tiistai 24. syyskuuta 2013

Seuraan aikaani





Nimittäin uudesta kellostani.


Olen kelloihmisiä. Aika täsmällinen menijä. En myöhästy, koskaan. Kello ranteessa on turvallisen tuntuinen.


Tähän uuteen minulla on kauan ollut ristiriitainen suhde. Se on odottanut minua paikallisen kultasepänliikkeen ikkunassa. Tasaisin väliajoin olen sitä käynyt katsomassa. Aina muistellut, kuinka kaunis se olisi ja aina sen nähdessäni joku siinä on tökkinyt. Aina se on sinne ikkunaan saanut jäädä.


Viikonloppuna kävellessäni ruokaostoksille kävi seuraavaa:
Kultasepänliike: -Kaikki kellot -40%.
En voinut kävellä ohi. Sovitin kaikki silmääni vähänkään miellyttävät kellot. Eivät kuitenkaan miellyttäneet.
Olin tekemässä lähtöä ja huomasin sanovani -Tuolla ikkunassa on kyllä yksi, jota olen vähän katsellut.
Ja sitten se sopi ranteeseeni ja myyjä meni vielä kehumaan.
Näin minusta tuli uuden kellon omistaja.


Se on samalla kaunis ja ruma. Jotenkin se muistuttaa minua lapsuudestani. Siitä tulee mieleen kuollut vaarini ja hänen kellonsa.




P.S Arvatkaa mitä mies sanoi? Tai no kerron ensin, että mieheni ei koskaan osta mitään. On piheistä pihein säästäjä. Hän kuunteli ensin selostukseni kuinka kello oli pakko ostaa ja kysyi sitten hintaa.
Sen jälkeen: -No hyvä, pitäähän sitä välillä itselleen ostaa jotain. Olet tehnyt kovasti töitä ja olet kellosi ansainnut.


Tällä vähän loksahti suu auki ja oli ihan että -HÄH!





Ilona





6 kommenttia:

  1. Mulla ei ole yhtään kelloa. En osaa pitää. Aina haaveilen. Tuijotan ikkunan takana. Haluaisin nimenomaan kotimaisen. Perinteisen. Jotain juuri tuollaista.

    Ihania nuo miehet. Yllättäviä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kelloja on kyllä niin paljon ihania, että niitä voisi omistaa jokaiselle päivälle omansa.
      Mielestäni sellainen perinteinen nahkarannekkeinen miesten kello olisi myös oikein mukava omistaa..joku tähän tyyliin http://www.leijonakellot.fi/app/product/view/-/id/123

      Poista
  2. :) ihana mies sulla ja kellokin on nätti.

    Ite en osaa pitää rannekelloa, en vissiin ole sitten yläasteen moista käyttänyt. Töissä kun ei käsissä voi olla edes kihla-ja vihkisormuksia, niin jotenkin vaan arjessakaan ei käsissäni ole muuta kuin sormukset... tai on toki välillä rannekoruja ja muita sormuksiakin, mutta kello on jo "liikaa" :)! Miulla on paha tapa olla aina viime tipassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tuntuu ranteessa koko ajan, jos kelloa ei ole..niin voin kuvitella, että kelloon tottumattomalla moinen möhkäle ranteessa on tosi häiritsevän tuntuinen.
      Nykyään kun on kännykkä joka paikassa mukana, ei toki rannekelloa enää samaan tapaan tarvitse kuin "yläasteella" :)

      Poista
  3. Kroonisesti myöhässä - se olis mun diagnoosi. Kello ranteessa voisi helpottaa, mutta kuulun edellisen kommentoijan kanssa samaan kastiin. Tällä hetkellä en edes tiedä missä on kihlasormukseni, (ei kerrota miehelle) joten kellokin voisi hukkua. Unohtelen muutenkin kaiken ja aina.

    Mutta siis sitä piti sanomani että sun kellosi on komia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kroonisesti myöhässä on kanssaeläjille toki parempi kuin "epäsäännöllisesti myöhässä". Jos myöhästely on ennustettavissa, niin siihen on helpompi reagoida :)

      Poista

Kiitos!