torstai 3. huhtikuuta 2014

Unikoulutusta





Äiti on vähän väsynyt?

Elämä muuttuu täysin, kun perheeseen syntyy vauva. Valveilla ollessaan vauva vaatii vanhempien täyden läsnäolon, vie kaiken ajan ja kaiken huomion. Työ ei lopu öisin, sillä vauva vaatii palveluita vuorokaudenajasta riippumatta.


Alle kolmivuotiaiden vanhempien keskuudessa yleinen puheenaihe on vauvan tai lapsen nukkuminen ja oma unen puute ja väsymys. Nukkuuko lapsi yhtäjaksoisesti koko yön? Nukkuuko lapsi koko yön omassa sängyssä? Miksi vauva ei nuku?


Ihmisen hyvinvointi on paljolti kiinni hyvistä ja tarpeeksi pitkistä yöunista. Sekä lapsi, että vanhempi tarvitsee unta voidakseen hyvin. Vanhemman hyvinvointi heijastuu lapseen ja levänneinä vanhemmat jaksavatkin hoitaa lastaan hyvin. Monet ihmiset selviytyvät muutamasta huonosti nukutusta yöstä, mutta ongelmia syntyy, kun unettomat yöt jatkuvat pitkään. Väsymyksestä tulee uupumusta ja uupumus voi tuoda mukanaan masennuksen piirteitä, ahdistusta, apaattisuutta ja jopa väkivaltaa. Myös monet toiminnot kärsivät, kun ihminen ei saa tarpeeksi unta. Henkiset toiminnot, kuten muisti ja keskittyminen ovat herkkiä unenpuutteelle. Uni vaikuttaa tunne-elämän tasapainoisuuteen ja käytösongelmat ovatkin yksi yleinen unenpuutteen mukanaan tuoma ilmiö. Impulsiivisuus ja äkkipikaisuus sekä itsehillinnän pettäminen lisääntyvät unenpuutteesta kärsivillä ihmisillä.


Vauvan uni ja unen häiriöt

Vastasyntynyt ei voi nukkua liikaa. Vauvojen unentarve on yksilöllistä, mutta keskimäärin vastasyntynyt nukkuu 16–17 tuntia vuorokaudessa. Puolen vuoden ikään tultaessa lapsen unentarve on noin 13–14 tuntia vuorokaudessa. Vastasyntyneen uni vaihtelee ruokailuun liittyvien lyhyiden heräämisjaksojen välillä. Ensimmäisten elinkuukausien aikana uni-valverytmi vaihtelee ja unijaksot kestävät 20 minuutista kuuteen tuntiin. Vauvan uni on erilaista kuin aikuisen uni. Alle puolivuotiaan lapsen uni on aktiivista, uneen kuuluu liikkumista ja ääntelyä. Pienillä vauvoilla on suhteellisesti enemmän pinnallista REM-unta kuin aikuisilla. Tämän vuoksi vauvojen uni on kevyempää ja helposti häiriintyvämpää kuin aikuisten uni.


Suurin osa yhdeksän kuukauden ikäisistä lapsista nukkuu yön heräämättä, mutta yöheräämiset ovat tavallisia kahden vuoden ikään asti. Jo syntymästään lähtien vauvat jakautuvat hyviin ja huonoihin nukkujiin.


Yleisin ongelma vauvaiässä on vauvan toistuva herääminen yöllä. Öisin herääminen on vanhemmille raskasta ja se saattaa paisua pääongelmaksi koko vanhemmuudessa. Vaikka vauva saisikin tarpeeksi unta, vaikuttavat yöheräämiset usein äitiin, jonka uni huononee huomattavasti tilanteen stressaavuuden takia.


