keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kaunis vai rohkea





Kunpa olisi hehkeän näköinen heti herättyään. Kuulas päivettynyt iho, paksut hiukset ja kauniit kaarevat ripset. Siinä ne olisivat ja pysyisivät.


No eipä ole. Vaan ohuet maantienharmaat hiukset, enemmän tai vähemmän epätasainen iho ja pienet silmät joita kehystää aika olemattomat ripset. Kynnetkin mitkä sattuu.


Voisin varmasti käyttää enemmänkin aikaa (ja rahaa) ulkonäköni kohentamiseen. En kuitenkaan tahdo. En tahdo lähteä muuttamaan itseäni liikaa (enkä muovilla). Enkä tahdo lähteä mukaan siihen systeemiin, kun epänormaalista tulee normaali. Jokin ajatus luonnollisuudesta ja aitoudesta. Ajatus siitä, että jos en ole kaunis, miksi huijaisin ihmisiä, että olen? Minun tulisi olla mahdollisimman aidon näköinen, aidon minän. Ettei olisi kuorta, jonka riisun illalla tai kerran kuukaudessa. Kuorta, jonka aamulla laitan päälle. Outoa, että ihmiset joutuvat käydä huollossa. Muuten tipahtelee osia.


Yläasteikäiset tytöt keskustelivat rakennekynsistä. Yhden heistä äiti ei ollut antanut laittaa, vaikka kaikilla muilla oli. Koska tyttö ei saanut lupaa rakennekynsiin, tyttö oli päättänyt kasvattaa pitkät kynnet. Tytöt ihastelivat kasvatettuja kynsiä -Ne ovat ihan aitojen näköiset. (Aitojen rakennekynsien.)


Mitä tapahtuu kun rakennekynsistä ja ripsien ja hiustenpidennyksistä (kauneusleikkauksista puhumattakaan) on tullut arkipäivää?
Minkälaisen kuvan lapsemme saa normaaliudesta?
Miltä tuntuu olla erilainen?
Minkälainen itsetunto ja minäkuva lapsille ja nuorille muodostuu, kun ei pystykään täyttämään vallalla olevia kauneuskäsityksiä? Miksi minä olen epänormaali?
Mitä tapahtuu luonnonkauneudelle ja aitoudelle?
Mistä tunnistaa aidon?
Mitä tapahtuu ihmisten monimuotoisuudelle?
Ajatukselle siitä, että kaikki ovat kauniita sellaisina kuin ovat?
Oravanpyörä.




Mitä sinä ajattelet kauneudesta ja mitä sinä tahdot tehdä sen eteen?




P.S. En minäkään silti ihmisten ilmoilla aivan au naturel näyttäydy. Pidän kyllä huolta itsestäni ja meikkaan myös kevyesti. Huijausta kaikki tyyni siis.




Ilona





35 kommenttia:

  1. Hei! Onpa blogilla hieno nimi!

    Olen rääpinyt samaa aihetta tuolla:
    http://keskener.blogspot.fi/2013/08/keiden-pitaa-meikata.html

    VastaaPoista
  2. Komppaan! En kannata kumpaankaan suuntaan "äärimmäisyyksiä", en halua olla hippitason luomu enkä myöskään muovinen. Toki haluan näyttää "hyvältä", mutta mahdollisimman luonnonkauniilta kuitenkin. Kyllähän esim laitetut ripset näyttävät kauniilta, mutten koe niiden olevan minua varten. Puhdas, siisti, terveen näköinen...näillä mennään :)
    Sini

    VastaaPoista
  3. Kiitos tästä Ilona ♥

    Ihmeellinen maailma, kun on lisäkynnet, -hiukset ja -ripset. Pikkuhiljaa Barbiksi vai mikä on tarkoitus? Mulla on joskus ollut kaikki nuo. Voi hyvää päivää - eri aikaan kuitenkin, ei yhdessä. Takaisin en enää halua. Toivottavasti tää on yksi niitä asioita, joille nauretaan sitten vuosien päästä, että oli sitten sellainenkin vaihde.

