sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Sitä jotain





Yhden heistä syntymäpäivä. Neljä jalkaparia lenkkitossuineen. 8-vuotiaan, 15-vuotiaan, 30-vuotiaan ja 33-vuotiaan. Askeleet rullaavat kevyesti ja reippaasti. Ensin kasvoille tippuu muutama vesipisara. Jäätävän reakuuron kautta se muuttuu sakeaksi rännäksi. Autio kylä. Vieraan omakotitalon pihasta ilmestyy hetkeksi äänekäs ja iloinen lauma lapsia hölkkäämään nelikon rinnalle. Katoavat yhtä nopeasti, kuin ilmestyivät. Neljä jatkaa. Asfaltin pinnalle muodostuu hetkessä näkyvä kerros pehmeää loskaa, johon läpimärkä kenkä uppoaa ja jättää jäljen. Yksi etenee hyppien ympäri juoksun lomassa. Hymyilyttää. Otetaan vielä spurtti oman kotitalon mäen päälle. Lauantai-ilta.


Anoppi sanoisi Elämän tähtihetkiä. Taidan ottaa sanonnan käyttöön ja olla samaa mieltä.





Ilona




5 kommenttia:

  1. Hieno hetki ja kaunis teksti! Tämän voi ihan nähdä, kuin pienen filmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eukkoseni. Se on hyvä elämässä pysähtyä välillä pienten hetkien ja asioiden ympärille, huomata ja sanoa ääneen niitä.

      Poista
  2. Hauskasti kulkeva tarina:)

    Ja ajankohtainen mulle - me just puhuttiin siskon kanssa Tyynelässä, että miten sitä arvostaa perheitä, jotka liikkuvat yhdessä. Meillä sellaista ei tehty. Ainoa kosketus liikuntaan oli koululiikunta ja ne lajit mitä ehti harrastaa aina vuoden, ennen ku muutettiin uuteen kaupunkiin. Ensimmäisen kerran huomasin tykkääväni jostain liikunnasta niin kovin, että ajantaju katoaa, joogassa viime syyskuussa. Opettelemista on. Etenkin sen jatkuvuuden kanssa, ettei aina vaan innostuisi uudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei yhteisestä liikunnasta puheenollen, tulkaa Jannen kanssa joku sunnuntai harrastamaan :)
      Meillä yritetään elvyttää meidän lapsuuden tapaa, jolloin koottiin sunnuntaisin kylältä aikuisia ja lapsia ja mentiin yhdessä pelaamaan pesäpalloa Mikkolan koulun kentälle.
      Nyt ollaan parina viikonloppuna käyty ja voi sitä liikkumisen iloa, kun lapset ja aikuiset painaa menemään :D

      Poista
    2. O-ou. Mulla on jäänyt vastaamatta tähän. Ei näköjään pysy kaikki päässä.

      Täytyykin pistää korvan taakse. Jos joku kerta oltais sunnuntaina Helsingin päässä ja tultaisiin mukaan.

      Poista

Kiitos!