Yleisin syy vauvojen yöheräämisiin on nukuttamiskäytännöissä. Kun vauva ei ole oppinut nukahtamaan itsekseen, vaan hänet nukutetaan joka kerta tavalla tai toisella seuraa siitä tapahtumaketju nimeltä uniassosiaatio. Vauvan uni kevenee fysiologisten rakenteiden mukaisesti ja unen kevetessä ja vauvan huomatessa olevansa eri paikassa ja tilanteessa kuin nukahtaessa, seuraa itku. Itkusta seuraa vanhempien lohdutus tai syöttö ja vauvan rauhoittuminen ja näin tavaksi tullut (assosioitu) nukahtamisrituaali uusitaan.


Unikoulu

Unihäiriöiden hoidosta, eli lapsen unen rytmittämisestä käytetään yleensä nimitystä unikoulu. Unikoulussa siis opetellaan pois totutuista uniassosiaatioista. Uni-valverytmin säätelyn vaikeuksista johtuvien unihäiriöiden hoito ei ole kovinkaan vaikeaa, suurimman osan lapsista ehdollistuessa nopeasti ja helposti uusiin käytäntöihin. Unikoulussa sekä vauva että vanhemmat oppivat uusia taitoja ja vanhemmat saavat mahdollisuuden kasvaa vanhempina. Puolivuotiaana vauvan unen fysiologia muistuttaa aikuisen unta. Tällöin uneen puuttuminen on mahdollista. Vauvan tulee olla terve, kun hänelle pidetään unikoulua.


Kuinka?

Unikoulusta on olemassa monenlaisia muunnoksia. Eri unikoulumallit eroavat toisistaan siinä, kuinka niissä vastataan lapsen luottamuksen ja turvallisuuden tarpeeseen. Se, kuinka ja kenen unikoulua tulisi lähteä toteuttamaan riippuu mielestäni monesta asiasta. Minkä ikäinen lapsi on? Millaisella temperamentilla ja luonteella lapsi on varustettu? Millaisella temperamentilla ja luonteella vanhempi on varustettu? Mikä on vanhemman väsymystaso (ja stressitaso)?


Yksiselitteistä ohjetta on siis vaikea antaa. Tässä tulee kuitenkin hyväksi havaittua yleiskaavaa. Korostan, että tämä on vain yksi malli ja sinä tiedät, mikä sopii lapsellesi parhaiten. Ota tai jätä.

Herkimmille varoitus: saattaa sisältää järkyttävää materiaalia. Lopeta lukeminen tähän.


Kun teet päätöksen unikoulun pitämisestä, ota sellainen vire, että pysyt päätöksessäsi. Läpi unikoulun pidä tavoite mielessäsi. Tavoitteenahan on opettaa lapsi nukahtamaan itse. Lapsi on sopeutuvainen ja oppivainen ja näin unikoulu tuottaa usein hedelmää jo kahdessa tai kolmessa yössä. Jos minkäänlaista muutosta ei tapahdu, olet luultavasti tehnyt jotain väärin. Mitä luultavimmin olet ollut lapsen silmissä epäjohdonmukainen.


Pidä päivärytmi selkeänä. Mikäli illoissa ei ole rutiineja, kehitä sellaisia. Tee asiat illalla aina samalla tavalla, näin lapsi oppii ennustamaan mitä milloinkin tapahtuu ja mitä mistäkin seuraa. Sanota lapselle asioita, kerro mitä nyt tapahtuu ja mitä kohta tapahtuu. "Nyt pestään hampaat ja sitten äiti laittaa sinut sänkyyn ja antaa iltapusun. Sen jälkeen käydään nukkumaan." 


Päätä, missä lapsi tästä lähin nukkuu. Jos lapsen paikka on pinnasängyssä, päätä, että paikka (ja lapsi) on siellä ja pysyy siellä. Protestia tästä päätöksestä tulee, tiedosta se. Lapsi protestoi päätökseesi itkemällä tai huutamalla. Tämä on lapsen keino kysyä ja ihmetellä, miksi asiat eivät menekään enää niin kuin hän on ne kaavaillut. Sinun päätöksesi ja siinä pysyminen on tärkein seikka koko unikoulussa ja sen onnistumisessa. Sen jälkeen loppu on helppoa.


