keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Sata harmaata



Asioilla on aika usein monta puolta. Sanotaan nyt vaikka, että vähintään kaksi. Positiivinen ja sitten se positiivisen vastapari. Ei sitä aina voi sanoa negatiiviseksi, mutta vähintään se on sellainen maksupuoli. Aina asioista joutuu maksamaan jonkun hinnan, vaikka kyseessä ei sitten olisikaan rahan liikuttelu.


Ulkopuolisen silmin katsoessa toisen elämää, näkee siitä usein vain yhden puolen. Kun pääsee seuraamaan toisen elämää vähän lähemmin, huomaa, ettei se käsitys, jonka hommasta oli aluksi saanut, pidäkään ihan paikkaansa. Kun seuraa vielä lähemmin, tutustuu, keskustelee, ehkä ystävystyy, huomaa viimeistään, ettei se täydelliseltä näyttänyt elämä ollutkaan pelkillä ruusuilla tanssimista vaan onhan siellä ruusun terälehtien seassa myös piikkejä. Tai toisaalta paistaa se aurinko sinne risukasaankin, eli ei niin huonoa, ettei joskus jotain hyvää.


Elämämme lastensuojelun vastaanottoperheenä herättää monesti ihmisissä mielenkiintoa, ihmetystä ja ihastusta. Lähes poikkeuksetta ihmiset nostavat esiin kiintymyksen. Miten tätä työtä ja elämäntapaa voi tehdä, kun eikö lapsiin kiinny? Ja miten se irti päästäminen sitten? Toinen yleisistä käsityksistä on se, kuinka haemme vastasyntyneitä vauvoja laitokselta ja elämä on yhtä auvoa. Kuullessaan sen, että meillä asuu myös sijoitettuja teinejä, yleisin huudahdus on hui-teillä on varmasti tosi haastavaa.


Kirjoituksiani lukiessa ja kuvia ja instagram-päivityksiäni selatessa saa myös jonkinlaisen käsityksen siitä, millaista elämämme  tai minun elämäni on. Rauhallisia aamuja, kiireettömiä päiviä, aikaa itselle ja omille mielenkiinnon kohteille. Aikaa pitää koti siistinä ja aikaa keskittyä ruokien huolelliseen suunnitteluun ja ruoanlaittoon. Herää ehkä jopa kysymys, että mitä työntekoa tuo tuollainen on? Raha näyttäisi kasvavan puussa ja tipahtelevan mitään tekemättä suoraan meidän torppaan.


Kuullessaan tai lukiessaan toimimisestamme vastaanottoperheenä, pohtivat ihmiset usein omaa mielenkiintoaan samaa hommaa kohtaan. Pohditaan olisiko minusta tuohon. Pohdintaa tehdään omien usein hieman mustavalkoisten ajatusten siivittämänä,  kuinkas muutenkaan, kun tietoa asiasta ei välttämättä ole tai näkökulmat pysyvät muuten vaan suppeana. Niin, se kiintymys, vastasyntyneen lainavauvan hoitaminen ja ne varmasti tosi haastavat teinit.


Voin kertoa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita toimimaan sijaisperheenä tai vastaanottoperheenä ja toisaalta niille, jotka katsovat elämääni ruudun takaa pohtien, että ollappa noin rentoa ja saadappa juoda aamutee rauhassa kynttilänvalossa yksin lasten lähdettyä kouluun. Voin kertoa, että asiatpa eivät olekaan niin mustavalkoisia. Eivät ollenkaan. Siellä mustan ja valkoisen seurana on satoja harmaan eri sävyjä, jotka taittavat enemmän tai vähemmän jompaan kumpaan suuntaan.


Laitamme itsemme ja elämämme likoon täysillä, avaamme kotimme tuntemattomille, elämämme on taloudellisesti täysin ennakoimatonta ja välillä elämä potkii päähän eikä mustelmilta voi välttyä. Niin ja minä tykkään ja nautin ihan hirveästi. Ainakin aika usein. Ja välillä minua vi***taa ihan hirveästi. Niin ja kaikkea siltä väliltä.


Seuraavassa tekstissäni avaan asiaa hieman konkreettisemmin. Heitän kehiin plussia ja miinuksia. Ihailijat, kiinnostuneet, epäilijät ja kaikki väimuodot - pysykää siis kanavalla!




