maanantai 20. tammikuuta 2014

Kuume





Joka talvinen riesa. Se alkaa enteillä joulukuun tienoilla. Nousee pikkuhiljaa. Tammikuussa olo on jo hieman rauhaton. Jos mitään ei ole tapahtunut, helmikuussa jo levoton. Maaliskuussa ilmassa on kainoa odotusta. Huhtikuussa odotus on muuttunut rehelliseksi kaipuuksi. Toukokuussa ollaan jo ihan hilkulla. Ja kun Suvivirsi vihdoin kajahtaa, vilkutamme lentokoneesta.


Tänä vuonna heti kuumeen noustessa muutimme sen odotukseksi.




P.S. Enää 133 päivää.


P.P.S. Suosittelen kaikille, jotka pitävät tuoreesta ruoasta, maailman parhaasta fetasalaatista, puhtaasta merestä, vehreistä maisemista, pienistä idyllisistä Kreikkalaiskylistä, oliiveista, turvallisuudesta, lämmöstä, luonnosta, rauhasta ja ystävällisistä ihmisistä. Löytyy Pargasta toukokuun lopussa ja kesäkuussa.





Ilona





10 kommenttia:

  1. Äh, kaipuuta ei auta ainakaan yhtään kun katsoo noita kuvia. Miten se joku aivan vieras paikka voikin tuntua kotoisalta heti. Sinne se mieli aina halajaa. Joskus vielä teemme paluun, jos ei tänä vuonna niin ihan viimeistään ensi! Se kreikkalainen salaatti! Ja piso krioneri. Voi päästäpä sinne. P

    VastaaPoista
  2. Voi että minkä teit! Tunnistan itseni tuosta ajatusten kehästä. Ja vielä ei olla päätetty mitä tehdään, minne mennään, mennäänkö ollenkaan. Kuinka levottomaksi se mielen tuokaan. Ihanat kuvat - kuumetartunta on taattu! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pargassa kun kerran käy, ei seuraavana vuonna tarvitse miettiä mihin menisi ;)

      No ehkä vähän jämähtänyt olen. Mutta enpähän ainakaan pety.

      Poista
  3. Apua! Tää ei auta mun matkakuumetta yhtään. Tuijottelen ikkunasta ulos ja tahdon lämpimään!

    Kauniit kuvat!

    VastaaPoista
  4. Oi, Pargassa oltiin häämatkalla :) Oi ja voi, ihanaa oli. Sinne voisin kyllä matkustaa uudestaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai olitte.
      Tämä on minun kuudes vuosi peräkkäin ;)

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Enää vajaa 3 kuukautta niin pääsee taas. Parhautta!

      Poista

Kiitos!