perjantai 31. lokakuuta 2014

Kanssa vai ilman?



 


Ihan mielenkiinnosta. Kuinka moni perheellinen ja/tai parisuhteellinen nukkuu yönsä puolisonsa vieressä? On aika hemmetin vaikeaa hommaa nimittäin. Varsinkin, kun on tottunut johonkin muuhun.


Kun talossa on vauva, ei mies pysty nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Ei korvatulpilla, eikä puhettakaan, että ilman. Vauvat kun luontaisesti tuhisevat ja pitävät jos jonkinmoista ääntä yön aikana. Ja herättelevätkin vielä kaiken lisäksi!


Mutta miksi kukaan ei ole kertonut, kuinka vaikeaa on palata entiseen, kun on tottunut johonkin tiettyyn nukkumajärjestelyyn? Vauvan pois muuttamisesta on nimittäin yli kuukausi ja edelleen herään joka aamu tyhjä nukkumapaikka vierelläni. Joka ilta se yrittää. Tulee toiveikkaana viereeni, jos uni tulisi. Joka yö se on vaihtanut paikkaa tuttuun ja turvalliseen pojan huoneen laverisänkyyn.





Ja hyvää viikonloppua.




Ilona





keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Tauko






Tässä hetkessä tuntuu hyvältä.


Tuntuu hyvältä herätä hämärässä aamussa. Sytyttää kynttilät. Saatella lapset ulko-ovesta kouluun. Raahustaa koiran kanssa aamulenkki sateessa liukastellen tielle lahonneisiin vaahteranlehtiin. Syödä aamupalaksi Pepsi Maxia. Kun kukaan ei näe. Istua sohvalla, kuoria satsumoita ja olla välittämättä syliin tippuvista roskista. Katsoa kelloa yöpuku päällä puolilta päivin. Antaa tuntien madella. Välillä pistää silmät kiinni ja nukahtaa. Huomata miettivänsä ei mitään. Haahuilla yksin pitkin kirpputorin käytäviä. Istua uimahallin höyrysaunassa tuntikausia. Mennä, tulla ja lähteä milloin huvittaa, jos huvittaa vain siksi, että huvittaa.


Siksi, että voin tehdä niin juuri nyt. Kukaan ei kaipaa minua, juuri nyt. Ei vaadi mitään, juuri nyt.


Sitten joskus voin taas nauttia siitä ihanasta tuhisevasta kääröstä. Nuuhkutella pieniä varpaita. Silitellä silkkistä vauvan ihoa. Sitten voin nauttia siitä. Se hetki voi olla huomenna, viikon päästä tai kuukauden päästä. Se hetki on yhden puhelinsoiton päässä. 


Mutta ei mietitä sitä nyt.





Ilona




tiistai 28. lokakuuta 2014

11 väriä




Reilu vuosi sitten aloitetimme pojan kanssa kotiimme liittyvä valokuvausprojektin. Projekti sai nimen 11 väriä. Nimensä mukaisesti kuvaamme kotimme yhtätoista väriä. Yksi kerrallaan. Aikaisemmin läpi käydyt värit löydät blogin oikeasta sivupalkista kohdasta Tunnisteet, 11 väriä. 


Tällä kertaa vuorossa on
Blue (Da ba dee)





- Richard Huttenin sininen Dompo on kirpputorilöytö ja toimii meillä kynätelineenä.

- Retro seinäkello on kirpputorilöytö vuosien takaa. 

- Arabian vanha astiasto on saatu anopilta.

- Karttapallo. Meri. Tykkään.

- Marimekon Kirgiisi-verhot on saatu äidiltä. Verhot ovat äidin hankinta hänen ensimmäiseen opiskelija-asuntoonsa.

- Oiva Toikan lintu on saatu anopilta. Lintu pääsee toisinaan ulos häkistään (kaapin perältä) ulkoilemaan

- Sinisen satiinityynyn sävy hipoo täydellisyyttä


- Viimeisenä, muttei vähäisimpänä.





Olipas sekalainen seurakunta.





Ilona




sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kierrätyslepakko (DIY)





Huono äiti ei ole koskaan suostunut ostamaan lapselleen naamiaisasuja. Päiväkodin, eskarin ja koulun naamiaisiin on menty milloin missäkin lakanassa ja viritelmässä. Muutama vuosi sitten päätin ryhdistäytyä ja ommella pojalle ihan oikean naamiaisasun.


Tarvitaan
- Vanha musta trikoopaita
- Mustaa kangasta (käytimme purkautumatonta mustaa "uimapukukangasta")



Leikkasimme mustan kankaan siipien muotoon ja surautimme kankaan kiinni yhdellä suoralla ompeleella (ompele kulkee hihasta toiseen hihaan niskan kautta). Valmis.