Kun lapsen oma paikka (sänky) on päätetty, ei sikäli ole väliä, missä sinä yösi vietät (tai varmasti on, jos ajatusmallisi pohjautuu vaistovanhemmuuteen/kiintymysvanhemmuuteen.. mutta silloin et ole muutenkaan aikeissa käyttää tätä unikoulumallia). Voit siis nukkua eri huoneessa ja lapsen herättyä mennä lapsen luokse. Lapsen sänky voi olla sänkysi vieressä tai voit raahata patjan lapsen sängyn viereen.


Kun uniaika tulee, laita lapsi sänkyyn unisena, mutta valveilla. Sano nyt nukutaan, hyvää yötä. Helpointa on tehdä päätös, että tämän jälkeen et enää puhu mitään. Joten tee päätös. Mikäli mahdollista, poistu paikalta. Jos lapsi itkee, nousee sängystä, poistuu sängystä, huutaa, karjuu, raivoaa.. Palauta lapsi aina rauhallisesti ja mitään selittämättä sänkyyn, pysy lapsen sängyn vierellä ja laske lapsi aina takaisin sänkyyn makaamaan. Aikuisen rauhallinen, mutta jämäkkä kosketus rauhoittaa lasta. Pidä kättäsi lapsen selän tai vatsan päällä, jotta tämä pysyisi paikallaan ja rauhoittuisi. Okei, nyt tulee varmasti puukkoa, mutta vinkkini on, että jos tahdot lapsen oppivan nukkumaan/nukahtamaan, älä nosta lasta pois sängystä. Vaikka huuto olisi kuinka kovaa ja pelkäisit naapurin tekevän kohta lastensuojeluilmoituksen. Oli lapsi sitten 8 kuukauden ikäinen tai kaksivuotias, huomaa hän ennen pitkään, että vanhempi on järkkymätön. Tässä voi kulua puoli tuntia tai kolme tuntia. Ole silti järkkymätön. Ja ole rauhallinen. Kun lapsi luovuttaa, lopettaa itkun, ei kiipeä seisomaan tai pois sängystä, ole paikalla, mutta älä enää kosketa lasta. Älä anna lapsen nukahtaa niin, että kätesi on hänen päällään tai silität häntä. Tavoitteesihan on opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen, ilman sinun apuasi, eikö?


Kun otat kätesi pois lapsen päältä, saattaa itku alkaa uudestaan, saattaa lapsi nousta kymmenennen tai kahdenkymmenennen kerran ylös ja aloitat taas alusta. Kun saat taas lapsen rauhoittumaan, hivuta kätesi rauhassa pois lapsen päältä. Istu hiljaa lapsen sängyn vieressä. Kohta lapsi nukahtaa.


Kun lapsi taas seuraavan kerran herää illalla tai yöllä, toista sama. Pikkuhiljaa huomaat lapsen luovuttavan nopeammin ja nopeammin. Nukahtavan nopeammin. Osaavan ilman sinun apuasi. Kun kehitystä tapahtuu, hivuttaudu itse aina enemmän taka-alalle. Pidä kättäsi lapsen päällä lyhyemmän ajan. Siirrä tuoliasi tai patjaasi sängyn vierestä kauemmas. Tai lähde pois huoneesta, mikäli tilanne sen sallii.


Pian huomaat, että sinulla on hyvin nukkuva lapsi, saat itse nukuttua ja pikkuhiljaa alat taas nähdä maailman hieman eri tavalla.


Onnea ja menestystä!



P.S. Itse pidin pojalle unikoulun hänen ollessaan 10kk ikäinen. Imetin öisin ja hänellä oli käytössä tutti. Yöt olivat yhtä puuroa ja heräilyjä saattoi kertyä 20kpl/yö. Ajatus unikoulusta oli ylitsepääsemätön, koska väsymys oli niin kova. Kun päätöksen tein, en katunut hetkeäkään (ja olen siitä lähtien jakanut tätä ilosanomaa kaikille sitä tarvitseville).
Niin.. ja samalla läks tutti.


