sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Luulin väärin


Kun aikanani huokaisin (helpotuksesta ja syvään) läpäistyäni virkamiesruotsin ammattikorkeakoulussa, luulin voivani haudata tuon kielen taitamuksen aivojeni kaukaisimpiin sopukoihin. Mitä sitä ihminen tekisi kielellä, jota kokee juuri ja juuri osaavansa tarvittaessa käyttää tervehtimiseen.


Tänään istuimme esiteinin kanssa pöydän ääressä. Esiteini kysyi "Voisinko saada sellaisen stressipallon kouluun? Että sitä voisi pyöritellä kun on tarve." 


Hetken hiljaisuus. "Ööö. Joo. Mä keksin sulle jotain. Olisko tää sinitarra hyvä alkuhätiin? Voitaisiin tehdä myöhemmin itse sellainen oikea."


Takana päin oli muutama tunti läksyjen tekoa yhdessä ja luulen, että suurempi stressipallon tarve saattoi kyllä olla minulla. Pinnaa oli itse asiassa venytelty jo muutama kuukausi esiteinin koulun kanssa. Avun tarve oli suuri, niin kuin myös auttamisen halu. Välissä oli vain yksi pikku juttu, pienoinen muuri oikeastaan. Olin aikanani tosiaan luullut väärin ja jouduin kun jouduinkin kaivelemaan haudatun kielitaitoni rippeet ja kasailemaan niitä uudelleen uudessa elämäntilanteessani. Mistä sitä ihminen olisikaan aikanaan arvannut joskus vielä laskevansa matikkaa ruotsiksi, auttamaan terveystiedon ruotsinkielisissä läksyissä ja pänttäävänsä historiaa ruotsiksi esiteinin päähän, joka nyt vaan sattui muuttamaan meille ja olemaan ruotsinkielinen. No ei mistään.


Terkut meidän arjesta ja kannustuksen sana kaikille, jotka ajattelevat, että on olemassa mahdottomia tehtäviä. Ei ole. Itse asiassa geometrian, muinaisen Kreikan ja silmän rakenteen selvittäminen sujuu minulta jo rutiinilla. Kyllä - ruotsiksi. (Ei sillä, stressipallo oli erittäin hyvä idea ja huomenna aionkin suunnata ostamaan ilmapalloja täyttääkseni ne perunajauholla. Taidan tehdä stressipallot varmuuden vuoksi molemmille käsille.)




Ilona









4 kommenttia:

  1. :D Ei onnistuisi minulta ruotsiksi kommunikointi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän yritettiin alussa kommunikoida kokonaan ruotsiksi, mutta eihän siitä mitään tullut.
      (Onneksi lapset ovat nopeita oppimaan ja nopeasti muuttui meillä puhekieli suomeksi.)

      Koulunkäynti suoritetaan ruotsiksi - haasteet on tehty voitettaviksi ;)

      Poista
  2. Huh huh! Jotenkin yläasteella ja lukiossa tuntui ruotsin olevan paljon englantia vahvempi, mutta nyt lukiota uudelleen käydessä kurkattua ruotsin kurssia tuli seinä vastaan. Niin paljon asioita on unohtunut, niin paljon pitäisi vielä oppia. Onneksi muisti on ihmeellinen asia, ja kyllä ne sieltä hiljalleen palautuu mieleen, mutta pakko myöntää englannin kiilanneen edelle ja lujaa :D Sitä jotenkin ajattelee ettei jollakin taidolla tee enää koskaan mitään, mutta kummasti ne tulevat välillä kuitenkin eteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä sinne ruotsin opintoihin!

      Itse autoin juuri sosionomiksi hakevaa ystävää pääsykoemateriaalien kanssa ja olin että huh! Meinasi tulla seinä vastaan senkin tiedon kanssa ja olin ihan että hyi - ei opiskelua mulle enää kiitos. Toivoisin olevani sellainen motivoitunut innokas kirjaoppija..mutta en vaan ole. Onneksi elämä ja käytäntö opettavat uutta joka päivä (ainakin melkein) ja itseä voi kehittää muutenkin kuin omaksumalla tietoa koulukirjoista :)

      Poista

Kiitos!