maanantai 5. syyskuuta 2016

Moi!







Moi!


Mitä mulle kuuluu?


Jotenkin tasaista ja varmaa. Rauhallisen tyyntä. Ei sellaista odottavaa fiilistä. Tai vähän odottaa, että jotain tapahtuisi jossain, mutta tunne, ettei nyt tässä torpassa ainakaan.


Päivät täyttyvät omenahommista, ikkunoiden listoituksista, metsälenkeistä sienien ja marjojen keräilyineen, perheen ruokahuollosta ja kodin sekä siisteyden ylläpitämisestä. 


Miten kaksi omenapuuta voikaan tuottaa satoja ja satoja kiloja ja litroja omenaa. Kehitin muuten päässäni aika toimivan omenanlajittelutavan. Toimivan, vaikka itse sanonkin. Omenat jaetaan neljään kuntoluokitukseen ja toimitetaan sen mukaan eteen päin. Huonoimmat mädät ja mätääntyvät menevät tietysti roskiin. Seuraava kuntoluokka on hevosomenat (jotka viedään luonnollisesti hevostallille..tai vaikka metsästysseuroille), joihin kuuluu hieman pienenä ja raakana tippuneet omenat ja kaikkein rupisimmat omenat. Seuraavaksi tulee jonkunvalmistusomenat, jotka ovat kypsiä, vähän rupisia ja pienillä mustelmilla olevia omenoita. Ne kelpaavat erinomaisesti jonkun valmistukseen ja niistä tehdäänkin sosetta, mehua, piirakoita tai hilloa. Ja viimeisenä ja parhaana luokkana on tietysti priimat omenat ilman kolhuja ja rupia, syömäomenat. Mä oon luovuttanut omenoita hirmusti eteen päin. Kaikilla halukkaille. Stadin omenapörssin kautta on löytynyt hakijoita. 


Joo o. Tällaisia asioita mulla on aikaa pohtia. Mut omenahommat ei nyt varmaan hirveen mielenkiintoisia ole lukea. Että.


Mulla on myös ollut aikaa järjestellä sohvatyynyjä. Yhtenä päivänä ostin kaksi uutta tyynynpäällistä sohvatyynyihin. Sitten järjestelin tyynyjä tuvan ja olohuoneen välillä ainakin puoli tuntia. Niinkun että mitkä sopivat mihinkin. Ennen kuin olin tyytyväinen. Poika seurasi sivussa ja kommentoi äidin touhuja välillä hieman sarkastiseen tyyliinsä. Teki muuten vähän pahaa sen jälkeen, kun olin ostanut sohvatyynytnpäälliset. Sillain, että oliko mun nyt pakko nuokin saada. Kun olisi hyvin pärjännyt ilmankin.


Tarpeeksi kauan kun elää aika ostamatonta elämää, muuttuu ostaminen aika vaikeaksi.


Mulla on muuten mennyt jo 8 kuukautta ostamatta uusia vaatteita. Heitin tammikuussa itselleni haasteen olla vuoden hankkimatta uusia vaatteita ja itsepäinen kun olen, pidän pääni ja onnistun haasteessa. Ei muuten ole tehnyt edes tiukkaa. Välillä on outoa kulkea kauppakeskuksissa ja katsella, että ai nyt on tällainen vaihe pukeutumisessa ja muodissa ja että selvä. Pillifarkut ovat kuulemma auttamattomasti last season. Trendikkäimmät pukeutuvat nyt leveälahkeisiin farkkuihin sanottiin lehdessä. Vinkki muuten jos tahdot kulkea trendien aallonharjalla, niin kierrätyskeskusten farkkurekit on pullollaan leveälahkeisia farkkuja. Halvalla pääsee siis.


