Kestää, kestää ja kestää

Polvipussittomana, kuosissa, ehjänä, nyppyyntymättömänä, haalistumattomana ja kaikin puolin hyvänä vuodesta toiseen ja pesusta toiseen. Nimittäin Suomessa tehdyt legginssit.


En muista, kauanko nämä legginssit ovat minulla olleet (ehkä kolme tai neljä vuotta..viisi?). Ainoina mustina legginseinä. Hinta kirpaisi ostotilanteessa vähäsen, mutta eipäs kirpaise enää. Lämmittää nimittäin aika lailla mieltä, että on saanut jättää ruotsalaishalpavaateketjun versiot, ne hetkessä polvipussiintuvat, lötkähtävät ja haalistuvat, kaupan hyllylle jo monen vuoden ajan. Ja uskallan väittää, että ostamalla noita kertakäyttölegginssejä, olisin näiden vuosien aikana köyhtynyt huomattavasti enemmän, kuin satsaamalla kerralla näihin superlaadukkaisiin yksilöihin.


Juuri tällaiseen suuntaan vaateteollisuuden soisi palaavan. Valmistamaan vuosia kestäviä vaatekappaleita.





P.S. Tämä ei ollut maksettu mainos, tämä oli ilosanoman levittämistä.





Ilona

Peilikaapilla

Ihan ensimmäiseksi joutuu sanoa, että inhoan peilikaappeja. Paitsi sellaisia kauniita 50-lukulaisia. Ensimmäinen suunnittelemani asia tämän kodin remontissa oli peilikaappien eliminointi. Tilalle olisi tullut yksinkertaiset vähäeleiset peilit. Wc.n ja kylpyhuoneen peilikaapeissa oli kuitenkin sähköt ja valaisimet, joten ilman sähkömiestä en peilikaappeja uskaltanut lähteä repimään seinästä. Kyseisissä tiloissa ei ollut (eikä ole) mitään muita säilytysratkaisuja peilikaappien lisäksi, ei kaappeja eikä hyllyjä. Ennen kuin aikanani ehdin alkaa tilailemaan sähkömiestä, huomasin peilikaappien olevan yksinkertaisesti todella käytännölliset. Tälläkin kertaa käytännöllisyys meni turhamaisuuden edelle ja peilikaapit saivat jäädä.

Peilikaappien sisällössä pätee sama, kuin muuallakin kodissa. Mitä vähemmän, sitä parempi. Peilikaappeihin mahtuu erinomaisesti kaikki perheen kosmetiikka- ja ihonhoitotuotteet sekä hiustenhoitotuotteet ja pyykinpesuaineet. 

Vuosien mittaan olemme löytäneet minulle ja miehelle sopivat ihonhoitotuotteet ja näin ollen virheostoksia ei enää pääse sattumaan. Niitä, kun päätät ostaa " sen hyvän tuotteen", mutta hetken tuotetta käytettyäsi huomaat sen olevan täysin epäsopiva ihollesi ja päätät siirtyä seuraavaan yritykseen. Jokainen nainen tietää (ja mies huomaa), että purnukoita ja puteleita voi kertyä aikamoinen arsenaali kaappien perukoille. Kun löydät itsellesi ja ihollesi sopivat tuotteet, voit unohtaa ylimääräiset purnukat peilikaapissa. Rahat, luonto ja hermot säästyvät. Ja se jos mikä on vapauttavaa.

Ihonhoidossa panostan mieluummin, kuin pihistän. Maksan mielelläni tuotteesta, jonka tiedän olevan toimiva ja laadukas. Laadukkaat tuotteet ovat kokemukseni mukaan todella riittoisia. Suurempi tuotteen yksikköhinta ei siis tunnu kalliilta, kun pieni purkki voidetta kestää jokapäiväisessä käytössä puoli vuotta.

Kuten peilikaappien sisällöstä voi päätellä, olen hyvin merkkiuskollinen. Olen löytänyt sekaiholleni sopivat tuotteet kosmetologien ihoanalyysien perusteella. Alettuani käyttää minulle sopivia tuotteita, on vuosien mittaan ihoni kunto parantunut huimasti. Ihoni on nykyään sellaisessa kunnossa, ettei meikitön naama tuota ahdistusta. Ihonhoitotuotteiden lisäksi meikkipussini sisältö on vakio. Meikeissä minulle tärkeää on meikkaamisen helppous ja meikin kestävyys. Iholle levitettävä meikkipohja ei saa olla ihoa tukkivaa, jottei huolella tehty ihonhoito ja puhdistus mene hukkaan.

