maanantai 25. elokuuta 2014

Unohdin





Kävin eräänä päivänä poliisilaitoksella hoitamassa passiasioita. Tapasin eräänä päivänä sivuhommien tiimoilta ihmisiä. Vein eräänä päivänä teinin terveyskeskukseen. Mutta mitä yhteistä tapauksiin liittyy?


Jossain vaiheessa tulee hieman kummallinen olo. Unohtuiko minulta jotain? Onko puhelin, rahat ja avaimet mukana? On. Silti tässä on nyt jotain omituista, mutta mitä? Eikun hetkinen... Auton häikäisysuoja alas ja katsahdus peiliin. Enää ei ole todellakaan epäselvää, mitä olen unohtanut. Olen unohtanut meikata!


Kirjoitin jokin aika sitten ulkonäöstä. En kuitenkaan olisi uskonut, että tähän pisteeseen päädytään ja näin nopeasti. Ei se mitään, kyllä mä kestän. Nimittäin sen, että herättyä menee 5 minuuttia vähemmän aikaa omiin aamutoimiin. Ja kyllä rehellisyyden nimissä aion edelleenkin nähdä (toisinaan) vaivaa ulkonäköni eteen. On kuitenkin erittäin vapauttavaa, että jokin minussa on muuttunut. Ilman meikkiä ei nimittäin tunnu enää alastomalta.



P.S. Tästä tuli muuten mieleen, että pitää joku päivä kirjoittaa peilikaapista.




Ilona



19 kommenttia:

  1. Säästyy mukavasti kyllä aikaa kun ei meikkaa. En ole ikinä ollut niitä ihmisiä, joilla on pakko olla edes ripsiväri / puuteri jos nenänsä ovesta ulos pistää. Elämä on helppoa ja mukavaa ja silloin tällöin meikkailusta tulee vielä mukavampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman meikkaamista säästyisi muuten myös rahaa.


      Poista
  2. Heh, mä olen miettinyt että pitäisikö opetella meikkaamaan. Vaikka edes niitä erikoistilaisuuksia varten. Teininä meikkasin muutaman kerran, mutta siihen se sitten jäikin, en vaan jaksa. Ja mun atopian kanssa näin on vaan helpompi.

    Mutta välillä olis kiva osata ehostaa itseään, sellasia erikoistilaisuuksia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon kyllä niitä ihmisiä, joka on aina meikannut samalla tavalla. Tosin tuotteet ovat vuosien mittaan muuttuneet laadukkaampaan suuntaan. Ja vähentyneet ja vähentyneet..

      Kaikkia muuttumis"leikkejä" katsoneena olen kyllä joskus pohtinut, että pitäisikö mennä jossain vaiheessa elämää ihan johonkin meikkausopastukseen. Ammattilaisia kun ei turhaan sanota ammattilaisiksi. Saavat nimittäin aika vähälläkin ihmisen parhaita puolia korostettua.

      Poista
  3. Minä unohdan nykyään katsoa peiliin. Joskus kaupan pihalla mietin että minkähän näköisenä sitä on tullut taas kylille lähdettyä mutta turhaahan se miettiminen enää siinä vaiheessa on. Kauppaan on mentävä ja ruokaostokset tehtävä olipa vaikka minkälaisen hirviön näköinen tahansa. Toistaiseksi ovat kyllä meikeläisen tunteneet. Odotan kyllä pipoaikaa sillä silloin on kaupassa käynti helppoa. Ei tarvitse miettiä mihin suuntaan tukka sojottaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiukset on muuten kyllä sellainen asia, että jos ne eivät ole oikosessa, niin siitä ei voi olla häiriintymättä. Ainakaan mä.

      Poista
  4. Mä en ole meikannut koskaan. En edes omiin häihin. Luonnollisuus kunniaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama täällä! Myöhäisinä teinivuosina käytin muutaman vuoden ripsiväriä, mutta sekin jäi, kun hikipäässä tanssiessa ropisi poskille ja harvoin käytettynä aina paakkuuntui kaappiin. En ole osannut kaivata!

      Poista
  5. Minulla on aamulla pakkoliikkeitä varmaan koska meikkaan automaattisesti :D vaikka silmät ummessa. Puuteri, ripsari ja huulirasva! Toisinaan sitten enemmän...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis sehän tässä muakin ihmetytti, että mulla mineraalipuuteri ja ripsiväri on kyllä kuulunut aamutoimiin siinä missä hampaiden harjaus ja ponnari.

      Poista
  6. Miulla on kausia, jolloin en meikkaa juuri ollenkaan ja sitten taas voi mennä monta aikaa, että aina maski naamassa :) Kun 6vuotta sitten aloitin työt kotihoidossa, meikkasin aina työpäivinä. Jotenkin se liikkuva työ, koko ajan kylällä apteekissa ja tk:ssa heiluminen tekivät miusta paljon julkisemman henkilön, ja tuntui oudolta olla ilman meikkiä. Mutta nykyisin osastolle voin painella huoleti ilman meikkiä. Hiukset kuitenkin pitää aina olla ojennuksessa, se tekee olo varmaksi ja mukavaksi. Koskaan en ole ollut sellainen, että kauppaan tm sellaiseen mennessä tarttis meikata, mutta tokihan itsellä on tietyissä tilanteissa huoliteltu ja varmempi olo, kun vähän sipaisee ripsiin väriä ja punaa huuliin :) Kulmien laitto auttaa myös, virkistää ilmettäni sen verran paljon, että siitä yritän pitää kiinni.

    Juhliin yms tykkään sitten meikata kunnolla, luomivärit jne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on muuten ihan totta. Siis kyllähän työ vaikuttaa ja se, missä liikkuu. Mä oon varmaan vaan niin kotiintunut ja kotitöistynyt, että se on johtanut tällaiseen osavälinpitämättömyyteen ja unohteluun.

      Joo komppaan sua. Hiukset pitää olla ojennuksessa tilanteessa kuin tilanteessa (talvella jopa savusaunassa ja avannossa käydessäni mietin, että hemmetin hiukset, kun ovat miten sattuu. Hups.)

      Poista
  7. Mitä ne semmoset on? :) :) ;) hih.

    VastaaPoista
  8. Mulle olis isompi yllätys, jos taustapeilistä joskus katsois meikattu minä :D. Saattaisin säikähtää, mitä on tullut epähuomiossa tehtyä :)

    Mutta siis, tunnustan kyllä, että hienoinen meikki olis kyllä tähän naamaan pelkkää plussaa. Iho kun ei valitettavasti enää ole tasaistä väriä aikoihin nähnytkään. Iän mukanaan tuomia huonoja puolia, vaikken turhamainen olekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D :D :D

      Kyllä sen viimeistään huomaa nähdessään itsensä valokuvista, että voisi vähän enemmän ehostaa. Passikuvassa käytyäni totesin, että hemmetti, pitäis sitä ehkä sittenkin laitella itseään pari minuuttia kauemmin aamuisin.

      Poista
  9. Tunnistan tilanteen :) Ensin aloin unohdella. Sitten jätin tarkoituksella pois. Nykyään ei tee yhtään huonoa mennä Kamppiin tai Stoccalle asioille lenkkivaatteissa ja ilman meikkiä. Se on nykyään tällaista. Viimeksi tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa!

      Yhdessä vastaiskuun kohti luonnollisempia kauneuskäsityksiä (tai ulkonäkökäsityksiä)!

      Poista

Kiitos!