lauantai 28. syyskuuta 2013

Koiran elämää




































Meidän kettuterrieri. Rauhallinen tyyppi. Luottaa täysillä. Kokenut elämässään seikkailun jos toisenkin. Aina mukana menossa. Välillä hymyilyttää ja naurattaa, nimittäin koiraa (ylärivin vasen ja keskimmäinen kuva).


Kun koira tietää paikkansa laumassa, on sillä hyvä olla. Kun laumanjohtaja on tiedossa ja se on ihminen, ei koiran tarvitse pelätä eikä puolustaa. Koiran ei tarvitse hössöttää eikä olla koko ajan valppaana. Koira tietää, että laumanjohtaja huolehtii, joten sen ei tarvitse.

Arki on mukavaa ja leppoisaa kun koira ei ole ongelma. Koirasta voi nauttia, kun ei tarvitse pelätä ulkoiluja, koirakohtaamisia ja sitä, hyökkäileekö ja räksyttääkö koira vastaantulijoille. Koira ei vedä hihnassa ja sen voi metsässä päästää vapaaksi tietäen, että se tulee luokse pyydettäessä. Elämä koiran kanssa on helppoa, kun koira antaa käsitellä itseään ja kynsien leikkuu ja turkin pesu ja trimmaus sujuu ongelmitta. Sinun tarvitse joka viikko ajaa eläinkauppaan, jotta ammattilaiset leikkaisivat koiran kynnet, kun et itse saa pidettyä koiraa aisoissa.


Parhaita puolia meidän kettuterrierissä mielestäni ovat koiran itsenäisyys, rauhallisuus sekä tietysti persoonallisuus. Koira ei hätäänny yksin kotona ollessaan vaan ennemminkin näyttää nauttivan kun voi kerrankin hypätä sängylle, eikä kukaan näe. Koiran voi sitoa hihnassa kiinni puuhun kun muu perhe touhuaa jalkapallokentällä. Siinä se tönöttää tyytyväisenä ja hiljaa vaikka monta tuntia. Koira osaa odottaa lupaa ruokaan, ovesta ulos lähtemiseen tai syliin hyppäämiseen.

Koira ei saa meillä ilman lupaa mennä sänkyyn eikä sohvalle. Poika herää usein aamulla ensimmäisenä ja menee kastelemaan tv.stä piirrettyjä. Kun minä möngin makuuhuoneesta, siellä ne istuvat sohvalla vierekkäin. Poika ja koira. Eikä hetkeen viitsi kajota.


Valitettavan monilla ihmisillä ja koirilla yhteiselo ei ole auvoisaa. Kun arki koiran kanssa ei suju, on se stressaavaa kaikille osapuolille. Puhutaan ongelmakoirista, mutta oikeasti ongelma on hihnan toisessa päässä. Pertti Vilanderin koirankorjauskirja on mielenkiintoinen opus, joka esittelee keinot ongelmakoiran koulutukseen ja koiran ja ihmisen suhteen korjaamiseen, jotta yhteiselo olisi hyvää ja miellyttävää.





Ilona




perjantai 27. syyskuuta 2013

Hamsterin perillinen





Olipa kerran hamsteri, joka eli huoletonta elämää tavaroidensa keskellä.

Tuli aika kun hamsterin ja apen piti muuttaa pienempään asuntoon. Muuton tapahduttua oli kolme huonetta ja keittiö lattiasta kattoon saakka jätesäkkien peitossa. Jätesäkkien, jotka olivat täynnä hamsterin elämän aikana hamstraamaan tavaraa. Vähemmästäkin ahdistuu. Ahdistus johti siihen, että hamsteri päätti muuttua. Hän päätti, että antaisi pois kaiken mitä ei tarvitsisi ja minkä joku muu tahtoisi.

Ja miniähän tahtoi. Hän tahtoi avaamattomissa paketeissa olevia Marimekon Kaivo-pussilakanasettejä. Hän tahtoi Riihimäen lasin aurinkopullon ja Arabian Krokus-astiaston.