Arki- sekä juhlameikin tekemiseen riittää hyvin viisi tuotetta. (Eikun kuusi. Juhlaan lisätään mahdollisesti vielä huulipuna, jota ei ole kuvassa.)

Päivittäiset ihonhoitorutiinini/kauneusrutiinini

Aamuisin

- Puhdistan kasvoni Aco.n kasvovedellä (aamuisin en pese kasvojani, välttääkseni ihon turhaa kuivumista).

- Levitän kasvoille sävyllisen kosteusvoiteen. Suojakerroin 20 läpi vuoden suojaa kasvojen herkkää ihoa.

- Jos meikkaan, levitän iholleni Flow.n mineraalimeikkiä, joka peittää sopivasti, antaa ihon hengittää, eikä tuki ihohuokosia. Eloa tuomaan kasvoille lisään Kreikasta lähtöisin olevan iho-ja ymäristöystävällisen sarjan, Korresin, aurinkopuuteria. Poskille sipaisen We Care Icon.in poskipunaa. Kulmakarvoja korostan perus marketti-meikkikynällä. Ripsiin sipaisen pari kerrosta Sensai 38-ripsiväriä, joka ei muuten päivän aikana leviä koskaan mihinkään, ei sateella eikä sukeltaessa ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan parasta.

Iltaisin

- Pesen kasvoni suihkussa saippuattomalla puhdistusgeelillä, joka poistaa meikin ja lian kuivattamatta ihoa.

- Hieron kasvoni Himalajan suolasaippualla. Saippua on Himalajan vuorisuolapala. Saippuan mineraalit desinfioivat ja ravitsevat ihoa ja auttavat säilyttämään ihon kosteustasapainon.

- Joka toinen päivä kuorin ihon mikrokuorinnalla, joka kuorii ihon pinnalta elottoman solukon ja tekee ihon kirkkaaksi.

- Suihkun jälkeen levitän iholle vuoropäivinä Bio-oilia, joka lupaa tasoittaa arpia ja ihon epätasaista väriä tai vaihtoehtoisesti kookosöljyä, jota löytyy ruokakaapistamme tai kosteuskyllästettyä boosteria, joka kosteuttaa ihoa, antaa iholle elinvoimaa, suojaa ja joustavuutta.

- Ihon kosteutukseen käytän tehokkaasti kosteuttavaa ja ihoa tasoittavaa voidetta.

P.S. Tämä ei ollut mainos. Ei maksettu. Eikä yhteistyössä. Jaan mielelläni kokemuksiani hyväksi havaituista asioista ja olen tyytyväinen jos jotkut vinkkini voivat olla jollekin avuksi.

P.P.S. Meikkisiveltimet- ja kynät, voiteet, vanupuikot ja vanulaput pysyvät peilikaapissa kauniisti ojennuksessa vanhoissa hillopurkeissa, joista on poistettu etiketit.

P.P.P.S. Eikun peilikaapin siivoukseen.

Ilona

Ammattijärjestäjä-wannaben tavarankarsimisvinkit

Syyskuussa 2013 haaveilen ammattijärjestelijän urasta. Lokakuussa 2013 kirjoitan tavara-ahdistuksesta. Helmikuussa 2014 hairahduin. Elokuun alussa 2014 lupaan karsia 200 tavaraa. Elokuun lopussa 2014 jatkan karsimista. Syyskuussa 2014 kiikutan peilipalloa kirpputorille.

Karsimis- ja järjestelyvimmallani on pitkät perinteet. Raskaana ollessani, vuonna 2006, kävin läpi vanhempieni 3-kerroksisen omakotitalon paremman tekemisen puutteessa. Kierrätykseen lähti noin peräkärryllinen tavaraa. Muutama vuosi sitten anopin tehdessä muuttoa päästin sisäisen karsija-järjestelijäni valloilleen. Voin vaan sanoa, että lähtipä muuten monen muun tavaran ohessa lasten 30 vuotta säästetyt maitohampaat kaatopaikalle. Viime kesänä sain ensimmäisen kerran kutsun ystäväni suvun kesämökille. En pystynyt pitämään näppejäni erossa. Taaskaan. Yhteistyössä talonväen kanssa muuttui tekokukilla ja lastulevyhuonekaluilla kuorrutettu keräilyhelvetti moderni mummola-tyyppiseksi kaikkia osapuolia miellyttäväksi viihtyisäksi mökiksi.

