Kanssa vai ilman?

 

Ihan mielenkiinnosta. Kuinka moni perheellinen ja/tai parisuhteellinen nukkuu yönsä puolisonsa vieressä? On aika hemmetin vaikeaa hommaa nimittäin. Varsinkin, kun on tottunut johonkin muuhun.


Kun talossa on vauva, ei mies pysty nukkumaan vauvan kanssa samassa huoneessa. Ei korvatulpilla, eikä puhettakaan, että ilman. Vauvat kun luontaisesti tuhisevat ja pitävät jos jonkinmoista ääntä yön aikana. Ja herättelevätkin vielä kaiken lisäksi!


Mutta miksi kukaan ei ole kertonut, kuinka vaikeaa on palata entiseen, kun on tottunut johonkin tiettyyn nukkumajärjestelyyn? Vauvan pois muuttamisesta on nimittäin yli kuukausi ja edelleen herään joka aamu tyhjä nukkumapaikka vierelläni. Joka ilta se yrittää. Tulee toiveikkaana viereeni, jos uni tulisi. Joka yö se on vaihtanut paikkaa tuttuun ja turvalliseen pojan huoneen laverisänkyyn.





Ja hyvää viikonloppua.




Ilona

Tauko

Tässä hetkessä tuntuu hyvältä.


Tuntuu hyvältä herätä hämärässä aamussa. Sytyttää kynttilät. Saatella lapset ulko-ovesta kouluun. Raahustaa koiran kanssa aamulenkki sateessa liukastellen tielle lahonneisiin vaahteranlehtiin. Syödä aamupalaksi Pepsi Maxia. Kun kukaan ei näe. Istua sohvalla, kuoria satsumoita ja olla välittämättä syliin tippuvista roskista. Katsoa kelloa yöpuku päällä puolilta päivin. Antaa tuntien madella. Välillä pistää silmät kiinni ja nukahtaa. Huomata miettivänsä ei mitään. Haahuilla yksin pitkin kirpputorin käytäviä. Istua uimahallin höyrysaunassa tuntikausia. Mennä, tulla ja lähteä milloin huvittaa, jos huvittaa vain siksi, että huvittaa.


Siksi, että voin tehdä niin juuri nyt. Kukaan ei kaipaa minua, juuri nyt. Ei vaadi mitään, juuri nyt.


Sitten joskus voin taas nauttia siitä ihanasta tuhisevasta kääröstä. Nuuhkutella pieniä varpaita. Silitellä silkkistä vauvan ihoa. Sitten voin nauttia siitä. Se hetki voi olla huomenna, viikon päästä tai kuukauden päästä. Se hetki on yhden puhelinsoiton päässä. 


Mutta ei mietitä sitä nyt.





Ilona

11 väriä

Reilu vuosi sitten aloitetimme pojan kanssa kotiimme liittyvä valokuvausprojektin. Projekti sai nimen 11 väriä. Nimensä mukaisesti kuvaamme kotimme yhtätoista väriä. Yksi kerrallaan. Aikaisemmin läpi käydyt värit löydät blogin oikeasta sivupalkista kohdasta Tunnisteet, 11 väriä. 

Tällä kertaa vuorossa on

Blue (Da ba dee)

- Richard Huttenin sininen Dompo on kirpputorilöytö ja toimii meillä kynätelineenä.

- Retro seinäkello on kirpputorilöytö vuosien takaa. 

- Arabian vanha astiasto on saatu anopilta.

- Karttapallo. Meri. Tykkään.

- Marimekon Kirgiisi-verhot on saatu äidiltä. Verhot ovat äidin hankinta hänen ensimmäiseen opiskelija-asuntoonsa.

- Oiva Toikan lintu on saatu anopilta. Lintu pääsee toisinaan ulos häkistään (kaapin perältä) ulkoilemaan

- Sinisen satiinityynyn sävy hipoo täydellisyyttä

- Viimeisenä, muttei vähäisimpänä.

Olipas sekalainen seurakunta.

Ilona

Kierrätyslepakko (DIY)

Huono äiti ei ole koskaan suostunut ostamaan lapselleen naamiaisasuja. Päiväkodin, eskarin ja koulun naamiaisiin on menty milloin missäkin lakanassa ja viritelmässä. Muutama vuosi sitten päätin ryhdistäytyä ja ommella pojalle ihan oikean naamiaisasun.

Tarvitaan

- Vanha musta trikoopaita

- Mustaa kangasta (käytimme purkautumatonta mustaa "uimapukukangasta")

Leikkasimme mustan kankaan siipien muotoon ja surautimme kankaan kiinni yhdellä suoralla ompeleella (ompele kulkee hihasta toiseen hihaan niskan kautta). Valmis.

Lisärekvisiitaksi passaa musta kypärämyssy ja äidin legginssit. Jos paniikki tai ujous iskee juuri ennen naamiaisia, on lepakkopaita hauska Halloweenasu 8-vuotiaalle ilman lisärekvisiittaakin pelkkien farkkujen kanssa.

P.S. Poika tahtoi oikolukea tämän tekstin, koska kyseessä oli teksti, johon hänen kuviaan käytetään. Luettuaan tekstin poika totesi - Äiti, miks sä et oo muuten koskaan ostanut mulle naamiaspukua? Kysymyksestä päästiinkin hyvään keskusteluun liittyen turhaan ostamiseen ja kertakäyttökulttuuriin.

Ilona

Jättityyny vanhasta patjasta (DIY)

Vanha petauspatjamme pääsi uusiokäyttöön, kun taittelimme patjan pienemmäksi ja ompelimme sille päällisen. Noin viiden sentin paksuinen petauspatja (alkuperäiseltä kooltaan 160x200cm) taiteltiin kahteen kertaan, jotta saimme siitä sopivan kokoisen jättityynyn (80x100cm). Tyynyn päälle ommeltiin perinteiseen tyynyliinatyyliin pussimainen päällinen, jonka voi irrottaa pesua varten.


