perjantai 29. toukokuuta 2015

Terveisiä roskalavalta ja roskalavalle










Kevät on roskalavojen kulta-aikaa. Ihmiset yrittävät saada kotinsa kuumeisesti tehokevätsiivottua ja mikä sen helpompaa, kuin kiikuttaa tavarat taloyhtiön pihalle tilaamalle jätelavalle. Luontokaan ei tuota vielä jättimäärää puutarhajätettä, joten ihmiset pyhittävät jätelavat usein huonekaluille ja muulle kodin ylimääräiselle irtaimistolle.


Kun näen roskalavan, kääntyy suu hymyyn ja katsahdan vaistomaisesti ympärilleni - onko lavan hoodeilla muita dyykkaajia, täytyykö toimia nopeasti? Hyppään lavan reunalle ja kartoitan tarjonnan. Usein pikaisella silmäyksellä näkee, onko lavalla mitään potentiaalista. Onko kyydissä vain kaatopaikalle kelpaavaa jätettä vai olisiko seassa edelleen käyttökelpoista tavaraa, kenties löytöjä?


Vaikka roskalavojen reunoilla hengailu saattaa tuntua tökeröltä ja aiheuttaa sitä harrastavalle eikaikukaanvaannähnyt- ajatuksia, kannustan rohkesti toimintaan. Roskalavalta tavaroiden dyykkaaminen on nimittäin kaikki voittaa- tyyppinen ratkaisu. Roskalavan tilaaja saa lavalleen lisätilaa ja mahdollisesti huokeamman jätemaksun, sinä saat kaipaamasi huonekalun tai hyödykkeen ja samalla teet hyvän työn vähentämällä kaatopaikkojen jätemäärää.


Jos oikein analyyttiseksi heittäydytään, voidaan toki pohtia, miksi roskalavoja on edes olemassa? Siis juuri näitä taloyhtiöiden asukkaiden isoja jätteitä varten olevia roskalavoja. Asia on nimittäin niin, etteivät roskalavat oikein perimmäisen käyttötarkoituksensa turvin tue kierrätystä. Onhan se nyt vaan niin, että tilaisuus tekee varkaan ja monessa tilanteessa lavalle päätyy täysin käyttökelpoista ja kierrätykseen kelpaavaa tavaraa. Vain koska laiskuus. Lava nyt sattuu olemaan pihassa ja ajatuksena se on vähän vaivalloista lähteä kiikuttamaan vanhaa sohvaa kierrätykseen (vaikka hei haloo - esimerkiksi Kierrätyskeskuksella on noutopalvelu!). Että eikun ehjä nahkasohva lavalle ja kaatopaikan kukkulaa kasvattamaan. Peace ja please - miettikää nyt vähän ja nähkää vaivaa vähän, ennen kuin annatte tavaroillenne ja huonekaluillenne roskalavatuomion. Onko tämä ihan oikeasti roska? Eikö tästä saa enää hyvällä tahdollakaan käyttökelpoista? Jos vastaus on käsi sydämellä ei, niin nauttikaa helposta taloyhtiöelämästä ja antakaa mennä heittäen roskalavalle.


Liityin taannoin alueemme Roskalava-ryhmään Facebookissa. Ryhmä ei ole järin aktiivinen, mutta seurailen intensiivisesti niitä hiljakseltaan tulevia päivityksiä roskalavabongailijoilta. Ilmoitan toki ryhmään myös itse bongaamiani roskalavoja kuvineen, osoitteineen ja roskalavan sisältölistoineen.


Eräänä sateisena päivänä selailin tylsyyttäni facebookia ja silmääni osui kuva roskalavalta muutaman kilometrin päästä kotoamme. Huomioni kiinnitti keltainen pinnatuoli, jollainen kotimme pinnatuolikokoelmista löytyi jo ennestäänkin. Päätin koittaa onneani. Hyppäsin kiireellä autoon ja hurautin ilmoitettuun osoitteeseen. Siellähän se oli. Märkä, nuhjaantunut, huonossa maalissa oleva kärsinyt tuolireppana. Päätin antaa tuolille mahdollisuuden. Muutaman päivän tuoli sai kuivatella auringossa ulkosaunamme terassilla miehen kotiin kiikuttaman roskalavalöytötuolin kaverina. Sitten hiomakone heilumaan ja uutta arviota tekemään. Miehen löytämä tuoli sai polttotuomion pinnojen ollessa halki ja istuimen vaneriosan vahinkojen ollessa mittavat. Keltaisesta tuolista sen sijaan kuoriutui hionnalla oikein ehjä ja terve puu ja kelpo tuoli. Kierrätyksen nimeen kun nyt vannotaan, olisi ollut synti lähteä maaliostoksille. Niinpä otin riskin ja koitin josko alkujaan komuutin maalaukseen tarkoitettu ja sittemmin myös liinavaatekaapin pintaan päätynyt litran kokoisen maalipurkin anti venyisi vielä pinnatuolin maalaukseen. Ja niinhän siinä kävi, että maali riitti viimeiseen maalisudin viimeistelyvetoon tuolin pinnalla. Näin alkujaan kuolontuomion saanut pinnatuoli sai kenties 50 lisävuotta elämäänsä. The end.










Ilona






23 kommenttia:

  1. Go Ilona! Oot ihan paras lavahaukka, kun sun tarmolla jokainen löytö muuttuu hetkessä unelmien toivetavaraksi. :) Toisin se on eräillä... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lavahaukka on ehdottomasti parempi, kuin tarjoushaukka.

      Poista
  2. Me löydettiin kanssa justiinsa pari viikkoa sitten pinnatuoli roskalavalta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneks kaikki ei tajuu kaikkea..kuten pinnatuolien kauneutta. Löytöjä on nimittäin ihan kiva tehdä.

      Poista
  3. Ihan uskomattoman hieno löytö ja muodonmuutos. Tuollaisia keltaisia pinnatuoleja taitaa löytyä pari kappaletta vielä lapsuudenkodistani ja kieltämättä en ole ajatellut olevan niiden mitenkään ihmeellisiä. Mutta pienellä tuunauksella (maalaamisella) niistä saisi taas raikkaita ja aikaan sopivia. Ja kysiset tuolit on muuten tukevat istua. Kertaakaan ei ole tarvinnut jalkoja tai selkänojaa liimailla. Roskalavadyykkaukset siis kunniaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo tietyn malliset vanhat pinnatuolit on kyllä muotoilultaan niin sopivat meitsin ahterille kanssa.

      Keltaiset pinnatuolit on myös ehdottoman pirtsakat ja kauniit..mutta ehkä vähän haastavammat mätsätä sisustukseen.
      ..mutta eikun vaan lapsuudenkotiin pinnatuolikerjuulle :)

      Poista
  4. Heippa!

    Minäkin olen löytänyt roskalavalta yhtä jos toista pientä. Nykyään en vain enää uskalla, sen verran hurjia tarinoita kirpuista ja luteista olen kuullut. Miten tavarat on huolella putsattu dyykkauksen jälkeen ja silti on elukat vallanneet asunnon. Tekee niin pahaa että hyvä kun kirppikseltä uskallan mitään kotiin kantaa. Ihana löytö sinulla kuitenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yyh. Et ois kertonut tätä :D
      Mä en itse pysty kanssa mitään kankaisia huonekaluja ostamaan käytettynä (saatika pelastamaan roskalavalta).. oon vähän sen suhteen nirso. Mutta tällaiset kovapintaiset pyyhittävät ja pestävät tai kauttaaltaan maalattavat jutut eivät aiheuta inhon puistatuksia.

      No joo. On mulla oikeesti pölypunkkiallergiakin, eli vaikka toisten käytössä ties missä 50 vuotta olleet kangaspäälysteiset nojatuolit yms eivät aiheuttaisi inhotusta, niin olisi muutenkin parasta jättää moiset kotimme ulkopuolelle.

      Poista
  5. Juuri kun ajattelin hankkiutua noin neljästäkymmenestä tuolistani eroon edes niistä pinnatuoleistani näen taas tämän. Kiitos, en päässyt edelleenkään minimalistisempaan suuntaan.

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai muitakin tuolikeräilijöitä linjoilla :D
      Mä vaihdoin taannoin kyllä yhden pinnatuolin siskon kanssa prinsessakeksipakettiin (edesmenneet hannu ja kerttu keksit siis. Slurps).
      Joku on tosin unohtanut tuoda ne keksit.

