keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Täynnä






Viikko täynnä. Kalenterissa isoja asioita.


Pää niin täynnä, että se tuntuu oikeastaan tyhjältä. Ajatus ei tunnu kulkevan ja mieli on hajan. Keskittyminen on vaikeaa. Päivä toisen perään teen mielessäni ruksin edellisen päivän kohdalle. Taas selvittiin. Yksi kerrallaan.


Vauvan tulevaisuuteen ja elämään liittyvät kysymykset ovat pinnalla. Paljon käyntejä, merkintöjä kalenterissa. Miten menneisyys on vaikuttanut nykyisyyteen ja tulevaan. Kuinka kauan on nykyistä. Mitä ja missä on tulevaisuus. Paljon kysymyksiä, joihin eivät viisaammatkaan osaa vastata. Kristallipallolle olisi tarvetta.


Rossu-kettuterrieri, sitkeä mummo, selvisi kasvaimen-ja kohdunpoistoleikkauksesta. Vatsa täynnä tikkejä, tötsä päässä, kovat kivut, eikä lenkille pääse. Vähemmästäkin itkettäisi. Kaikki sympatia vuorokauden putkeen itkeneelle Rossulle, mutta onneksi korvatulpat on keksitty.


Kuinka vieraantunut voi olla maailmasta? Minä vai muut? Helsingin Casino. Ihmisiä pelikoneiden edessä painelemassa nappeja ilmekään värähtämättä. Mitä ihmettä, voittiko se nyt vai hävisikö?Apulannan eturivin keikka Helsingin Casinolla herätteli nuoruusvuosien muistoja. Olen nähnyt mustarastaan lastenhuoneen yllä. Toiminta helpottuu taas viimeistään syksyllä.



Maailmankirjatkin meinaavat olla sekaisin. Arnoldsin donitsi tökki. Mitäs hairahduin vasta päällystettyyn. Ei se maitosuklaapäällinen tule koskaan voittamaan kinuskia. Edes tuoreena.


Muista joka hetki, että nyt on se romanttinen syksykuva. Kun aurinko paistaa, ilma on kirpeä ja lehdet alkavat kellastua.


Miten sitä paitsi voi osata tehdä suuria päätöksiä. Sellaisia koko elämään vaikuttavia. Ostaako talo vai ei. Se pieni talo. Ja edelleen kristallipallon tarve.





Ilona






12 kommenttia:

  1. Monta kertaa kokeilleena totean; ei, se suklaa ei koskaan voita kinuskia.

    VastaaPoista
  2. Pakko hihkua samaa kuin Jasmiina, parempi luottaa siihen hyväksi todettuun! Ja paranemisia nelijalkaiselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mitä se kinuskidonitsin kuva kiusaa taas tuolla oikeassa sivupalkissa. Just kun mulla on nälkä!

      Poista
  3. Tiedän tunteen - niin täynnä, että tyhjä.
    Musta tuntuu, että mun pitäisi ratkaista juuri nyt mun koko loppuelämä.

    Sulle siis sama neuvo, kun mulle - hetken jos hengähtää, niin sitten toivottavasti tietää.
    Ja toinen - mikä on pahinta mitä väärästä päätöksestä voi tapahtua. Oisko se sitten niin kamalaa ensinkään?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka kuinka tekee tiukkaa irrottaa pienestä lainalapsesta, niin tässä vaiheessa hengähdystauko tulee jo ihan hyvää paikkaan. Kyllä se pää siitä taas selkiytyy, kun saa hiukan tilaa.

      Oi voi. Loppuelämän ratkaisujen tekeminen. Niin tutun kuuloista. Ja niin vaikeaa. Että helpompi olla tekemättä.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Katja.
      Eilen pääsin irrottautumaan kotoa..savusauna ja järvi auttoivat paljon olooni. Vaikka eivät nekään päätöksiä puolestani tehneet.

      Poista
  5. ♥ toivotaan aurinkoisia syksypäiviä helpottamaan päätöksen tekoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt tajuan tosiaan, kuinka täynnä se kalenteri on ollut, kun en ole ehtinyt avaamaan tietokonetta neljään päivään vastatakseni teille ihanille.

      Kiitos kun olette siellä!

      Poista
  6. Ajatukset selkeytyy ajan kanssa, pakko luottaa että niin se vain menee. Kun on omatkin ajatukset sykkyrällä solmussa ollut jo hetken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä nyt vaan tajusi, että pieni paussi vauvoista on taas paikallaan. Ehkä sekin auttaa jo paljon, kun lainavauvan muuttaessa uuteen kotiin, kroppa pääsee levolle. Ja saa sitä aikaa.
      (Ja salaa sitä jo miettii, miltä se vastasyntynyt taas sylissä tuntuisikaan. On tää elämä yhtäkin :)

      Poista

Kiitos!