P.P.S. Selvennykseksi sanottakoon, että hoitovauvoille en ole pitänyt unikouluja.






Ilona






LÄHTEET

Kannas, Tuula 2007. Tavallisimpia vauva- ja leikki-ikäisen pulmia. Teoksessa (toim.) Annukka, Armanto & Paula, Koistinen. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi. 229-233.
Kuosmanen, Minna 2007. Kotiunikoulu lastenneuvolan tuella. Teoksessa (toim.) Annukka, Armanto & Paula, Koistinen. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi. 465–471.
Lehtimaja, Irma 2007. Lapsen kasvatus. Teoksessa (toim.) Annukka, Armanto & Paula, Koistinen. Neuvolatyön käsikirja. Helsinki: Tammi. 235–240.
Mäkelä, Jukka 2003. Vauvojen unihäiriöt. Teoksessa (toim.)Pirkko, Niemelä, Pirkko, Siltala & Tuula, Tamminen. Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY. 170–184.
Niemi, Helena 1997. Baby Blues -palvelut apuna vauvaperheen väsymiskierteessä. Teoksessa (toim.) Helena, Niemi. Soiko äidin ja isän sydämessä Baby Blues? Raportti ensikodin mahdollisuuksista auttaa väsyneitä, masentuneita, itkeviä äitejä, isiä ja vauvoja. Helsinki: Ensi- ja turvakotien liitto. 14–45.
Pearce, John & Bidder, Jane 1998. Vauvan ja leikki-ikäisen nukutusohjelma: Kuinka saat lapsesi nukkumaan läpi yön, joka yö. Helsinki: Tammi.
Saarenpää-Heikkilä, Outi 2007. Miksi lapseni ei nuku? Helsinki; Jyväskylä; Minerva.
Sinkkonen, Jari 2008. Mitä lapsi tarvitsee hyvään kasvuun. Helsinki: WSOY.
Sterling, Siobhan 2003. Vauvan uni: Käytännön ohjeita vanhemmille. Helsinki: WSOY.








17 kommenttia:

  1. Me unikoulutettiin tuo isompi pojista siinä kymmenen kuukauden maissa. Ja tassuttelemalla hyvinkin. Oli kyllä ihan paras päätös ikinä. Sen jälkeen on nukkunut aina tosi hyvin, samoin me. Pienemmän kanssa musta tuntuu että isoveikka hoiti unikoulun. Nekun muutti samaan huoneeseen nukkumaan, ei pienemmällä ole ollut nukahtamisen kanssa ongelmaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän se siinä väsymyshöyryissä on raskas päätös, mutta tosiaan yksi parhaista!

      Poista
  2. Mitä mieltä olet (tai oletko törmännyt asiaan sitä selvittäessäsi) että jos lapsi otetaan sängystä syliin rauhoittumaan huudon yltyessä kamalaksi ja kun lapsi rauhoittuu syliin jatketaan samaa eli palautetaan sänkyyn nukahtamaan itse. Kun muistelen tämän ohjeen saaneeni unikouluttajalta kun tassuttelin/unikoulutin lastani. Jokatapauksessa hienoa että jaat tämän, uni on niiiin tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen törmännyt ja näin tosiaan usein neuvotaan. Tavallaan syliin ottaminen on yksi välivaihe lisää. Mikä mielestäni mutkistaa asiaa lapsen kannalta.

      Usein kuulen, että joku on pitänyt unikoulua kuukauden. Tuloksetta. Kun selvitetään mitä unikoulussa on tehty, on vastaus usein juuri se, että välillä lasta rauhoitetaan sängyssä, välillä otetaan syliin ja loppujenlopuksi lapsen annetaan nukahtaa syliin tai viereen. Joka ilta vähän eri tyylillä, riippuen vanhemman jaksamisesta ja tsempistä. Tässä mielestäni ongelmaksi muodostuu se, ettei vanhempi ole lapsen silmissä johdonmukainen. Lapsi ei voi ennustaa mitä vanhempi milloinkin tekee. Tämä jos joku saa lapsen hämmentymään.

