keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Ehkä kiinnostaa ehkä ei




Ravinnosta, kuntoilusta tai muista omaan arkeen ja elämään liittyvistä innostuksista ja itselleen asettamista tavoitteista on aina vähän vaikea kirjoittaa. Tai ei vaikea, mutta vähän haastava. Ei voi nimittäin koskaan tietää, kiinnostaako ketään vai ei. Onko vastaanotto sillain, että mitä toi nyt tuolla luulee yrittävänsä ja että pitäkööt omana tietonaan ja innostuksenaan. Vai ajatteleeko lukija että hei, onpa mielenkiintoista, ai noin voi tehdä, pitääpä itsekin kokeilla.


Kuten olet ehkä huomannut, hurahdan aina välillä johonkin. Ei sillain pahasti hurahtamalla eikä överiksi vetämällä, mutta sillain kokeilumielessä. Että olisko tosta hommasta toimivaksi konseptiksi mun elämään, toisiko se hyvää oloa tai tuottaisiko iloa mulle. Koska itse olen uusista jutuista inspiroituva tyyppi, pyrin kirjoittamaan innostuksistani. Sillä riskillä, ettei ketään kiinnosta ja sillä ajatuksella, että ehkä joku nappaa jonkun pienen inspiraation murusen ja hyvä lähtee leviämään.


Ravinto on sikäli mielenkiintoinen juttu, että ravinto ja se mitä suuhunsa laittaa, on linjassa hyvinvoinnin kanssa ja vaikuttaa oleellisesti siihen, miltä kropassa tuntuu. Välillä ravintoon ja syömiseen jaksaa kiinnittää enemmän huomiota ja välillä homma tuntuu olevan täysin retuperällä. Se, mikä on enemmän huomioon kiinnittämistä ja mikä on retuperällä olemista on tietysti hyvin henkilökohtaista ja perhekohtaista.


Olen itse ajatellut, etten koskaan tahdo minkään asian alkavan hallita liikaa elämää. Ei pakonomaisesti eikä pakkomielteisesti. Ravinnon suhteen pakkomielteisyys tarkoittaisi omalla kohdallani sitä, että punnitsisin annoksia, laskisin kaloreita ja söisin vain saadakseni ravintoa, ravintoaineita you know. Ei, ei - ei oo mun juttu. Voin kiinnittää ravintoasioihin enemmän huomiota tekemällä kompromisseja, jättämällä asioita pois ruokavaliostani ja syömällä ruoka-aineita sen takia, että ne ovat terveellisiä vaikka eivät olisikaan kaikkein herkuimpia. Rajansa kuitenkin kaikella ja hyvä olo sekä nautinto edellä. Hyvää siis olla pitää.


Kiitos lapsuudesta asti saamastani hyvästä ravintokasvatuksesta ja terveellisestä ruoasta, ei minulle ole elämässäni tullut missään vaiheessa kovin pahoja ylilyöntejä epäterveellisyyden saralla. Vai alilyönneiksikö niitä kutsuttaisiin? Juustoportin Lakka- ja kirsikkajogurttipurkit ovat kyllä muinaisina vuosina olleet paheeni ja toisinaan jään pahasti Pepsi-Max-koukkuun (tästä syytän kyllä valvottavia lainavauvoja). Joskus olen syönyt karkkia lähes päivittäin ja vetässyt Bebe-leivoksia vaunulenkkien ohessa. Olennaista mielestäni on kuitenkin se, vedätkö karkkeja sen kymmenen kappaletta vai tarvitsetko 400 gramman jättisäkin irtokarkkeja rauhoittuaksesi. Paha Pepsi-Max-koukku voi tarkoittaa jollekin 4 litraa limua päivässä, kun se tarkoittaa minulle pitkää huikkaa jääkylmää hapokasta lisäainelitkua, jotta saan päiväni käyntiin ja lasillista limua lounaan kyytipoikana vaikka kuinka tiedän, ettei minun pitäisi moista myrkkyä juoda. Bebe-leivos 7 kilometrin vaunulenkin välissäkään ei syökse minua tuormioon, kun ruokavalio koostuu muuten kotitekoisesta ruoasta tuoreine raaka-aineineen.