Voin myöntää, että minulla saattaa olla vielä hieman tekemistä hienotunteisuuden kanssa, kun ollaan muiden reviirillä ja kyse on tavaroiden karsimisesta ja järjestelystä. Puolustan tekosiani kuitenkin sillä, ettei koskaan kukaan ole joutunut pettymään. Lopputulos on aina ollut enemmän kuin pidetty, eikä karsittujen tavaroiden perään ole haikailtu. Ellei sitten anoppia ja niitä maitohampaita lasketa.

Tiedätkö, että niin se vain menee. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompaa on kodin järjestyksessä pitäminen. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi siivota. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän ahdistusta. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi elämä.

Nyt mennään lokakuussa ja aikaisemmin loppuvuodelle asettamani tavoite 200 tavaran karsimisesta on jo saavutettu. Loppua ei kuitenkaan näy ja tänään kiikuttaessani taas kaksi kassillista tavaraa kierrätyskeskukseen päätin jakaa muutaman tipsin teillekin.

Onko vaatekaappisi äyräitään myöten täynnä, mutta käytät vain muutamaa luottovaatetta? Tuntuuko lastenhuoneen siistinä pitäminen mahdottomalta tehtävältä? Onko sinulla kaappeja, joita ei voi tavaroiden alas romahtamisen pelossa enää avata? Etkö uskalla enää käydä varastossa tai verkkokellarissa ahdistuskohtauksen pelossa? Ja tuleeko sitä silikonista kakkuvuokaa ihan tosissaan koskaan käytettyä?

Noniin. Aika siis tehdä jotain.

1. Aseta päätavoite

Ensimmäinen tehtävä on määritellä mitä haluaa. Kun tavoite on hyvin määritelty, on sitä helpompi ryhtyä toteuttamaan. Tavoite voi olla se, että lastenhuone saataisiin pysymään paremmin siistinä. Tavoite voi olla vaatekaappien selkiyttäminen tai pöytäpinnan löytyminen keittiön tasoilta. Tavoite voi olla paremmin toimiva eteinen lasten kausiasusteröykkiöineen tai seuraavan muuton sujuminen ilman valtaisaa mistätätätavaraalöytyyjalöytyy-ahdistusta. Tai sitten tavoite voi vain yksinkertaisesti (ja kunnianhimoisesti) olla toimivampi koti, jossa on vähemmän tavaraa.

2. Aseta välitavoitteita

Kaikkea ei tarvitse tehdä heti eikä kerralla. Ota yhden hetken tavoitteeksi kirjahyllyn siivoaminen tai yhden laatikoston tavaroiden läpi käyminen. Jos tavaraa on paljon, päätä avata vain yksi kaapinovi kerralla tai edetä keittiön tasolla metrin pätkissä. Ota tänään yksi paperipino selvitettäväksi eteisen tason päältä ja huomenna toinen.

3. Toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi

Kun aloitat järjestelyn/tavaroiden karsimisen, päätä kolme kasaa, johon lajittelet tavaroita. Kolme kategoriaa, jotka ovat:

- 1. Säästettävät

- 2. Kierrätettävät

- 3. Roskiin menevät

Jos tilanne on täysin toivoton ja tavaraa on ahdistukseen saakka, ymmärrän ettet jaksa alkaa lajitella tämän enempää. Tällöin säästettävät menevät varmasti takaisin kaappiin, kierrätettävät lähtevät jätesäkissä kierrätyskeskukseen tai UFF.iin ja roskasäkkiin sullotaan sulassa sovussa paperitavara ja muovitavara. Pienellä hifistelyllä ja pitkäjänteisyydellä tässä vaiheessa saavutetaan kuitenkin tilanne, joka hyödyttää varmasti useampia osapuolia luonto mukaan lukien.

