torstai 30. tammikuuta 2014

Oikeita töitä









Minä saan herätä aamulla sängystäni ilman, että minun täytyy lähteä työpaikalle. Minulla ei ole pahemmin aikatauluja. Minulla ei ole työkavereita, joiden kanssa jaan työpäivät. Olen kotona. Jos tahdon, voin kulkea koko päivän yöpuvussa. Voin käydä lenkillä kesken päivää. Voin tehdä perheelle ruokaa ja siivota. Kyllä- keskellä päivää. Eihän se ole oikeaa työntekoa. Ainakaan kaikkien mielestä.


Kun tapaan vanhoja koulukavereita tai tuttuja ja vaihdamme kuulumisia, saan usein kuulla kysymyksiä
-Koska aloitat työt? -Aiotko mennä töihin joskus? -Milloin palaat oikeisiin töihin?


No siitä en tiedä. Siis koska menen muunlaisiin töihin kuin nyt. Tässä on nyt hyvä.


Näihin leikkitöihin. Leikkitöitä tehdään muutaman euron tuntipalkalla 24 tuntia vuorokaudessa. Päivin öin. Tauoista leikkityöpäivän aikana päättää joku muu eivätkä ne ole lakisääteisiä. Leikkitöiden intensiivisyydestä sanon sen verran, että kyllä on. Leikkitöissä vapaat sattuvat tulemaan milloin sattuu, eivät varmasti pyhäpäivinä tai silloin kun on ne sukulaisen häät. Vapaat kestävät määrittelemättömän ajan eikä silloin palkka kulje. Työtkin kestävät määrittelemättömän ajan. Kaikki on aina vähän epävarmaa.


En kirjoita siksi, että minulla olisi vallitsevasta tilanteesta valittamista. Ei, viihdyn työssäni. Vaan siksi, että ne oikeissa töissä olevat saisivat hieman perspektiiviä asioihin. Voisivat ensi kerralla kysyä vaikka, että kuinka viihdyn nykyisessä työssäni tai olenko joskus harkinnut siirtyväni muihin hommiin. Kyllä tässä nimittäin töitä tehdään. Ihan oikeasti.






Ilona




23 kommenttia:

  1. Ihan oikeita töitä teet, sanon niin myös äidilleni, joka on vielä kotiäitinä lasten kanssa. Tuntuu pahalta, kuinka jotkut voivat edes ajatella, että te ette muka tee oikeaa työtä! Suututtaa oikein! Tärkeintä on että itse viihdyt, ja tiedät itse tekeväsi oikeaa ja vielä erittäin tärkeää työtä! Isot tsempit jokaiseen päivään! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mieti, kun joku valitsee kotiäitiyden (siis ihan omien lasten parissa) pitkäaikaisena vaihtoehtona.. kuinka tärkeää työtä ja siitä saa sitten taloudellisesti kärsiä eläkeiässä :(

      Niinpä. Tärkeintähän se on, että itse viihtyy. Pitää välillä kuitenkin esitellä tämän työn muitakin puolia.. ei aina vain, että vauva tui tui :)

      Poista
  2. Ihastuin blogiisi jo tovi sitten ja olen lukenut vanhoja kirjoituksia sieltä täältä. Toki blogi ilmentää vain pientä siivua elämästäsi, mutta vaikuttaa siltä, että sinulla on suuri sydän! Itselläni on sama koulutustausta, mutta työni teen (silloin kun en ole perhevapailla) virastossa kasista neljään. Nyt yhden oman lapsen kokemuksella, mutta kuitenkin, sanoisin, että teet toden totta oikeita töitä antaessasi turvaa ja rakkautta sekä hoivaa ja huolenpitoa noille pienille ihmistaimosille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta Eloise ja kiva kun olet löytänyt tänne.

      Kiitos kauniista sanoista. Ihan normaalin kokoinen sydän minulla on ja normaali tyyppi olen :) Työtäni teen toki tunteella. Koenkin, että vauvat saavat silloin hyvää hoitoa, kun hoitaja on motivoitunut hommaan. Ja vaikka vauvat ovatkin vain lainassa, hoitaa niitä samalla antaumuksella kuin omaansa hoitaisi.

      Omat hyvät puolensa on kyllä tuolla virastotyölläkin (ja työajalla). Kyllä sitäkin kieltämättä joskus on ikävä. Normaaleja työaikoja ja sitä, että työt tehdään työpaikalla ja selkeässä työyhteisössä.