    Mä näytän ihan mielelläni multa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin usein, että enpä tahtoisi olla teini nykypäivänä. Kun nykymeno aiheuttaa aikuisillekin ihmisille kovia paineita ja tarvetta muuttua joksikin mitä ei ole.. niin mitä sitten teinin päässä liikkuu. Siihen soppaan kun lisää vielä nykytekniikan ja sosiaalisen median, niin huoh, ei ole helppoa.

      Joo mä toivon, että tekoripset on 2034 vuonna kuin kolmiraitaiset nappiverkkarit nyt.

      Poista
    2. Sano muuta. Ihmeellinen maailmankuva annetaan, kun voi palasista rakentaa uuden, paremman minän.

      Väärinkäsitysten välttämiseksi, kyllä mäkin tykkään laittautua. Puen vaatteet fiiliksen mukaan, meikkaan ja laitan hiuksia. Kynnet on melkein aina lakattu. Mutta tässä ok kyse omien piirteiden korostamisesta, enkä mä haluaisi opettaa kellekään, että itseä pitää muuttaa. Teinien elämässä on nykyään muutenkin kauheita paineita tulla hyväksytyksi ja kuulua porukkaan.

      Lisäksi mua kauhistuttaa ne ripsiliimat, kynsien geelit jne. Mistä sitä tietää pitkällä aikavälillä, että mille siinä itseään altistaa.

      Toivottavasti maailma muuttuu. Eikä tämä mene eteenpäin sinne äärimmäisyyksiin kohti pistoksia ja leikkauksia.

      Poista
  4. Mielenkiintoinen aihe josta riittäisi juteltavaa vaikka hamaan tulevaisuuteen saakka. Muoti ja kauneusihanteet muuttuvat, mutta ihminen ei sitten millään. Aina se on tyytymätön itseensä tai jos ei ole niin sen muka pitäisi olla. Voi naiset ja äidit, minkä roolin olemme saaneet. Olla esikuvana. Ja ne geeliklöntit. Noh, mitä niistä vois olla mieltä. .. onneksi edes yksi äiti oli kieltänyt moiset. :D Ymmärrän ehostuksen, mutta naaman maalaus menee sitten jo naurettavaksi. Joskus tekis mieli mennä joidenkin maalipyttyjen takaraivoa kopauttamaan ja katsoa miltä näyttää ilman naamaria :D . Sori. Oli aika huono. Mutta siis meille luodaan koko aika jotain tiettyä käsitystä siitä mikä on kaunista ja millainen naisen tulisi olla. Siihen voi lähteä mukaan. Tai sitten siihen voi olla lähtemättä ja olla sellainen nainen kun oikeasti on. Ja totta vie, olla kaunis, haluttava nainen siltikin tai juurikin tästä syystä. Ihana blogi sinulla! Nämä sinun tekstisi jäävät mieleen ja antavat pähkäilynkin aihetta! Hyvää kevättä sinulle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri, siihen voi lähteä mukaan tai olla lähtemättä. Mutta miten tuntuu, että koko ajan enemmän ja enemmän lähdetään mukaan (jos nyt puhutaan vaikka kauneusleikkauksista)? Kohta normaali (aito) on epänormaali.

      Kiitos, kiva kuulla, jos juttuni aiheuttavat pohdintaa. Silloin ollaan saavutettu jo jotain.

      Poista
  5. Jes !
    Mä en meikkaa enkä värjää tukkaa. Kynsistä nyt puhumattakaan.

    Silti saan kuulla kuinka huolitellulta näytän (kun sitä haluan) ja moni onkin päivitellyt miten voi näyttää freesiltä ilman meikkiä.

    No, noi em on poikkeuksia, normi lookki on pikaponnari, kulahtaneet farkut ja kuomat.