Kului aikaa ja miniä ihasteli entisen hamsterin kaunista sinistä jälkiruoka-astiastoa. Tuo astiasto oli Heikki Orvolan Nuutajärvelle suunnittelema Miranda. Hamsteri oli ihastunut siihen nuorena opiskellessaan terveyssisareksi ja ostanut sen ensimmäisillä palkkarahoillaan. Nyt tapansa muuttanut hamsteri aikoi luopua tuosta. Hän tahtoi antaa sen miniälle. Hän tahtoi antaa myös Oiva Toikan Pälviallin, Korpikäen ja Pilvitiiran. Appi vihasi lintuja. Linnut oli täytynyt pitää kaapin perällä piilossa siitä asti, kun hamsteri oli ne saanut tavoitettuaan virstanpylväitä työurallaan. Miniän ei tulisi kieltäytyä. Jos hän ei pitäisi linnuista, hän saisi myydä ne. Niin arvossaan ne olivat, että etelänmatkan rahoilla saisi.

Mukaan saisi lähteä myös vanha pyöreä rahi. Nahkainen.

Ei miniällä mitään tätä kaikkea vastaan ollut, päinvastoin. 

Ja niin Miranda, Pälvialli, Korpikäki ja Pilvitiira muuttivat hamsterilta aikaisemmin saatuun miniän maalaamaan mustaan vitriinikaappiin ja elivät siellä elämänsä onnellisina loppuun asti.





Ilona



torstai 26. syyskuuta 2013

Sillä siisti





"Hemulin ympärillä kaikki elivät säännötöntä ja joutilasta elämäänsä. 
Katsoi hän minne tahansa, aina hän huomasi jotain kuntoon pantavaa, 
ja hän uurasti itsensä miltei hengiltä saadakseen muut ymmärtämään, 
miten näiden pitäisi järjestää asiansa."

"Vain aniharvat tietävät, miten minkäkin pitää olla, 
ja vain muutamat selviävät kaikesta omin neuvoin."
Hemuli



En kestä epäjärjestystä omassa kodissani. Olen siivoilija. Olen järjestelijä.


Hetki sitten olin tilanteessa, jossa imuroin ja pesin lattiat joka päivä. Sitten ymmärsin, että jotain oli tehtävä. Ei tämä ole järkevää eikä edes kovin normaalia toimintaa. Olen tehnyt kovasti töitä, jotta muuttuisin. Jotta kestäisin muutaman roskan lattialla. Vaikeaa.


En pysty keskittymään jos on likaista tai sotkuista. Jos tulen kotiin joka on sotkuinen, täytyy minun ensitöikseni siivota. Melkein ennen kauppakassin tyhjennystä.


Ihmisten on helpompi keskittyä ja hengittää kun tavaraa on vähemmän. Tämä pätee myös lapsiin ja lelujen määrään.

Minusta saattaa tulla isona järjestelijä. Tiedättehän niitä, jotka käyvät maksusta karsimassa muiden kaappeja ja tavaroita? Unelma-ammattini!


Onko kohtalontovereita - siisteysaddikteja? 
Miten teillä siivotaan? Kuka pitää huolta kodin siisteydestä?



P.S Ärsyttävää tässä on se, ettei miehen tarvitse koskaan siivota. Kun ei se koskaan ehdi. Kun ei ole koskaan niin sotkuista, että hänen mielestään olisi tarvetta.




Ilona


keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Valoa kansalle



 

Kun muutimme nykyiseen kotiimme päätin, että nyt panostetaan valaistukseen. Ei massiivisella ja kalliilla valaistussuunnittelulla ja uusilla valaisinratkaisuilla. Vaan. Kiinnittämällä huomiota laadukkaaseen valoon.


Meille hankittiin täysspektriset päivänvalolamput. Ja hyvästi keltainen valo!
Täyden spektrin päivänvalolamppujen valo vastaa keskipäivän auringonvaloa. Sisustuksen värit toistuvat kuin kesäpäivän auringossa, luonnollisina. Valkoinen valo on piristävää ja silmille miellyttävää.


Värilämpötilaa, eli lampun värisävyä mitataan kelvineillä. Värilämpötila vaikuttaa valaistavan tilan tunnelmaan ja tietysti siihen, kuinka värit toistuvat. Tavallisen hehkulampun värilämpötila on 2700 kelviniä ja valo on lämmintä, keltaista valoa. Keltainen valo vääristää sisustuksen värit ja on väsyttävää silmille. Päivänvalon värisävy on 5500 kelviniä. Yli 5000 kelvinin lamppuja nimitetäänkin päivänvalolampuiksi.


