tiistai 12. marraskuuta 2013

Kerran viidessä vuodessa





Niitä oli vaikea saada kuriin ja hoitaa. Alkoivat häiritä nukkuessa. Villiintyneet. Ei niiden eteen oltu paljoa tehty viiteen vuoteen. Kukaan ei oikein ollut hoitanut.


Jotain oli tehtävä.


Kävelin eräänä aamuna kampaajan ovesta sisään kysyäkseni olisiko aikoja. Ja kyllä siellä oli. Heti. Pohtimiselle tai katumiselle ei nyt ollut tilaa. Päätin tarttua tilaisuuteen ja istua tuoliin lapaluihin ylettyvän luonnonkiharan ja kuivan kuontaloni kanssa.


Istuuduttuani tuoliin oli alkusanojen vuoro; En ole istunut tällaisessa viiteen vuoteen. En värjää hiuksiani. En föönaa. En kiharra. En suorista. Pesen.


Tässä vaiheessa pakoon et pääse sinä! Tee jotain. Ihmeitä vaikka. Olisiko se mahdollista?


Niin siis ostatko aina jotain kaupan värejä ja värjäät itse kotona? Sitten kun föönaat, kannattaa kääntää näin ulos päin. Voi kyllä tehdä pehmeästi myös sisään päin. Föönaamisen jälkeen sinun kannattaa vähän vielä suoristaa hiuksia, tulee sileät. Suorista näin pieni osa kerrallaan.


Ei, ei, ei. Minä PESEN ja PIDÄN! Etkö huomaa, että pääni maantienharmaa väri on luonnollinen, se omani? Etkö ymmärrä, en minä omista fööniä!
No voit sinä föönata ja suoristaa niitä vaikka puoli tuntia. Kun kuitenkin kävelen tuosta kampaajan ovesta ulos, luonnonkiharani tulee ottamaan vallan ja tukka kihartuu ennen kuin ehdit lakaista lattialta edesmenneet luonnonoikkuni.


Kiitos kuitenkin, että leikkasit minulle pirteän polkan!




P.S Kuvan tukka on polkkatukkani Bedhead-versio.




Ilona



7 kommenttia:

  1. Ai että olen iloinen että jostakin eksyin blogiisi ja jäin aivan koukkuun. Tunnut siltä kuin tuntisin ennestään sinut, ainoastaan näitä lukemalla. Jokin tuntuu tutulta. Tämäkin juttu hiuksista, olen itse kampaaja ammatiltani, nyt kotona vauvan kanssa. En värjää tukkaani, luonnollinen kihara rehottaa villinä, päivästä riippuen. En ole saanut leikattua tukkaani yli puoleen vuoteen. Pitäisi tehdä jotakin. Ehkä nyt minäkin saan aikaiseksi käveltyä ystäväni tuoliin ja teen tälle vihdoinkin jotakin.

    -Heidi v

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei- tervetuloa! Minäkin olen iloinen, että eksyit tänne :)

      Minkä ikäinen vauva on? Viihtyykö sen aikaa mukana (tai unilla) kun kävisit kaverin tuolissa?

      Poista
    2. Puoli vuotias vauva. saattaisi viihtyä jo nyt hetken jos oikeaan aikaan osaa olla liikenteessä. :)
      -Heidi v

      Poista
  2. Mun mummi on kampaaja, joten kerran vuodessa olen käynyt hänen luonaan katkaisuhoidossa, jolloin otetaan 10-15 senttiä mittaa pois ja sitten ei tarvitse muuta tehdäkään kuin pestä ja pitää :)
    Ja vaikka mun mummi on kampaaja niin en tajua mikä siinä hommassa on niin vaikeaa ja mikä siinä maksaa, miksi ei naisille voi olla samanlaista palvelua kuin miesten parturissa, ei varmana siellä kysellä, että värjätäänkö ja föönätäänkö, kunhan leikataan nopeasti että päästään seuraavan pään kimppuun.
    Kiva väri sulla on päässä, en mä tuota maantienharmaaksi kutsuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran vuodessa on aika passeli. Mä luulen, että saatoin jopa innostua tosta kampaajalla käynnistä ja mennä uudestaankin. Siis lähempänä kuin vuonna 2018 ;)

      Poista
  3. Mitenkähän sun maantie on paljon kirkkaampi ku mun :D Ihana on polkka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on toi valo, joka vääristää :) harmaa se on.

      Poista

Kiitos!