torstai 25. kesäkuuta 2015

Miehet ovat Marsista










Jos miehesi ei ole kukkia ostavaa tyyppiä ja sinä halajat toisinaan erityishuomiota, niin paras tapahan yrittää saada tilanteeseen muutosta on kuittailla miehelle siitä, kuinka hän on noin kaksi kertaa elämässään ostanut sinulle kukkia, vaikka oikeasti niitä saisi olla maljakossa vähintään kuukausittain. Ainoa erityishuomion osoituksen tapahan tosiaan on se kukkapuska. (Not).


No otinpa eräänä päivänä sen ainaisen valituksen sijaan hieman uudenlaisen lähestymistavan kokeiluun. Niinpä autossa istuessamme lauloin dramaattisin elkein vieressä istuvalle miehelleni suoraan Bruno Marsin kynästä


I should've bought you flovers
And held your hand
Should've gave you all my hours
When I had the change


Kun ensimmäinen laulukerta ei aiheuttanut minkäänlaista reaktiota miehessä, jatkoin entistä kovaäänisemmin - I should've bought you flovers.. 


Tällä kertaa sain aikaan reaktion. Se kuului vähintään yhtä dramaattisesti ja teatraalisesti kuin aloittaneella - Mutta säästin ne rahat asuntolainaaaaan..


Aloittanut jatkoi lauluaan -And held your hand.. 
Vastaus -Mutta olin tekemässä puuhommiaaaaa..


Jatkui -Should've gave you all my hours. When I had the change.
Vastaus viereiseltä penkiltä - Päätin kuitenkin tyhjentää vesikouruista lehtiäääää... jotta homma toimiiiiiii...


Taisin hävitä tän erän. Ei sillä, on Brunokin mielestäni kyllä ihan oikeassa. Kantsii panostaa ja huomioida sillon, kun on mahdollisuus. Rakastakaa toisianne. Pus.




P.S.





P.P.S. Ja naiset Venuksesta






Ilona



sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Pojan huoneessa









Pojan pitkä ja kapea huone on erityisen haastava tapaus sisustaa. Huonejako yläkerrassa on edellisen omistajan aikaan tehty uusiksi ja pojan huone on jämäpala ja yhden makuuhuoneen puolittamisen tulos. Seinän toisella puolella, toisessa palasessa asustelee teini.


Huoneessa on vino katto, huone on noin kaksi metriä leveä ja neljä metriä pitkä. Remonttia tehdessä huoneesta purettiin muovimatto ja sen alta löytyvästä raakalaudasta hiottiin lattia. Lattia ja osa seinistä maalattiin vaaleanharmaalla (Tikkurila TVT 1944) ja katto sekä loput seinistä valkoisella kalkkimaalilla.


Pitkälle seinälle tehtiin 300x40cm kokoinen työtaso, joka maalattiin valkoiseksi ja kiinnitettiin seinään hyllykannattimilla. Jakkarat on ostettu eurolla kierrätyskeskuksesta ja kunnostettu sekä maalattu. Työtason päällä kulkee pitkä pätkä tauluhyllyä, johon voi asetella tärkeitä tavaroita ja tauluja. Tauluhyllyllä oleva valkoinen lokerikko on kirpputorilöytö, oranssi kello pojan tekemä, vanerin palanen on rakennusjätettä, sininen s-taulu itse tehty ja lentokoneposteri on Kreikantuliaisia itseltä itselle.


Vanha liinavaatekaappi toimii vaatekaappina. Tumman puinen hyllykkö on peruja talokaupoista ja odottelee maalausinspiraatiota. Hyllyköllä Palaset-laatikostoja ja säilyttimiä sekä vanhoja peltipurkkeja, jotka kätkevät pientä lego-sälää.


Sängyn virkaa toimittaa ullakon oven vieressä oleva kolonen, johon on leikattu sopivan kokoinen patjan pala. Sänkykolon seinään on kiinnitetty tauluhylly, jossa on kiinni yövalo.


Oranssissa seinäkoukussa roikkuu koulureppu ja vanha nahkainen kassi (koukku Bauhaus). Kalenteriin poika on kirjoittanut itse kuukausien nimet sävy sävyyn vieressä olevan oranssin seinäkoukun kanssa (kalenteri Granit).


Keltainen Ikean peltitynnyri ja vanha musta arkku kätkevät sisäänsä legoja.




P.S. Poika tahtoi huoneensa teemaväriksi oranssin. Äiti toteutti toiveen aikasen hillitysti tuolla yhdellä seinäkoukulla.






Ilona




torstai 18. kesäkuuta 2015

#rantakunnossa









Naistenlehdissä se alkaa aina joulun jälkeen ja jatkuu uudenvuodenlupauksilla. Tammikuussa se näkyy piikkinä uusien kuntosalijäsenyyksien menekissä. Huhti-toukokuussa jaetaan kiinteytysvinkkejä ja kerrotaan, ettei ole vielä liian myöhäistä.