Ilona 




18 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen elämä teillä ainakin on, tai ainakin minun näkökulmastani. Itse olen seurannut läheltä ystävän ryhtymistä sijaisperheeksi 4 kohtuullisen pienelle lapselle ja täytyy heille kyllä hattua nostaa, minusta ei olisi siihen, tai ehkä minusta ei olisi siihen, enhän tiedä, koska en ole koskaan rohkaistunut edes asiaa ajattelemaan loppuun... Mutta sen minkä olen vierestä seuranneena huomannut, niin raha ei todellakaan tule ilmaiseksi, jos alkaisi tuntipalkkaansa laskemaan niin kun palvelua tuottaa 24/7 niin eipä tuo kummoinen taitaisi olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niinhän se onkin, että kaikista ei tarvitse olla joka asiaan. Olin taannoin eräässä koulutuksessa, jossa oli myös pitkäaikaisia sijaisperheitä. Oli jännä asetelma, kun he totesivat, etteivät ikinä pystyisi tekemään sitä, mitä minä teen. Minä taas totesin, että aikamoisia tyyppejä, aikamoista arkea ja elämää elävät auttaen toisia ja monesti ikään kuin uhraten oman elämänsä aika haastavien ja haastavasti vuosikausia jatkuvien tilanteiden edessä, että minä en ikinä pystyisi moiseen.

      Toisinaan meillä on sellaisia lapsia (vauvoja), joita oikeasti fyysisesti hoitaa ehkä sen 20 tuntia vuorokaudessa ja se tuntipalkka on tosiaan muutaman euron paikkeilla. Kyllä toisinaan mieleen siis juolahtaa (jostain kumman syystä ;) että kyllä sitä olisi helpompiakin tapoja hankkia elantonsa. Mutta kuten sanottu, puolensa kaikella. Ja niin kauan, kun tämä tuntuu siltä, että itse on saamapuolella, niin tämä on kaiken sen vaivan arvoista.

      Poista
  2. Varmasti pysytään! Näitä sinun tekstejäsi on aina todella mielenkiintoista lukea! Ja voin kuvitella, että kaikenlaisia mielikuvia, oikeita tai vääriä, tulee vastaan. Teidän työnne on kuitenkin mielenkiintoa ja kunnioitusta herättävää.

    VastaaPoista
  3. Varmasti pysytään! Näitä sinun tekstejäsi on aina todella mielenkiintoista lukea! Ja voin kuvitella, että kaikenlaisia mielikuvia, oikeita tai vääriä, tulee vastaan. Teidän työnne on kuitenkin mielenkiintoa ja kunnioitusta herättävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kiki taas :)

      Itsestä tuntuu välillä (no okei,aika usein), että jauhan samoista jutuista ja aiheista kerta toisensa perään ja pohdin aina, että jaksaakohan ketään kiinnostaa.

      On kuitenkin kiva, kun olette aika aktiivisia kommentoimaan ja näin ollen saan palautetta siitä mitä kirjoitan..ja samalla antaa suuntaa, mihin päin jatkossa kohdistaa juttuja ja aiheita :)

      Poista
  4. Sitä se elämä on, harmaankin eri sävyjä. Kiitos ihanainen kun väläytit teidän sävyjä - minä niin aina odotan postauksiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos. Kiva kuulla, että oikein odotat :)

      Olen kyllä ollut jotenkin vähän laiska kirjoittamaan nykyään..tai ehkä se on vaan sitä, että on niin paljon muutakin tekemistä, että priorisoidessa asioita jää tietokoneen edessä istuminen sinne jonon hännille tärkeysjärjestyksessä :(

      Poista
  5. Jos oman alan työt eivät ota tuulta alleen, harkitsisin varmasti tätä vaihtoehtoa! Terveisin tekstiilisuunnittelua opiskeleva ex-tarhatäti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau. Tekstiilisuunnittelu kuulostaa mielenkiintoiselta. Ja aika hyvä homma, että on monta juttua, jotka kiinnostavat, niin on elämässä varaa mistä valita :)

      Poista
  6. Kiva, olen edelleen kuulolla! ;) Olen selvitellyt kuinka nämä asiat hoituisivat Keski-Suomessa. Soitellut puheluita (kiitos viimeisestä!), täytellyt kaavakkeita, pohtinut ja taas pohtinut. Asiat on siis ihan auki vielä täällä. Täytyy miettiä, kuinka suuri kutsumus tuohon työhön on; riittääkö täällä annettavat korvaukset (n. 1000€ :O) minulle hyvän (ja sen huonon) mielen lisäksi. Toisin sanoen, olin aika pettynyt kun kuulin mitä korvaukset on näillä huudeilla. Selvittelyt oman pään ja eri tahojen kesken jatkukoot. -T.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiva kuulla, että asiat ovat edenneet! Mietinkin, että pitää kysellä kuulumisia.

      Ja ei niin kiva kuulla, millaiset palkkiot siellä päin ovat. Öö..siis tekeekö joku tuollaisella palkalla tätä työtä? Minä ihmettelisin sinuna ääneen sille taholle, jonka kanssa asiat etenevät siellä, että miten tuollaisella summalla joku voi tätä tehdä, kun vaatimuksena on kuitenkin muusta työelämästä pois oleminen ja tämä työ muodostaa siis pääasiallisen toimeentulon. Tämä on työtä, ei hyväntekeväisyyttä! Ei tuollaiseen pitäisi kenenkään suostua! Menoja on kuitenkin valtavasti ja tätä työtä tehdessä pitää ottaa taloudellisesti niin moni asia huomioon ihan auton ja kodin koosta erilaisiin vauvatarvikkeiden hankintaan ja perusvaraston ylläpitoon, kodin ja tavaroiden "nopeampaan kulumiseen", vakuutuksiin, suurempaan sähkön ja veden kulutukseen, ruokamenoihin, vaippoihin, yms.yms yms.