Minun ravintoasioihin enemmän huomioon kiinnittämiseni näyttäisi ruokavaliostaan ja itsestään kurinalaisesti pitävästä henkilöstä varmasti siltä, että retuperällä ollaan ja pahasti. Toinen, jota ravintoasiat tai ravinnon liittäminen terveyteen taas ei paljoa kiinnosta ja jonka ruokavalio koostuu nopeista hiilihydraateista sokerilimuineen, croissantteineen ja valmisruokineen saattaa minun retuperällä oleminen näyttää terveelliseltä meiningiltä pienellä annoksella sokeria höystettynä.
K-a-i-k-k-i on siis suhteellista.


Totesin tuossa instagramin puolella, että lainateini ryhtyi vegaaniksi ja (lihansyöjä)mies on syönyt niin paljon meidän papumössöjä, että totesi pitkästä aikaa lihaa syötyään, ettei se edes enää maistu hyvälle. Aina ravintojuttuja sivutessani ja ruokakuvia jakaessani, on asiasta kiinnostuneita. Halutaan ehkä vinkkejä ja reseptejä ja toivotaan omaa inspiroitumista ja ehkä pientä heräämistä kohti pikkusen terveellisempää suuntaa. Näinpä ajattelin valottaa hommaa vähän omasta näkökulmastani.


Meillä ruokahommissa mennään niin, että koko porukka syö kasvispainoitteista ruokaa, toisinaan vegaania ja toisinaan teen lihansyöjille liharuokaa. Jääkaapissa on maustamattomia hapanmaitotuotteita ja proteiinipitoisia maitotuotteita, kuten maustamatonta jogurttia, turkkilaista jogurttia, maitorahkaa ja raejuustoa. Kuten olen aiemmin todennut, sokeri tummaa ruokosokeria tai intiaanisokeria, suola ruususuolaa ja rasvoina luomuneitsytoliiviöljyä, voita ja kylmäpuristettua kookosöljyä. Minä syön gluteenittomasti rennolla kädellä, eli valitsen leiväksi 100-prosenttisen kauraleivän, enkä piittaa vaikka linjastossa on saatettukin käsitellä muita viljoja. Lähikananmunia tai luomumunia syömme paljon, koska helppous ja terveellisyys. Keksejä, pullia tai karkkeja kaapeistamme ei löydy, mutta pojalla on kerran viikossa karkkipäivä, jolloin saa itse valita itselleen herkuiksi karkkia, jäätelöä tai jotain muuta. Välipaloja ja ruoanlaittoa varten kaapeista löytyy paljon erilaisia pähkinöitä ja siemeniä ja marjat, hedelmät ja vihannekset kuuluvat luonnollisesti jokapäiväiseen ruokavalioomme. Ainiin ja tummaa suklaata ei pidä unohtaa, Marabou 70-prosenttinen tumma minttusuklaa on ehdoton lempparini ja sitä onkin tarjolla aina. Superherkkuina sen lisäksi kuivia sekä tuoreita taateleita ja maapähkinävoita, jota voisin muuten syödä vaikka purkillisen päivässä (mutta en syö, koska tahdon mahtua vaatteisiini).



