perjantai 13. toukokuuta 2016

Change is good





Aina kun katson eteisen peiliin kirjoittamaani hieman kliseisen kulahtanutta Change is good - lausahdusta, mietin, että oonhan mä nyt aika ristiriitainen. Niinkun suhteessa tohon lausahdukseen, mikä kyllä siinä kaikessa kliseisyydessään on kuitenkin melkein mun motto.


Ai kuin niin ristiriitainen?


No kun. Mä oon sitä mieltä, että ihmisen on hyvä löytää tyylinsä. Halvempaa, ekologisempaa ja kertakaikkiaan helpompaa, kun ei tarvitse tuuliviirin lailla vaihtaa vaatekaapin sisältöä (tai kodin sisustusta) uusien muotivillitysten mukaan. Eli muutos ei ole hyvästä.


Silti mä kyllä rakastan kodin järjestelyä, huonekalujen ja huoneiden paikkojen vaihtamista ja muuttamista kodista toiseen. Ja olen sitä mieltä, ettei materiaan kannattaisi ihan tuhottoman paljon kiintyä. Eli muutos on hyvästä.


Työssä vastaanottoperheenä lapsia tulee ja menee. Lapsiin kiintyy ja on aina haikeaa (ja vaikeaa) päästää irti. Vauvojen kohdalla tulee aina mietittyä, voisiko tämä jäädä meille pitkäaikaiseen sijoitukseen? Pidän kuitenkin muutoksesta, joten hoitovauvan kasvattaminen vauvasta aikuiseksi ja samalla vastaanottoperhetyöstä pois jääminen tuntuu minulle liian radikaalilta sitoutumiselta. Muutokset hoitolapsisaralla ovat siis kohdallani ja ajatuksissani toivottuja ja hyvästä.


Lasten kanssa rutiinit ja pysyvyys on hyvästä, mutta toisaalta kuka nyt jaksaisi syödä aina sitä samaa kaurapuuroa vuodesta toiseen? Siispä valitsen tasapainon.


Olen päätynyt vuosi toisensa jälkeen seitsemän kertaa samaan vuodenaikaan samaan paikkaan matkalle. Joka kesä samat uimarannat, kreikkalaiset salaatit ja oliivilehdot, eikä kyllästymisen merkkejä ole näköpiirissä. Viime talvena kuitenkin otin ja repäsin itseni mukavuusalueeni ulkopuolelle unohtaen pakettimatkat heittäen rinkan selkään ja rakastin sitäkin kaikkine paikanvaihdoksine ja ennakoimattomine käänteineen. Mitä tähän voi muuta tuumata, kuin että Matkailu on hyvästä.


Parisuhteen saralla muutoksen tuulet eivät ole puhallelleet meidän hoodeilla yli vuosikymmeneen. Tässä asiassa taitaa olla montaa koulukuntaa, toiset sanovat vaihtamalla paranee, toiset sanovat, ei parane. Oli miten oli, kyllä se meidänkin parisuhde koko ajan elää ja muuttuu, vaikka mies ei ole vaihtoon lähtenytkään. Eli muutos sekä on hyvästä, että ei ole hyvästä.




Jos irrottaudun hetkeksi oman napani tuijottelusta ristiriitaisuuksineen ja pohdin muutosta yleisemmin, niin onhan se nyt vaan niin, että Muutos on hyvästä!!!. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Mieti nyt. Jos mikään ei koskaan muutu, et koe etkä opi koskaan mitään uutta. Muutos pitää elämän ja ihmiset mielenkiintoisena. Muutokset kasvattavat ihmisestä viisaamman, joustavamman ja opettavat näkemään asioita eri tavalla. Toisin sanoen ei oo tylsää päivää.





P.S. Tarkkasilmäisimmät huomaavatkin, että tulevan uuden teinin huone on kokenut muutoksia sitten edellisen postaukseni. Change is good.


P.P.S. Joo jee, meitsi on niin intsinä!! Meille siis muuttaa toinen teini! Sellainen viimeistä vuottaan ennen aikuisikää oleva tapaus, joka ollaan luvattu pitää niin kauan, kunnes hän lähtee koettelemaan omien siipiensä kantamista elämässään.





Ilona




4 kommenttia:

  1. Tuleeko teinin mukana myös joku karvainen? Tai onko tää karvalapsi ihan oma tapauksensa? Ois jotenkin niin kivaa, että vaikka seinät vaihtuu, karvaystävä säilyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karvakamuntulomahdollisuus teinin lisäksi tosiaan olemassa.

      Pitää vaan kysyä eka tolta meidän vastaanottokoiralta, mitä se olis mieltä sijaiskarvakamusta ;)

      Poista
  2. Teillä on kyllä kaunis koti, ei mulla muuta :)

    VastaaPoista

Kiitos!