Vaihdettuamme lamput päivänvalolampuiksi, meni uuteen totutellessa hetki. Viikon ajan valaistus tuntui silmiin oudolta ja mietin jo, että teimmekö virheen investoidessamme uusiin lamppuihin. Sitten totuimme ja paluuta entiseen ei ole.


Päivänvalolamppu on kaikessa yksinkertaisuudessaan jännä kapistus. Kun kotona on hämärää ja laittaa valot päälle - tulee, mikäs muukaan kuin päivänvalo! Valo on niin luonnollista, että valojen ollessa päällä ei niitä huomaa. Luulee, että on valoisaa. Että meillä on valoisa koti!



Ihan kuin mainos. No ei ole. Tahdon vain levittää ilosanomaa.



P.S  Arvatkaa monennessa kerroksessa asumme?



Ilona



tiistai 24. syyskuuta 2013

Seuraan aikaani





Nimittäin uudesta kellostani.


Olen kelloihmisiä. Aika täsmällinen menijä. En myöhästy, koskaan. Kello ranteessa on turvallisen tuntuinen.


Tähän uuteen minulla on kauan ollut ristiriitainen suhde. Se on odottanut minua paikallisen kultasepänliikkeen ikkunassa. Tasaisin väliajoin olen sitä käynyt katsomassa. Aina muistellut, kuinka kaunis se olisi ja aina sen nähdessäni joku siinä on tökkinyt. Aina se on sinne ikkunaan saanut jäädä.


Viikonloppuna kävellessäni ruokaostoksille kävi seuraavaa:
Kultasepänliike: -Kaikki kellot -40%.
En voinut kävellä ohi. Sovitin kaikki silmääni vähänkään miellyttävät kellot. Eivät kuitenkaan miellyttäneet.
Olin tekemässä lähtöä ja huomasin sanovani -Tuolla ikkunassa on kyllä yksi, jota olen vähän katsellut.
Ja sitten se sopi ranteeseeni ja myyjä meni vielä kehumaan.
Näin minusta tuli uuden kellon omistaja.


Se on samalla kaunis ja ruma. Jotenkin se muistuttaa minua lapsuudestani. Siitä tulee mieleen kuollut vaarini ja hänen kellonsa.




P.S Arvatkaa mitä mies sanoi? Tai no kerron ensin, että mieheni ei koskaan osta mitään. On piheistä pihein säästäjä. Hän kuunteli ensin selostukseni kuinka kello oli pakko ostaa ja kysyi sitten hintaa.
Sen jälkeen: -No hyvä, pitäähän sitä välillä itselleen ostaa jotain. Olet tehnyt kovasti töitä ja olet kellosi ansainnut.


Tällä vähän loksahti suu auki ja oli ihan että -HÄH!





Ilona





maanantai 23. syyskuuta 2013

Enää puuttuu baby






Viikonloppuna hitsattiin isän kanssa hienot kattokoukut. Ostin pärekorin kaveriksi kuormansidontaliinat.
Tein ison määrän uunijuureksia + lihaa ja meillä oli kiinnitystalkoot. Hups. Samalla hetkellä näytti nimittäin olevan yläkerrassa asuntonäyttö. Kiinteistövälittäjä varmasti kiitti.

Kiinnitettiin kehtoa varten kattoon koukut, yksi olohuoneeseen ja yksi makuuhuoneeseen. Nyt kehdon paikkaa saa kätevästi vaihdettua tarpeen mukaan.


Pärekori kirpputorilta 6e.
Kuormansidontaliinat rautakaupasta 6e.
Vauvan pussilakana kirpputorilta 0,5e.



Minulla on loma. Tai ei tämä ole loma, vaan vapaata. Vapaa tarkoittaa minulle akkujen lataamista ja samalla suuntautumista tulevaan.

Vapaa tarkoittaa rauhoittumista, nukkumista, omaan perheeseen keskittymistä, ystävien tapaamista, tehostettua kirpputorishoppailua, sisustamista ja elämän pienistä iloista nautiskelua.