Lisärekvisiitaksi passaa musta kypärämyssy ja äidin legginssit. Jos paniikki tai ujous iskee juuri ennen naamiaisia, on lepakkopaita hauska Halloweenasu 8-vuotiaalle ilman lisärekvisiittaakin pelkkien farkkujen kanssa.





P.S. Poika tahtoi oikolukea tämän tekstin, koska kyseessä oli teksti, johon hänen kuviaan käytetään. Luettuaan tekstin poika totesi - Äiti, miks sä et oo muuten koskaan ostanut mulle naamiaspukua? Kysymyksestä päästiinkin hyvään keskusteluun liittyen turhaan ostamiseen ja kertakäyttökulttuuriin.






Ilona






torstai 23. lokakuuta 2014

Jättityyny vanhasta patjasta (DIY)





Vanha petauspatjamme pääsi uusiokäyttöön, kun taittelimme patjan pienemmäksi ja ompelimme sille päällisen. Noin viiden sentin paksuinen petauspatja (alkuperäiseltä kooltaan 160x200cm) taiteltiin kahteen kertaan, jotta saimme siitä sopivan kokoisen jättityynyn (80x100cm). Tyynyn päälle ommeltiin perinteiseen tyynyliinatyyliin pussimainen päällinen, jonka voi irrottaa pesua varten.


Nojatuoli raahattiin olohuoneesta keittiöön ja rahi siirrettiin tekemään nojatuolin virkaa. Jättityyny pääsi paraatipaikalle keskelle olohuonetta ja sohvapöydäksi nostettiin vanha putkijalkainen vanerituoli. Tila avartui, väri lisääntyi ja ilme piristyi. Olohuoneessa on nyt monenmoista hengailupaikkaa, joista suosituimmat taitavat tällä hetkellä olla jättityyny ja jumppapallo (joka on muuten aika tehokas kaveri - vatsalihakset, täältä tullaan!).





Ilona






tiistai 21. lokakuuta 2014

Joululle rauhaa



- Hyvää joulua toivotti joulupukki sinikeltaisen huonekalujätin ravintolassa. Oltiin juuri päästy kalenterissa lokakuun puolivälin ohi ja sinikeltaisessa oli jo täysi joulutohina päällänsä. Myyjät palvelivat tonttulakit päässä ja parkkipaikka oli tupaten täynnä. Markkinoiden täytyy pyöriä. Joulu on kiva ja ihku ja sitä on ihana fiilistellä hyvissä ajoin. Suomi on vapaa maa, eikä kukaan pakota menemään kauppaan jos ei kiinnosta. Ja kaikkea. Mutta kaikella kunnioituksella, kesälle on nipin napin sanottu heipat ja olen vastikään hyvästellyt luottosandaalini seitsemän kuukauden lepotauolle. Että olisiko mitään mahdollisuutta lykätä jouluhypetystä hiukkasen? Antaa joululle rauha?





P.S. Samalla matematiikalla ilotulitusrakettien ja tinanvalamisvermeiden tulisi saapua kauppoihin myyntiin ihan näillä näppäimillä.


P.P.S. Jos joku ihmettelee, että mitä muka älä osta mitään- sanoman julistaja tekee Ikeassa, niin minä kerron. Kävinpä hankkimassa uudet petauspatjat 10 vuotta vanhaan sänkyymme. Nyt voin pölypunkkiallergisena taas uinua rauhallisin mielin ainakin seuraavat 10 vuotta. Ja on muuten kätevää, kun nyt on kaksi erillistä patjaa yhden leveän sijaan vierekkäin olevissa sängyissämme. Ei häiritse enää miehen kääntyily, kun ei oma patja hötky samaa tahtia levottomana kääntyilevän vierustoverin takia.





Ilona






maanantai 20. lokakuuta 2014

Natsiäitivaimokkeen tuliaismanipulointiaikaansaannos





Mies teki pari viikkoa sitten lähtöä lomamatkalle. Kyllä, ilman perhettä. Sehän passasi kaikille ja viihdyttiin.

Ennen reissua käytiin keskusteluja tuliaisista. Mies valitti, kuinka minulle on mahdoton tuoda mitään tuliaisia. Kuinka hän lannistuu, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistuu. Minä siihen, että eikö hän minua yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen sen vertaa tunne, että olisi jättänyt sen mummohajuveden sinne Egyptiin, tai sen keltaisen matkamuistoturistipaidan sinne Tunisiaan?


Entä lapset? - Pojalle et kyllä tuo mitään turhaa ja jos lainateinille ostat jotain, niin osta jo Suomen päästä lentokentältä, ettei tule mitään feikkiä.