Pyrin siihen, että jääkaapissa tai kotona on aina ruokaa valmiina. Meillä kun poika pelaa jalkapalloa ja teini treenaa ja harrastaa paljon, on arki välillä vähän epämääräistä ruokailuaikojen suhteen eikä yhteisiä ruoka-aikoja arkena ole iltapalaa lukuunottamatta. Ruoanlaiton pitää olla mielestäni helppoa ja kriteerejä ruoanlaiton suhteen ovat terveellisyys, se, että ruoka on hyvää myös myöhemmin lämmitettynä sekä se, että ruokaa riittää vähintään kahdelle päivälle. Suunnittelemme ja teemme seuraavan viikon ruokalistan aina sunnuntai-iltana ja merkitsen ruokien kohdalle, millaisina muunnoksina kyseistä ruokaa teen (esim. lihallinen, vegaani ja gluteeniton). Välillä liedellä porisee siis kolme eri kattilaa, joissa on samaa ruokaa kolmella eri muunnoksella. Teen ruokaa ja saan inspiraatiota resepteihini katsomalla kuvia. Teen hyvin hyvin harvoin mitään katsomalla reseptejä tai määriä.


Papumössön reseptin lupasin teille jakaa (täytyy ensin kirjoittaa se resepti) ja joku kaipaili muutenkin vinkkejä ja reseptejä kasvispainoitteisista ruoista. Välillä sitä on armoton tyhjyys päässä, että mitä keksisi ruoaksi ja mitä ruokia on edes olemassa. Niinpä päätin lähestyä asiaa kirjoittamalla esiin meidän kahden viikon ruokalistan. Mikäli kiinnostusta löytyy ja inspiroitumisen tarvetta esiintyy, voin kirjoitella teille aina muutaman viikon välein meidän ruokalistaa. Vähän niinkun että mitä tänään syötäisiin?

_____________


Ma: Sienirisotto (G)

Ti: Chili sin carne (G, VEG) , riisi, kaalisalaatti, hummus, jogurttikastike

Ke: Sama kuin eilen

To: Itämainen tulinen kasviskeitto kermalla (G)
Itämainen tulinen kasviskeitto kookoskermalla (VEG)
Itämainen tulinen kanakasviskeitto kermalla

Pe: Sama kuin eilen

La: Ruokaisa salaatti buffet-tyyppisesti (tarjolla auringonkukansiemen, aurinkokuivattu tomaatti, avocado, mozzarella, cashew-pähkinät, parmesaani-juusto, kana)

Su: Sushi-ravintolaan

_____________


Ma: Hernekeitto (G, VEG)
Hernekeitto lihalla

Ti: Sama kuin eilen

Ke: Kikherne-kidneypapu-kastike, höyrytetyt vihannekset, hummus ja pasta (G, VEG)

To: Sama kuin eilen

Pe: Kasvispyörykät tai falafelit (G, VEG), riisi, salaatti ja feta.

La: Sama kuin eilen

Su: Burritot (VEG) guacamole, salsa ja pähkinät.

_____________


Näin.






Nyt omenapuun kautta aamulenkille. Oho, kröhöm. Eiku siis päiväkävelylle.






Ilona





21 kommenttia:

  1. Kiinnostaa kovasti! Itse jotenkin juutun aina samoihin ruoka-aineisiin ja samoihin resepteihin, ja itsekin kokeilin hetken viikon ruokalistaa. Ei tullut ensi yrittämällä mitään - mutta ehkä yritän uudelleen. Pitäisi ajoittaa aikaa tuon listan laatimiseksi, ja se on paljon se ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se ruokaviikkolistan laatiminen käy loppujenlopuksi aika nopeasti. Mä säilytän aina vanhat listat, niin niistä voi tiukanpaikan tullen hakea inspiraatiota..tai kierrättää samoja listoja/viikkoja vaikka kuukauden päästä aina uusiksi :)

      Poista
  2. Näin "vanhemmiten" huomaa, että se mitä laittaa suuhunsa, niin vaikuttaa entistä enemmän omaan olotilaan. Minulle ei sovi liha ja viljatuotteet. Syön molempia edelleen, mutta jatkuvasti pyrin syömään paremmin. En ole toisaalta mikään ääripäiden tyyppi, vaan saatan loskaista äidin luona puolikkaan tuoreen ruisleivän ja muutaman käsintehdyn sämpylän. Seuraavana päivänä olo on kuin krapulaisella. Mutta siis ruokajutut kiinnostaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuore ruisleipä. Uuh! Se kyllä maistuis!