Niin.


Tarve päästä kesäkuntoon, bikinikuntoon, rantakuntoon. Tyytymättömyys omaan kehoon. Ahdistus. Tarve muutokseen.


Vihdoin saapuu odotettu kesä. Onko itselle asetetut tavoitteet saavutettu? Ei. Ahdistaako? Kyllä. Muuttuuko tilanne seuraavaksi kesäksi? Ei luultavasti.


Voin kertoa erään huojentavan asian - Ihmiset ovat itsekeskeisiä ja oman navan tuijottajia. Niinkun kirjaimellisesti. Myös siellä rannalla. Kaikki näkevät oman itsensä ja vartalonsa. Ajattelevat itseään ja omia itsensä itselleen asettamia puutteita ja vikoja. Eivät muut ajattele sinua ja sitä hieman pullottavaa jenkkakahvaa tai muhkuraista reittä. Eivät muut luultavasti edes huomaa niitä vikoja, joita sinä itsessäsi huomaat. Ja jos huomaavat, ei se ole muille ongelma, koska he ajattelevat itseään.


Minulle #rantakunto on sitä, että puen bikinit päälle, etsin rannan ja olen rannalla. Tyytyväisenä. En sano, ettenkö itse ikinäkoskaan katsoisi peiliin ja pohtisi, että tuosta voisi vähän kaventaa ja tuohon vähän lisätä. Tämä ei kuitenkaan estä minua elämästä tyytyväisenä, menemästä rannalle, nauttimasta elämästä ja syömästä mitä tahdon. Jos oikein tahdon muutosta ja päätän, että olen valmis tekemään töitä sen eteen, tähtään muutokseen hyvillä mielin. En suostu mihinkään hampaat irvessä. En sen takia, että minun pitäisi sulloutua tiettyyn kesämuottiin, jotta voisin esittäytyä tyytyväisenä vähissä vaatteissa rannalla sen kymmenen Suomen kesän hellepäivän verran. (Joudun kyllä toteamaan, etten ole elämäni aikana koskaan ollut laihdutuskuurilla.)


Niin! Olkaa sellaisia kuin olette ja nauttikaa kesästä senkin höpsöt.





P.S. Terveiset banoffee- lautasen ääreltä.


P.P.S. Ottaiskohan toisen palan?





Ilona




torstai 11. kesäkuuta 2015

Karkulaiset








Eräänä aamuna ilmoitin pojalle, että tänään lähdetään Kreikkaan. Yllätyksen paljastamisen jälkeen päivä kului letkeästi shoppaillen ja pakkaillen ja illalla hyppäsimme lentokoneeseen. Teinin lähetimme rippileirille ja mies jäi pitämään taloa pystyssä. Miehelle jätimme viestin jääkaapin oveen. Stressierkille sukua kun on.


Lomaterveiset täältä altaan reunalta!
Aurinko on korventavan kuuma, Kreikkalainen salaatti ei petä, jäätelönsyöntiennätyksiä rikotaan ja aamuöisin herätään kyyhkysten kujellukseen.





Ilona







torstai 4. kesäkuuta 2015

Ihan pihalla









Aikanaan (okei, se aika päättyi vasta reilu puoli vuotta sitten) katsellessamme taloja, harmittelin aina tonttien pientä kokoa. Tai ei oikeastaan se pieni koko, vaan se, että täällä päin kauniit vanhat tontit on lähes poikkeuksetta lohkottu osiin ja osaset myyty eteen päin. Kaikkeahan ei voi kuitenkaan saada. Ainakaan halvalla ja pääkaupunkiseudulla. Eihän?


Rakastan vanhoja kauniiksi kuluneita ja muotutuneita pihapiirejä. Kaikelle on oma paikkansa ja kaikki tuntuu olevan niin luonnollisessa harmoniassa keskenään. Lohkottujen tonttien osalta käy usein niin, että tonteille rakennetut uudet talot näyttävät väkisin paikalleen tungetuilta ja kantatilalla oleva vanha talo menettää lohkotulla tontilla osan kauneudestaan.


Törmästessäni kotimme myynti-ilmoitukseen viime vuoden lopulla, huokasin syvään. Lähes 2000 neliön tontti - mitä kaikkea tuonne tekisikään! Ja sen jälkeen mielen valtasi epäusko, eikö myyjä ole tosiaan lohkomassa tonttia? Tilaa myi kuitenkin eteen päin perikunta, jolla oli hoppu saada kaupat tehtyä. Tämän takia tontti jäi lohkomatta. Ensimmäisen näytön jälkeen alakanttiin tekemämme tarjous meni kertaheitolla läpi ja iiik - me ostetetaan talo ja saadaan oma piha!