Niin sitä mies soitteli minulle jo lentokentällä ahdistuksissaan, kuinka hän ei osaa ostaa mitään teinille - Korujen ostaminen on mahdotonta! Onko täällä edes mitään koruliikettä!??
Oiskohan tää hyvä?


Reissun aikana tasaisin väliajoin mies lähettää ahdistuneita viestejä siitä, kuinka hän on kiertänyt useita kertoja ja useita tunteja lomakohteessa etsien pojalle tuliaisia - Se kyllä tykkäis jostain pelipaidasta vai ostaisinko mä sille jonkun jalkapallojoukkueen pyyhkeen? Nää on kyllä kaikki feikkejä. - Enkä haluis ostaa mitään karkkia, kun en oikeen tue sellaista.


Minä vastaan vuoropäivinä
Et kyllä osta mitään turhaa halpatyövoimalla teetettyä krääsää.
- Minä täällä yritän karsia ja päästä eroon kaikesta turhasta, että et varmasti osta. 
- Mitä sitten jos poika pettyy, kun ei saa peliasua, kyllä elämässä täytyy oppia pettymään.
- Kyllä se tietysti tykkäisi fudispyyhkeestä, mutta EI SE TARVII!
- Osta vaikka lentokentältä karkkia. Voi sitten karkkipäivinä syödä vähitellen.


Mies palaa valehtelematta viikon jokaisena päivänä samaan tuliaisasiaan ja minä alan jo ahdistua, että keskittyisi hemmetti olennaiseen - lomailuun!


Viimeisenä lomapäivänä mies lähettää viestin - Mä en sitten tuo pojalle mitään ja sä saat selittää sille.


Ja niin koitti lauantai ja miehen kotiinpaluupäivä. Poika sai tuliaisiksi jättimäisen tikkarin, vaimoke sai ison valkoisen Tobleronen ja lainateini sai arvokkaan Guessin hopeakorun. Tasan meni onnen lahjat, kaikki olivat tyytyväisiä eikä kukaan joutunut selittelemään kenellekään enää yhtään mitään.


Mitä tästä opimme?
Olisit kuunnellut mua heti kättelyssä. 
Nainen on aina oikeassa.





Ilona





perjantai 17. lokakuuta 2014

Suklaata ei lasketa




Yritys välttää karkinsyöntiä on venynyt tavaksi välttää karkinsyöntiä. Ensin sen oli tarkoitus olla viikon tai muutaman pituinen kärvistely-yritys, jonka jälkeen tietysti repsahtaisin. Repsahtaisin, niin kuin aina ennenkin. Jostain syystä asioiden ääneen sanominen pistää minut päättäväiseksi. Joku on joskus syyttänyt itsepäiseksikin. Itsepäisyys, itsepintaisuus, päättäväisyys tai itsekuri, you name it, mutta olen ollut 78 päivää syömättä karkkia.


Eräänä päivänä istuin sitten ystävieni kanssa pöydän ääressä. Pöydällä oli karkkikulhoja, joista napostelimme juttelun lomassa Ässä Mixejä. Yhtäkkiä tajusin. Minä syön karkkia! Apua, miksi minä syön karkkia? Käden vieminen karkkikulholle ja karkin vieminen suuhun oli tapahtunut niin vaistomaisesti, etten ollut ehtinyt itsekään tajuta mitä teen. Minulle iski samanlainen paniikki, kuin tajutessani syöneeni lihaa, vaikka olen lopettanut lihansyönnin 18 vuotta sitten. Sellainen minä epäonnistuja-paniikki. Jos oksennan nyt, poistaako se tekoni? Heräsin unesta ja ilahduin. Minut valtasi samanlainen huojennus, kuin herättyäni hikisenä lihansyöntiunista tajutessani kaiken olleen harhaa.





P.S. Nyt pitäis varmaan vielä sanoa jotain liittyen suklaaseen.





Ilona





keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Alkuviikon asiakaspalvelukokemuspohjat





Ei olla vielä edes puolivälissä viikkoa ja mieleni tekisi jo lähestyä sekä kuluttajaviranomaisia että ihmisoikeusliittoa. Ehkä vähän liioittelen. No ainakin muutamaa esimiestä.