Vapaa tarkoittaa myös sitä, että palkka ei kulje. Vapaata voi olla yksi päivä tai kaksi kuukautta. Puhelin voi soida koska vaan ja työt ilmestyvät tyhjästä. Jännäähän tämä on. Mutta myös epävakaata, ainakin taloudellisesti.





Ilona

perjantai 20. syyskuuta 2013

Aikuisten oikeuksia












Poika:  -Äiti, koska mä saan ostaa niin monta irtokarkkia kuin haluan?
Äiti:  -Yhdentoista vuoden päästä.
Poika:  -Ainiin.





Tällaisia mietteitä tähän viikonlopun alkuun. Perjantai on viikonpäivistä paras. Onhan se jo vähän viikonloppua? Mitä suunnitelmia sinulla on?

Tällä on vapaailta. Tiedossa Nepalilaista ruokaa, kuohuviiniä, hyvää seuraa sekä tietysti mun tekemiä lakushotteja (Koskenkorva + Lakrisal= nam).

Viikonlopun aikana on myös pakko, ihan pakko mennä metsään. Luulen, että meidän viimeviikonloppuisessa sienipaikassa ei pysty nyt kävelemään eteenpäin astumatta suppilovahveroiden päälle.


Hyvää viikonloppua kaikille ja pysykää taajuudella ;)




Ilona

torstai 19. syyskuuta 2013

Kaikkee





Meillä ei ole ikiomaa pihaa, jossa haravoida syksynvärisiä lehtiä. Ostin siis kanervan.


Kirppikseltä löytyi kuudella eurolla vanha pärekori. Vauvat ovat usein rauhattomia ja vatsakipuisia. Miten pärekori ja vauvat liittyvät toisiinsa. Joku varmaan arvaa. Projektia pukkaa.


On niin syksy, että tänään lähdetään kumisaapasostoksille. Kysyin pojalta, löydettäisiinkö sellaiset kumisaappaat, jota voisi pitää koulussa. Voisiko niillä sitten potkia jalkapalloa välitunnilla? Ainakin jos niissä olisi napit pohjassa?




Ilona







12,5 prosentin mahdollisuus








Tihihi hii. Täällä tää hihittelee kun jännittää.
Siinä ne ovat. Kaikki kahdeksan arpaa.

Sekoitan.

Nostan yhden.

Siinä lukee Aniliini.
Onnea.





Ilona





keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kun




Kun huomaat

- herääväsi keskellä yötä tuttipullo kädessäsi
- ajattelevasi vain seuraavia päiväunia
- käveleväsi aamulenkillä edes takaisin yhtä kadunpätkää
- ottavasi kymmenennen rommipallon (aamupalaksi)
- olevasi kateellinen koiralle

..tiedät olevasi väsynyt.


Sen sanominen ääneen auttaa hieman. Ei poista itse ongelmaa. Antaa kuitenkin varoituksen kanssaihmisille. Saattaa räjähtää.



P.S Sen tietää myös siitä, ettei ole nukkunut.





Ilona




maanantai 16. syyskuuta 2013

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Viikonloppuna olen ehtinyt




Leipoa aamulla leipää.


Käydä sienimetsässä. (On muuten tulossa sellainen sienivuosi, että oksat pois.)




Ommella. Minulla on ollut odottamassa käyttöä anopilta saatuja vanhoja vetoketjuja. Äidiltä sain luvan pihistää lisää Marimekon Kaste-kangasta (jota käytetty aikaisemmin myös täällä .)
Idean tyynyihin sain täältä .



Kiertää kirpputoreja. Löysin tämän kerrassaan ihanan äitiyspakkauksen makuupussin. Makuupussi on ollut jakelussa vuosina 1989-1992. Edellinen äp.n makuupussilöytö oli vuodelta 1994 (alla).
Näistä tulee niin mieleen lapsuuden lempikirjani Kristiina Louhen Aino-kirjat. 


Kaivella kaappeja. Pojan katsoessa elokuvaa ja miehen lukiessa kirjaa, oli äidillä aikaa sisustaa. Kaappien perältä löytyi taas jos jonkinlaista unohdettua lasiesinettä.




Nauttia joutenolosta.