___________________________________________

Jos siis kuitenkin jaksat paneutua asiaan vielä hieman enemmän, niin jaa edellä mainitut kolme aluetta vielä alalajeihinsa esimerkiksi näin:

1. Säästettävät

- Käyttöön jätettävät 

- Arkistoitavat/säilytykseen menevät

Pohdi mitä oikeasti käytät ja tarvitset tällä hetkellä. Millä tahdot kaappisi täyttää? Mitkä asiat ovat aktiivisesti käytössä ja mitkä saavat jäädä kaappiin odottamaan lähiaikojen käyttöä varten? Mitä voisi arkistoida komeron tai varaston perälle pahvilaatikkoon?

Puinen junarata on ikuinen ja tahdot säästää sen tuleville sukupolville. Onko talossa kuitenkaan tällä hetkellä junaradalla leikkijöitä vai voisiko sen pakata pahvilaatikkoon odottamaan kymmeneksi vuodeksi? Lasten piirustuksia on ihana katsella vanhempana, mutta voisiko ne mapittaa yhteen paikkaan sen sijaan, että niitä pursuilee joka laatikosta ja kaapista? Muumimukeja ei viitsisi myydä, mutta rehellisyyden nimissä, käytänkö niitä tosiaan ja jaksanko katsella niitä joka päivä avatessani keittiön kaapin?

2. Kierrätettävät

- Lahjoitettavat

- Myytävät

- Uusiokäyttöön

Kierrätettävät tavarat voi jakaa kahteen kategoriaan, myytäviin ja lahjoitettaviin, riippuen tavaran arvosta ja omasta viitseliäisyydestä. Kuinka moneen paikkaan jaksaa tavaraa ripotella ja missä mikäkin tavara olisi eniten hyödyksi? Tahdonko tehdä hyvää vai tarvitsenko itse rahaa?

Kierrättää voi monella tavalla. Tavaroita voi lahjoittaa kierrätyskeskukseen, UFFiin, paikalliselle kirpputorille, järjestöille, neuvoloihin, kouluihin tai ystäville. Tori.fi, Huuto.net, Facebook-kirppikset ja perinteiset kirpputorit vaativat hieman viitseliäisyyttä ja aikaa, mutta voivat palkita muutamalla roposella. Vanhoille tavaroille voi keksiä uusiokäyttöä. T-paidan voi leikata trikookuteiksi ja virkata kuteista säilytyskorin. Vanhoista verhoista voi ommella koristetyynyjä. Mielikuvitus rajana.

Itse olen aika suurpiirteinen rahan kanssa, eikä myymättä jääneiden tavaroiden takaisin kotiin kantaminen kirpputorilta innosta. Siksi lahjoitankin suuren osan tavaroista riippuen siitä, missä hyötysuhde tuntuisi olevan suurin. Imetystyynyn olen lahjoittanut neuvolaan, pojan vanhat monot ja luistimet kouluihin tai päiväkotiin. Kaiken sälän, arvottomammat tavarat ja vaatteet kerään kasaan ja vien kierrätyskeskukseen. Vanhat silmälasini aion viedä optikkoliikkeeseen, josta ne jatkavat matkaa kehitysmaihin.

Brion uudehkot vaunut tai Iittalan vähän käytetyt astiat kelpaisivat totta vie lahjoitettuna ystäville, mutta arvokkaammat esineet ovat löytäneet netin kautta uudet kotinsa.

3. Roskiin menevät

- Keräyskartonki

- Keräyslasi

- Keräyspaperi

- Lääkejätteet

- Pienmetalli

- Puu

- Vaarallinen jäte

Paristot ja akut eivät kuulu sekajätteeseen. Vanhat lääkkeet voi viedä apteekkiin hävitettäväksi ja pienmetallille on oma lajittelupisteensä. Toimi vastuullisesti, äläkä heivaa sekajätteeseen sinne kuulumattomia asioita.

Lopuksi. Nauti.

Ilona

Ei helpottanut

Jos potee vanhojen talojen talokuumetta, ei se varsinaisesti helpotu käymällä vanhoissa taloissa. Suosittelen kyllä silti visiittiä Loviisaan (sunnuntaina ehtii vielä). 

Itse aion jatkaa kuumeilua ja viettää huomisen alkuiltani taas asuntonäytössä siinä unelmatalossani (ole tuleva kotini- ole!). Sormet syyhyäisi päästä remontoimaan.