      Pienelle lapselle mielestäni riittää, että vanhempi on vieressä ja läsnä. Näin lasta ei kuitenkaan jätetä yksin, häntä ei hylätä. Hän voi kokea epävarmuutta, epämukavuutta, kiukkua, pettymystä ja turhautumista, kun tilanne on uusi, eikä uni tule. Lapsi yrittää kaikin keinoin vaikuttaa tilanteeseen, jotta vanhempi toimisi samalla tavalla kuin aikaisemminkin.
      Ja mitä muita keinoja alakynnessä olevalla lapsella on kuin itku ja huuto?

      Poista
  3. Onko se siis aina niin että unikoulussa ei oikein voi käyttää tuttia? Meillä tyttö (7kk) nukahtaa yleensä nopeasti ihan itsekseen ja herää yksi tai kaksi kertaa yössä syömään, mutta noiden lisäksi saattaa herätä kerran tai kaksi mankumaan tuttia. Ilman tuttia ei oikein uni sängyssä tule. Ei vielä innosta tehdä unikoulua tutista luopumisen takia (se on ihan käyttökelpoinen esine esim bussissa :) Minua hieman kiinnostaisi lopettaa se yösyöttäminen, mutta ei ole hyvä jos sitten mangutaankin tuttia tunnin välein. Aika vähän meillä toisaalta heräillään, ehkä unikoulua voi miettiä myöhemmin.
    Joka tapauksessa hyvä kun kirjoitit tämän, oli ilahduttavaa kuulla että tuollainen toimii, myös oli hauska kuulla että me ollaan toimittu aika oikein nukuttamisessa ihan vaistomaisesti (pois lukien se tutti)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. mikäli tutti ei muodostu ongelmaksi, niin eipä siitä tarvitse unikoulun aikana väkisin luopua. Toisaalta tutti on yösyöttöjen lisäksi usein se asia, mihin nukahtaminen assosioituu. Niin kuin sanoit, ilman tuttia ei tule uni.

      Lapsihan nukahtaa tutti suussa. Usein tutti tipahtaa jossain vaiheessa yötä ja kevyemmän unen aikana/herätessä lapsi huomaa tutin puuttuvan eikä saa unta ilman tätä. Pieni lapsi ei osaa etsiä itse tuttia ja laittaa tätä suuhun, joten siihen tarvitaan vanhempia. Isompi lapsi taas saattaa hamuta tutin itsekseen sängynpohjalta ja osaa tyynnyttää näin itsensä uneen.

      Mielestäni tutista vieroittaminen on niin ikään myös unikoulua. Laiska tekee unikoulun ja tutista vieroittamisen samaan aikaan ;)

      Poista
  4. Tää tuli niin tärkeeseen aikaan. Yks laps menestykkäästi unikoulutettu 1,5v sitten ja nyt olis seuraavan aika (11kk). Nyt on rimakauhu ja ei millään jaksais alkaa ja jostain syystä uskoa onnistumiseen ei ole. Mutta nukkua tarttis saada.. Ehkä tästä saa pontta aloittaa.. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nukkuminen on ehkä parasta maailmassa.

      Jos olet yhden lapsen kouluttanut, niin osaat varmasti toisenkin. Kyllä se onnistuu!
      Huomenna kun aloitat, niin ensi viikolla nukut jo hyviä yöunia ;)
      Tule sitten kertomaan kuinka onnistuit.