    VastaaPoista
  6. Mulla on Se iänikuinen ponnari aina päässä, ei meikkiä, ei pitkiä kynsiä saatikka rakenne sellaisia, aina vaaleat hiukset. Ihoni ei ole putipuhdas, mutta silti en halua mennä kuoren taakse. Tykkään itsestäni sellaisena kuin olen. Mielestäni Muutenkin voi kaunistautua kuin meikkaamalla, värjäämällä, silikoneilla huh, kauneusleikkauksilla, rakennekynsillä jne. Minun ei tarvitse peittää omaa minuani minkään keinotekoisten juttujen taakse. Näin on erittäin hyvä :)

    VastaaPoista
  7. Minusta ulkonäöllä leikittely on hauskaa, ja kukin tyylillään. Eikös kautta aikojen ole maalattu, koristeltu ja muokattu ihmiskehoa. Dragiin pukeutuvia voisi esimerkiksi pitää tosi "epäaitoina", kun eivät toteuta biologista sukupuoltaan. Mutta aidon ja epäaidon raja on aina neuvoteltu ja keinotekoinen. Ongelmallista toki on, jos ulkonäön muokkaus on itsetarkoitus ja koko identiteetti perustuu siihen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä totta, että kautta aikojen ihmiskehoa on muokattu hyvin dramaattisinkin keinoin.. joista ensimmäiseksi tulee mieleeni jalkojen typistäminen Kiinassa ja kaulan pidentäminen renkailla Aasiassa ja Afrikassa.

      Koristelu ja muokkaus ovat kuitenkin ehkä eri asioita? Ja jotenkin pelottaa mihin tämä muokkaus loppujenlopuksi johtaa..

      Poista
  8. Mä oon tässä raskaudessa päättänyt olla värjäämättä hiuksia (kohta 15 vuotta kestänyt kierre, jossa suurin ongelma oli mun päättämättömyys ja seilasin tumman, punaisen ja blondin välillä...) ja olen jo nyt ihan rikki. Mielenkiintoista nähdä se oma väri (ts. maantieharmaa) mutta kun naama on muutenkin kalpea (koska en osaa ruskettua kuin luonnollisin menetelmin) ja silmäpussit sitä kokoluokkaa ettei niitä pieniä silmiä näy niiden takaa... näytän ihan kuolleelta rotalta. Olen suosiolla käynyt kestovärjäämässä ripsiä ja kulmia 5 kertaa vuodessa, pelastaa laiskan meikkaajan vähäksi aikaa ja tuo vähän terävyyttä ilmeeseen. Huijaukseksi laskettaneen myös silmien laserleikkaus joka tapahtui puhtaasti omaa arkea helpottaakseni (paitsi nyt haikailen silmälaseja, koska hyvillä kehyksillä piristi kasvoja ja se vähensi silmämeikin tarvetta huomattavasti). Ja kyllä myös to do-listalla on mahdollisesti uudet tissit, riippuen siitä millaiset paahtoleivät jää kolmannen imetysvuoden jälkeen muistoksi.

    Tää on mielenkiintoinen aihe ja musta on hauska lukea näitä kommentteja. Tekoripsiä vierastan ihan sen takia että ne on musta epäkäytännölliset, toisissa tapauksissa aika järkyn näköiset ja kalliit - vaikka tuntuu että niistä on tulossa standardi, osa peruskauneudenhoitoa. Mulla on tuttavapiirissä niin paljon ihmisiä jotka on tehneet aika radikaalejakin operaatioita oman ulkonäkönsä eteen etten osaa sitä paheksua, pitää pinnallisena tai edes "huijauksena" - saisin itsestäni varmaan edustavamman jos siihen olisi aikaa, energiaa ja oma ulkonäkö olisi prioriteettilistalla korkeammalla. Hyvä niille jotka jaksaa panostaa, luohan se vähän paineita mutta oh well. (Mulla ei selvästi oo yövuoron jäljiltä mitään fiksua sanottavaa, mutta ilmeisesti kuitenkin kauhea kirjoitusvajari kun pitää purkautua...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmasti totta, että mitä tavallisempaa ja suositumpaa kehon muokkaaminen lähipiirissä on, sitä vähemmän asiaa itse "paheksuu". Ehkä juuri sen takia, että se on muuttunut normaaliksi?

      Rajanvetoahan se kaikki on.

      Ja toki kaikki saavat elää niin kuin tahtovat. Minä tahdon ehkä olla nuori ja kapinallinen. Vastustaa sitä, että ihminen ja kauneus olisi standardi, riippumatta siitä, mistä maanosasta tai maasta on kotoisin.