      On kyllä totta, että nykyään (eli vanhemmiten hui) sitä huomaa kaiken vaikutuksen omaan kehoon ja olotilaan paljon selvemmin. En tiedä johtuuko se siitä, että nykyään asioita huomioi eri tavalla vai siitä, että asiat oikeasti näkyvät ja vaikuttavat kroppaan eri tavalla kuin ennen. Hiilaripöhöolot sun muut..

      Poista
  3. Haluaisin olla enempi kokkaaja kun todellisuudessa olen aika laiska ruuanlaittaja. Terveellisiin aineksiin satsaan kuitenkin. Ruokaa pitää riittää useammaksi päiväksi ja pyrin myös jemmaamaan yhden annoksen pakkaseen kiire(laiska)päivien varalle. Eli kiinnostaa! Muutenkin rakastan kaikkia tällaisia listoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kanssa aika laiska ruoanlaittaja. Siksi mä kehittelenkin viikon ruokalistoja sun muita. Tekee asioista paljon helpompia ja helpompi tarttua toimeen. Näkee myös, mitä tulee syötyä ja mistä ruokavalio koostuu.

      Listoja tulemaan siis!

      Poista
  4. Kiinnostaa! Mutta: taloudessa ovat 1- ja 3-vuotiaat, joista isomman lempiateria on välipala. Siis turkkilainen jugurtti, voileipä tai banaani. Ihan mikä tahansa muu kuin lämmin ruoka. En tiedä miten tuon entisen innokkaan sormiruokailijan ja nykyisen nirson saisi syömään lämpimiä ruokia paremmin? Välipala on pakko syödä, ihan jo mun oman verensokerin vaihtelun vuoksi, joten lapsillekin on pakko antaa.

    Toisaalta, kohta menen töihin ja lapset saavat opetella syömistä hoidossa eikä munkaan tartte stressata niin paljon. Mut siis mitä syötte aamuisin ja iltapäivisin? Smoothietkin menevät meillä vaihtelevasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. lapset ovat tietysti yksilöitä, mutta yksi hyvä keino saada lapset syömään lämpimiä ruokia paremmin on nälkä. Kun lapset ovat ruoka-aikoina kunnolla nälkäisiä, maistuu ruoka usein paremmin. Eli voisiko välipalojen ja aamupalojen kokoa koittaa vaikka pienentää? Ja pitää tietysti huolen, että suuhun pistetään ruokaa vain ruoka-aikoina, eikä mitään napostella väleissä.

      Kun lapsilla on kunnolla nälkä lounaalla ja päivällisellä ja ruoka on kiinnostavan näköistä, luulisi ruoan maistuvan. Tuon ikäisillehän on helppo saada ihanan näköisiä ruokalautasellisia helposti, kun höyryttää vaikka pakasteherneitä mikrossa ja puoli lautasta lämpimästä ruoasta voi koostua herneistä (maisseista, keitetyistä porkkanoista, kurkuista yms..). Värikästä ja houkuttelevaa siis :)

      Aamuisin syödään kananmunia, puuroa, smoothieita, omenoita tai turkkilaista jogurttia sokerittoman omenasoseen kanssa. Välipalalla hedelmiä tai leipää, pähkinöitä ja smoothieita. Iltaisin usein dippivihanneksia (kukkakaali ja porkkana ihan parhaita), hedelmälohkoja, puuroa tai salaatteja.

      Smoothieita, tuorepuuroja ja chia-vanukkaita teen usein valmiiksi isomman satsin lasikannuun tai kannellisiin lasipurkkeihin. Jääkaapista onkin sitten välipalaksi helppo napata nopeasti jotain valmista.