Nojatuoli raahattiin olohuoneesta keittiöön ja rahi siirrettiin tekemään nojatuolin virkaa. Jättityyny pääsi paraatipaikalle keskelle olohuonetta ja sohvapöydäksi nostettiin vanha putkijalkainen vanerituoli. Tila avartui, väri lisääntyi ja ilme piristyi. Olohuoneessa on nyt monenmoista hengailupaikkaa, joista suosituimmat taitavat tällä hetkellä olla jättityyny ja jumppapallo (joka on muuten aika tehokas kaveri - vatsalihakset, täältä tullaan!).





Ilona

Joululle rauhaa

- Hyvää joulua toivotti joulupukki sinikeltaisen huonekalujätin ravintolassa. Oltiin juuri päästy kalenterissa lokakuun puolivälin ohi ja sinikeltaisessa oli jo täysi joulutohina päällänsä. Myyjät palvelivat tonttulakit päässä ja parkkipaikka oli tupaten täynnä. Markkinoiden täytyy pyöriä. Joulu on kiva ja ihku ja sitä on ihana fiilistellä hyvissä ajoin. Suomi on vapaa maa, eikä kukaan pakota menemään kauppaan jos ei kiinnosta. Ja kaikkea. Mutta kaikella kunnioituksella, kesälle on nipin napin sanottu heipat ja olen vastikään hyvästellyt luottosandaalini seitsemän kuukauden lepotauolle. Että olisiko mitään mahdollisuutta lykätä jouluhypetystä hiukkasen? Antaa joululle rauha?





P.S. Samalla matematiikalla ilotulitusrakettien ja tinanvalamisvermeiden tulisi saapua kauppoihin myyntiin ihan näillä näppäimillä.


P.P.S. Jos joku ihmettelee, että mitä muka älä osta mitään- sanoman julistaja tekee Ikeassa, niin minä kerron. Kävinpä hankkimassa uudet petauspatjat 10 vuotta vanhaan sänkyymme. Nyt voin pölypunkkiallergisena taas uinua rauhallisin mielin ainakin seuraavat 10 vuotta. Ja on muuten kätevää, kun nyt on kaksi erillistä patjaa yhden leveän sijaan vierekkäin olevissa sängyissämme. Ei häiritse enää miehen kääntyily, kun ei oma patja hötky samaa tahtia levottomana kääntyilevän vierustoverin takia.





Ilona

Natsiäitivaimokkeen tuliaismanipulointiaikaansaannos

Mies teki pari viikkoa sitten lähtöä lomamatkalle. Kyllä, ilman perhettä. Sehän passasi kaikille ja viihdyttiin.

Ennen reissua käytiin keskusteluja tuliaisista. Mies valitti, kuinka minulle on mahdoton tuoda mitään tuliaisia. Kuinka hän lannistuu, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistuu. Minä siihen, että eikö hän minua yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen sen vertaa tunne, että olisi jättänyt sen mummohajuveden sinne Egyptiin, tai sen keltaisen matkamuistoturistipaidan sinne Tunisiaan?


Entä lapset? - Pojalle et kyllä tuo mitään turhaa ja jos lainateinille ostat jotain, niin osta jo Suomen päästä lentokentältä, ettei tule mitään feikkiä.


Niin sitä mies soitteli minulle jo lentokentällä ahdistuksissaan, kuinka hän ei osaa ostaa mitään teinille - Korujen ostaminen on mahdotonta! Onko täällä edes mitään koruliikettä!??
Oiskohan tää hyvä?


Reissun aikana tasaisin väliajoin mies lähettää ahdistuneita viestejä siitä, kuinka hän on kiertänyt useita kertoja ja useita tunteja lomakohteessa etsien pojalle tuliaisia - Se kyllä tykkäis jostain pelipaidasta vai ostaisinko mä sille jonkun jalkapallojoukkueen pyyhkeen? Nää on kyllä kaikki feikkejä. - Enkä haluis ostaa mitään karkkia, kun en oikeen tue sellaista.


Minä vastaan vuoropäivinä
- Et kyllä osta mitään turhaa halpatyövoimalla teetettyä krääsää.
- Minä täällä yritän karsia ja päästä eroon kaikesta turhasta, että et varmasti osta. 
- Mitä sitten jos poika pettyy, kun ei saa peliasua, kyllä elämässä täytyy oppia pettymään.
- Kyllä se tietysti tykkäisi fudispyyhkeestä, mutta EI SE TARVII!
- Osta vaikka lentokentältä karkkia. Voi sitten karkkipäivinä syödä vähitellen.


Mies palaa valehtelematta viikon jokaisena päivänä samaan tuliaisasiaan ja minä alan jo ahdistua, että keskittyisi hemmetti olennaiseen - lomailuun!


Viimeisenä lomapäivänä mies lähettää viestin - Mä en sitten tuo pojalle mitään ja sä saat selittää sille.


Ja niin koitti lauantai ja miehen kotiinpaluupäivä. Poika sai tuliaisiksi jättimäisen tikkarin, vaimoke sai ison valkoisen Tobleronen ja lainateini sai arvokkaan Guessin hopeakorun. Tasan meni onnen lahjat, kaikki olivat tyytyväisiä eikä kukaan joutunut selittelemään kenellekään enää yhtään mitään.


Mitä tästä opimme?
Olisit kuunnellut mua heti kättelyssä. 
Nainen on aina oikeassa.





Ilona