      P.S. Kirjoitusvajari on ok - TEE PALUU!!!

      Poista
    2. Tyytyväinen olen siitä, että oon saanut olla teini aikana jolloin hiustenvärjäys oli tosi extremeä; nyt tuntuu että aika nuorillakin on "velvollisuus" laittaa ripset, kynnet ja hiuslisäkkeet ettei erotu joukosta. Musta olisi ihanaa, jos jaksaisi aamuisin uhrata sen 10 minuuttia vaikka surffailun sijaan meikkaamiseen, koska tiedän että se kohentaa omaa oloa ettei näytä ihan muumiolta (vaikka siltä tuntuisi), mutta eih. Laiska mikä laiska. Etenkin vuodet Väli-Amerikassa laiskisti, kun siellä olin upea ja eksoottinen ilmestys (ja satakiloinen :D ) vain koska olin vaalea skandinaavi - jossain vaiheessa varmaan luomumuijat muuttuu poikkeukseksi tekokynsien joukossa ja nousevat esiin homogeenisestä tekoripsilaumasta.

      Poista
  9. Kaunis sekä rohkea, sanoisin ja sanonkin!

    Itse olen ollut nuorena epävarma ja tyytymätön omaan kehooni ja ulkonäkööni. Sitä olen paikkaillut milloin milläkin tyylillä ja meikattuna. Onneksi nyt, päälle kolmekymppisenä olen tullut sujuksi koko komeuteni kanssa :D ja olen löytänyt taas itseni. Jos meikkaan tai laittaudun muuten, niin teen sen siksi koska se on kivaa enkä siksi että yritän sillä jotain peittää tai luoda tekaistua itsevarmuutta. Eniten kuitenkin panostan puhtaaseen, hyvin hoidettuun ihoon. Joo ja kulmat siistin, huulet rasvaan ja harjaan hampaat huolella. Hiuksia värjään nykyään pelkästään ekoväreillä ja muutenkin on asteittainen ekokosmetiikkaan vaihtaminen päällä. Paitsi deodorantti, tarpeeksi tehokasta ei meinaa löytyä millään.

    Mutta siis varsinaiseen aiheeseen taas.. Uskon kliseisesti siihen, että mitä enemmän on sujut itsensä kanssa ja asenne positiivinen, sitä paremmalta näyttää. Joistain se oikein huokuu ja voi että kuinka upealta ihminen silloin näyttää! Luotan, että oikean asenteen ja mielenrauhan avulla saan tulevaisuudessa parhaiten häivytettyä koko ajan tummemmiksi muuttuvat silmänaluseni ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorena varmasti moni on tyytymätön ulkonäköönsä. Uskon, että meillä on kuitenkin nuoruudessa ollut sen asian suhteen helpompaa. Nykyään kun tosiaan keinot ovat vähän eri luokkaa..

      Ihonhoito on myös minulle tärkeää. Kampaajalla en käy. Mutta kosmetologilla aina kun jaksan tai vähintään 3 kertaa vuodessa.. Ja käytän laadukkaita kosmetologin ihonhoitotuotteita.
      Mä olen havainnut hyväksi ja tehokkaaksi deodorantiksi Doven gofresh Cucumber&Green tea Antiperspirantti sprayn. Olen käyttänyt jo monta vuotta kun on vaan paras. Tuosta Dovesta on kyllä ekologisuus tosin varmasti kaukana.

      No niinpä! Tuo asenne ja se, että on sujut itsensä kanssa. Sehän se on. Kauniiltakin nämä voi puuttua..ja se varmasti ajaa juuri muokkaamaan itseään erinäisillä keinoilla.

      Yle tv2 tulee muuten mielenkiintoinen asiaohjelma Silikonisukupolvi.. tuo ohjelma näyttää juuri hyvin sen, kuinka kieroutuneita käsityksiä ihmisillä voi itsestään ja ulkonäöstään olla. Kauniit ihmiset näkevät itsessään vikoja ja leikkauttavat itseään..