Ilona

Kyllä kelpasi

Asiat eivät mene aina suunnitelmien mukaan. Mitä enemmän suunnittelet, sitä metsempään menet.


Ei tullut keväällä taukoa töistä. Edellisen lainavauvan lähdettyä tuli seuraava vauva samalla ovenavauksella. Ei tullut mahdollisuutta suunniteltuun virkistyshetkeen. Siihen, jonka olisimme rankan talven ja työrupeaman jälkeen viettäneet perheen kesken voitettuani yön Aallonkotien Finlandia Penthouseen.


Kevät meni. Kesä tuli. Josko syksyllä vauva olisi jatkanut matkaansa ja olisi aika vapaalle? Yö täytyy nyt varata, ettei jää unholaan. Se olisi perjantai keskellä elokuuta. Elokuu tuli ja vauva oli ja pysyi. Alkoi vapaayöperjantaita edeltävä viikko. Ja mitä vielä, tuli teini.  Äsh, peli menetetty ja tonnin kattohuoneistoyö luisuu vessanpöntöstä alas? En enää ikinä suunnittele mitään!


Perjantai koitti ja pakkailujen lomassa kirjoitan kotoa miehelle tekstiviestin Vaimoehdokas se täällä keittelee miehelle lihakeittoa kauden juureksilla. Illalla katselemme salamoita kattohuoneiston saunasta. Poika, minä ja hyvä ystävä. Aikuiset nauttivat kuplivaa korkeista laseista ja poika saa syödä karkkia saunassa. Terassin takassa palaa tuli ja taivas muuttaa koko ajan väriään. Kello on huomaamatta ehtinyt puolille öin, mutta ei se haittaa, nyt on vapaayö. Mennään vielä kerran löylyihin. Kietoudumme maailman muhkeimpiin ja lämpimimpiin peittoihin terassituolien uumeniin ja juttelemme syvällisiä Helsingin yllä, taivasalla. Niin kauan, että silmät painuvat kiinni.


Hitaan aamun jälkeen mies tulee juna-asemalle vastaan. Väsyneenä, mutta virkistyneenä halaan miestä ja vauvaa. Kävelemme ostamaan kennollisen luomukananmunia torimyyjältä.





Kiitos Varpunen voitosta. Kiitos Aallonkodit täydellisestä palvelusta. Kiitos ystävä ja poika parhaasta seurasta. Kiitos mies vilpittömyydestä. Ja kiitos siitä, että meillä on töinä ihania lainalapsia, joita en vapauteen vaihtaisi.



P.S. Suosittelen.





Ilona

Ihokarvojen sokerointi (tee se itse)

VAROITUS! 

Sisältää järkyttävää kuvamateriaalia. Jos olet herkkä, älä jatka tästä eteen päin.

Tällaisia olen kasvattanut. Nyt saa riittää.


(Optimaalinen ihokarvojen pituus ennen sokerointia lienee noin 3-6mm. Mikäli siis satut sokeroimaan esimerkiksi apinaa muistuttavan miehesi selkäkarvoitusta, leikkaa karvat ensin saksilla sopivaan sokerointipituuteen.)

Easy Sweet vartalosokeri on täysin luonnonmukainen. Ainesosina ovat vain sokeri, vesi, sitruunahappo sekä hunaja. 

Lämmitä sokeria mikrossa muutama sekunti kerrallaan. Vartalosokeri on valmis kun saat sen otettua helposti purkista sormellasi. Tällöin se tuntuu lämpimältä ja pehmeältä.


Sokeroitavan alueen voi talkita ennen sokerointia.

Säärien sokerointiin riittää noin kahden viinirypäleen kokoinen massa. Aluksi sokeri on läpikuultavaa.

Venyttele sokeria molemmin käsin muutaman minuutin ajan.
Lisää sokeriin tippa vettä kostuttamalla sormenpää veteen. Vesi tekee sokerista pehmeämpää ja tarttuvampaa.

Sokeri on valmista käytettäväksi, kun se muuttuu läpikuultavasta mattavaaleaksi.
Tällöin se tuntuu venyvältä purkalta.

Työstä kerralla noin viiden sentin alue. Levitä sokeri vastakarvaan. 
Pidä peukalolla kiinni sokerista ja..

