perjantai 3. helmikuuta 2017

Voi mua


Teini oli katsellut muutaman aamun kankeita aamuherätyksiäni loputtomine haukotuksineen. Olin nukkunut viimeiset yöt levottomasti ja herännyt aamuisin kuin normaali työssäkävijä konsanaan. Silmät ristissä haukotellen kävelin zombiena aamuisin ruokakaapille ja laitoin leipälautaselle valmiiksi voidellun leivän ja valmiiksi paloitellun omenan. Teini nosteli kulmiaan ja tokaisi myötätuntoisesti - Täytyyks sun oikeesti herätä nykyään joka aamu? 


Kyllä, kyllä minun täytyi. Enhän minä aikaisemminkaan ollut koskaan heräämättä jättänyt, mutta aamuni nyt vaan kröhöm.. no olivat välillä vähän venyneet. Teini ja poika kun sattuivat olemaan a) pärjääviä b) omatoimisia sekä c) huoltovapaita. Noin niin kun aamuisin. Niin,  jos äiti vaikka tahtoi vetää peittoa korviin ja jatkaa unia, kun kuuli muun talon heräilevän. Kyllähän se tiedettiin, ettei moista lorvimista ilman aamuherätyspakkoa ikuisuuksiin kestäisi. Eikä kestänytkään. Taloon oli nimittäin muuttanut uusi tulokas, esiteini.


Esiteinillä ei saattanut aikaisemmin olla ketään, joka huolehtisi. Sanoisi mitä syödä aamupalaksi, kertoisi moneltako herätä tai huolehtisi milloin lähteä kouluun. Ei ketään joka auttaisi läksyissä, eikä ketään joka sanoisi, että sukat pitää vaihtaa päivittäin puhtaisiin.


Esiteini tarvitsisi nyt aikuista, rajoja, huolenpitoa, hellyyttä ja strukturoitua arkea. Asioita, joita hän ei syystä tai toisesta ollut aikaisemmin saanut. Asioita, joita jokainen lapsi tarvitsee ja asioita, joista jokainen uusi tulokkaamme oli jollain tasolla jäänyt elämässään paitsi.


Uutta arkea oli lähdetty opettelemaan pienin askelin. Koululaukku pakattiin illalla valmiiksi ja kouluvaatteet oli viikattu aamua varten odottamaan. Illat päättyivät yhteiseen lukutuokioon ja aamut alkoivat sillä, että joku tarkisti, että esiteini heräsi herätyskelloonsa. Joku katsoi, että kouluun ei lähdetä ilman aamupalaa ja joku oli kotiovella toivottamassa lähtijälle hyvää koulupäivää. Ja se joku olin minä.


Oli tietysti varsin sympaattista teiniltä moinen myötätuntoisuus uudessa aamuherätystilanteessani, mutta niin paljon kuin aamu-unistani olenkin pitänyt, niin mieluummin valitsen tämän. Oikeastaan olisin varsin valmis menettämään myös yöuneni. Niin valmis, että tein leikkimielisen tilauksen työntekijällemme, että lähettäisi minulle jostain lainavauvakaksoset. Sitä odotellessa.




Ilona




14 kommenttia:

  1. Ahahaa 😄
    Ota mun tyypit muutamaksi viikoksi. Mä voin ottaa vaihdossa sun leppoisan hitaat aamut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otettu :D Anytime.

      Meillä onkin 3-4 tyhjää sänkypaikkaa vielä, joten eikun tänne vaan. Voin pitää unikoulun samalla.

      Poista
  2. Ahahaa 😄
    Ota mun tyypit muutamaksi viikoksi. Mä voin ottaa vaihdossa sun leppoisan hitaat aamut.

    VastaaPoista
  3. Sinä se et yritä ratkoa elämää helpoimman kautta :) Arvostan sitä(kin) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, et arvaakaan kuinka mukavuudenhaluinen ja helpoimman kautta menijä mä olen aika useinkin. Koska elämän pitää olla kivaa ja iloa tuottavaa <3

      Poista
  4. Mä odotan jo lukevani kaksos-seikkailuista �� kiva,kun kirjoitit pitkästä aikaa ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että kaksosia päätyy sijoitukseen ainakin kerran kymmenessä vuodessa, joten mun tilauksen toimitustodennäköisyys lienee aika heikko :(

      Joo kiva kirjoittaa..mun tietokone vaan on rikki ja kirjoittaminen tietokoneella vrt kännykällä on hieman joutuisampaa ;)

      Poista
  5. Pääsispä tuollaseen "lomailumoodiin",vaikka en ois töissäkään niin herätys klo5: muuten on päivä pilalla ja silleen :D Joskus vois rikkoo rajojaan ja olla höllempi itelleen. Mukavaa alkanutta erilaista arkea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyi. Siis moista aamuherätystä. Ellei sitten oo aamuihminen.

      Höllentäminen on hyväksi. Monessa jutussa tosin vaikeaa. Aina voi kuitenkin oppia uutta. Mäkään en enää nykyään esimerkiksi imuroi ja moppaa lattioita päivittäin ;)

      Poista
    2. Hyi. Siis moista aamuherätystä. Ellei sitten oo aamuihminen.

      Höllentäminen on hyväksi. Monessa jutussa tosin vaikeaa. Aina voi kuitenkin oppia uutta. Mäkään en enää nykyään esimerkiksi imuroi ja moppaa lattioita päivittäin ;)

      Poista

Kiitos!