Kävi seuraavaa. Rakkaasta kellostani irtosi nuppi. Talviaikaan siirtymistä lähestyttäessä ei kellolla tee mitään ilman säätönuppia, josta voi säätää kellon oikeaan aikaan ja päivämäärään. Niinpä kävelin optimistisin mielin kellon ja takuukuitin kanssa kultasepänliikkeeseen. Esitin asiani kohteliaasti ja sain tylyn vastauksen - Siellähän lukee aivan selvästi, että takuu kattaa vain viat koneistossa. Minä siihen yrittämään - No kyllä siellä mainittiin valmistusvirheestäkin. Kello on vain vuoden vanha ja nyt jo osat tippuilee. Loppujenlopuksi lähdin rikkinäinen kello mukanani kotiin ja uhosin mielessäni, että kyllä ne valmistajalla ottavat asian varmasti käsittelyyn ja tosissaan. Kotona laitoin valmistajalle (taas kohteliaan) sähköpostin, jossa tiedustelin valmistajan vastuuta tuotteesta ja pohdin josko kelloni olisikin vain maanantaikappale. Sain nopean vastauksen, että kellon rikkoutuminen on ollut huonoa tuuria, eikä mikään takuu kata rikkoutumista. Ei sitten! Kiehun edelleen. Siis eikö kirosana sentään valmistajalla ole mitään vastuuta, tuotteen rikkoutuessa noin vuoden käytön jälkeen? Sellaisen tuotteen, jonka asiakas olettaa kestävän vuosikymmeniä!?


Seuraavaksi menen pojan kanssa varatulla ajalla hammashoitolaan. Hoitolassa vastaanottotäti tulee kysymään aulaan - Kukas se täällä onkaan? Katson tätiä ja kerron hänelle poikani nimen. Täti katsoo paperia, poikaani, minua ja sitten sanoo - Roosa voi tulla nyt sisään. Poika (jonka nimi ei totta vie ole Roosa) istuu hammashoitolan penkkiin oikomishoitajan tarkasteltavaksi - Monennellakos luokalla se neiti on? 


Positiivissävytteiset asiakaspalvelukokemukset jatkuvat, kun vien siskoni tytön korvien rei itykseen syntymäpäivien kunniaksi. Tilanne on lapselle selvästi jännä ja silittelen tytön päätä rauhoittavasti samalla sukien käsilläni korvien edessä olevia hiussuortuvia pois rei ityksen tieltä. Operaatiota tekevä täti huitaisee käteni pois ja tokaisee - Kyllä me tää hoidetaan. 





Hyvää keskiviikkoa.





Ilona




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Peilikaapilla





Ihan ensimmäiseksi joutuu sanoa, että inhoan peilikaappeja. Paitsi sellaisia kauniita 50-lukulaisia. Ensimmäinen suunnittelemani asia tämän kodin remontissa oli peilikaappien eliminointi. Tilalle olisi tullut yksinkertaiset vähäeleiset peilit. Wc.n ja kylpyhuoneen peilikaapeissa oli kuitenkin sähköt ja valaisimet, joten ilman sähkömiestä en peilikaappeja uskaltanut lähteä repimään seinästä. Kyseisissä tiloissa ei ollut (eikä ole) mitään muita säilytysratkaisuja peilikaappien lisäksi, ei kaappeja eikä hyllyjä. Ennen kuin aikanani ehdin alkaa tilailemaan sähkömiestä, huomasin peilikaappien olevan yksinkertaisesti todella käytännölliset. Tälläkin kertaa käytännöllisyys meni turhamaisuuden edelle ja peilikaapit saivat jäädä.


Peilikaappien sisällössä pätee sama, kuin muuallakin kodissa. Mitä vähemmän, sitä parempi. Peilikaappeihin mahtuu erinomaisesti kaikki perheen kosmetiikka- ja ihonhoitotuotteet sekä hiustenhoitotuotteet ja pyykinpesuaineet. 


Vuosien mittaan olemme löytäneet minulle ja miehelle sopivat ihonhoitotuotteet ja näin ollen virheostoksia ei enää pääse sattumaan. Niitä, kun päätät ostaa " sen hyvän tuotteen", mutta hetken tuotetta käytettyäsi huomaat sen olevan täysin epäsopiva ihollesi ja päätät siirtyä seuraavaan yritykseen. Jokainen nainen tietää (ja mies huomaa), että purnukoita ja puteleita voi kertyä aikamoinen arsenaali kaappien perukoille. Kun löydät itsellesi ja ihollesi sopivat tuotteet, voit unohtaa ylimääräiset purnukat peilikaapissa. Rahat, luonto ja hermot säästyvät. Ja se jos mikä on vapauttavaa.


Ihonhoidossa panostan mieluummin, kuin pihistän. Maksan mielelläni tuotteesta, jonka tiedän olevan toimiva ja laadukas. Laadukkaat tuotteet ovat kokemukseni mukaan todella riittoisia. Suurempi tuotteen yksikköhinta ei siis tunnu kalliilta, kun pieni purkki voidetta kestää jokapäiväisessä käytössä puoli vuotta.


