maanantai 18. marraskuuta 2013

Lähdetäänkö matkalle - sinä ja minä?





Luet naistenlehdistä. Törmäät siihen blogeissa. Kaverisikin hehkuttaa. Olet itsekin yrittänyt. Moneen kertaan. Jättänyt leikin aina kesken. Se on jäänyt kiireessä. Sinulla on ollut syitä. Olet keksinyt syitä. Sinua ärsyttää. Olet vähän kateellinen niille, jotka ovat onnistuneet. Tahtoisit kovasti itsekin. Onnistua.

Kuinka hyvältä lenkkeily tuntuu. Aluksi kunto oli huono. Ei jaksanut juosta. Lenkit eivät kulkeneet. Ei huvittanut yhtään. Oli pakko pakottaa itsensä juoksemaan kerta toisensa jälkeen. Aika kului. Pikkuhiljaa huomasi, kuinka jaksoikin enenmmän. Matka, joka oli ennen mennyt puuskuttaessa tuskissa, meni nyt kevyesti eikä edes väsyttänyt. Huomasi, kuinka tästä sai puhtia. Illalla oli vaan pakko päästä lenkille. Ja kuinka hyvä olo lenkin jälkeen tulikaan. Samalla ihan vahingossa syömiset järkeistyivät ja painokin putosi pari kiloa. Nyt juoksemisesta on tullut osa arkea eikä ilman voi olla. Se fiilis, mikä siitä tulee, kun huomaa jaksavansa juosta 15 kilometrin lenkin kevyesti. Ei tätä enää vaihtaisi pois.

Kuulostaako tutulta? Ei omassa elämässä, vaan niiden muiden. Itsekin tekisi mieli. Mutta.

-Ei ole aikaa.
-Ei ole lenkkikaveria.
-Kunto on vaan niin armottoman huono, ettei jaksa.
-Niveliin sattuu.
-Kuka hoitaa lapsia sillä aikaa?
-Kolmivuorotyö vie kaiken puhdin.
-Polvi kipeytyy lenkillä.
-Ei ole kunnon lenkkivaatteita kengistä puhumattakaan.
-Ja..
-Ja..
-Ja...


Kyllä minuakin sohva vetää puoleensa iltaisin. Ja kuinka kauan pohdin uskallanko julkaista tämän tekstin. Koska sillon en voi enää paeta. Nyt olen kuitenkin päättänyt. Tahdon asettaa tavoitteita ja saavuttaa niitä. Miksi kerron sen sinulle? No siksi, etten voisi luistella tästä. Taas. Ja siksi, että tahdon sinut mukaan! Ei väliä asutko Pohjanmaalla, Islannissa vai Helsingissä. Ei väliä oletko kolmivuorotyössä tai työtön. Tai onko sinulla kahdeksan lasta vai oletko lapseton. Ei väliä onko sinulla huono, keskinkertainen vai hyvä kunto. Tärkeintä on tahto. Tule mukaan. Ihan omana itsenä. Omista lähtökohdista. Omilla tavoitteilla.

Kyllä teitä käy täällä. Anonyymeja. Kirjautuneita lukijoita. Tuttuja. Satunnaisia ohikulkijoita. Statuksella ei ole väliä.
Tsempataan toinen toisiamme. Tehdään tavoitteita. Päivitetään kuulumisia. Ollaan keväällä siinä kunnossa, että jaksetaan se kymmenen kilometrin lenkki. Jooko? 
Olen varma, että ryhmä auttaa motivoimaan. Se, kun on vähän tilivelvollinen jollekin.

Saataisiinko me porukka kasaan? Saataisiinhan? Perustettaisiin Facebookiin suljettu ryhmä meitä varten.


Kun innostuit, älä aikaile (muuten keksit syitä ja homma jää)
laita minulle postia ilonakeskenerainen@gmail.com 
Kerro postissa oikea nimesi, niin lisään sinut kaverikseni facebookissa ja lisään sinut ryhmään.



P.S. Joo. Joo joo. JOOOOOOO!


P.P.S. Olen varma, että meitä on kasassa jo kolme. Minä, poika ja sisko.




Ilona




20 kommenttia:

  1. Voi hitsi sun kanssas. Postia tulossa!

    VastaaPoista
  2. Luin tämä sukulaku toisessa kädessä... Eikun toinen käsi sukulakulaatikossa (laivatuliainen perheelle), jos rehellisiä ollaan. No niin, faktahan on se, mie olen aloittanut lenkkeilyn monta kertaa, ollut jopa juoksukoulussa ja juossut puolimaratoninkin kerran. MUTTA päätynyt aina sohvalle uudestaan... Tai läppärin eteen pöydän ääreen tai tekemään ihan kaikkea muuta kuin huolehtimaan omasta kunnostani. Nih.