      Poista
  3. Mikä ihme siinä on, että ihminen määritellään täällä Suomessa vain työn kautta. Just noi kysyykset mitä sulle tulee. Plaah. Mä kohtaan nykyään sellaisia tilanteita paljon, missä multa (tai siis kaikilta aina) kysytään mitä työtä teet. Heti ensin. Mä kerron, etten tee, niin ei ole enää puhuttavaa. Loppu. Onko työ helppo aihe puhua? Sellainen minkä voi ventovieraalta heti udella? Miksi ei millainen olen, mitä olen elämässäni tehnyt, mitä oppinut, mistä haaveilen, miten elän, mihin uskon? Ei. Se on se työ mikä on kunnon ihmisen merkki. Kahdeksasta neljään ja mieluiten vähän päälle vielä, että oot todistetusti reipas.

    Nih ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nii… vissiin kiehahti vähän yli, kun syntyi jo blogiinkin tekstiä tästä ;)
      Linkitin tämän tekstin sen liikkeelle laittajaksi.

      Poista
  4. Voi höh, vai oikeisiin töihin? Samoja uteluita kuulen kyllä itsekin. Olen siis pph ja kaksi ryhmän lapsista on omia. Kovasti olen miettinyt olisiko musta tuohon sun hommaan. Ihana että löysin blogiisi. Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ohhoh. Juuri kuuntelin uutisista, että perhepäivähoitajat alkavat olla katoava luonnonvara. Tärkeä työ, mutta alipalkattu.
      Kiva kun löysit ja ole hyvä ;)

      Jos viihtyy kotona ja lasten kanssa, kestää (tai oma talous kestää) epävarmaa rahatilannetta ja on joustava (biologisten vanhempien ja heidän tapaamistensa yms. suhteen) ja oma perhe-elämä on ok-tilassa, niin eikun näihin hommiin vaan!

      Poista
  5. sähän teet ihan supertärkeää työtä. komppaan tota Lauran kommenttia <3
    "oikea työ" on oikeasti aika laaja käsite :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikea työ-käsite on laaja ja riippuu kyllä katsojan näkökulmasta.

      Poista
  6. Mä teen "oikeeta työtä". On muuten maailman turhinta ja yliarvostetuinta hommaa.

    VastaaPoista
  7. Tämä aihe kiukuttaa mua aina niin suunnattomasti. Miksi se on, että ne arvokkaimmat ja tärkeimmät työt on yleensä niitä mitä arvostetaan vähiten? Toivoisin niin, että elämää ja ihmisiä ei arvosteltaisi ensi kädessä juuri työn kautta. Eikös sitä ole elämässä niin paljon muutakin kuin se työ. Toivottavasti ainakin. Mutta siis, mahtavaa ja arvokasta työtä teet, tosi hienoa että kerrot siitä täällä blogissa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaipa tämä juontaa juurensa sieltä, että ennen vanhukset ja lapset on hoidettu siinä sivussa. Tai koko kylä on hoitanut. Miksi siitä siis nytkään (sadan vuoden päästä siis) pitäisi mitään maksaa?

      Poista
  8. Oho, eipä olisi tullut mieleen ettei sinun työsi ole oikeaa! Vieläpä teet ihan vuorotta ja vapaatta sitä. Harmillisen paljon keskittyy tämä nykyinen yhteiskunta kodin ulkopuolella tehtävän palkkatyön tärkeyteen ja ylipäätänsä kaikki hoivatyö on aivan aliarvostettua teknologian, innovaatioiden ja kaupallisuuden rinnalla..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, rahan tekeminen on se tärkein nyky-yhteiskunnassa.

      Poista
  9. Itse olen adoptioäiti. Minulta kysellään:kuka on lasten oikea äiti? Olen joskus sanonutkin,että olen tällänen leikkiäiti. Eli vähän eri asia,mutta vastaava,eli ihmiset määrittelee ihmeellisesti joitain juttuja. Olisi lisääkin näitä kummallisuuksi,mutta ehkä joku toinen kerta:) Mielenkiintoinen blogi sinulla. Anne

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos satut/sattuisit tietämään lapsesi biologisen äidin, niin mikä oletus, että hänestä alkaisit tiedustelijoille kertomaan. Huoh.

      Kiitos Anne kommentista. Kiva kun käyt!

      Poista
  10. Ja minusta, kotiäidintyöstä pitäisi maksaa myös eläkettä!

    VastaaPoista
  11. Mun mielestä sun työ on oikeaa ja arvokasta työtä - ja niin on myös mun kahdeksasta neljään -työ. Ikävä, jos hienoa työtäsi aliarvioidaan. Itse en määrittele ihmistä/ihmisarvoa työn kautta, mutta olenpa joskus saattanut kysyä joltakin, että "mitä työtä teet"... Peace!

    Minna H

    VastaaPoista

Kiitos!