Kuten peilikaappien sisällöstä voi päätellä, olen hyvin merkkiuskollinen. Olen löytänyt sekaiholleni sopivat tuotteet kosmetologien ihoanalyysien perusteella. Alettuani käyttää minulle sopivia tuotteita, on vuosien mittaan ihoni kunto parantunut huimasti. Ihoni on nykyään sellaisessa kunnossa, ettei meikitön naama tuota ahdistusta. Ihonhoitotuotteiden lisäksi meikkipussini sisältö on vakio. Meikeissä minulle tärkeää on meikkaamisen helppous ja meikin kestävyys. Iholle levitettävä meikkipohja ei saa olla ihoa tukkivaa, jottei huolella tehty ihonhoito ja puhdistus mene hukkaan.
Arki- sekä juhlameikin tekemiseen riittää hyvin viisi tuotetta. (Eikun kuusi. Juhlaan lisätään mahdollisesti vielä huulipuna, jota ei ole kuvassa.)



Päivittäiset ihonhoitorutiinini/kauneusrutiinini

Aamuisin

- Puhdistan kasvoni Aco.n kasvovedellä (aamuisin en pese kasvojani, välttääkseni ihon turhaa kuivumista).
- Levitän kasvoille sävyllisen kosteusvoiteen. Suojakerroin 20 läpi vuoden suojaa kasvojen herkkää ihoa.
- Jos meikkaan, levitän iholleni Flow.n mineraalimeikkiä, joka peittää sopivasti, antaa ihon hengittää, eikä tuki ihohuokosia. Eloa tuomaan kasvoille lisään Kreikasta lähtöisin olevan iho-ja ymäristöystävällisen sarjan, Korresin, aurinkopuuteria. Poskille sipaisen We Care Icon.in poskipunaa. Kulmakarvoja korostan perus marketti-meikkikynällä. Ripsiin sipaisen pari kerrosta Sensai 38-ripsiväriä, joka ei muuten päivän aikana leviä koskaan mihinkään, ei sateella eikä sukeltaessa ja on kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan parasta.



Iltaisin

- Pesen kasvoni suihkussa saippuattomalla puhdistusgeelillä, joka poistaa meikin ja lian kuivattamatta ihoa.
- Hieron kasvoni Himalajan suolasaippualla. Saippua on Himalajan vuorisuolapala. Saippuan mineraalit desinfioivat ja ravitsevat ihoa ja auttavat säilyttämään ihon kosteustasapainon.
- Joka toinen päivä kuorin ihon mikrokuorinnalla, joka kuorii ihon pinnalta elottoman solukon ja tekee ihon kirkkaaksi.
- Suihkun jälkeen levitän iholle vuoropäivinä Bio-oilia, joka lupaa tasoittaa arpia ja ihon epätasaista väriä tai vaihtoehtoisesti kookosöljyä, jota löytyy ruokakaapistamme tai kosteuskyllästettyä boosteria, joka kosteuttaa ihoa, antaa iholle elinvoimaa, suojaa ja joustavuutta.
- Ihon kosteutukseen käytän tehokkaasti kosteuttavaa ja ihoa tasoittavaa voidetta.





P.S. Tämä ei ollut mainos. Ei maksettu. Eikä yhteistyössä. Jaan mielelläni kokemuksiani hyväksi havaituista asioista ja olen tyytyväinen jos jotkut vinkkini voivat olla jollekin avuksi.


P.P.S. Meikkisiveltimet- ja kynät, voiteet, vanupuikot ja vanulaput pysyvät peilikaapissa kauniisti ojennuksessa vanhoissa hillopurkeissa, joista on poistettu etiketit.


P.P.P.S. Eikun peilikaapin siivoukseen.






Ilona





keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Ei aivan kapseli





Karsintakierrokseni eteni vaatekaapille. Superkriittinen linjani karsinnan suhteen sai jatkua. Vaikka edellisestä vaatekaapin raakkaamisesta on aikaa vain noin puoli vuotta, päätyi tällä kertaa kiertoon yhdeksän kiloa (siis 9 kiloa!) tekstiiliä. Konkreettisemmin ilmaistuna tämä tarkoittaa noin kolmen muovikassillisen verran vaatetta. Häpeä! Häpeän.


Tähän väliin puolustuksen sana. Viimeisen vuoden aikana tekemäni vaatehankinnat voi laskea kahden käden sormilla. Olen ostanut yhteensä noin kaksi pitkähihaista paitaa, yhdet bikinit, kaksi mekkoa, kolme kappaletta urheiluvaatteita sekä kahdet housut. Heräteostoksia nolla.