Talven pimeimpään ja karuimpaan aikaan tehdyissä talokaupoissa ostat pihan kuin sian säkissä. Kevään koittaessa samalla, kun lumi suli, olikin mielenkiintoista seurata, mitä sitä on tullut hankittua. No hankittu oli mm. sadoittain ylimääräisiä puiden taimia, kuutiotolkulla mädäntyneitä lehtiä, risuja ja omenoita, sadoittain suuria kiviä, sammaleinen piha ja vuosien haravoimattomat pensaiden ja puiden alustat.


Mutta vastapainoksi kaikelle tuolle, joka on ollut raivattavissa ja siivottavissa, olemme saaneet myös paljon hyvää. Pihalla kasvaa kaksi isoa omenapuuta, valtavasti metsämansikoita, sadoittain ja sadoittain valkovuokkoja ja kieloja, raparperia, pioneja ja monia lapsuudesta mummolan pihalta tuttuja kukkia ja pensaita. Pihalla on myös vanha sauna, varmasti sata vuotta sitten kauniisti kaareen ladotut koristekivetykset sammalineen ja valtavat kuuset. Talo on korkealla paikalla ja iltaisin istumme rappusten edustalla keltaisilla puutuoleilla ja katsomme, kun aurinko laskee ja maalaa taivaan eri väreillä.






P.S. Niin ja onhan meidänkin tontti lohkottu. Talo on kylän vanhimpien talojen joukossa ja lääniä on aikanaan ollut vaikka muille jakaa. Lienee siis kaikkien rajanaapureidemme (joita on peräti 6) tontit olleet alkujaan yhtä tämän kantatilan kanssa.


P.P.S. Meidän minikasvimaalla kasvaa kuin kasvaakin!!





Ilona





keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Rajanvetoa









Lasten kasvattamista voisi toisaalta luonnehtia yhtä helpoksi ja yksinkertaiseksi, kuin koirien kouluttamista. Kun kiistaton laumanjohtaja on kaikkien tiedossa, on lapsilla (koirien lisäksi) turvallista olla. Kun hoivaa, huolenpitoa, rakkautta ja kuria on sopivassa suhteessa, voivat niin lapset, kuin koiratkin hyvin.


Kasvatuksessa rajojen asettaminen ei aina kuitenkaan ole niin yksinkertaista. Ei varsinkaan silloin, kun pidät huolta ja kasvatat kotonasi jonkun muun synnyttämää ja kasvattamaa teini-ikäistä. Silloin kun et ole alusta alkaen ollut hänen elämässään. Et ole vauvana  kieltänyt häntä heittämästä lusikkaa syöttötuolista lattialle kymmenennettä kertaa. Et ole taaperona napannut hänen kädestään kiinni estääksesi häntä juoksemasta autotielle. Et ole ekaluokkalaisena kertonut hänelle, että varastaminen on väärin. Etkä ole yläasteelle mentäessä saarnannut hänelle tupakan vaaroista.


Ei se ole yksinkertaista silloinkaan, kun yrität kunnioittaa nuorta ja tämän iän mukanaan tuomaa itsenäistymisvaihetta. Ei silloin, kun yrität kunnioittaa nuoren toisia vanhempia ja heidän toiveitaan. Ei silloin, kun tahdot samalla olla reilu nuorta kohtaan ja samalla yrität olla menettämättä järkeäsi pohtiessasi pahaa maailmaa ja kantaessasi huolta tärkeästä ihmisestä.


Niin ja ei tietysti silloin, kun et ole koskaan kasvattanut omaakaan lastasi teini-ikäisenä.


Siinä sitä sitten pohtii, mitä itse teki 15-kesäisenä tyttönä ja millainen varaäiti sitä tahtoo olla 15-kesäiselle tytölle. Vetää rajoja jonnekin reiluuden ja turvallisuuden välimaastoon ja toivoo, että kesästä tulee nuorelle ikimuistoinen muutenkin, kuin epäreiluilta tuntuvien kotiintuloaikojen suhteen.




P.S. Olinko se minä 13-vuotiaasta lähtien festarireissuilla kavereiden kanssa kaksi yötä putkeen? Tuntien matkustamisen päässä kotoa? Ilman kännykkää? Taisin olla. Toisinaan loppui rahat kesken reissun, toisinaan nukuttiin yö makuupussissa kuolleella junaseisakkeella ja toisinaan istuttiin sukujuhlissa naama kalpeana oksennusta pidätellen, kun reissu huipentui sunnuntaiaamuisiin serkun ristiäisiin, joihin matkustettiin suoraan festarijunalla.





Ilona