torstai 17. elokuuta 2017

Ei pystynyt hengittää




Kun kesään on mahtunut hävytön määrä kuohuviinipulloja, aivan liikaa vapaa-aikaa, viikon hoidossa ollut täydellinen vastasyntynyt lainavauva, telttailua, festareita, vapautta, haaveilua, kuoleman lähellä käyneen ystävän kädestä kiinni pitämistä ja vierellä kulkemista, kaksi viikkoa täyttä aurinkoa, merta ja fetasalaattia, vielä vähän kuohuviiniä ja todella paljon linnahaaveita. Kun pää on samalla täynnä ja samalla tyhjä. Kun ei taas tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Kun elämän suunta on ajatuksissa vähän hakusessa. Kun välillä on menty kriisistä toiseen haukkoen happea veden pinnan tuntumassa jonkin vetäen pohjaan päin.


Silloin syksyn alku tuntuu törmäyskurssilta. Odotat takki auki mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Olet vähän uupunut. Kaipaat silti töitä. Arkea. Jokin sinussa tahtoo kuitenkin pitää vielä kesästä kiinni. Joko se meni? Ihan oikeasti? Taas kuin varkain.


Uusi hoitovauva itkee koko ajan. Sinunkin tekisi mieli itkeä. Puret hammasta yhteen ja ajattelet, että kyllä tämä tästä. Ajattele positiivisesti. Ajattele nyt. Se on kaikki vain mielestä kiinni. Kyllä sinä pystyt. Nouse sieltä. Tiedät, että kyllä asiat järjestyvät. Kyllä vauva kohta tottuu uusiin hoitajiinsa ja uuteen ympäristöön. Puret hammasta kovempaa ja väännät väkinäisen hymyn naamallesi. Kävelet pitkän iltalenkin. Katsot kelloa, se näyttää 20.23. Vauva on juuri nukahtanut yöunille, huokaiset, syöt perheen kanssa iltapalaksi puuroa. Laitat puuroon täyden ruokalusikallisen voita. Illalla soitat ystävälle, jonka kädestä olet päästänyt hetkeksi irti. Kuulet ystävän äänestä, ettei kaikki ole normaalisti. Soimaat itseäsi, olisi pitänyt olla läsnä nytkin, jotta näin ei olisi päässyt käymään. Kuuntelet hetken sekaista ihmistä puhelimen toisessa päässä ja toteat luultavasti menettäneesi taas tulevan yön unesi.


Heräät aamulla. Talo on hiljainen. Vauva nukkuu edelleen. Mies on töissä ja poika on lähtenyt hiljaa kouluun. Toinen ystävä soittaa - No kerro mikä on hätänä? Puret hampaita yhteen, ettei itku tulisi. Niin, sydämessä on möykky. Tiedäthän sinä itsekin, että olet tehnyt kaikkesi ja enemmänkin auttaessasi elämässään hapuilevaa ystävääsi. - Auttajakin väsyy joskus, sanoo toinen ystävä puhelimessa. Vauva herää. Tänään mennään autolla kauppaan.


Vauva on koko aamupäivän tyytyväinen ja syöt jälkiruoaksi Bebe-leivoksen. Hengittäminen tuntuu jo vähän kevyemmältä.





Ilona




13 kommenttia:

  1. Nyt mulla on möykky kurkussa.

    On tää elämä kyllä. Onneks jotkut vielä osaa olla ihmisiä toisilleen ja läsnä, vaikka ois hankalaa. Niinku sä.

    Tsemppiä, oot ihana <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Laura♡

      Onneksi suurimman osan aikaa itsellä on hyvä ja vahva olo. Sellainen, että jaksaa.
      Eipä mistään mitään tulisikaan muuten.

      Bebe-leivokset muuten auttaa aika hyvin tilanteessa kuin tilanteessa.

      Poista
  2. Kylmät väreet saapui tätä lukiessa.
    Tsemppiä ihan älyttömästi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä♡

      Nyt jo parempi. Vauva on muuttunut tyytyväiseksi naurajaksi. Minä taas yritän harjoittaa mieltäni siihen suuntaan, että en kantaisi sellaisia asioita taakkanani, joihin en pysty vaikuttamaan. Voin kulkea vierellä, mutta kaikkien meidän pitäisi loppujenlopuksi itse pystyä kannattelemaan itseään elämässä.

      Poista
  3. Tiedän, oi tiedän.. Joskus on vain uskallettava päästää irti hetkeksi, luottaa että elämä kantaa. Oman hyvinvoinnin vuoksi. Niin paljon kun sen sattuukin, itseenkin. Jos ei voimat riitä, laita toinen lusikallinen voita puurolle ja kahmaise toinen bebe. Kyllä se siitä, aikanaan.. ❤️

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähipäivinä on tehnyt mieli Arnoldsin donitsia. Sitä sydämen muotoista kinuskista.
      Kaikki keinot sallittu?

      Poista

Kiitos!