    Joten pakkohan tähän on lähteä mukaan, aina pitää kokeilla uusia keinoja, joilla saisin taas kerran draivin päälle :). Työmatkakävelyä pyrin harrastamaan mahd usein, matkaa kertyy edestakaisin vajaa 9km. Eli mun eka tavoite on se, että kävelen työmatkan ainakin 2 kertaa viikossa, iltavuoroihin menen autolla, koska kotiinpaluu menee liian myöhäiseksi kävellen niinä päivinä. Mut tästä lähdetään!

    Hiphei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että tulit mukaan!
      Sullahan on paljon kokemusta. Tiedät mitä tehdä..ainakin alussa ;)

      jee.

      Poista
  3. Ihan ehdottomasti messissä! Tää on niin hyvä! Nimim. biksukuntoon helmikuun alkuun mennessä?

    VastaaPoista
  4. Mukana. MUTTA en ole fb:ssä. Taas yksi syy olla aloittamatta ;) mutta mä oon hengessä mukana vaikka vaan taustalta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä - Toi on kyllä jo aika painava syy olla aloittamatta! Ja toisaalta tämä on kyllä aika painava syy tulla facebookiin ;)

      Jos päädyt kuitenkin olla tulematta fb.iin, niin ole taustalla. Hengessä mukana. Päivitetään kuntokuulumisia välillä. Jooko?

      Poista
  5. Mää tossa syksyllä jo alottelinkin aika lupaavasti. Ei kait siitä haittaa olis, jos olis tsemppiryhmä :) Laitanko postii?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No herttinen. Ei haittaa - mukaan vaan! Voit konkarina antaa meille aloittelijoille neuvoja ja kertoa kokemuksia :)

      Ei muuten ole ollut helppo homma löytää ihmisiä facebookista pelkän nimen perusteella. Kaikkia nimiä tuntuu olevan monta kappaletta.

      Saatte minun nimeni vastauspostina ja etsitte minut käsiinne fb.ssa. Minua kun on vain yksi ;)

      Ai kauhee kun on salaperäistä ;)

      Poista
    2. No huh, konkariksi en vielä itteeni tituleeraa, mutta koskaan en kieltäydy juttelemasta, jos jotain aihetta kysytään :) Laitoin s-postia sulle!

      Poista
  6. Hei, hieno juttu. Itse yritin samaa viime talven ja keväällä. Sain lonkkavammat ja nyt vaan kävelen. Mutta hyvänä vinkkinä, Porin kaupungin sivuilta löytyy hyvä juoksukouluohjelma. Sen avulla jaksoin parhaimmillaan pari kertaa juosta melkein kympin. Tsemppiä ja kertokaa kuulumisia myös täällä! Sini

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei lonkkavammoille. Minä juuri tähtäisin lenkkeilyn kautta eroon vaivoistani..toivottavasti onnistuu.
      Kiitos vinkistä!
      Juu kerrotaan jossain vaiheessa kuulumisia jos (ja KUN) saadaan edistystä aikaiseksi.

      Poista
  7. No huh huh. Nyt on niin päättäväinen meininki, että mäkin olen vaarassa onnistua. Niin monet tsemppivaatteet on ostettu, tekosyyt keksitty ja ja ja. Mulla on tietkö Tyyneläänkin varta vasten hankittu juoksukengät ja siinä ne nyt eteisessä seisoo uutuuttaan hohtavina. Tää vuoden aika on ihan se pahin aloittaa. Eli siis paras. Mut saisi lisätä mukaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jee Laura, mä tiesin, että mä voin luottaa suhun !

      Poista
    2. Heheeeee. Älä vielä sano, ennenkuin lupaukset on lunastettu.
      Saa nähdä joudutko tulla mua ovelta ulos repimään ;)

      Poista
    3. Hyvä. Oo korva tarkkana, että milloin se mun 'pelastakaa' - huuto kuuluu tuolta sohvan uumenista ;)

      Poista
  8. Voi hitsit, tulis kyllä tarpeeseen. Mut mä tarttisin kyllä ihan todellisenkin lenkkikaverin, facebookin tuijottaminen lenkillä on hieman haastavaa... ;) Loistava idea kumminkin! Mietin ja ehkä palaan kunhan olen taas koneen äärellä (kännyssä ei toimi s-posti kunnolla).

    VastaaPoista
  9. Hei Petra, heh joo.
    Mutta kyllä se motivoi, kun on ryhmä, jonne voi kirjailla kuulumisia, onnistumisia ja repsahduksia ;)

    Mukaan vaan!

    VastaaPoista

Kiitos!