Unelmoin kapselivaatekaapista, capsule wardrobe. Vaatekokoelmasta, joka on rajoitetun kokoinen ja jonka kaikki osat sopivat keskenään yhteen. Superihanteellisessa tilanteessa kapselikokoelman vaatteet mahtuisivat yhteen matkalaukkuun ja sen kaikki osaset pystyisi pesemään samassa pesuohjelmassa. 


Kapseli tai ei, toimiva vaatekaappi lienee käytännöllinen ja kompakti kokoelma vaatteita, jotka kattavat juuri sinun elämäsi eri osa-alueiden käyttötarkoituksia. Yksi osatekijä käytännöllisyyden suhteen on yhtenäinen värimaailma, jonka kautta vaatteiden yhdisteltävyys on helppoa. Myös se, että tunnet oman elämäsi ja omat käyttötarpeesi helpottavat vaatteiden hankkimista ja vaatekaapin kurissa pitämistä. Tämän takia minun vaatekaapistani ei esimerkiksi löydy kuin yksi musta jakku, enkä omista yhtiäkään korkokenkiä. Kun vaatekaapista löytyy vain ne vaatteet, joista itse pidät, on vaatteiden valinta käyttöön helppoa. Kun jo olemassa olevan vaatekaapin ja oman tyylin suhteen on selvät sävelet, ei vika-ja heräteostoksia satu helposti ja vaatekaappi pitää niin ikään itse itsensä kuosissa.


Minun pukeutumiseni kulmakiviä ovat farkut ja neulepaidat. Kesällä farkkushortsit ja topit. Tyylini (jos sitä nyt tyyliksi voi kutsua) on yksinkertainen ja vaatekaappini värimaailma on yhdistelmä mustaa, harmaata, tummansinistä ja valkoista.


Vaatekaappini sisältä noin:


Alaosat
- 4 siniset farkut
- 1 mustat farkut
- 1 pellavahousut
- 1 chinot
- 3 legginssit
- 1 urheiluhousut/juoksutrikoot
- 3 olo/kotihousut
- 4 shortsit
- 3 hametta

Yläosat
- 8 neulepaitaa
- 5 neuletakkia
- 2 collegepaitaa
- 4 hihatonta paitapuseroa
- 3 mustaa toppia
- 3 valkoista toppia
- 1 musta jakku
- 3 teknistä paitaa/urheilupaitaa

Mekot
- 4 arkimekkoa
- 3 trikoista kesämekkoa
- 1 musta kotelomekko
- 1 juhlava mekko
- 1 juhlava kesämekko

= 60kpl.






Inspiraatiota keskiviikkoiltaan toivottaa hän.





P.S. Tyhjiä hyllyjä vaatekaapissa aiheuttaa muuten melkoisen tyydytyksen tunteen.





Ilona






maanantai 6. lokakuuta 2014

Ammattijärjestäjä-wannaben tavarankarsimisvinkit



Syyskuussa 2013 haaveilen ammattijärjestelijän urasta. Lokakuussa 2013 kirjoitan tavara-ahdistuksesta. Helmikuussa 2014 hairahduin. Elokuun alussa 2014 lupaan karsia 200 tavaraa. Elokuun lopussa 2014 jatkan karsimista. Syyskuussa 2014 kiikutan peilipalloa kirpputorille.


Karsimis- ja järjestelyvimmallani on pitkät perinteet. Raskaana ollessani, vuonna 2006, kävin läpi vanhempieni 3-kerroksisen omakotitalon paremman tekemisen puutteessa. Kierrätykseen lähti noin peräkärryllinen tavaraa. Muutama vuosi sitten anopin tehdessä muuttoa päästin sisäisen karsija-järjestelijäni valloilleen. Voin vaan sanoa, että lähtipä muuten monen muun tavaran ohessa lasten 30 vuotta säästetyt maitohampaat kaatopaikalle. Viime kesänä sain ensimmäisen kerran kutsun ystäväni suvun kesämökille. En pystynyt pitämään näppejäni erossa. Taaskaan. Yhteistyössä talonväen kanssa muuttui tekokukilla ja lastulevyhuonekaluilla kuorrutettu keräilyhelvetti moderni mummola-tyyppiseksi kaikkia osapuolia miellyttäväksi viihtyisäksi mökiksi.


Voin myöntää, että minulla saattaa olla vielä hieman tekemistä hienotunteisuuden kanssa, kun ollaan muiden reviirillä ja kyse on tavaroiden karsimisesta ja järjestelystä. Puolustan tekosiani kuitenkin sillä, ettei koskaan kukaan ole joutunut pettymään. Lopputulos on aina ollut enemmän kuin pidetty, eikä karsittujen tavaroiden perään ole haikailtu. Ellei sitten anoppia ja niitä maitohampaita lasketa.


