lauantai 28. syyskuuta 2013

Koiran elämää




































Meidän kettuterrieri. Rauhallinen tyyppi. Luottaa täysillä. Kokenut elämässään seikkailun jos toisenkin. Aina mukana menossa. Välillä hymyilyttää ja naurattaa, nimittäin koiraa (ylärivin vasen ja keskimmäinen kuva).


Kun koira tietää paikkansa laumassa, on sillä hyvä olla. Kun laumanjohtaja on tiedossa ja se on ihminen, ei koiran tarvitse pelätä eikä puolustaa. Koiran ei tarvitse hössöttää eikä olla koko ajan valppaana. Koira tietää, että laumanjohtaja huolehtii, joten sen ei tarvitse.

Arki on mukavaa ja leppoisaa kun koira ei ole ongelma. Koirasta voi nauttia, kun ei tarvitse pelätä ulkoiluja, koirakohtaamisia ja sitä, hyökkäileekö ja räksyttääkö koira vastaantulijoille. Koira ei vedä hihnassa ja sen voi metsässä päästää vapaaksi tietäen, että se tulee luokse pyydettäessä. Elämä koiran kanssa on helppoa, kun koira antaa käsitellä itseään ja kynsien leikkuu ja turkin pesu ja trimmaus sujuu ongelmitta. Sinun tarvitse joka viikko ajaa eläinkauppaan, jotta ammattilaiset leikkaisivat koiran kynnet, kun et itse saa pidettyä koiraa aisoissa.


Parhaita puolia meidän kettuterrierissä mielestäni ovat koiran itsenäisyys, rauhallisuus sekä tietysti persoonallisuus. Koira ei hätäänny yksin kotona ollessaan vaan ennemminkin näyttää nauttivan kun voi kerrankin hypätä sängylle, eikä kukaan näe. Koiran voi sitoa hihnassa kiinni puuhun kun muu perhe touhuaa jalkapallokentällä. Siinä se tönöttää tyytyväisenä ja hiljaa vaikka monta tuntia. Koira osaa odottaa lupaa ruokaan, ovesta ulos lähtemiseen tai syliin hyppäämiseen.

Koira ei saa meillä ilman lupaa mennä sänkyyn eikä sohvalle. Poika herää usein aamulla ensimmäisenä ja menee kastelemaan tv.stä piirrettyjä. Kun minä möngin makuuhuoneesta, siellä ne istuvat sohvalla vierekkäin. Poika ja koira. Eikä hetkeen viitsi kajota.


Valitettavan monilla ihmisillä ja koirilla yhteiselo ei ole auvoisaa. Kun arki koiran kanssa ei suju, on se stressaavaa kaikille osapuolille. Puhutaan ongelmakoirista, mutta oikeasti ongelma on hihnan toisessa päässä. Pertti Vilanderin koirankorjauskirja on mielenkiintoinen opus, joka esittelee keinot ongelmakoiran koulutukseen ja koiran ja ihmisen suhteen korjaamiseen, jotta yhteiselo olisi hyvää ja miellyttävää.





Ilona




2 kommenttia:

  1. Oi miten ihanasti sä tässä kirjoitit yhteiselosta :)

    Mä laitoin jo mun siskollekin vinkkiä, että tulisi tänne kurkkimaan. Noinhan sen parhaimmillaan pitäisi olla. Mutta tietty ensin on tehtävä se kasvatus/ koulutustyö. Olisi muuten hyvää treeniä mun kärsivällisyydelle, jos joskus tähän ryhtyisin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja tervetuloa sisko :)
      Se onkin juuri se asenne mikä ihmisellä täytyy olla kunnossa kun koiran kanssa on..sen jälkeen kasvatus ja koulutus menee siinä ihan sivussa tai melkein itsestään.

      Poista

Kiitos!