Olen muuten elellyt reilun kuukauden gluteenittomalla ruokavaliolla ja olen vältellyt sokeria. Muutama kuohuviinipullo, pari mehujäätä kurkkukipuun ja noin yksi levyllinen 70-prosenttista tummaa minttusukltaata per viikko ovat olleet se, mihin olen taipunut kuukauden aikana. Suhde ruokaan ja ravintoon on jännä juttu. Sitä ajattelee aluksi, että jos teen näin tai päätän näin, joudun luopumaan paljosta. Että elämä olisi jotenkin tosi rajoittunutta ja vaikeaa. Ja että ei mulla ole itsekuria tarpeeksi kuitenkaan. Ja että missä ne nautinnot!? Kyllä elämässä pitää olla nautintoja ja ruoka on yksi tärkeimmistä. Mutta niin se vaan on mennyt, että jotain kun päättää, niin kyllä siihen pystyy. Suhde herkkuihin muuttuu. Mieliteot laimenevat. Ja kynnys vaan kasvaa, että pilaisi homman sortumalla irtokarkkeihin leffailtana tai täytekeksiin vierailla ollessa. Se on oikeastaan kiva tunne. Tietynlainen selkäranka ja pieni ryhti siinä selkärangassa.


Mut nyt mun pitää mennä. Poika tuli koulusta ja meen olemaan läsnäoleva äiskä. Moro!


Ainiin, mitä sulle kuuluu?





Ilona






28 kommenttia:

  1. Miten sun tekstit tuo aina mulle hymyn huulille ihan automaattisesti, vaikka ovatkin arkisia juttuja. Ehkä juuri tuollaisia kaipaan omaankin arkeen, sitä pysähtymistä ja hetkiä kun voi keskittyä niin pieniin asioihin.

    Meillä on pelkkää arkea, viikonloput jotenkin tuntuvat aina katoavan jonnekin. Juuri huikkasin miehelle kun nähtiin puolen tunnin ajan kotona, että kiva tavata ja nähdään sitten joskus kun ei kumpikin opiskella tai olla töissä. Yllättävän mukavasti kuitenkin mennyt tämä aika ja seuraavat kolme vuotta ainakin edessä. Vuorotyö, keikkatyö, amk-opiskelu ja etäaikuislukio kombo on kyllä mielenkiintoinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana. Kiitos.

      Miten musta muuten tuntuu, että mun elämä on välillä niin kiireistä, ettei ehdi mitään muuta kuin keskittyä olennaiseen (eli perheeseen, kotiin ja hoitolapsiin). Ja välillä se on niin leppoisaa ja rauhallista, että ehtii keskittyä olennaiseen, eli perheeseen, hoitolapsiin ja kaikkeen kivaan :D :D. Win win.

      Varsin mielenkiintoiselta kombolta tosiaan kuulostaa.
      Tuo mitä totesit, että yllättävän mukavasti mennyt tämäkin aika. Se on tärkeä havainto ja tärkeää sanoa. Se, ettei elä vain välivaihetta ja ajattele "sitku". Ajattelee ja elää elämää ja arkea nyt, yrittää saada myös arjesta nautintoa. Tulevaisuus on sitten joskus.

      Poista
  2. Jaa sinistä samettia. Olinpas itsekin ostoskeskuksessa, sellaisessa halpatuontihelvetissä. Sitten osui silmiin SINAPINVÄRISET samettityynynpäälliset. Naiselle, joka rakastaa sinappia, sen väriä ja samettia oli aika kova paikka. Silitin hetken ja laskin hyllyyn takaisin.

    Se oli ehkä vuoden kovin paikka. Olla ostamatta ja vetää jälleen "en oikeesti tarvitse"-kortti esiin. Ajattelin, että sinappiset tyynynpäälliset ehkä hyppää kirppikseltä samanlaisella moukan tuurilla eteen kuin poltetun oranssit samettiverhot juuri kun moisista haaveili.

    Ihailen. Sitä miten sulla on aikaa lajitella omenat. Mulla kun oli vain yksi lajittelu; kaikki kattilaan ja perkeleen nopeesti!

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hep! Mä oon omistanut sinapinväriset samettityynynpäälliset joku vuosi sitten. Tuottivat kyllä iloa, mutta eivät sopineet meillä mihinkään.

      Samettiverhot, uiui ja vau.

      Toivotaan moukan tuurille jatkoa!