Tiedätkö, että niin se vain menee. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompaa on kodin järjestyksessä pitäminen. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi siivota. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi hengittää. Mitä vähemmän tavaraa, sitä vähemmän ahdistusta. Mitä vähemmän tavaraa, sitä helpompi elämä.


Nyt mennään lokakuussa ja aikaisemmin loppuvuodelle asettamani tavoite 200 tavaran karsimisesta on jo saavutettu. Loppua ei kuitenkaan näy ja tänään kiikuttaessani taas kaksi kassillista tavaraa kierrätyskeskukseen päätin jakaa muutaman tipsin teillekin.


Onko vaatekaappisi äyräitään myöten täynnä, mutta käytät vain muutamaa luottovaatetta? Tuntuuko lastenhuoneen siistinä pitäminen mahdottomalta tehtävältä? Onko sinulla kaappeja, joita ei voi tavaroiden alas romahtamisen pelossa enää avata? Etkö uskalla enää käydä varastossa tai verkkokellarissa ahdistuskohtauksen pelossa? Ja tuleeko sitä silikonista kakkuvuokaa ihan tosissaan koskaan käytettyä?


Noniin. Aika siis tehdä jotain.



1. Aseta päätavoite

Ensimmäinen tehtävä on määritellä mitä haluaa. Kun tavoite on hyvin määritelty, on sitä helpompi ryhtyä toteuttamaan. Tavoite voi olla se, että lastenhuone saataisiin pysymään paremmin siistinä. Tavoite voi olla vaatekaappien selkiyttäminen tai pöytäpinnan löytyminen keittiön tasoilta. Tavoite voi olla paremmin toimiva eteinen lasten kausiasusteröykkiöineen tai seuraavan muuton sujuminen ilman valtaisaa mistätätätavaraalöytyyjalöytyy-ahdistusta. Tai sitten tavoite voi vain yksinkertaisesti (ja kunnianhimoisesti) olla toimivampi koti, jossa on vähemmän tavaraa.


2. Aseta välitavoitteita

Kaikkea ei tarvitse tehdä heti eikä kerralla. Ota yhden hetken tavoitteeksi kirjahyllyn siivoaminen tai yhden laatikoston tavaroiden läpi käyminen. Jos tavaraa on paljon, päätä avata vain yksi kaapinovi kerralla tai edetä keittiön tasolla metrin pätkissä. Ota tänään yksi paperipino selvitettäväksi eteisen tason päältä ja huomenna toinen.


3. Toiminta tavoitteiden saavuttamiseksi

Kun aloitat järjestelyn/tavaroiden karsimisen, päätä kolme kasaa, johon lajittelet tavaroita. Kolme kategoriaa, jotka ovat:

- 1. Säästettävät
- 2. Kierrätettävät
- 3. Roskiin menevät


Jos tilanne on täysin toivoton ja tavaraa on ahdistukseen saakka, ymmärrän ettet jaksa alkaa lajitella tämän enempää. Tällöin säästettävät menevät varmasti takaisin kaappiin, kierrätettävät lähtevät jätesäkissä kierrätyskeskukseen tai UFF.iin ja roskasäkkiin sullotaan sulassa sovussa paperitavara ja muovitavara. Pienellä hifistelyllä ja pitkäjänteisyydellä tässä vaiheessa saavutetaan kuitenkin tilanne, joka hyödyttää varmasti useampia osapuolia luonto mukaan lukien.


___________________________________________


Jos siis kuitenkin jaksat paneutua asiaan vielä hieman enemmän, niin jaa edellä mainitut kolme aluetta vielä alalajeihinsa esimerkiksi näin:



1. Säästettävät

- Käyttöön jätettävät 
- Arkistoitavat/säilytykseen menevät


Pohdi mitä oikeasti käytät ja tarvitset tällä hetkellä. Millä tahdot kaappisi täyttää? Mitkä asiat ovat aktiivisesti käytössä ja mitkä saavat jäädä kaappiin odottamaan lähiaikojen käyttöä varten? Mitä voisi arkistoida komeron tai varaston perälle pahvilaatikkoon?
Puinen junarata on ikuinen ja tahdot säästää sen tuleville sukupolville. Onko talossa kuitenkaan tällä hetkellä junaradalla leikkijöitä vai voisiko sen pakata pahvilaatikkoon odottamaan kymmeneksi vuodeksi? Lasten piirustuksia on ihana katsella vanhempana, mutta voisiko ne mapittaa yhteen paikkaan sen sijaan, että niitä pursuilee joka laatikosta ja kaapista? Muumimukeja ei viitsisi myydä, mutta rehellisyyden nimissä, käytänkö niitä tosiaan ja jaksanko katsella niitä joka päivä avatessani keittiön kaapin?