..nykäise sokeri ihonmyötäisesti myötäkarvaan.


Sokeroinnin onnistumisen salaisuutena on liikkeen ihonmyötäisyys, ei esim. nostoliike.
Sokeri irtoaa ihosta vieden mukanaan suurimman osan ihokarvoista. Mikäli kaikki karvat eivät lähteneet yhdellä vetäisyllä, voit työstää samaa aluetta useaan kertaa.


Jos sokeri on liian kylmää ja jähmeää, se ei toimi. Voit koittaa antaa sokerin olla iholla 2 sekunnin ajan levitettyäsi sen sokeroitavalle alueelle ( ihon lämpö saa sokerin lämpimämmäksi ja tarttuvammaksi).


Mikäli sokeri alkaa lämmetä käsittelyssä liikaa, se voi tarttua ihoon. Saat sokerin irti "tökkimällä" sitä sokerisella kädellä ulkoreunasta alkaen. Sokeri lähtee myös pesemällä lämpimällä vedellä.


Sokeroinnin jälkeen voit eliminoida mahdolliset hajakarvat pinseteillä.

P.S. Lopputuloksena kauniit kirkkaanpunaisena kiljuvat sääret.


P.P.S. Okei, puna rauhoittuu seuraavaan päivään mennessä.




Tekemisen iloa toivottaa
Ilona

COOL?

Mitä Birkenstockimpi, sen hotimpi, luin viime kesänä muotia käsittelevästä naistenlehdestä. Mitä oonksmä cool!!? 

Muodin edelläkävijä jo kymmenettä vuotta? Ei. En mä oo. Mä oon vaan Pertsa. Ja löytänyt vuosikausia sitten ne the sandaalit. Niin hyvät, että tänä kesänä kierroksessa taitavat olla neljännet. Edelliset puhki kulutettuina.

Emme kulje miehen kanssa samanlaisissa tuulipuvuissa. Omat Birkenstockit häneltä tosin löytyvät. Ja niin löytyvät kyllä pojaltakin. Perusperhe.

Ilona

Extreme makeover: Floor edition

Kävelen rautakaupan maaliosastolle. Vuoronumeroni piippaa ja siirryn myyjän luokse. 

Aloitan varovasti - Aion maalata laminaattilattian.

Saan vastauksen välittömästi - Ei tuu pysymään.

Ja niin kävelen rautakaupasta ulos Otex-pohjamaali, pensselipesu, maalipesu, leveä pensseli sekä Betolux (akva)-maali kainalossani.

Meidän lattiat esittävät tammipuuta. Ovat mattapintaista laminaattia, ei sellaista kiiltävää ja liukasta.

(Joo tiedän, äiti ei ole ehtinyt lakata varpaankynsiään.)

Päivä 1. 

- Tyhjensin huoneen.

- En jaksanut irrottaa lattialistoja, vaan laitoin listoihin maalarinteipit.

- Pesin lattian maalipesulla. Lattianpesuaineista jää lattiaan vahamainen pinta. Huolellisella maalipesulla lattiasta irtoaa kaikki ylimääräinen siihen kertynyt lika, rasva ja pesuainejäämät.

Maalipesun jälkeen lattian tulee antaa kuivua seuraavaan päivään.

(Tänään aikaa työhön kului noin 1 tunti.)

Päivä 2.

- Sudin lattian pintaan Otex-tartuntapohjamaalia. Otex on pohjamaali, joka on tarkoitettu erikoistartuntaa vaativille pinnoille. Otexin voi sävyttää. Maalimyyjä sanoi, ettei meidän tapauksessa ole tarve, koska lattiamaali on hyvin vaaleaa.

- Otex sai kuivua seuraavaan päivään

(Tänään aikaa kului noin 1 tunti. Kuin liimalla olisi maalannut.)

Päivä 3.

- Maalasin ensimmäisen kerroksen aamulla Betolux akva- maalilla. Maalin sävy on Pro Grey-sarjan 

TVT-1944

- Maalin tulisi antaa kuivua vuorokauden ennen toisen kerroksen maalaamista. Toisen kerroksen maalasin kuitenkin malttamattomana jo illalla.

 (Tänään aikaa maalaamiseen kului aamulla noin 40 min. ja illalla noin 15min.)

