tiistai 30. syyskuuta 2014

Viimeiset






Eräänä iltana käytän vauvan viimeisen kerran kylvyssä. Kuivaan viimeisen kerran pehmeää vauvan ihoa ja puen viimeisen kerran vauvan päälle villaisen yöpuvun. Syötän viimeisen kerran vauvalle iltamaidon ja lasken vauvan viimeisen kerran pinnasänkyyn nukkumaan ja peittelen hänet.


Istun illalla keittiönpöydän ääressä. Minulla kestää puoli tuntia kirjoittaa korttiin Kiitos yhteisestä matkasta, onnea elämäsi poluille.


Lukittaudun kylpyhuoneeseen ja itken ääneen kuumassa suihkussa. Ikkuna huurustuu.


Aamulla herään viimeisen kerran vauvan ääneen. Vietämme viimeiset yhteiset hetket. Vaihdan hitaasti ja hartaudella viimeisen kerran vauvan vaipan ja puen hänelle matkavaatteet ylle. Hyvästelen hänet. Iltapäivällä leivon cookieseja ja syön vatsani täyteen raakaa keksitaikinaa.





Ilona





70 kommenttia:

  1. Vetää sanattomaksi. Itkin.
    Kantakoon sylisi lämpö pitkälle ja parempaan tulevaisuuteen.
    Teet huikean tärkeätä työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyisköhän näitä kommentteja jo lukemaan ilman, että menee iso roska silmään.

      Poista
  2. Teette erittäin tärkeää työtä! Ihan juuri vasta synnyttäneenä ja vauvan tuhinaa kuunnellessa tää postaus sai herkistymään. Varmasti haikeaa päästää lainavauva eteenpäin, vaikka kuinka tietäisi alusta asti, mitä on edessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa useasti kysytään tähän työhön liittyen, että eikö ole vaikeaa sitten päästää irti? Eikö ole vaikeaa, kun kiintyy? Mä usein vastaan, että se kuuluu osaksi tätä työtä ja että onhan se vaikeaa.

      En vaan taas voinut muistaa kuinka vaikeaa se onkaan.

      Poista
  3. Ai miten pahalle musta tuntui.

    En ees voi kuvitella teidän oloa.



    Huh huh millainen työnkuva teillä. Kaikki ne ihanimmat ja kamalimmat tunteet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua alkaa säälittää oman pojan puolesta. Vaikka se kuinka tietää tän työn luonteen ja sen, että vauvat jatkavat meiltä matkaansa, niin ne kysymykset. Miksi vauva muuttaa? Miksi sille piti etsiä uusi perhe? Miksi vauva ei voi jäädä meille? Mutta voidaanko mekin alkaa pitkäaikaiseksi perheeksi? Voidaanko pitää seuraava vauva?

      Poista
  4. Kuulostaa niin riipivältä. Otan osaa suruusi ja toivotan vauvalle kaikkea hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli vielä vähän riipivämpää in a real life, kuin kirjoitettuna. Ja mä toivon kanssa.

      Poista
  5. Nyt en kestä <3. Oot kyllä urhoollinen nainen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei auta itku markkinoilla. Tähän on lähdetty.

      Poista
  6. Rankkaa... Mutta tosiaankin teette tärkeää työtä! Tsemppiä ja voimia!

    VastaaPoista
  7. Ai kun vatsasta väänsi ajatuskin. Huh. Mutta kuten muutkin sanoivat, teette tosi tärkeää työtä. Moni ei siihen varmasti pystyisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu.

      Kaikissa töissä on hyvät ja huonot puolensa. Tässä työssä voiton vie onneksi ne hyvät hetket ja työn hyvät puolet. Jos näin ei olisi, ottaisin lopputilin :)

      Poista
  8. Aika sanattomaksi vetää miten pystyt tuollaiseen urotyöhön. Löysin blogiisi äsken ja taidan jäädä pidemmäksikin aikaa. Ihnaa että sinun kaltaisia ihmisiä on olemassa. Että pystytte antamaan pienelle elämälle paremman alun <3

    VastaaPoista
  9. outi haleja! <3

    t: minna helsinki-vantaan rajalta

    VastaaPoista
  10. ... ei tähän oikein osaa sanoa mitään muuta kuin, että voimia uuteen vaiheeseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä osaan ottaa kaiken irti tästä sohvallamakoiluvaiheestakin.

      Poista
  11. Miten rankkaa olikaan lukea tämä, mutta rankempaa on varmasti teillä. Voimia sinne! Ja pienelle olette varmasti antaneet parhaat eväät jatkoon, rakkautta ja lämpöä, juuri sitä mitä hän on tarvinnut <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rosa. Se on tosiaan rauhoittava tieto itselle, että parhaansa kun tekee, niin enempään ei pysty.

      Poista
  12. <3
    Puolikas vuosi me yhden lainavauvan kanssa matkaa kuljimme ja lähetimme sitten suureen maailmaa. Se oli raskasta, hyvin riipivää.
    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kuudes maailmalle meidän kautta lähtenyt vauva. Ja miten tuntuukaan, että kerta kerralta homma muuttuu vaan vaikeammaksi? Siis luopumistyö.

      Poista
  13. <3 <3 <3 <3 Teette upeaa työtä ♥

    Ei löydy sanoja enempää... Uskomatonta!

    VastaaPoista
  14. Huh, en ymmärtänyt aluksi, mistä oli kyse - ajatus, että on kyse vauvan viimeisistä hetkistä tässä maailmassa tuli mieleen. Olen tainnut lukea teistä joskus lehdestä; silloin jo täysi kunnioitus työtänne kohtaan heräsi. Hienoa löytää näin sattumalta blogisi tämän jälkeen. Kiitos kaunis - ja kannustava - että teidänlaisianne on olemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu siellä me oltiin lehden välissä kerran.
      Kiitos kauniista sanoista ja mukavaa, että löysit tänne nyt..vaikkakin hieman synkissä tunnelmissa.