      Poista
  10. Minun ei tarvitse maalata naamaa, kynsiä tai tukkaa. Ei siksi, että olen näin häikäisevä kaunotar ilmankin, ihan vaan siksi ettei tarvitse. Sinä päivänä kun pomo töissä käskee kaikkien, myös miesten, meikata, harkitsen - ja luultavasti eroan. Mutta sitä päiväähän ei tule.

    Huolestuttavaa on se, ettei meikkaaminenkaan enää tunnu riittävän, vaan nyt pitää kirurgin leikata nuoriso "normaalin" näköiseksi. Tallinnasta käydään hakemassa filmitähden nenä, isot rinnat ja töröpylly, nykyään kuulemma pojille myös pulleat pohkeet ja mitähän vielä keksitään. Minkä muotoinen ihminen kohta enää on "normaali"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo lihastimplantit ovat kyllä kaiken huippu. Miehille laitetaan tekorintalihaksia, hauiksia ja pakaroita. Siis huh. Vaikka tasa-arvoa kai se on ;)

      Poista
  11. Meillä käydään näitä kauneuskeskusteluja aika useasti kun talossa on 14v neiti-ihminen. Itse olen jo reilu 50:n naisihminen joka on elänyt nuoruutensa aikana jolloin ei ihmeemmin laittauduttu. Ja ei ainakaan maaseudulla. Ripsiväri oli pitkään ainoa meikki jota käytin. Eipä ole meikkivalikoima kovin paljon laajentunutkaan vaikka ei varmaan "lateksit ja botoxit" haittaa tekisi. Muutenkin kaikki on ihan luonnontilassa, tosin hiuksissa väriä jotta alkavat harmaat peittyy. Kroppa kertoo että olen elänyt onnellista elämää ja nauttinut myös hyvästä ruuasta. Mutta viis siitä, en ole enää nuori ja minusta eletty elämä saa näkyä ihmisessä. Toki minäkin siistiydyn ja vähän laittaudun kun ihmisten ilmoille lähden mutta mitään keinotekoista minussa ei ole. Olen myös päättänyt että olen vanhainkodin ainoa mummo jolla ei ole minkäänlaista tatuointia ihossaan. En tiedä minkälaisen naisenmallin tyttöni minusta saa mutta toivon että saisi sellaisen "normaalin ja terveen".

    Tatuoinnit ja lävistykset ovat myös päivittäinen puheenaihe. Kun kaikilla muilla on lävistyksiä ja kaikkea mahdollista. Olen sanonut että sitten kun täytät 18v niin tee ihollesi ihan mitä vaan mutta sitä ennen minä en anna lupaa. Sama asia käytiin esikoisen kanssa muutama vuosi sitten ja kun nyt 18 päivä lähestyy niin ei kuulemma tatskat ja lävistykset kiinnosta.

    Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mä olen jotenkin huojentunut, että mun lapsi on poika eikä tyttö ;)

      Kaunista, että eletty elämä saa näkyä!

      Mä luulen, että tuo 18 vuoden ikäraja on aika hyvä tatuoinneissa.. 15-vuotiaana otettu tatuointi kun ei välttämättä enää 30-vuotiaana miellytä. Mitä vanhempi tatuoinnin ottaja, sitä enemmän harkintakykyä.

      Poista
    2. Mä oon ottanut ekan tatuoinnin 15-vuotiaana (seuraavat 16, 19 ja 22-vuotiaina) ja se ei tosiaan enää miellytä. Toisaalta muistuttaa nuoruudesta, hölmöydestä sekä siitä, että se ei ole niin vakavaa. Elämä, tai oma kroppa (ja onneksi on sellaisessa paikassa ettei näy itselle ja jos joku ulkopuolinen sen näkee niin tiedän että housut roikkuu liian alhaalla).
      Suurin osa tutuista jotka on ottaneet teineinä tatuoinnin ovat sitä jossain määrin sitä, jos ei nyt katuneet niin harmitelleet.

      Poista
    3. Varsinkin se on karua, kun alaikäiset toimivat harjoittelukappaleina joillekin wannabe-tatuoijille ja sitten tulos on mitä on.. ja pysyy.

