lauantai 11. kesäkuuta 2016

On niin helppoo olla onnellinen





Mitä siihen sanomaan, kun toinen kysyy mistä päin voisi käydä poimimassa minulle kieloja, kun ensimmäinen kielonkeruuyritys ei tuottanut tulosta, eikä kieloja löytynyt. Että kukat eivät ehkä ole hänen juttunsa, joten miten se kimppu kootaan kauniiksi. Laitetaanko kukkia kimpun keskelle ja lehtiä reunoille?


Kuinka kiitollinen sitä voikaan olla toisen sanoessa kuinka hyvä on, että hän ehti nähdä äidin mallia. Sitä, kuinka olla äiti omille lapsilleen sitten joskus. Kun ei sitä ole koskaan nähnyt eikä saanut kokea.


Miten sitä hymyilyttääkin huomatessaan toisen elämän havainnoinnin ja haaveiden olevan kuin samasta puusta veistetty omien kanssa. Erilaiset elämäntarinat ja vuosia välissä, toinen vasta aikuisuuden kynnyksellä, toisella takana kolme vuosikymmentä.


Kuinka liikuttunut sitä onkaan toisen liimautuessa illalla kainaloon ja tarrautuessa kiinni sanoen, silitä vielä muutama minuutti, jooko?


Mikä nauru siitä syntyykään, kun vertaillaan aikoja. Kerron lankapuhelimesta, hän kertoo tubettajista.


Millaiselta luottamuksenosoitukselta se tuntuukaan, kun hän kysyy kammatessani hänen hiuksiaan, voisinko sitten tehdä hänelle vanhojentanssikampauksen?





Ilona




23 kommenttia:

  1. Kyllä noilla on tosiaan helppo olla onnellinen❤️

    VastaaPoista
  2. Niin pieniä, mutta niin tärkeitä asioita. Inhoan jo sanaa ruuhkavuodet, mutta huomaan todellakin eläväni niitä. Ja ruuhkavuosien keskellä on todellakin taito pysähtyä ymmärtämään pienten asioiden merkitys - ja se, mistä se onni oikeasti tulee <3 Kiitos jälleen kerran mahtavasta postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruuhkavuodet - yyh. Kuulostaa sellaiselta asialta, mitä kannattaa yrittää väistellä parhaansa mukaan ;)

      Kiitos jälleen kivasta kommentista, ihanaa kun jaksatte kerta toisen jälkeen käydä täällä pyörimässä ja jättää merkin käynnistänne ♡

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Jotenkin aika kiva juttu, kun joku tyyppi soljahtaa meidän porukkaan niin hyvin. Homma on sillain vastavuoroista. Silloin (muunmuassa) on aika helppo löytää yhteiselämästä niitä positiivisia juttuja ja onnenhetkiä.

      Poista
  4. Anna T / Muija maalaiskylässä15. kesäkuuta 2016 klo 21.51

    Olipa koskettava postaus.Olen seuraillut blogiasi ja lueskellut vanhempiakin postauksia, tykkään kovastí :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - Kiva kuulla :)

      Pitäisikin muuten yrittää ottaa vähän enemmän aikaa itselle ja blogille, jotta saisi tiuhempaan tahtiin uusia juttuja..

      Poista
  5. Tätä postausta lukiessa tulee mieleen se, että mikä on tärkeää elämässä ja maailmassa ei suinkaan ole maallinen mammona. Kyllä teette arvokasta työtä. Siitä jää muistijälki monen lapsen ja nuoren elämännauhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Raha on kyllä kivaa ja tekee sopivissa määrin elämästä helpompaa, mutta ei se onnellisuuden tae ole.

      Tuosta muistijäljestä..mielenkiintoista nähdä, miten 10-20-vuoden päästä..tuleekohan tulevaisuudessa joltain vanhalta hoitolapselta yhteydenottoja kun jossain elämänsä vaiheessa alkavat pohtia historiaansa ja kelaamaan sitä taakse päin..

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Puhelin näköjään postasi kommentin ihan kolmeen kertaan, varmaan varmuuden vuoksi. ;)

      Poista
    2. Kiki :) ♡

      Juu olen pohtinutkin, että mistähän nuo tupla tai triplakommentit välillä johtuvat?
      Että puhelimesta.

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos!