maanantai 30. marraskuuta 2015

Joulutraditioista se ainoa









Kolme kiloa piparkakkutaikinaa, puoli kiloa ranskanpastilleja, kynttilänvalo ja jouluradio. Puolikas päivä rauhallista aikaa. Useimmiten ei. Lainavauva. Vesisade. Jostain syystä vaatetuksena juoksutrikoot ja toppi. Viimeisten jääpuikkojen pursotus puolilta öin koko muun talon nukkuessa.


Niistä on vuotuinen joulutraditiomme tehty.


Tänä vuonna poika pohti - Luuletsä äiti, että me tehdään piparkakkutalo vielä muka kun mä oon jollain ysiluokalla?


Perinteeseen kuuluu tietysti myös se, kun saan koputtaa pojan luokan ovea ja viedä piparkakkutalon lapsille kiitokseksi kuluneesta vuodesta ja hyvän joulun toivotukseksi. Ne lasten ilmeet!


On muuten varsin kätevä keksintö (ihan itse keksin) ja oivallinen toteutus (isä) tuo piparkakkutalon ikkunaruuduntekijä-muotti. Säästää nimittäin aikaa (joka tällä hetkellä on hieman kortilla tuon pienen uuden konttaavan tulokkaan ansiosta) ja hermoja (jotka tosin ovat piparkakkutalosaralla vuosien varrella varsin rautaiseksi koulittu).








Ilona



9 kommenttia:

  1. Ihana perinne :).

    Ja voin sanoa, että meillä tehtiin piparkakkutalo vielä poikien kans yhdessä, vaikka ne oli varmaan jo ylä-asteenkin käynyt :). Tai siis minä sen tuhersin kasaan, mutta perinteeseen kuului, että toinen pojista koristeli katon toisen puoliskon ja toinen toisen. Lopputuloskin oli vuodesta toiseen perinteen mukainen. Toinen latasi kattopuoliskonsa niin täyteen ranskalaisia kuin ikinä mahtui ja toinen laitteli niitä siisteihin vinoriveihin niin, että aina oli valkoinen - vaaleanpunainen - vaaleanvihreä, eikä koskaan kahta samanväristä peräkkäin. Sillä runsaammalla puoliskolla ei ollu niin justiinsa niitten värienkään kans :D

    Raskiiko tota teidän taloa syödäkään? Se on niin komia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Uskon, että tällaiset perinteet muistetaan pitkään!

      Päiväkodissa aikanaan kun vietiin piparkakkutalo, eivät sitä syöneet tarkkojen hygieniamääräysten takia, joita noudattivat. Poika muistaa vieläkin tuon, että päiväkodin tädit eivät antaneet syödä taloa!

      Poista
  2. Tuo on todella upea ja tapakin on ihanan persoonallinen :)

    Mulla on niin huonoja kokemuksia piparkakkutalon kasaamisesta, joka vuosi äiti tiputti vahingossa kuumaa sokeria kädelle vaikka lupasi varoa, muutamat arvet erottuvat vieläkin selvästi. Olen minä itsekin kuuman sokerin kanssa sählännyt :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se kuuma sokeri on vaarallista joo!
      Itse en käytä nuiden osien kiinnitykseen kuumaa sokeria vaan teen kananmunan valkuaisesta ja tomusokerista pikeerin, joka toimii liimana erinomaisesti.. pitääkin etsiä blogistani linkki tuon ohjeeseen. On hyvää niin koristelussa kuin liimana. Kovettuu nopeasti ja on kunnon tahmaa :)

      Poista
    2. Hyvän sokerikuorrutteen salat


      Kestävän ja nopeasti kuivuvan kuorrutteen teet tomusokerista ja kananmunan valkuaisesta. Tämä kuorrute on niin kestävää, että sillä liität piparkakkutalon osat toisiinsa. Eikä polta sormia! Kuorrute ei valu ja pysyy hyvin kuosissaan. Muuttuu myös kunnolla kovaksi, eikä halkeile pois piparien päältä.


      - 1 kananmunan valkuainen
      - 2-3 dl tomusokeria
      - muutama tippa sitruunamehua

      Erottele kananmunan keltuainen ja valkuainen toisistaan. Vatkaa valkuaisen sekaan sähkövatkaimella tomusokeria pikkuhiljaa lisäten, jotta näet milloin kuorrute on sopivan kiinteää. Lisää sitruunamehu. Valmis kuorrute on kiiltävää ja tanakkaa ei lainkaan juoksevaa mömmöä. Laita kuorrute minigrip-pussiin ja leikkaa pussin kulmaan hyvin pieni reikä ja anna mennä - siis koristele.

      Poista
  3. Kyllä isä osaa ! ja tytärkin!!!
    Hyvää tekemisen perinnettä :)

    VastaaPoista
  4. Ihanan näköinen talo! Jospa mekin tänä vuonna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Meillä rakennettiin pojan pyynnöstä eilen jo toinen talo.. tai teinit ja poika saivat taiteilla. Ongelma noissa kotiin tehdyissä piparkakkutaloissa on vaan se, ettei niitä kyllä tee mieli syödä.. ei ennen, eikä varsinkaan jälkeen joulun!

      Poista

Kiitos!