maanantai 30. maaliskuuta 2015

Yhtä





Kerroin viime vuoden puolella tehneeni elämäni arvokkaimman huonekaluostoksen. Siinähän kävi niin, että hetki tuon huonekaluostoksen jälkeen teimme sitten elämämme suurimman ja arvokkaimman ostoksen niinkun ever. Jos olisin ensimmäisen arvokkaan ostoksen yhteydessä tiennyt, että teemme tuon toisen arvokkaan ostoksen, olisin saattanut odottaa vielä hetken. Se hetki olisi ollut ratkaiseva suhteessa työn ja vaivan määrään, jonka kohtasimme, koska tuota hetkeä ei ollut.


Jottei liian filosofiseksi ja monimutkaiseksi heittäydytä, niin nimettäköön hankintamme sohva ja talo.
Kerrottakoon myös, että nykyään ne ovat yhtä.


Toimitettiinpa muhkea 240-senttinen Suomessa valmistettu harmaalla vintagedenim-kankaalla varustettu sohva sitten talolle. Tiesimme jo katsomattakin, ettei se tule mahtumaan ovesta sisään. Liian tiukka mutka sisääntuloaulassa liian pitkälle sohvalle. Voisitteko kuitenkin yrittää, kaino pyyntö postimiehille. Ei auttanut itku markkinoilla. Eikä muuten naurattanut. Joulukuu, mustaakin mustempi ilta, uusi sohva taivasalla ja sohvankuljetusauto kurvaa pihasta takavalot vilkkuen. Tulisiko sohvasta sittenkin arvokkain puutarhakalustehankintani?


Onneksi saimme pelastettua sohvan isän pakettiautoon ja saimme samalla tuumaustauon. Seuraavana viikonloppuna rautasahan, tikapuiden, vanerilevyjen ja lihasvoiman siivittämänä uudella puhdilla eteen päin. Niin purettiin ulkona muutaman metrin korkeudella sijaitsevan tuvan ikkuna, josta sohva tungettiin sisään tikapuiden päällä työntämällä. Ikkunan korjaus entiselleen ja sohva paikalleen. That's it! Eiku ei! Siitä alkoikin seuraava koettelemus mulle-tänne-heti-kaikki-mentaliteetilla varustetun minän kanssa. Ei nimittäin ollut helppoa säilöä avaamatta uutta sohvaa paketissaan muutamaa kuukautta, kunnes remontti ja muutto olisivat ohitse. 


Niin pärjäsin kuitenkin ja nykyään nautiskelen sohvastani ja talostani. Enkä muuten aio luopua niistä erikseen. Ei sitten mennyt kuitenkaan ihan hukkaan sohva remontinkaan aikana remonttikoira Rossun nauttiessa remonttipäiväuniaan paraatipaikalla (kuva alla).











Ilona




18 kommenttia:

  1. Todella kauniita kuvia! Onneksi saitte sohvan suojaan! Meidänkin pitäisi uusia kissan raatelema sohva, mutta vielä on ongelmana millainen olisi mukava ja kissan kestävä.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis!
      Kissankestävä sohva..hmm.. onko sellaista?

      Poista
  2. Ihana sohva! Ja koko koti näyttää niin kivalle, mutta kääk mikä probleema. Meillä odotettavissa kantomiesten tuskaa heidän kantaessa meän reilu 3metrisen sohvan, jonka kylläkin onneksi saa kahteen osaan, mutta isot ne osat silti on, niin kuudenteen kerrokseen. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolitettava sohva on varsin kätevä keksintö :)

      Poista
  3. Kärsättömyys on hyveemme. ;) Kyllä tuota kaunokaista varten kannatti purkaa taloa ja vähän odotellakin. Näinhän sen just pitikin mennä.

    VastaaPoista
  4. Jopas on ollut haastetta sohvan sisään tuomisessa. Sen sohvan ei hevillä kuulu teiltä lähteä - tai ei lähde ilman taloa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jännää, kun joskus joku asia tuo mukanaan suuren määrän stressiä ja päänvaivaa. Myöhemmin kun asia on pois päiväjärjestyksestä, ei voi enää ymmärtää kuinka paljon sitä onkaan tullut murehdittua. Sohva oli tällainen..nyt jo naurattaa.

      Poista
  5. On kyllä huikean kaunis sohva ja se on upea pari tapetin kanssa. Minäkin olen yhtä sohvaa punnannut sisään ikkunasta, mikä ei olllut ihan mielekkäintä hommaa. Mutta hätä keinot keksii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kuvia kun katsoo, niin tekee btw mieli alkaa lattianmaalaushommiin :D

      Poista
  6. Hyvältä näyttää sohva sekä talo. Mun lapsuudessa meillä oli tv-tasona ihan samanlainen taso, kuin tuo teidän radio- ja kukkataso. Ainakin näyttää erehdyttävästi samalta.

    T. Okm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Mä odottelen teitä edelleen kylään!

      Oisikohan tuo radiopöytä muuten ihan viralliselta nimitykseltäänkin juuri radiopöytä? Voisi ainakin kuvitella.

      Poista
  7. Upealta näyttää ja hienot kuvat. Meilläkin yksi sohva piti erikseen huonekaluliikkeen erikoismiehen purkaa osiin, jotta saatiin ovesta sisään. Se sohva olikin sitten meidän pikku asuntoon loppujen lopuksi liian romuluinen, ja vaihdettiin lopulta paljon pienempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Heh..no on teilläkin ollut sohvasäätöä.

      Poista
  8. Kauniilta näyttää! Hyvä muudi teillä siellä.

    VastaaPoista
  9. Upeat kuvat. Ja sohva !!

    Mä olisin halunnut olla kärpäsenä katossa katsomassa totesitko tyynesti, että hyvä sohva on nyt pakussa ja saatiin tuumaustauko:D Veikkaan, että itse en olisi ottanut kovinkaan iisisti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No pientä paniikkia kyllä oli ilmassa. Onneksi on neuvokas ja taitava isä ♥

      Poista

Kiitos!