Päivä 4

- Irrotin maalarinteipit. Koska olin maalannut "teipin umpeen" lattiaan, vedin teipin ja lattian välisen seuman auki mattoveitsellä. Näin sain teipin hyvin irti, eikä teippi lähtenyt repimään maalia irti lattiasta.
- Valmis! Lopputulos on tasainen ja peittävä. Lattia on yhtenäistä tasaista harmaata pintaa, eikä laminaatista tai sen saumoista näy enää jälkeäkään.
(Tänään aikaa kului noin 10 min.)



Aikaa koko projektiin kului reilu kolme tuntia (+ maalin valinta ja maalikaupassa asiointi). Nyt katsotaan, kuinka kauan maltan antaa maalin kovettua ennen sisään muuttoa. Kuukaudessa maali saavuttaa lopullisen kovuutensa. Kävelykuivaa se on jo puolen päivän ikäisenä.

(Äiti on lakannut varpaankynnet.)

Ilona

Munaa kerrakseen

Osallistuimme kanamunien kimppatilaukseen Kuorttisen luomukanalasta. 60 kananmunaa tuli. Nyt on munia kerrakseen. Tilalta tulleet kananmunat säilyvät jääkaapissa 2-3 kuukautta ja huoneenlämmössä noin kuukauden.


Munia napsitaankin vitriinin päällä olevasta 5 litran keittiötölkistä tasaiseen tahtiin. Äiti tykkää keittää ja poika paistaa. Poika aloittaakin myöhäisemmät kouluaamut aina itse paistamillaan kananmunilla.



Maistuu.





P.S. Pääkaupunkiseudulla asustelevien edullisista luomukananmunista kiinnostuneiden kannattaa seurailla Mayor's Gymin luomuruokapiirin sivuja, jossa tiedotetaan aina tulevista tilauksista ja jonka kautta pääsee helposti napsauttamaan itsellekin makoisat munat.





Ilona

Pertsa

Pertsa on käytännöllinen. Pertsa vaatii mukavuutta. Pertsa pysyy tutuissa ja turvallisissa. Pertsalle ei käy jos on epämukava. Pertsa laittaa pakkasella toppatakin ja ulkohousut. Kesällä Pertsa käyttää samoja sandaaleja toukokuusta syyskuun loppuun. Pertsa pyrkii osatessaan valitsemaan mahdollisimman monipuolisiin käyttötarkoituksiin passaavaa. Jos Pertsa löytää jotain toimivaa, hankkii Pertsa sitä monessa värissä. Helpoimpia Pertsan mielestä ovat harmaa, musta, denim ja valkoinen. Farkut ovat Pertsan juttu, koska ne ovat helpot.


Eräänä päivänä Pertsa koitti puuteriroosan värisiä stretchejä. Olivat muuten jättepäheet ja juuri sopivat Pertsalle. Pertsa hihitteli itselleen ja rohkealle kokeilulleen pukukopissa. Tämän jälkeen hän käveli täydelliset housut kädessään takaisin housuhyllylle ja viikkasi housut nätisti pinoon - Pertsa kun on.



Basic, Perus, Pertsa.





Ilona

Kuume

Joka talvinen riesa. Se alkaa enteillä joulukuun tienoilla. Nousee pikkuhiljaa. Tammikuussa olo on jo hieman rauhaton. Jos mitään ei ole tapahtunut, helmikuussa jo levoton. Maaliskuussa ilmassa on kainoa odotusta. Huhtikuussa odotus on muuttunut rehelliseksi kaipuuksi. Toukokuussa ollaan jo ihan hilkulla. Ja kun Suvivirsi vihdoin kajahtaa, vilkutamme lentokoneesta.


Tänä vuonna heti kuumeen noustessa muutimme sen odotukseksi.




P.S. Enää 133 päivää.


P.P.S. Suosittelen kaikille, jotka pitävät tuoreesta ruoasta, maailman parhaasta fetasalaatista, puhtaasta merestä, vehreistä maisemista, pienistä idyllisistä Kreikkalaiskylistä, oliiveista, turvallisuudesta, lämmöstä, luonnosta, rauhasta ja ystävällisistä ihmisistä. Löytyy Pargasta toukokuun lopussa ja kesäkuussa.





Ilona