      Sun omppuhomma kuulostaa helpommalta kuin mun! Varsin kätevää olisikin survoa kaikki samaan sörsseliin :D
      Meillä pakastin on nyt armottoman täysi ja loput omenat, joita on ehkä enää joku 100 kiloa, saavat jatkaa matkaa lahjoituksina paikallisen fb-kirppiksen kautta.

      Poista
  3. Musta on ihana lukea juttuja omenoiden lajittelusta! Itse ehdin vain välillä vilkaista ohimennen kuinka mun omput täyttävät nurmikkoa puun alla ��.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Toivotaan muutama liikenevä hetki elämästäsi, jolloin ehtisit omenatarhaasi hoitamaan tilanteen kuntoon. Nyt on toimiva lajittelusysteemikin kehitelty puolestasi, niin homma on helppoa ;)

      Poista
  4. Voi kunpa täälläkin onnistuisi omenapuun pärjätä. Taitaa se harvalla ehkä niin tehdäkin. Muuten tasapaksua, arkea. Mutta uusi sävy tulossa kun aloitan voimauttavan valokuvan täydennysopinnot :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on selvästi vuosikymmenien ikäiset kaksi omenapuuta, joita ei ole selvästi myöskään leikattu vuosikymmeniin. Jouduimme tänne muutettusmme aloittamaan homman varovaisesti, etteivät puut loukkaannu ja sulje omenahanojaan. Tämän kesän jälkeen vannoin, että seuraavana omenapuunleikkaushetkenä en säästele saksia omenakadon pelossa. Kun vähempikin riittäis.

      Vau. Voimauttava valokuvaus on mielenkiintoinen menetelmä. Olen koulussa aikanaan tutustunut aiheeseen. Opiskeketko ihan "omaksi iloksesi" vai tähtäätkö siihen, että voit käyttää menetelmää tulevaisuudessa hyödyksi työelämässä tai asiakkaiden kanssa tms.?

      Poista
  5. a. oon kesälomalla (sataa tosin)
    b. istutin uusia pensaita ( rakentaminen ei enää sotke pihoja )
    c. meinasin ostaa omenapuita ( ei ollu kun päärynää )
    d. oon pyrkiny kovasti siirtymään gluteenittomaan ( iskä toi pussillisen vehnäsämpylöitä ja pussillisen juustotäytteisiä croissanteja. Voi p**ka.)
    e. sain kotisivut melkein valmiiksi ( ne näkyy vaikka ei ne ihan just oo niinkun toivoisi )
    f. saan kuvata jo ihan kivasti ( vielä lisää, vielä lisää!! )
    g. maalasin ruokailutilan seinät ( mies järkyttyi, sillä vihreä )
    h. mulla on aika kiva elämä ( kiva, kiireinen, kiva, kiireinen kivakivakiva elämä <3 )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania kuulumisia ja sun elämä tosiaan kuulostaa ja näyttää kivalta. Oot kyllä niin taitava näkemään ja kuvaamaan näkemääsi, että soisi sinulle löytyvän paljon töitä!

      Terkut Kotipizzasta gluteenittoman Kotzonen (plus tuplamajoneesi) ääreltä :) Toimii!

      Poista
  6. Moi!

    Ihania kuvia teidän olohuoneesta. Nuo mummolaviherkasvit ja Arabian ruukut on aivan parhaita, samoja löytyy omasta kotoa. Omenien lajittelusysteemi kuulostaa erittäin pätevältä.

    Mulle kuuluu hyvää. Tykkään siitä, että syksy on vähän niin kuin uuden vuoden alku. Tai oikeastaan enemmänkin, koska en oo ikinä ollut uudenvuodenlupaustyyppiä. Aloitin muutama viikko sitten uuden harrastuksen - aikuisten sirkuksen. Ihan hullua, miten kuperkeikkojenkin tekeminen voi olla niin hauskaa (ja haastavaa). :D

    Ihan noin reippaisiin ryhtiliikkeisiin ruokavaliossa en oo pystynyt (hatunnosto!), mutta ehkä kaverin kanssa lanseerattu ”sipsitön ja snacksitön syyskuu” innostaa onnistuessaan tekemään muitakin muutoksia.