Nyt on akut ladattu ja uusi viikko saa luvan tulla.




Ilona

perjantai 13. syyskuuta 2013

Perjantaikivaa





Yhdeksän tunnin katkeamattomat yöunet. Vapaapäivä. Kaunis ilma. Shoppailut siskon kanssa. Perjantaikarkit Filmtownista. Siivottu koti. Kukkia maljakossa.

Muuta ei tähän hätään tarvitse.


Kaunista viikonloppua!





Ilona



torstai 12. syyskuuta 2013

Pojan huone




Tervetuloa vierailulle 7-vuotiaan pojan huoneeseen.



Näkymä eteishallista pojan huoneeseen. 



Puolapuut ovat löytyneet aikanaan huuto.netistä. Kulkevat matkassamme asunnosta toiseen. Puolapuilla roikkuu mieheni vanha eskari-kassi.

Sängyn ostin kymmenellä eurolla edesmenneeltä Korson kirpputorilta pojan ollessa vielä vauva. Taitaa olla Niemen tehtaiden sänky.

Jakkarat ovat kirpputorilöytöjä.



Vanhat muovihenkarit  




Oikealla olevat kaapistot on uutena ostettu edelliseen kotiin. Ovat Ikean Stuva-sarjaa. Edellisessä kodissa meillä oli kaappeja kolme vierekkäin ja niiden päälle tein sängyn. Pohja ja laidat vanerista ja sänkyyn kiivettiin puolapuita pitkin. Täytyy joskus kaivaa kuva sänkyviritelmästä.



Fair play- kortit seinällä ovat pojan jalkapalloturnauksista- ja peleistä saatuja tsempparikortteja. Isänsä on pelannut ammatikseen jalkapalloa, eikä ole omena kauas puusta pudonnut jalkapalloinnostuksen suhteen. 
Lentokoneaiheiset vanhat mainostaulut ovat Kreikan matkalta.
Musta lukulamppu Ikeasta muutamalla eurolla.




Niissähän se on sanottuna.
Nostalgiset puupalikat ovat kirppislöytö.





Yksi kolmesta keittiönpöydästämme löytyy täältä. Pöydän päällä hallittu kaaos ;) Pöytä on löytynyt torista ja saanut ylleen mustan maalin. Jakkara ja pinnatuolit kirpputorilöytöjä.
Keltainen tynnyri (ilmeisesti Ikean) on kirppislöytö. Se on täynnä legoja. Legot ovat olleet meillä in varmaan viimeiset viisi vuotta ja niitä on kerääntynyt huima määrä. Yksi Stuva-kaappi on täynnä valmiiksi koottuja settejä ja niitä vaihdellaan sieltä leikkeihin sen mukaan, mikä on fiilis. Eipä tuolla pojalla paljoa muita leluja olekaan kuin legot.
Pidän siitä, että valo saa tulla vapaasti huoneeseen isoista ikkunoista. Ikean valkoinen pimennysverho maastoutuu hyvin tuonne ikkunanpuitteiden yläpuolelle.



Vanhan vaaleansinisen kellon viisarit tikittävät niin kovaa, että kuuluu olohuoneeseen asti.



Nahkainen kassi on vintage-löytö Oriveden ostosta ja myynnistä.
Kånkenin reppu on ostettu pojalle syntymäpäivälahjaksi nelijä vuotta sitten. Nyt toimii koulureppuna.
Nykyään näkyy olevan niin suosittu tuo keltainen Kånken, että alkaa jo kyllästyttää.


Jo lapsena ja nuorena olin innokas sisustaja. Nuorena sain vapaat kädet huoneeni suhteen. Silloin pinnalla oli vihreä väri. Oli vihreät verhot, pöytälamppu ja päiväpeitto. Sen jälkeen vihreä oli kauan yäk. Kuten pojan huoneesta huomaa, vihreä on tehnyt paluun luokseni. Pienissä määrin ihan jees.



AINIIN!!!! Puolapuista puheenollen. Sellaiset löytyisivät nyt (tai ainakin vielä eilen) Keravan Fida-lähetystorilta 25 eurolla! Sinne kipin kapin, joka mielii jumppapaikkaa kotiin. Pitäisköhän mun käydä pelastamassa ne jollekin?





Ilona