      Poista
  15. <3 ihan sanattomaksi vetää. Tsemppiä! -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on niin, että vain elämää.

      Mitä teidän elämään kuuluu tällä hetkellä -M?

      Poista
    2. Meille kuuluu jotain ihan muuta mitä olisin osannut odottaa. Olimme jo odotusjonossa ja kovasti odotimme tulevaa, kunnes tapahtui ihme, jymy-yllätys. Kaikkien näiden vuosien jälkeen. Juuri nyt. Perheenlisäystä omasta takaa tiedossa, jos nyt kaikki vain menee hyvin loppuun saakka. Jouduimme täten ilmoittamaan Pelalle siirtyvämme toistaiseksi taka-alalle heidän odotusjonossaan. Hurjaa, ihmeellistä. Kiitollisuutta. Mutta ajatus sijoitetusta lapsesta tulevaisuudessa ei ole haudattu ajatus, ei. Katsotaan mitä elämä tuo tullessaan!-M

      Poista
    3. Oi -M, kuinka iloinen olen teidän puolestanne! Tiedätkö, olen kuullut enemmänkin tällaisia tapauksia. Kun odottamisen lopettaa ja stressi odottamisesta poistuu, alkaa ilmeisesti kropassa tapahtua.

      Ihan mahtavaa, paljon onnea odotukseenne!

      Poista
  16. Itä-Helsingin itkijänainen täällä hei.
    Uskon ja toivon, että vauva sai teillä tankata niitä tärkeitä turvallisuuden tunteita, hellyyttä ja lämpöä niin paljon, että pieni ihminen on uudessa osoitteessa valmis uusiin seikkailuihin.
    Te teette tärkeää työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaiken lisäksi ne on ne hormoonit. Sulla nääs.

      Ja siis kaiken tämän ikävän ja kaipuun keskellä täytyy vaan muistutella itselle, että vauvan oli jo aika päästä eteen päin. Eiväthän nämä lyhytaikaiset sijoitukset saisi liian pitkiksi venyä..

      Poista
  17. Voi ei varmasti haikea ja rankka paikka. Uusia tuulia lokakuun myötä ja sydämessä vauvan kokoinen aukko. Hän sai varmasti teillä paljon rakkautta ja eväitä kasvun tueksi. <3

    T. Ok:n mamma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on jopa vähän sellainen olo, ettei seuraavaa vauvaa ihan heti. No eivätpä nuo työt tilaamalla tulekaan.

      Silti joku päivä kirppisreissulle vauvanvaatteita katsomaan ;) ?

      Poista
  18. On se uskomatonta miten yhden kortin kirjoittaminen voi kestää niin kauan. Kun kirjoittaa niin samalla kortti tulee sinetöityä pienellä kyyneleellä. Pienelle ihmiselle olette antaneet hyvät elämänevää ja niiden turvin hänen on hyvä jatkaa elämäänsä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumimamma tietää ja kauhulla odottaa tulevaa hallinto-oikeuden päätöstä...

      Poista
  19. Suuri halaus, ei tuossa tilanteessa muutakaan voi todeta. Sydämessäni pystyn tuntemaan ikävän ja lohduttomuuden.

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Vai miten se meni.

      Poista
  20. Miten mä löysinkin blogisi juuri nyt...pyyhin silmäkulmia...voimia ❤❤❤

    VastaaPoista
  21. Samaan aikaan surullista, hienoa ja iloista luettavaa. Olin joskus töissä päiväkodissa hetken ja mistään työpaikasta lähteminen ei ole koskaan ollut yhtä vaikeeta. Pienet ihmiset pakahduttaa <3 Vaikkei tää nyt ollut millään lailla verrattavissa sun tilanteeseen, niin osaan kuvitella miltä voi tuntua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullisempaahan se olisi, jos tunteita näissä tilanteissa ei heräisi. Kyllä se on vaan kaiken perusta, että näihin pieniin kiintyy.

      Poista
  22. Luin tämän viikko sitten ja itkin.

    Eilen kuulin tuttavaperheestä, jotka olivat saaneet (ensimmäisen) sijoituslapsensa, alle vuoden ikäisen. Tiedätkö mihin vauvan matka jatkui?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojan kiitos nämä lasten siirtymiset meiltä ei tapahdu "Kaikkosmaisesti". Että saisi puhelun ja viikon päästä vauva olisi uudessa perheessä. Puistattava ajatus vauvan näkökulmasta.

      Kyllä siirrot ovat aina suunniteltuja ja prosessi etenee rauhallisesti niin, että kaikki osapuolet saavat tutustua toisiinsa. Tilanteissa, jossa vauva tai lapsi on viettänyt pitkiä aikoja vastaanottoperheessä ja on siirtymässä pitkäaikaiseen sijaisperheeseen, pyritään lapsentahtiseen tutustumiseen ja siirto pyritään tekemään lapsen kiintymyssuhde huomioiden.

      Vastaus on siis, että tiedän :)

      Poista
  23. Kiitos vastauksestasi. Kuulostaa tosiaan (paljon) paremmalta vaihtoehdolta tuollainen rauhallinen siirtymä.

    Kiitos kaunis myös viehättävästä blogistasi ja hatunnosto työstä mitä teet.

    VastaaPoista
  24. En mä osaa tähän mitään uutta sanoa. Herkisti, ihailen, mahtavaa että olette <3

    VastaaPoista

Kiitos!