      Nyt kun aikuisena pohtii tatuointeja, on aikaa suunnitella, pohtia kenen antaisi omaa ihoaan rei ittää, suunnitella ja suunnitella. Nuorena se on enemmän kaikki-mulle-heti-tänne-tyyppistä.

      Poista
  12. Kappas! Juuri samoja asioita olen pyöritellyt mielessäni viime päivinä.
    Kuulun ilmeisesti siihen luomukastiin, kun meikit ovat vanhentuneet kaappiin. Käytän niitä vain jos pääsen teatterivalojen alle esiintymään. Teini-iässä en omaksunut äitipuolelta meikkaamismallia, vaan koin ehostautumisen jotenkin nolona. Meikkaamisesta ei ole tullut osa identiteettiäni. Kärsin nuoruudessa aika pahasta aknesta ja jouduin todella taistelemaan asian kanssa. Johtopäätös on kuitenkin aina ollut sama:
    En pohjimmiltani hyödy siitä, että alistun muokkaamaan itseäni ulkoa tulevien kauneusihanteiden mukaisesti. Oikeaa kauneutta on se, että ei peitä heikkouksiaan vaan oma itsensä.
    Koen, että meikkaamalla, värjäämällä hiuksiani, laittamalla tekoripset tms. painostan omalta osaltani muitakin tekemään samoin. Ajattelen, että tyytymättömyys omaan ulkonäköön johtuu omien odotusten ja ulkonäön ristiriidasta. Olen varma, etten ikinä saavuta taistelussa kuin hetkellisiä voittoja muuttamalla omaa ulkonäköäni. Sen sijaan saatan päästä pitemmällä tähtäimessä niskan päälle muuttamalla omia odotuksiani - harjoittelemalla itseni hyväksymistä sellaisena kuin olen.

    Mielestäni olen onnistunut pääsemään tuossa taistelussa aika hyvään asemaan. Silloin tällöin tulee takaiskuja. esimerkiksi kun huomaan, että valtaosa väestöstä ei ajattele samoin kuin minä ja arvottaa minua ihmisenä sen mukaan, onko naamavärkkini peitetty mönjien taakse. Tällä viikolla oli taas näitä tilanteita - kauneimmat tuntuvat saavan eniten arvostusta. Mutta ei kauneus ole ainut asia, jolla voi menestyä. Eihän miehetkään menesty vain yhden piirteen avulla. Ajattelen, että loppujen lopuksi kauneudella kilpaileminen ei ehkä ole minun juttuni. Arvostan myös muita piirteitä kuten viisautta, älykkyyttä, lempeyttä ja laupeutta huomattavasti enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaasti sanottu "tyytymättömyys omaan ulkonäköönsä johtuu omien odotusten ja ulkonäön ristiriidasta". Ei tuohon mitään lisättävää!

      Tunnut olevan erittäin hyvin sinut itsesi kanssa ja se vasta kaunista onkin. Ja aika harvinaista?

      Poista
  13. Lohduttavaa lukea tällaista pohdintaa, kun tuntuu tosiaan siltä, että on epänormaalia olla normaali.
    Mä en meikkaa, enkä värjää tukkaani saatika kynsiäni. Eli aika luomu ;) heh. Enkä itse todellakaan voi ymmärtää kehon muokkaamista keinotekoisin menetelmin.

    Mutta pidän kuitenkin tärkeänä olla ihmisten ilmoilla siisti ja puhdas. Tykkään laittaa tukkaa nätisti ja miettiä kauniita vaatteita ja pitää huolta ihostani. Eli mitä se sitten on? Luonnollista kauneutta, olemalla oma itsensä. Itsensä huolehtimista ja arvostamista, muuttamatta kuitenkaan mitään oleellista. Jokainen on omalla tavallaan kaunis, mutta moni peittää mielestäni sen oikean kauneutensa juurikin sen kuoren alle.