      Poista
  6. Mahtava löytö. :)

    Joskus tuosta kierrättämisestä on tehty vaikeaa. Pari kesää sitten ennen Onnenkeksin syntymää järjestimme asuntoa uusiksi. Soitin lähellä olevaan Pelastusarmeijan kirpparille ja tarjosin meidän kirjoitus/atk-pöytää. Tulivat hakemaan sen, mutta eivät suostuneet ottamaan sitä, kun ei sille varmaan ole tarvetta. Olihan se musta vähän outoa. Ko. pöytä oli aikoinaan Iskusta ostettu aitoa puuta oleva pöytä eli ei mikään lastulevy rimpula. Onneksi fb:n kautta löysin sille nopeasti uuden kodin. Samaisena kesänä mies kiikutti Pelastusarmeijalle Muuramen jollan. Oli kyllä jo 70-luvulla hankittu ja monta lasta siinä oli ehtinyt nukkua, mutta oli täysin ehjä ja ihan siisti. Pitkin hampain huolivat sen. Enpä ole sen jälkeen enää antanut heille mitään, vaan kärrännyt esim. Konttiin.

    Joka tapauksessa peukku kierrätykselle ja hyville löydöille!!

    T. Ok:n äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaapa ikävältä.
      Kierrätyspaikkojen täyttyessä ikean pahvikalusteista, jotka eivät taas kierrä helposti eteen päin, on heillä varmaan tuntosarvet koko ajan pystyssä sen suhteen mitä voivat enää ottaa vastaan. ..sitten tapahtuu tällaisia virhearvioita, kuin teidän tilanteessa.
      Kierrätyskeskus ja Kontti taitavat tosiaan edelleen olla aika kaikkiruokaisia.

      ..löysin muuten eilen mun ostamattomuuskauden päätöksen kunniaksi Kontista Niemen tehtaiden sängyn (kuorrutettuna angry birds-tarroilla). Hamsteri minussa heräsi hetkellisesti henkiin ja piti napata mukaan, vaikka meillä sattuu olemaan jo ennestään muutama ylimääräinen sänky tyhjän panttina.

      Poista
  7. Onko todella näin, että riskalavojen sisältö menee sellaisenaan, ilman mitään lajittelua tai tarkistusta suoraan kaatopaikan "jätekasaan"? Olen järkyttynyt. Luulis, että pitää edes tarkistaa myrkkyjen varalta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin no joo. Hyvä kysymys. Mä olen aina olettanut, että menee suoraan kaatopaikalle.
      Pitää selvittää ja palataan asiaan!

      Poista
  8. Roskalavojen, ei riskalavojen...

    VastaaPoista
  9. Ihana löytö! Ihana pelastusoperaatio! Onnea tuolille koko sen loppuelämälle, se pääsi kivaan kotiin! :)

    VastaaPoista
  10. Uuulalaaaaa - ihan mahtava juttu !

    Toisen roska on toisen onni. Toisaalta surettaa, etteivät ihmiset kierrätä, mutta toisaalta lavoilta voi tehdä hyviä löytöjä. Onneksi on niitä, joille kelpaa, jotka viitisivät kunnostaa ja arvostavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi fb-ryhmät on kyllä hyviä tiedonvälityskanavia..niin mahdollisimman moni toisen roska voi saada uuden mahdollisuuden.

      Poista
  11. Upee löytö, mutta pakko varoittaa että hylätyt puiset huonekalut saattavat olla luteiden piilopaikkoja. Puhun kokemuksesta... Luteet ovat yleistyneet Suomessa ja niistä on ihan sairaan vaikea päästä eroon. Ne piiloutuvat huonekalujen liitoksiin ym. pikkurakoihin, joten roskalavoilta löytyvät huonekalut voivat olla juuri ludeongelmasta kärsivien hävittämiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yääk.
      Jos tossa tuolissa oli luteita, toivottavasti pysyvät vankeina maalikerroksen alla :)
      Kaikki tuholaiseläimet sun muut on kyllä inhoja.

      Poista

Kiitos!