2. Kierrätettävät

- Lahjoitettavat
- Myytävät
- Uusiokäyttöön

Kierrätettävät tavarat voi jakaa kahteen kategoriaan, myytäviin ja lahjoitettaviin, riippuen tavaran arvosta ja omasta viitseliäisyydestä. Kuinka moneen paikkaan jaksaa tavaraa ripotella ja missä mikäkin tavara olisi eniten hyödyksi? Tahdonko tehdä hyvää vai tarvitsenko itse rahaa?

Kierrättää voi monella tavalla. Tavaroita voi lahjoittaa kierrätyskeskukseen, UFFiin, paikalliselle kirpputorille, järjestöille, neuvoloihin, kouluihin tai ystäville. Tori.fi, Huuto.net, Facebook-kirppikset ja perinteiset kirpputorit vaativat hieman viitseliäisyyttä ja aikaa, mutta voivat palkita muutamalla roposella. Vanhoille tavaroille voi keksiä uusiokäyttöä. T-paidan voi leikata trikookuteiksi ja virkata kuteista säilytyskorin. Vanhoista verhoista voi ommella koristetyynyjä. Mielikuvitus rajana.

Itse olen aika suurpiirteinen rahan kanssa, eikä myymättä jääneiden tavaroiden takaisin kotiin kantaminen kirpputorilta innosta. Siksi lahjoitankin suuren osan tavaroista riippuen siitä, missä hyötysuhde tuntuisi olevan suurin. Imetystyynyn olen lahjoittanut neuvolaan, pojan vanhat monot ja luistimet kouluihin tai päiväkotiin. Kaiken sälän, arvottomammat tavarat ja vaatteet kerään kasaan ja vien kierrätyskeskukseen. Vanhat silmälasini aion viedä optikkoliikkeeseen, josta ne jatkavat matkaa kehitysmaihin.

Brion uudehkot vaunut tai Iittalan vähän käytetyt astiat kelpaisivat totta vie lahjoitettuna ystäville, mutta arvokkaammat esineet ovat löytäneet netin kautta uudet kotinsa.


3. Roskiin menevät

- Keräyskartonki
- Keräyslasi
- Keräyspaperi
- Lääkejätteet
- Pienmetalli
- Puu
- Vaarallinen jäte


Paristot ja akut eivät kuulu sekajätteeseen. Vanhat lääkkeet voi viedä apteekkiin hävitettäväksi ja pienmetallille on oma lajittelupisteensä. Toimi vastuullisesti, äläkä heivaa sekajätteeseen sinne kuulumattomia asioita.




Lopuksi. Nauti.





Ilona




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Viikon oudoimmat



Viikko kaksilapsisen perheen äitinä kolmilapsisen vauvaperheen sijaan on tuntunut vähintäänkin lusmuilulta. Kaksi omatoimista, rauhallista ja kuuliaista lasta päästävät äidin ehkä liian helpolla. Tähän jos tottuisi, niin huh, joskus tipahtaa korkealta. Kun ainoa konkreettinen askare päivässä saattaa olla lämpimän ruoan valmistaminen perheelle, tuntuu, ettei palkka työstäni ole ansaittua. Niin, työstä. 


Toisinaan olen viimeisen viikon aikana samaistunut jopa täysin lapsettomaan elämään. Vapaus mennä ja tulla on ollut jokseenkin hämmentävää. 



Viikon oudoimmat:

- Makasin monta tuntia putkeen sohvalla ilman häiriötekijöitä
- Kävin puolentoista tunnin metsälenkillä kahdestaan koiran kanssa
- Vietin miehen kanssa yön kotona ilman lapsia
- Siivosin kaappeja tunteja ilman keskeytyksiä
- Heräsin aamulla ja jatkoin unia
- Kävin miehen kanssa kahdestaan ravintolassa syömässä
- Nukuin päiväunet
- Kävimme ystävien kanssa uimassa
- Katsoin pojan kanssa kahdestaan kokonaisen elokuvan (okei, äiti saattoi vähän torkahtaa)
- Ostin itselleni housut
- En puuttunut melkein yhtään siihen, mitä mies pakkaa matkalaukkuunsa viikon lomamatkaansa varten
- Kiertelin yksin 3 tuntia Helsingissä ilman ajatusta siitä, miten kotona pärjätään
- Ostin sen pienimmän Arnoldsin donitsin



Viikon liikuttavin:

- Naapurin vanhan rouvan toteamus Oliko sinulla vai muutama lapsi? Miten se on mahdollista, kun näytät ihan 18-vuotiaalta? Mistä näitä päiviä annetaan?




P.S. Ryhmäliikuntatunti se vasta listan kruunaisikin.





Ilona