    On myös mielenkiintoista kuinka kauneus-ajatus muuttuu, kun oppii tuntemaan ihmistä paremmin. Mulle on käynyt niin, että olen ajatellut jostakin puolitutusta ihmisestä, että ompa hän todella kaunis. Sitten olen päässyt juttelemaan/tutustumaan kyseiseen ihmiseen jossakin tilanteessa ja olenkin huomannut hänen olevan esim töykeä/ennakkoluuloinen/negatiivinen tms. Jostain kumman syystä, en olekaan nähnyt enää häntä todella kauniina. Sisäinen kauneus on puuttunut ja kauneus ei enää olekaan sitä mitä olen aijemmin ajatellut hänen kohdallaan.
    Kun taas vastaavasti joku "tavallisen" näköinen puolituttu onkin osoittaunut tutustuttuani todella ihanaksi ihmiseksi, luonteeltaan ja sisäisesti kauniiksi, on silmäni avautuneet hänen kauneudelleen ja kyseinen ihminen on muuttunut omissa silmissäni kauniimmaksi. En tiedä ymmärsikö tuosta epämääräisestä selostuksestani pointtia :D -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan mahtavaa, kun olette lähteneet mukaan tähän keskusteluun!

      Joo ei todellakaan ole kyse siitä, että ihmisen pitäisi olla käymättä suihkussa ja harjaamatta hiuksiaan. Tai etteikö ulkonäön eteen voisi tai saisi tai olisi suotavaa mitään tehdä. Vaan siitä, milloin se alkaa kääntymään itseään vastaan ja kaikkia vastaan.

      Ymmärsin selostuksesi pointin :) . Noinhan se menee ja hienoa, että menee!

      Poista
  14. Asiaa!! Oli pakko jakaa tämä Facebookissa. Tekoripset, hiustenpidennykset, rakennekynnet, solarium.. Kyllä itsekin meikkaan jos lähden ulos jne, mutta se on mielestäni ihan ok (jos ei nyt meikkaa ihan samalla tavalla kuin Johanna Tukiainen). Mutta kaikki lisäkkeet ja muut vastaavat ovat ihan kauheeta vääristämistä ja just toi, miten lapset jo ajattelevat sen olevan normaalia :( Hiusten värjääminenkin on mielestäni siinä rajoilla, mutta ehkä enemmän sen vuoksi mitä ne värit sisältävät. Itsellä käynnissä projekti "oma väri takaisin" punaisesta hennasta ja olenkin muutaman kerran laittanut jo raitoja vaalennusaineella. Hirveetä tököttiä mutta ei sentään ole kosketuksissa päänahkaan, kun vaan raidat laittaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Mä olen itse pohtinut myös tätä, että mihin vedän rajan. Johonkinhan se on mielessään vedettävä ;) Tällä hetkellä en värjää hiuksia.. Oma väri on ollut tooosi monta vuotta ja mahtavan helppoa kyllä (vaikka se sitten on se maantienharmaa).

      Poista
  15. Olin mielestäni ennen ruma: lyhyt, latta, pienirintainen (lauta), isopyllyinen rillipää. Kiusattiin ja kärsin. Meni vuosia ja vuosia kunnes pään sisällä tapahtui jotain: kasvoin itsevarmaksi. En ole malli, mutta pidän itsestäni tälläisenä, olen mielestäni kaunis ja se näkyy ulospäin. Kauneuden sanotaan olevan katsojan silmissä, mutta omasta itsestään se kumpuaa, sieltä sisältä se oman itsensä hyväksyminen tulee ja näkyy - jos sinä et pidä itseäsi kauniina, kuka sitten? Tiedän, että epävarmuus tukahduttaa nuo tunteet eikä aina todellakaan ole kovin nätti olo (tukka pystyssä, likaisena, rillit sojossa, elämän murjomana), mutta sellasta se on :) Ei aina tarvitse olla täydellinen - ja täydellinen EI tarkoita mallinmittoja omaavaa ihmistä.

    Toivon totisesti, että tyssini eläisi teini-ikää maailmassa, jossa muovi ja teko ei ole normaalia kauneutta. Että oppisi kauneuden olevan jotain muuta, sitä sisäistä itsevarmuutta ja hyvää oloa.

    Maailma on välillä syvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisyyteen on vaikea päästä ja raskas pyrkiä.
      Ja maailma on aika useinkin aika syvältä :)

      Poista

Kiitos!