    - Noora

    PS. Uusien vaatteiden ostolakko on pitänyt täälläkin, ihan muutamia kirppishankintoja lukuun ottamatta. Hyvä me! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Mä oon muuten samaa mieltä. Vuoden kierto on jotekin enemmän toukokuusta toukokuuhun tai syksystä syksyyn (en osaa päättää).

      Aikuisten sirkus-vau! Varmasti monipuolinen laji ja siksi hyväksi mielelle ja keholle.

      Mä taidan olla monen asian suhteen vähän sellainen kaikki-tai ei mitään-tyyppi. Muuten ei pelitä homma mulla, jos en tee jotain tosi selkeitä linjauksia (kokonaan sokeriton tms.). Kultaisella keskitiellä tulis liikaa lipsumisia huonoon suuntaan :D

      Poista
  7. Kuuluu ihan hyvää. Sokerilakko pitäisi ja pitäisi ja pitäisi aloittaa - mietin myös miten paljon siinä säästäisin rahaa. Kuopus on alkanut nukkua yhdet pitkät päiväunet, mikä sopii mulle vallan hyvin. Tosin se aika menee kierrätettyjä välikausivaatteita metsästäessä nettikirppareilla, mikä loputon suo! Parin viikon päästä lähdemme koko perhe Islantiin. Jos kukaan ei sairastu, eihän!?

    Meillä kaikki omenat ovat muumiotautisia. Mikä sääli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vähän meinasin lannistua, kun luin Projekt mama-Katjan tuntemuksia vuoden karkkilakon jälkeen. Että ei ole hävinnyt karkkihimo edes noin pitkän ajan jälkeen :(

      Nyt oon kyllä vähän kateellinen - Islantiin!!!? Kuinka kauan meinaatte olla reissussa?
      Ja ei tietenkään sairastu!

      Poista
  8. Noo, tällaista [vähän väsynyttä] arkea vaan ja perheen kanssa siitä suoriutumista. Ja aika paljon viikonlopuille varattua kivaa ohjelmaa. Eli hyvää vaan, väsymyksestä viis. :D

    VastaaPoista
  9. PS: en itse ole sinänsä missään vaatteidenostolakossa, mutta olen päättänyt ostaa vain laadukkaita ja muutenkin olen jo vuosien ajan ostanut vaatteita vain lähinnä tarpeeseen. Konmaritin meidän vaatekaapit ja poistin taas lisää sopimattomia tai muuten huonoja vaatteita. Kyllähän sinne mahtuisi uusia työvaatteita, mutta hiljaa hyvä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo hiljaa hyvä tulee. Vaatteita kun ei ole vuosiin tullut ostettua hetken mielijohteesta ja niitä on tosiaan karsittu ja konmaritettu on vaatekaappi aika väljä. Mulla on kyllä tässä kauan ollut vakaa aikomus siirtyä kapselivaatekaappiin/puvustoon. Se olkoon seuraava tavoite!

      Ja voihan väsymys sentään. Mutta sitä kai se pikkulapsiaika vaan on. Lähes poikkeuksetta. Jaxuhali!

      Poista
  10. Vinkki vinkkinen omppurumbaan. Jos mehu maistuu niin lämmin suositus mehuasemalle viemiselle. Meitä lähin on Sipoon mehuasema ja varasin sinne taas männäviikolla ajan, joka meni kyllä syyskuun loppuun. Tulee kylläkin maksamaan pastöroituna (=vuodenkin säilyvänä) melkein saman verran kuin kaupan mehu per litra, mutta saa hyödynnettyä tuon oman pihan runsaimman sadon tehokkaasti. Mehuasemalla puuhastelu pullottamisineen ja muineen on mun mielestä niin kivaa puuhaa, että maksan ihan siitä fiilistelypuolestakin mielelläni pikkaisen. Ja sanomattakin on selvää, että mehu on aivan taivaallisen makuista. No added sugar.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo me ollaan joku vuosi sitten käyty sipoossa mehuasemalla..ja se omenamehu on taivaallista!
      Vaikka tuoremehuihin ei oltaisikaan lisätty sokeria, niin mehun puristuksessa mehuun jää aika suuri määrä hedelmän omaa sokeria..tästä syystä meillä ei juoda tuoremehuja ja päätimme, että vaikka omenia olisi ollut ja kuinka ihanaa omista omenoista puristettua mehua olisi ollut juoda, niin ei :(

