tiistai 25. marraskuuta 2014

Vaaleanpunaista hattaraa?





Vauva-arki - vaaleanpunaista hattaraa, ruusuntuoksua ja pumpulipilviä?


Niitäkin.


Mutta toisinaan se voi olla myös orjantappuraa ja ohdaketta.


Eräs tutkimus sanoi, että vauvan itku on maailman epämiellyttävin ääni. Komppaan tutkimusta. Ja voin sanoa, että kokemusta on. Vuosien kokemusta.


Vauvan itku on viestintää. Se on ääni, johon liittyy tunnetta. Itkua ei voi sivuuttaa, sitä ei pidä sivuuttaa. Päin vastoin, hoitajan tulee tehdä kaikkensa, jotta itku loppuisi. Jotta pienellä olisi parempi olla.


Joskus itkuun vastaaminen voi tarkoittaa valvomista aamukolmeen ja heräämistä aamuviideltä. Jatkuvaa hytkyttelyä ja kantamista. Viittä tuntia vauvan kanssa jumppapallon päällä pomppien. Tunnin välein yöllä heräämistä. Kantamisesta tulehtuneita hartioita. Kaikkensa tekemistä, mutta silti tilanteessa riittämättömyyden tuntemista. Väsyneitä silmiä. Yöpukua puolilta päivin. Epävarmuutta ja myös turhautumista.


Arki lainavauvan kanssa on lähtenyt käyntiin takkuisesti. Itkuttomat hetket on laskettu minuuteissa. Ei se mitään, minä jaksan. Jaksan, koska tiedän kaiken olevan väliaikaista. Minulla on kokemusta siitä, että kaikki helpottaa aikanaan. Joskus se aika on puoli vuotta, joskus se on vähemmän. Jaksan, koska en ole yksin ja saan apua. Jaksan, koska vauvan lisäksi minun ei tarvitse huolehtia muista pienistä ihmisistä. Jaksan, koska minulla on vaihtoehtoja. Jaksan, koska tahdon tehdä tätä.


Kaikki eivät jaksa. Eikä tarvitsekaan jaksaa. Se, mitä väsyneet ja voimattomat ihmiset tarvitsevat, on apu. Apu ajoissa.


Olen aikaisemmin tehnyt töitä lastensuojelussa, mutta olen tehnyt töitä myös varhaisen tuen piirissä. Perhetyötä lastensuojelun ulkopuolella. Sitä apua, josta on laman tullen ja vuosien mittaan karsittu. Sitä, josta ei olisi pitänyt karsia. Sitä, jota nyt kaikkien traagisten tapahtumien jälkeen peräänkuulutetaan. Sitä, jossa apua tarjotaan ja annetaan arjen tasolla, matalalla kynnyksellä. Olen työssäni kohdannut suurperheiden äitejä, masentuneita äitejä, väsyneitä äitejä ja arjen nujertamia äitejä. Tavallisia ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat väsyneitä ja jotka ovat uskaltaneet pyytää apua ajoissa ja saaneet apua ajoissa. Olen nähnyt, kuinka jo kaksi tuntia apua viikossa voi auttaa. Antaa voimia jaksaa taas yksi tuleva viikko. Tuki, ohjaus ja keskusteluapu, lastenhoitoapu kaupassa käynnin ajan, päiväunien mahdollistaminen, arjen pyörittäminen äitiysneuvolakäynnin ajan, ruoanlaitto ja siivous yhdessä äidin kanssa ja arjen hetkissä auttaminen ja niiden jakaminen. Pienet, mutta suuret asiat. Ne ovat niitä, joilla äitejä ja perheitä voidaan auttaa. Ne ovat niitä, joita tarvitaan. Ne ovat niitä halvimpia keinoja. Ne ovat niitä, joilla työtaakkaa ja asiakasmäärää nykyisessä työssäni voitaisiin helposti keventää.






Ilona




17 kommenttia:

  1. Minä olen myös tehnyt töitä sekä lastensuojelussa että ennaltaehkäisevässä työssä. Ennaltaehkäisevää työtä peräänkuulutetaan nyt paljon, kuin sitä ei olisi ollenkaan tarjolla. Ja minä olen tästä myös vähän ihmeissäni - ainakin minun aiemmassa työkaupungissa sitä oli saatavilla hyvin. Oli neuvolan ja päivähoidon perhetyötä ja lapsiperheiden kotipalvelua. Palveluja oli tarjolla, tosin kaikki eivät sitten ottaneet vastaan näitä palveluita, vaikka kuinka työntekijät suosittelivat. On perheitä, joissa lapset elävät kovin ikävissä olosuhteissa ja silti perhe ei koe olevansa avun tarpeessa. Heille se tilanne, mikä työntekijän silmin oli huolestuttava, oli täysin normaali.

    Voimia itkuisen lainavauvan kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni myös alalla työskennelleenä on hyvin samanlainen kokemus. Apua on, mutta sitä ei vain osata käyttää tai ihmisten on vaikea päätyä avun piiriin. En tiedä missä sitten mättää.

      Samoin koen myös tuon avun hakemisen ja vastaanottamisen kanssa. Monella on hirmuinen kynnys ottaa vastaan apua, myöntää väsymyksensä tai pärjäämättömyytensä. Kuin myös itselläni. Itselläni vaadittiin "työssäni" romahdus ennen kuin ymmärsin, ettei apua turhaan tarjota. Kaiken ei ole aina pakko olla hyvin ja elämän ihanaa.

      Kuin myös toivotan paljon voimia vauvan kanssa! Muista olla itsekäs, ottaa omat hetkesi ja tuulettumisesi. Niin äitinä kuin työntekijänäkin. Iso halaus!

      -Pappadiippa

      Poista
    2. Minun käsittääkseni esim. lapsiperheiden kotipalvelun määrä on laskenut parhaista ajoista (jotka lienivät 80-90-luvulla) aivan hurjasti. Tehdessäni aikoinaan töitä, oli työpisteessä 4 työntekijää, kun muutama kymmen vuosi takaperin työntekijöitä oli kuulemani mukaan ollut 20 samaisessa "piirissä".

      Ennaltaehkäisevä työhän olisi sitä kaikkein halvinta, kun taas korjaava työ maksaa siihen moninkertaisesti.

      Poista
  2. Sydän tärkeälle työllesi. Vaikka asiakkaita toivoisikin olevan vähemmän. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiakkaissa on kyllä piisannut tänä vuonna. Huh, että onkin.

      Poista
  3. Niin totta mitä kirjoitat!! <3 voimia sinne!! <3

    VastaaPoista
  4. Kolme itkuista vauvaa olen hoitanut, olenki nyt sanunut kun vauva jo 8kk että jos nyt tässä tilanteessa olis koliikki vauva jaksaisin mutta se oli niin rankkaa sektioitten jälkeen ne illat hyssyttää ja kävellä. Voimia sinäkin tarvitset vaikka onkin lainavauva ♡. T.jonna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama määrä. Tämä on myös meidän kolmas superitkuinen vauva. ..ja kyllä tässä välillä käy mielessä, että hulluhan sitä on, kun itsensä ja kroppansa tällaiselle vapaaehtoisesti altistaa.

      Poista
  5. koskettava, itkettävä, sanattomaksi vetävä kirjoitus. '' Sitä, josta ei olisi pitänyt karsia. Sitä, jota nyt kaikkien traagisten tapahtumien jälkeen peräänkuulutetaan.''. Nämä asiat pohdituttavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunpa pohdituttaisi ylemmillä päättävilläkin tahoilla..ja sanojen sijasta tehtäisiin konkreettisia toimia.

      Poista
  6. Avusta ja tuesta olisi paljonkin kommentoitavaa sekä ammatin että oman vanhemmuuden (omat kaksoseni olivat erittäin vaikeasti itkuisia vauvoina) näkökulmista, mutta kommentoinkin tuota itkuisuutta, koska se on niin rastavaa. Yhä kylmää lukeakin toisten itkuisista vauvoista ja siitä arjesta. Tiedän, että kun on "lainvauva", niin itkujen syyt voivat olla mitä moninaisimmat. Mutta onhan teillä poissuljettu allergiat ja refluksit? Oma kokemus siitäkin, kun kaksi nyytiä kotona itkee ja parkuu ja tauot ovat todellakin laskettavissa minuuteissa. Mikään ei auttanut (eikä ikävä kyllä käytännössä kukaan konkreettissestikaan pyynnöistä huolimatta) vasta kuin kokenut ja osaava lastenlääkäri. Maitoallergia ja refluksitauti todettiin silloin molemmilla, ilmenivät rajuna itkuisuutena ja loppui kuin seinään oikealla apteekin korvikkeella ja lääkityksellä. Tämmöinen vinkki siis täältä. Voimia arkeen - teet äärettömän tärkeää työtä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noinhan se menee. Lainavauvoilla se syiden poissulkeminen on hankalampaa. Ja myöskin syiden selvittäminen. Refluksia tämä ei ole, mutta maitoallergia käynyt kyllä mielessä. Monenlaisia maitoja koitettu ja jos ei kohta ala helpottaa, niin maidoton korvike on varmaan seuraavaksi listalla.

      Urgh, kun näitä olisi kaksi. Voin vain kuvitella. Ja en samalla voi edes kuvitella. Kuinka raskasta se voikaan olla.

      Ja kiitos!

      Poista

Kiitos!