      Tuon ikäisille voisi purkittaa esim smoothieta piltti-purkkeihin ja laittaa sekaan vähän kaurahiutaleita tai chiaa, joka jämäköitää smoothien lusikoitavaksi tuorepuuroksi tai chiavanukkaaksi.

      Poista
  5. Täälläkin on yksi, jota kiinnostaa kovasti ruokapostaukset! Kasvisruokia olen koittanut ujuttaa yhä useammin ruokalistalle, mutta niiden "keksiminen" on edelleen vähän haasteellista. Pistäs välillä oikeen juu joku resepti jakoon.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä sitä on tosiaan mielikuvitus ihan karkuteillä ruokien suhteen. Onneksi on netti täynnä inspiroivia ruokakuvia, joista voi ottaa vinkkejä omaan keittiöön.

      Reseptejä näköjään halutaan, joten täytyy ehdottomasti kirjoitella niitä!

      Poista
  6. Ruokapostaukset ja etenkin arkiruokajutut kiinnostaa! Viime viikolla tein joka päivä kasvisruokaa lounaaksi hoitolapsille. Oli hyvä kokeilu. Nyt yritän lisätä kasvisruokien määrää. Meillä oli muuten linssikastiketta, kasvissosekeittoa, pinaattilettuja ja kolmenpavunsoppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arkiruokapa hyvinkin. Kiinnostaa siis (minuakin).

      Hyvää, nopeaa, edullista, ravitsevaa, helppoa, paljon kerralla.. mitä näitä kriteereitä nyt on :)

      Hyvältä kuulostaa teidän ruokalista. Lissikastikeesta tuli mieleen linssikeitto - eli kiitos muistutuksesta (tulinen linssikeitto- nam).

      Poista
  7. Ruokapostaukset ja etenkin arkiruokajutut kiinnostaa! Viime viikolla tein joka päivä kasvisruokaa lounaaksi hoitolapsille. Oli hyvä kokeilu. Nyt yritän lisätä kasvisruokien määrää. Meillä oli muuten linssikastiketta, kasvissosekeittoa, pinaattilettuja ja kolmenpavunsoppaa.

    VastaaPoista
  8. Oi kyllä vain��

    VastaaPoista
  9. Meillä on n. parin vuoden aikana lisätty kasvisruoan osuutta, vaikka sekasyöjiä ollaankin. Välillä enempi, välillä vähempi. Nyt taas on saatu puhtia siihen, kun on päästy kokeilemaan näitä uusia nyhtökauroja ja härkiksiä. Linssilasagne (Vihreä lanka -sivulta) on yksi kasvisruokaherkkujamme. Ja se on just semmonen ruoka, mistä riittää kahdelle päivälle ja on hyvää myös seuraavana päivänä. Kasvissosekeittoja eri yhdistelminä tykkään myös tehdä, mutta lapset (3- ja 5-v) on tällä hetkellä kyllästyneitä niihin. Sinänsä mennyt heidän kanssa hyvin, että joko hyvä säkä tai se seikka, että pienestä pitäen on tarjottu monenlaista ruokaa, että syövät melkoisen hyvin kaikennäköistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko koittanut kukkakaalisosekeittoa ? (vähän kermaa ja sulatejuustoa sekaan, niin nam!)

      Toki lapset ovat yksilöitä ja kaikille ruokailut eivät ole niin helppoja.. silti uskon siihen, että kun pienestä pitäen ruokalista on monipuolinen, niin eipä paljoa kranttuilla salaattien yms suhteen.