      Poista
  11. Kiitos kysymästä, hyvää kuuluu. Muuten melkein kaikkein kivointa onkin lukea tavallisesta arjesta, vaikka tyynyjen asettelusta tai omppujen jaottelusta. Sitähän se täälläkin päässä on, arkea. Tavallista ja kuitenkin ihan parasta.

    Täällä odotellaan myös, tietyllä tavalla. Pieninkin lapsista aloitti koulutien joten vahvasti on sellainen olo että perheeseen mahtuisi uusi/uusia jäsen/jäseniä (eikä itse tehtyjä) mutta Tämä on sitä erityistä aikaa: pientä kutkutusta siitä että joku voi tulla ja toisaalta vähän huolta että koska jotain tapahtuu. Tiedät varmaan tunteen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mutta kiva, että arkihöpötys uppoaa.

      Niinpä. Sitten kun tapahtuu, niin on se aina iso mullistus, eikä tuo aina mukanaan pelkkää positiivista. Siksi onkin tärkeää välillä (usein) muistuttaa itseään siitä, kuinka hyvin asiat ovat NYT. Juuri nyt. Ja nauttia ♡

      Poista
  12. Omenahomma kuulostaa niin tutulta...paitsi meillä neljä tuottoisaa puuta :o!!!

    Hattua nostan vaatteiden ostolakolle kaksin käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O ou. Neljä puuta kuulostaa jo siltä, että pitäisi olla aika iso pakastin :D

      Mä aion leikata ensi keväänä kyllä paljon uskaliaammin noita vanhoja omenapuitamme, joita ei ole vuosikausiin hoidettu eikä leikattu ennen meidän tänne muuttoa.

      Poista
  13. Kiitos tuosta haasteesta silloin joskus! Otin sen vastaan ja helposti menee tämä vuosi, ehkä pidempäänkin. Kaappeihin on kertynyt uskomattoman paljon kaikkea, mikä vaan odottaa käyttämistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En-osta-uusia-vaatteita-haaste siis. :) Sukkia ja alusvaatteita ei lasketa, mutta niitäkin vain korvaamaan puhkikulutettuja. :)

      Poista
    2. Hieno juttu!
      Kyllä tuo haaste ja vaatekaapin sisällön miettiminen muutenkin on pistänyt ajatukset vaatetuksen kannalta entistä kriittisemmäksi. Jotenkin sitä tahtoo, että vaatekaapissa on vain ne itselle juuri sopivat ja täydelliset vaatekappaleet ja näin ollen elämä vaatteiden kanssa on yksinkertaista ja huoletonta.

      Poista
    3. Totta! Ja mielellään laadukkaita, huollettavia materiaaleja! Pari juhlavampaa mekkoa oon pessy ihan koneessa (hellästi, hyvässä seurassa, mutta vesipesu on aina vesipesu) sillä ajatuksella, että joko kestää tai sitten joutaa tekstiilikierrätykseen. Ja uskomattoman hyvin monet "ei vesipesua"-merkityt vaatteet on selvinny!

      Kuivapesussa harmittaa kemikaalit, hinta, vaiva, ja se, ettei niistä ikinä tunnu tulevan ihan raikkaita ja puhtaita. Eli aika moni asia :)

      Poista
  14. Tämä aasinsilta vaatehuoltoon ja vesipesuun/konepesuun siis siksi, että oon huomannu vältteleväni sellaisten vaatteiden käyttöä, jotka vaativat erikoista huoltoa. Eli lähinnä pesulaa. Ja kun niitä uskaltaa pestä, niistä tulee ihania lempivaatteita. Ja ne mistä ei tule, joutavat kiertoon viemästä tilaa kaapissa ja mielessä. :)

    VastaaPoista

Kiitos!