      Poista
  5. huh.
    esikoisen kanssa yösyötettiin ja kauan, vaihdettiin tissi pulloon ja pullo lopulta nokkamukiin, ja viimein kaksivuotiaana oppi nukkumaan itse läpi yön omassa sängyssä - unikoulua ei kokeiltu koskaan kun ei jaksettu.
    vauva (kohta 6kk) on aina nukahtanut itsekseen omaan sänkyyn tutti suussa ilman iltakitinöitä tai huutoa, ja nyt ollaan menty jo reilu kuukausi täysillä yöunilla. kiitän siitä iltapuuroa ja juu, on kai tuo hyväuninen tapaus - esikoisen levottomien yöunien jälkeen on sellainen olo että olen ansainnut tämän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monesti sitä ihminen ei väsyneenä edes tajua, että jotain voisi tehdä toisin. Jossain olisi helpotusta. Sitä menee vain vähän sumussa eteen päin päivä kerrallaan. Ajattelee, että niin on helpompi.

      Iris kuulostaa kyllä varsin leppoisalta nukkujalta, mikä on ihana asia. Kyllä minäkin arvostan niiin paljon tämänhetkistä tilannetta, kun pötkylä herää vain kerran yössä syömään (ja tekemään kakat ;) ).. tosin korviketta syövät lapset nukkuvatkin usein paremmin, kun ruokailut ovat "selkeämpiä" ja muutenkin ruokailumeno erilaista kuin imetyshommat.

      Poista
  6. meillä yritettiin unikouluttaa tiheään heräävää kolmosta 1-vuotiaana (imetyskin loppui ja mies oli menestyksekkäästi unikouluttanut edellisen pari vuotta aiemmin). ei onnistunut millään. tuli flunssaa. uusi yritys. ei onnistunut taaskaan. kuukausia, flunssia, muutto, tarhaanmeno, flunssia. heräilyjä 1-4 kertaa TUNNISSA kahden työssäkäyvän aikuisen ja kahden muun lapsen taloudessa.

    viime maanantaina heräilijän tärykalvot putkitettiin ja sieltä löytyi lähes antiikkista limaa, joka imettiin pois. sen jälkeen kolme heräämätöntä yötä, ensimmäinen kerta puoleentoista vuoteen. saattaa olla, että korvat ovat olleet tukossa jopa vuoden...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Kuulostaa aika hurjalta. Teillä on ollut varmasti todella rankkaa.

      Tämä osoittaa juuri sen, että unikoulu pitää toteuttaa vain terveelle lapselle. Mikäli heräily on hurjaa, tulisi ensin pois sulkea sairauksien mahdollisuudet.

      Lähtisin toteuttamaan unikoulua myös sellaisella hetkellä, kun elämä on lapsen näkökulmasta muutenkin vakaata. Jos elämässä on paljon muutoksia, voivat ne aiheuttaa stressiä lapselle ja tehdä öitä levottomaksi. Tällöin lasta on ehkä turha stressata unikoululla.

      Hienoa, että teidän tilanteeseen löytyi helpotusta ja yöt muuttuivat heti parempaan. Nautinnollisia unisia öitä teidän perheelle!

      Poista
  7. joo
    ei siis todellakaan edes harkittu muuton ja tarhaanmenon aikoihin.
    jälkikäteen tuntuu pahalta edes se muutaman kerran muutaman yön
    "huudattaminen" vaikkei parhaalla tahdollakaan voitu tietää, että lapsen
    korvissa on jotain vikaa. kun lasta hoitanut korvalääkärikin sen
    huomasi vasta leikattuaan tärykalvon auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, se oli inhimillinen erehdys. Ei sitä kannata itseään jälkikäteen soimata tuollaisista asioista, joille ei mitään voi. Pääasia, että nyt on hyvinvoiva lapsi.

