maanantai 29. elokuuta 2016

Lohturuokaa




Mies soitti minulle töistä kotiin. Aloitti vähän vienosti ja kysyi kuulumisia. Jatkoi - Mikä kotona on ruokatilanne? Mä oon jotenkin vähän väsynyt ja kaipaisin nyt sellaista lohturuokaa.


Minä - Ööö..?


- Niin siis älä yhtään ymmärrä väärin. Mä kyllä arvostan tosi paljon niitä sun laadukkaita kasvismössöjä, joita olet lähiaikoina meille niin antaumuksella tehnyt. Mut tieksä kun joskus kaipaa sellasta lohturuokaa?


Minä - Ööö.. No mä otin just tänään teille pakkasesta sitä jauhelihakastiketta sulamaan, että saatte välillä liharuokaakin.


- Jauhelihakastiketta!!!Joo, joo, joooo! Se on hyvää lohturuokaa!!! Kiitos!



Ennen jauhelihakastiketta on kyllä kutsuttu meillä ihan perusruoaksi. Lohturuoaksi mä saattaisin itse määritellä jonkun hieman..no..lohduttavamman. Ja ei ehkä niin ruokaisan? Vaikka niinkuin purkillisen Ben&Jerrys-jäätelöä tai pussillisen juustonaksuja.


Ei siinä mitään, lohdullista, että pakastimesta sattui löytymään juuri tänään vanha jauhelihakastikkeen jämä. Ja ei siinä myöskään mitään - lohturuokansa kullakin.





Ilona





lauantai 20. elokuuta 2016

No added sugar





Teen mielelläni ihmiskokeita itselläni (ja ehkä ihan ihan pikkuruisen myös muulla perheelläni). Miltä tuntuu kun tekee näin? Vai olisiko sittenkin parempi toisin? Miten ruoka vaikuttaa omaan oloon ja hyvinvointiin ja millaisilla valinnoilla on vaikutusta vireystilaan ja jaksamiseen?

Teini heittäytyi meille tultuaan seuraamaan jalanjälkiäni ja siirtyi kasvisruokailijaksi. Tämän jälkeen on koko perhe siirtynyt lihattomampaan ja entistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon. Nyt kun kaikki syövät samoja pöperöitä, enkä joudu vääntämään jokaiselle omanlaistaan ruokaa, olen pystynyt keskittymään paremmin siihen mitä teen. Meillä onkin kesän ajan syöty vähähiilihydraattisemmin ja keskitytty hyvien rasvojen ja proteiinien saantiin entistä enemmän.

Elokuun koittaessa päätin siirtyä gluteenittomaan linjaan ja samalla koittaa,  kuinka kauan jaksaisin tsempata ja noudattaa lähes sokeritonta linjaa. 70-prosenttista suklaata en ole jättänyt, mutta muuten sokeriton linja on pitänyt (ainiin, kuohuviinistä en kyllä luovu). 

Ruokarajoitteisessa elämässäkin pitää toki olla nautintoja. Näin olenkin etsinyt ja kehitellyt korvikkeita höttösokerihiilarimätölle. Kuivatut tai tuoreet taatelit voideltuna sokeroimattomalla maapähkinävoilla ovat parasta pikaherkkuani (jotkut ovat verranneet jopa Snickers-patukkaan). 

Kun aikaa on ja vaivaa jaksaa nähdä aavistuksen enemmän (eli joka päivä), pyörittelen erilaisia palleroita - koukuttavia palleroita (nyt oon sitten varoittanut sua). 



Taatelipallerot n.35kpl
(gluteeniton, sokeriton, raaka, vegaani)

Massa
- 20 kpl kuivattuja taateleita
- 4 rkl kylmäpuristettua kookosöljyä
- 3 rkl tummaa tai raakakaakaota
- 1 dl pähkinöitä (itse käytän cashew ja saksanpähkinöitä)
- 1 dl gluteenittomia kaurahiutaleita (myös tavalliset käy tietty)

Lisäksi voit käyttää
Kookoshiutaleita, seesaminsiemeniä,
kardemummaa, kanelia

Laita taatelit, kookosöljy, kaakao, pähkinät ja kaurahiutaleet blenderiin tai astiaan. Soseuta blenderillä tai sauvasekoittimella.

Pyörittele käsillä massasta pienehköitä palleroita. Laita leivinpaperin päälle seesaminsiemeniä, tummaa kaakaojauhetta tai kookoshiutaleita ja pyörittele pallerot valitsemassasi "kuorrutteessa". Laita jääkaappiin kovettumaan vähintään tunniksi ennen tarjoilua.

Vinkki:
Saat erilaisia versioita lisäämällä perusmassaan esim. 1tl kardemummaa ja 1tl kanelia tai korvaamalla puolet taateleista sokerittomalla maapähkinävoilla (n.2-3 rkl).



P.S. Seuraavaksi ajattelin tehdä viikonloppuversion palleroista ja kokeilla maustaa pallerot rommilla - slurps.




Ilona



maanantai 8. elokuuta 2016

Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa




Ajelin yksin autolla kirpputorille ja radiosta pauhasi November rain. Hymyilin itsekseni ja mietin, että hemmetti mä tykkään. Tästä elämästä, jota elän.


Teini tiedusteli eräänä päivänä vienosti, mitä tekisin sitten kun he lähtevät pojan kanssa kouluun?


Noo.. jos ei tule muita hoitolapsia, niin mun päivät kuluu siivoillen, sisustaen, ruokaa tehden ja kaupassa käyden. Ja kyllä mä aina jotain projekteja keksin (ja viittasin sillä hetkellä maalauksen alla oleviin ikkunalautoihin). Ja mussa on se hyvä puoli, että mä viihdyn myös yksin. Rakastan yksin olemista...


Nopeasti jatkaen - Niin siis mä tykkään kaikesta. Yksin oleminen on kivaa, mutta tykkään olla myös näin. Porukassa ja kun on sutinaa.


Takana on paikoitellen raskas kesä hieman haastavine Tirppa-hetkineen (miten mä tän muotoilisin; leikki-ikäiset ei vaan oo ihan mun juttu.).
Mutta takana on myös ihana kesä, josta muistan päällimmäisenä auringon ja ihanat päivät meren rannalla ja ystävän kanssa kahdestaan mökkeillen. Mansikat, päivittäin ostetut vadelmalaatikot, metsät, jotka ovat olleet täynnä mustikkaa ja lähijoen rannan, jossa olemme lämpiminä päivinä lähes asuneet. 


Kesää on ahmittu nyt kroppa täyteen ja mä olen ihan valmis vastaanottamaan syksyn. Pienen pieni toive syksylle lähetetty, että voisinkohan seuraavaksi saada jonkun pikkiriikkisen hoitovauvan. Tähän hetkeen ja meidän tämänhetkiseen porukkaan sopisi pieni tuhisija niiiiiiin hyvin. Kiitos. 





Ilona














torstai 4. elokuuta 2016

#vannomatta paras





Okei. Never say never. Oon poistunut kivikaudelta ja meidät löytää instagramista. 


Tervetuloa kurkistamaan  meidän elämää aavistuksen lähempää:




Mutta minkä nimen takaa mä löydän sut? 





Ilona