      Meillä kun uusia hoitolapsia tulee aina,niin näkee hyvin,mistä perheiden ruokailutavat koostuvat. Nakkeja,lihapullia,ranskalaisia,makaronia ja pastaa eri muodoissa sekä sokerijogurtteja ja valkoista leipää tuntuu olevan aika perusmeininki. Ja tietty paljon karkkia ja keksejä. Ei mitään vihanneksia, eikä maustamattomia jogurtteja yms.
      Pieni kulttuurishokki usein lapsilla kun tulevat meille, mutta kyllä ne nopeasti usein oppivat talon tavoille, kun muuta mahdollisuutta ei ole ;)

      Poista
  10. Pidän kaikenlaisista listoista :) Joten todellakin kiinnostaa! Erityisesti kiinnostaa nyt koska yritän itse syödä enemmän kasvispainotteisesti, mutta tällä hetkellä reseptivalikoimani (eli ne tuolla pääkopan sisällä pyörivät..) on kovin suppea..

    t. Linda

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä teen nykyään niin, että kun näen instagramissa tai muualla netissä jonkun hyvännäköisen ruoan/ruokakuvan, niin otan siitä puhelimella kuvankaappauksen. Sitten mulla on kuvagalleriassa Ruokainspiraatio-kansio, jonne kuvat siirrän. Sieltä on sitten hyvä ja helppo katsella vinkkejä ja kehitellä reseptejä, jos muuten meinaa lyödä tyhjää päässä.

      Kiva, kun kommentoit :) Listoja tulossa siis!

      Poista
  11. Tutulta kuulostaa. :) Vaikka juuri urputinkin oman blogin puolella kaikenlaisesta itsensä rajoittamisesta, niin olen toki myös sitä mieltä, että ravinnolla on suuri(n) vaikutus omaan oloon. Minäkin kiinnitän mielestäni huomiota siihen, mitä syön, vaikka teikäläiseen verrattuna vielä huomattavasti roskaruokaisempi ruokavalioni onkin. 100-prosenttista kauraleipää ja kukkuroittain sekä raakoja että kypsennettyjä vihanneksia syömme päivittäin enkä ole tainnut eläissäni ostaa punaista lihaa kotiin, kanaakin harvemmin kuin kerran kuussa. Toisaalta syömme myös viikoittain pakaste-puolivalmisteita, päivänä tai parina vehnäpastaa ja JOKA päivä jotain herkkuja jälkiruoaksi teen kanssa illalla. (Eikä "herkku" ole tuorepuuroa vaan jotain maitosuklaata merisuolalla ja pähkinöillä tai superfudgejäätelöä, hihii.)

    Jostain kerran luin sellaisenkin diettiohjeen, että syö ihan mitä mielensä tukee, kunhan tekee KAIKEN ALUSTA ASTI ITSE. Luultavasti amerikkalainen ohje, mikä tekee siitä vähän vielä toimivamman, siellä kun tosi monet eivät laita ruokaa koskaan ikinä ite. Ja tekisi kyllä itsellekin tiukkaa, jos pitäisi suklaat ja sipsit alkaa alusta asti vääntämään. Työn ja harrastusten ristitulessa pääse ihan 100% omatekoisuuteen, mutta kyllä itse tehty mustapapukeitto, vihreä curry, pesto tai kurpitsakeitto aina puolivalmisteet voittavat.

    Kiva seurata teidän reseptejä, jos vaikka löytyisi jokin uusi omaan kokoelmaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuohan olisikin. Kun vääntäisi kaiken itse, niin jäisi moni pahe pois.

      Mä käytän esim. pavuissa myös paljon puolivalmisteita (tai miksi kutsutaankaan), kun ostan gogreen-purkkipapuja, enkä liota ja keitä itse.

      Mä tunnistan ton JOKA päivä jotain herkkua. Ennen oli mullakin perus. Tosin nykyäänkin tulee melkein päivittäin otettua taateleita tai pähkinöitä tai hedelmiä maapähkinävoilla.. mutta ei sitä kaikkea herkkua pidäkään karsia elämästään. Tärkeää löytää se itselle sopiva tasapaino :)

      Pitääkin tulla kurkkailemaan, mitä olet kirjoitellut oman blogin puolella.. hirmu vähän tullut luettua nykyään oikein mitään :(

      Poista

Kiitos!