keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Designia roskakatoksesta?







Päivittelin eräänä päivänä miehelle ääneen, kuinka sängyn vierusta kaipaisi mustaa pinnatuolia. Ei puisen väristä, eikä valkoista, joita talosta löytyy jo riittämiin. Vaan tummaa. Jotain, jossa olisi särmää. Mies siihen sitten kommentoimaan, kuinka hän näki töissä ollessaan erään kerrostalon roskakatoksessa mustan pinnatuolin.


Ihan liian usein mies aloittaa lauseen - Mä meinasin... 
Niinpä tälläkin kertaa. Mies oli meinannut ottaa tuolista kuvan ja meinannut lähettää sen minulle. Kysyä josko tykkäisin. Tuoli oli kuitenkin kuulemma ihan kulunut ja maalikin lähtenyt.


Minä -Jaa että kaksi päivää sitten!!! Ja että meinasit!? Älä enää koskaan meinaa mitään. Ja nyt kyllä mennään ja heti!


Matkalla slummikerrostaloalueelle satoi vettä. Ensimmäisen kerran moneen viikkoon. Voi, jos se tuoli seisoo siellä sateessa. Mies lohduttamaan, että ei se varmasti enää ole siellä. Siitä on jo kaksi päivää. Samaan hengenvetoon sanoo, ettei tiedä, se saattoi olla joku pahvituolikin. Pahviksi kutsumme Ikean huonekaluja. Minä pidän miehelle luennon siitä, kuinka hänen tulisi jo osata tunnistaa huonekalut, joista minä pidän ja jollaisia meille sopii. Ja kuinka ihmiset saattavat hylätä vaikka monen sadan euron designhuonekaluja tietämättömyyttään roskalavoille.


Saavuimme slummiin. Taivaalta vihmoo jääkylmää vettä ja minä juoksen roskakatokseen. Kaappaan syliini tuolin ja sullon sen kiireenvilkkaa auton takapenkille. Fanett tai ei, juuri täydellinen.





P.S. Eikä siitä mikään maali ollut irtoillut. Löytäjänsä ei vaan tajunnut, että istuinosa voi olla muun tuolin kanssa eri sävyä. Miehet!


P.P.S. Ovaalin muotoinen 60-lukulainen peili on löytö Kontista. Arvoin kauan, että ottaako vai ei. Onneksi otin.


P.P.P.S. Rikkoakseni harmoniaa, joka saattoi syntyä yllä olevista makuuhuoneemme kuvista, on pakko näyttää teille miltä siellä näytti ostohetkellä. Että olkaa hyvät vaan. *Huutonaurua*.









Ilona




22 kommenttia:

  1. Hieno löytö :-) Meillä on muuten samannäköisiä tuoleja, mutta niissä on kuoppa tuossa istuinosan keskellä, siis sellainen pyllylle mukava muotoilu. Yhtä olen pitänyt sohvan vieressä vähän niinkuin pikkupöytänä, mutta sen montun takia ei meinaa esimerkiksi juomalasit pysyä siinä kunnolla pystyssä.

    VastaaPoista
  2. Onpas kiva löytö! :) Kelpais mullekn.

    VastaaPoista
  3. Vau! Tykkään ihan älyttömästi juurikin tuosta puun ja maalin yhdistelmästä. Se on sanoin kuvaamaton fiilis, kun näkee SEN aarteen. Metrit luokse on tavattoman pitkiä ja pelko, kuinka joku muu (olematon) kaappaa aarteen juuri nenän edestä. Pystyn niin samaistumaan :D

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulle tuli kanssa hirvee paniikki juosta ja kaapata. Vaikka ei lähietäisyydellä ollut edes ketään, joka olisi voinut käyttää kyynärpäitä.

      Poista
  4. Hyvä, että lähditte hakuhommiin ! Se sopii siihen täydellisesti.

    Ja kiitti vaan järkytyksestä. Voin sanoa, että jos sydän hypähti kurkkuun ekojen kuvien kohdalla ihastuksesta, niin nyt se on tipahtanut takaisin paikoilleen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannatti joo olla toiveikas ja lähteä. Tuoli oli hylätty juuri oikeaan roskakatokseen sen siellä säilymisen kannalta. Potentiaalisia löytäjiä ei lähistöllä.

      Poista
  5. Mahtava bongaus! Ja kenties nipotan, mutta miksi "slummikerrostaloalue"? Eikö se ole vähän tarpeetonta leimaamista, jos nyt slummeja Suomesta edes löytyy...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vantaan Korsossa ja Kulomäessä asuneena uskallan kutsua myös Koivukylää slummiksi ;)
      Ei tosin ollut tekstissä tarkoitus leimata, vaan korostaa sen hetkistä fiilistä ja näkymää. Joten pahoitteluni.

      Poista
  6. Mahtava bongaus! Ja kenties nipotan, mutta miksi "slummikerrostaloalue"? Eikö se ole vähän tarpeetonta leimaamista, jos nyt slummeja Suomesta edes löytyy...

    VastaaPoista
  7. Ihana mies kun ilmoitti löydöstään,vaikka epäilyksiä ilmeisesti olikin. Onneksi pelastitte,kaunis tuoli ja pääsi rakastavaan kotiin. Miehillä on tosiaan välillä hauska logiikka ja ajattelutapa, mutta sehän niistä tekee niin ihania. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis pikkasen annoin noottia miehelle siitä, että eikö se muka oikeesti oikeesti tiedä mikä on kaunista :D
      On sitä tullut kuitenkin aikamoinen määrä vanhoja huonekaluja ostettua ja kunnostettua (tai oltu kunnostamatta), niin jotenkin luulisi, että tunnistaisi meidän (joka näemmä on oikeasti vaan mun) tyylin.

      Poista
  8. Hahah :D Ihan mahtava teksti. Voin niin kuvitella että meillä menis ihan samalla tavalla "mutta kun mä meinasin mut sit ajattelinkin että.." :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja siis kun olin kuullut eri asiayhteyksissä ton "mä meinasin"-aloituksen viikon sisällä varmaan viiteen kertaan :D

      Poista
  9. Ei hyvää päivää mikä löytö! Toi peilikin on hieno. Just yksi päivä hipelöin Fidassa vastaavanlaista, mutta pyöreää peiliä. Sinne se jäi kun en keksinyt paikkaa sille. Nyt vähän korpeaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhojen tavaroiden hipelöinti on ja empiminen on paha. Melkein aina pitäis ottaa/ostaa jos tulee sellainen fiilis. Usein muuten kaduttaa.

      Toi peili on hassu tapaus. Melkein sellanen 90-luvun ruma. Mutta onkin 60-luvun kaunis.

      Poista
  10. Miten hienolta siellä nyt näyttääkään! Vaikka toki olivat edellisetkin yrittäneet kivaksi laittaa... ;) Ja mikä teksti. Jännitysmomenttia, jee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellinen omistaja kiroaa varmaan sieltä pilven reunalta katsellessaan, että mitä hemmettiä me tehdään sen luomukselle. *Sorry*

      Poista

Kiitos!