      Työ on kuitenkin vaativaa ja kuormittavaa, joten ei siinä itse kuulu mennä taloudellisesti miinuksen puolelle. Ja kun ei riitä se, että elää saadulla rahalla silloin, kun on lapsia sijoituksessa. Pitäisi nimittäin pystyä ennakoimaan ja varautumaan myös niihin hetkiin, kun lapsia ei sijoitettuna ole ja tulot ovat nolla. Pahimpana vuotena, kun tätä työtä olen tehnyt (silloin otin sijoitukseen vain vauvaikäisiä), oli minulla vuoden aikana lapsia sijoituksessa 5 kuukautta siitä vuodesta..ja 7 kuukautta kyseisestä vuodesta olimme tyhjänä ja tulottomana vain odotellen töitä. Siitä voi sitten pohtia, kuinka kannattavaa taloudellisesti..

      Äh. Ihan suutuin puolestasi!!!

      Poista
    2. Kieltämättä kummastelin puhelimessa, että voiko summa tosiaan olla täällä päin noin pieni ja vihjasin jotain Etelä-Suomen summista, mutta vastaus oli, että "kyllähän minullakin palkka tippui tonnilla kun muutin pääkaupunkiseudulta Jyväskylään". En kehdannut hirveästi alkaa ensimmäisenä raha-asioista keskustelemaan, sillä pelkäsin kuulostavani rahan ahnealta tyypiltä. :) -T.

      Poista
  7. Hyvä postaus! Täällä yksi sekä pitkäaikainen että kriisiperheenä toimiva katseli aamulla palkkiokuittiaan. Ja totesi, että tili tuli, tili meni. Helpommalla pääsisi ulkopuolisella saralla ja olen siis Lto. Niitä vauvoja ei täällä ikävä kyllä ole näkynyt ja vanhemmat lapset jo kovasti vaurioituneita. Muut perheenjäsenet välillä väsyvät tähän ja nyt toivotaankin pitkäaikaista sijoitusta, jotta saadaan työskentelyrauha kaikille. Hyviä ja huonoja puolia, taitaa kumminkin olla elämäntapa. Ja meilläkin joko sädekehä tai lapsenryöstäjä, ollaan saatu kaikenlaista kokea. Mutta mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa postausta! L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä!

      Tätä hommaa kun tehdään koko perheen voimin! Pakko yrittää ottaa kaikki osapuolet huomioon ja jos joku perheenjäsenistä kuormittuu liikaa, täytyy tosiaan pohtia muita vaihtoehtoja.

      Kyllähän sitä juu välillä tekisi mieli sanoa "joillekin" suoraan. Ole siinä sitten tyynenä ja ota kaikki rauhallisesti vastaan, kun saat haukut siitä, että olet mennyt pilaamaan vauvan ja syöttämään lapselle luomuruokaa ja luomuäidinmaidonkorviketta >:)
      ..mutta biologiset vanhemmat ovat kyllä ihan oma lukunsa ja sen toki ymmärrän!

      Poista
  8. Tää on tosi mielenkiintoista. Pysytään kanavalla!!

    Mua kiinnostaa tää ihan kamalasti. Ei siksi, että itse koskaan haluaisin. Vaan siksi, että erilaiset elämät ja niiden ymmärtäminen avaa itselle erilaisia ajattelutapoja. Oon myös miettinyt kirjoittavani joskus jotain siitä, miten toisen elämästä ei voi haluta vaan osaa.

    Ihanaa viikoloppua sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hyvä postausidea. Kaikestahan voi haaveilla ja aika paljon haaveita voi myös toteuttaa. Mutta se, kuinka paljon on omassa elämässään valmis tekemään tai uhraamaan saavuttaakseen jotain, mitä toisen elämässä (tai elämässä yleensä) haikailee. Ja kun sen haikailemansa asian loppujenlopuksi saavuttaa, niin onko lopputulos kuitenkaan sitä, mitä on kuvitelmien perusteella luullut. Okei, nyt meni jo aika sekaiseksi ja diipiksi, mutta ymmärsit varmasti.

      Kiitos samoin! Paranemisia sinne!

      Poista
  9. Sinun tapasi olla sijaisäiti on äärimmäisen kiehtova. Itse olen kahden pitkäaikaisesti sijoitetun lapsen sijaisäiti ja teen samalla töitä kodin ulkopuolella. Ihan erilainen tapa toimia ja elää siis. Ei huonompi, ei parempi, mutta aivan erilainen. Mielenkiinnolla odotan kirjoitustasi. On aina ihanaa saada perspektiiviä omaan työhön.

    VastaaPoista

Kiitos!