      Poista
  8. Kommentoin tuossa aiemmin, että tuntuu niin vaikealta aloittaa, vaikka on jo hyvä kokemus takana.
    No perjantaina sit kuitenkin aloitettiin! Nyt on alkamassa kolmas yö ja jo tähän mennessä tulokset on lupaavia!
    Kyseessä on siis 11kk vanha tähön asti imetetty lapsi, joka heräili vaihtelevasti läpi yön. Jos oli 2 tunnin pätkiä, olin hyvin tyytyväinen. Hänellä oli toisinaan tapana valvoa vaikka 2h putkeen. Lisäksi viimeiset kuukaudet hän oli aloittanut aina päivät 5-6 välillä, myös silloin, kun oli valvonut yöllä.
    Nyt mies on hoitanut häntä yöt. Viimeksi olen imettänyt perjantai-aamuna. Viime yönä, joka oli siis toinen koulutusyö, lapsi nukkui ensin 21-03 heräämättä. Kolmelta ja puoli neljältä vaati vähän silitystä ja aamusta oli meinannut herätä pariin otteeseen, mutta nukuttanut sitten itse itsensä! Ja lapsi heräsi klo 8.30!
    Kyllä mä vaan sanon, että oi miksi oi miksi me vetkutettiin alkua näinkin kauan. Edellinen lapsi 9kk unikoulun aikaan. Silloin jatkoin vielä imetystä pari kk, mutta nyt tuntui viisaammalta lopettaa.
    Olen kiitollinen miehestä, joka on tässä hommassa selvästi hyvä. :) Luetutin hällä tämön blogitekstin ennen alkua, noin niinku muistin virkistykseksi. Joku kysyi aiemmin siitä syliinotosta. Ekana yönä mies kyllä otti pari kertaa tilanteissa, joissa vauva ei helposti rauhottunut silityksellä. Mutta toisena yönä ei enää tarvinnut. Vaikeimpia on nyt melkein olleet iltanukutukset. Ne sujui jossain vaiheessa jo kuukausia oppikirjan mukaan. Imetin vauvan muualla ja jätin hereillä omaan sänkyyn. Nyt ehkä kk sitten hän alkoi saada suorastaan paniikkikohtauksen sänkyyn jäädessä. Ei sitä pystynyt kuunnella ja niinpä nukutin hänet syliin. En kyllä imettänyt. Ja nytkin tosiaan siinö kohdin huutaa, mutta jollain konstilla mies hänet saa rauhottumaan.
    Mutta siis. Kiitos blogista! Ilahduin, kun löysin tämön joitakin viikkoja sitten. Työsi tai sanoisin elämäntapasi kiinnostaa kovasti. Toimimme myös itse sijaisperheenä. Ja erityiskiitos nyt tästä tekstistä, joka oli sopiva kannustus vihdoin aloittaa unikoulu. Toivotaan nyt, että tarina jatkuu yhtä lupaavasti kun on alkanut!
    Ihanaa kevättä Sinulle ja perheellesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah mitä kirjoitusvirheitä, kun kännykällä naputtaa.
      Mun piti tehdä vielä tunnustus. Lapsella oli jonkin verran räkätautia vielä unikoulua aloitettaessa. En saanut lääkäriaikaa, jotta olisin saanut tarkastettua korvat. Tosissani en uskonut tulehdukseen, mutta olisin varmistanut. T ajatus korvakipuisen lapsen unikoulusta hirvitti. Pelasin varman päälle ja annoin särkylääkettä. En tiedä, kuinka karsea virhe tämä on. Nyt räkätauti on selvästi poistumassa ja ei lapsi siis mitenkään tukkoinen ollu aloittaessakaan. Iloinen olen, että aloitettiin, sopivaa viikonloppua ei olis taas ollut aikoihin.

      Poista
    2. Kiitos Martta, että tulit jakamaan kokemuksesi. Auttaa ihan varmasti montaa tällä hetkellä asian kanssa kamppailevaa.. Niin se vaan pitää tehdä, päättää ja aloittaa. Ja sitten voi todeta, että olipa yksi elämän parhaista päätöksistä. Ja juuri noin kuin sanoi, että miksi tätä aloitusta vetkutettiin näin kauan :)

      Uni on vaan yksi elämän ihanimmista asioista. Nauttikaamme siitä. Tai siis nauttikaa te, jotka pystytte :) Mä elän tätä ikuista vauvavaihetta, jossa en koskaan näe hyvin nukuttuja öitä ;) (no nyt tuli liioiteltua.. kyllähän mä saan nukkua aina kun on taukoa vauvoista).

      Poista

Kiitos!