmasti iholle ja ympäristölle haitallisen mutterilta näyttävän suihkusaippuan, jota käytät vain sinä ja joka kestää varmaan puol vuotta- tyyppisen vuodatuksen. Mies hymyili vastaukseksi ja oli edelleen ylpeä mies-suihkusaippuastaan.

Joidenkin mies-suihkusaippuan käyttökertojen jälkeen mies alkoi valittelemaan sitä, kuinka vaikeaa Mutterin käyttäminen oli. Valtavaa suihkusaippuapulloa oli vaikea pitää kädessä ja puristaa ja saippuan annostelu oli hankalaa. Ei mies sitä myöntänyt, mutta taisi hänkin alkaa vihaamaan Mutteria. Pyysin annostella aina paljon saippuaa. Kuluisi nopeammin.

Onneksi koiramme kahlasi eräänä päivänä mutaturveojassa ja koiran valkoinen turkki muuttui mustaksi. Pesin koiran kolmeen kertaan peräkkäin valtavalla määrällä mies-suihkusaippuaa. Koirasta tuli taas valkoinen ja Mutteri tyhjeni.

Nykyään mies ei osallistu saippuoiden valintaan, mutta toivoo, että suihkunurkkauksesta löytyisi nestesaippuoita. Minä käytän edelleen itseni ja hiusteni pesuun ainoastaan oliiviöljysaippuaa ja aina kaupan saippuaosastolla valitessani muulle perheelle shampoopulloja toivon hiljaa, että muutkin vielä joskus taipuisivat palasaippuaelämään. Mutta en pakota.

The End

Ilona