torstai 17. heinäkuuta 2014

Vähän perspektiiviä





On sellaisia päiviä, kun toisen naama ärsyttää. Ärsyyntyminen ei usein ole pohjimmiltaan sen toisen osapuolen syytä, vaan syyt löytyvät jostain oman turhautumisen ja väsymyksen välimaastosta. Kun ärsyttää, on kaksi tietä, joista valita. Voi sanoa ääneen, että nyt on sellainen hetki, että ärsyttää. Tai voi olla sanomatta ääneen, että ärsyttää ja antaa käytöksen puhua. On sanomattakin selvää, kumpi vaihtoehto on ideaalimpi ja rauhanomaisempi.


Kun sanoo ärsytyksen ääneen, toinen osapuoli pystyy asennoitumaan asiaan etukäteen. Hän voi seistä vakaana ja ottaa ärsytyksen vastaan provosoitumatta itse. Niin ikään toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ärsyyntynyt kihisee ja päästelee höyryjä ulos hetken aikaa, jonka jälkeen pääsee taas tasapainoon itsensä kanssa. Mahdollisesti jopa huvittuu hiukan omasta käytöksestään. Ja niin kaikki jatkavat tyytyväisenä päiväänsä.


Se toinen vaihtoehto. Se menee niin, että toisen tullessa töistä, alkaa ärsyyntynyt osapuoli välittömästi tuhahdella ja purnata jokaisesta pienestä asiasta. Kun pieniä asioita kerääntyy pienessä hetkessä monta, kasvaa ärsytys mäkeä alas vierivän lumipallon lailla. Tässä vaiheessa myös se toinen osapuoli, jota ei alunperin ole ärsyttänyt, on ehtinyt vetää herneen nenäänsä ja show voi alkaa. Siinä vierähtää kevyesti lakisääteisen ruokatunnin verran aikaa, kun päästellään höyryjä ja pistetään kerralla koko kuukauden edestä. Kerran kun aloitettiin.


Meillä käytiin tuon ei-niin-rauhanomaisen vaihtoehdon siivin läpi näitä perinteisiä; toisella on toisen mielestä enemmän vapauksia, helpompi mennä ja tulla ja liikkua mielensä mukaan, enemmän vapaa-aikaa ja vähemmän vastuuta. Kun taas toinen ei ole asioista yhtään samaa mieltä sillä hetkellä. Ei juuri silloin pysty asettautumaan niin, että näkisi asiat vastapuolen näkökulmasta.

30 minuutin kohdalla toinen kysyy lempeästi - Miksi me oikeastaan riidellään tällaisista asioista?
Toinen vastaa jo rauhallisesti - No mä vaan yritän antaa sulle vähän perspektiiviä sun elämään.





Ilona





15 kommenttia:

  1. Ja lopussa molemmat vielä syyttää itseään, josta saakin sitten taas uuden taistelun aikaiseksi "juupas eipäs saapas"-tyylisesti. Enpä ole koskaan ajatellutkaan suutuksissani sanovani olevani nyt hieman ärsyyntynyt vaan mielyysti kaivan sen toisen nokkaa oikein kyynärpäällä :D

    VastaaPoista
  2. Meidän perheessä menee (mun oma) ärsyyntyminen yleensä hukkaan :).
    Silloin kun tosiaan ihan kaikki syystä tai toisesta (yleensä ihan omastani) ärsyttää ja sitten kun olen omasta mielestäni käyttäytynyt jo liian kauan huonosti, alan katua ja pahoittelen sitä miehelle, mies yleensä vastaa, että "Aijaa. En mää vaan huomannu mitään :D". Että sillai. Ja toisin kuin tästä voisi kuvitella, niin oikeasti en ole tasaisen ärsyyntynyt (joka varmaan jäis kaikessa tasaisuudessaan huomaamatta), vaan mies on ihan oikeasti sellaista sorttia, että tarttis varmaan heitellä lautasia tai jotain ennenkuin huomaa käytöksessä mitään outoa..

    Ja mitä mun poikiin tulee, niin sen harvan kerran kun näyttävästi ärsyynnyn, ne tulee ja ottaa mua kaulasta kiinni ja sanoo, että "Älä ny äiti. Ei se oo niin justiinsa..". Eikähän siinä muuta voi kuin leppyä :)

    Mutta siis ihan oikeassa olet siinä mitä kirjoitat (taas kerran). Parempi varoittaa ennakkoon kuin purkaa omaa turhautumistaan viattomiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Mua ehkä alkais ärsyttää vielä enemmän, jos toinen ei olisi huomannut ärsyyntymistäni :D :D :D

      Ihanat pojat (edelleen:) ) Kyllä sitä vähemmästäkin leppyisi.

      Poista
  3. Hih. Kuulosta niin tutulta. Ja meillä mä olen yleensä Se hankalampi tapaus. Se ärsyyntyvä osapuoli. Se jolla on joku oma keissi, josta kukaan muu ei ymmärrä juuri mitään. Tänään kun läksin yksin raksalle siivoamaan, lähti mies lasten kanssa kauppaa. Kaupassa 4-vuotias oli tuuminut, että" ostetaan isi maitoa reilusti, ettei äidin tarvi suuttua". :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eikö muuten autakin se, että saa joskus lähteä yksin jonnekin? Oli se sitten lenkki, kauppa tai vaikka raksa!
      Voi pientä, aika suloinen huomio :)

      Poista
  4. Heh. Niin totta.
    Tunnistan itsestäni myös sen helpommin ärsyyntyvän ospuolen. :)

    VastaaPoista
  5. Tuttua täälläkin. Meillä osataan myös sellainen kylmän sodan kyräily, joka lopulta päättyy kolmanteen maailmansotaan. Oikeasti ihmettelen niitä pareja, jotka sanovat, etteivät koskaan riitele. Miten se on mahdollista? Antaako toinen aina periksi vai onko riitely niin pelottavaa, ettei uskalleta riidellä? Vai huijaako ne vaan ja pitää kulissia pystyssä? En vaan tajua. Eihän riitely ole mikään tavoiteltava juttu, mutta kuitenkin se on yksi osa elämää.

    Mutta se on taivaan tosi, että tunnetilat tarttuu. Kun yksi on perheestä huonolla tuulella ja ärisee, niin kohta on joku toinenkin tai jos tulee täysosuma, niin lopulta kaikki ovat huonolla tuulella.

    T. Ok:n äitee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ymmärrä, kuinka voi olla riitelemättä. Mun mielstä mikään asia ei äärimmillään ole ihan normaalia. Kultainen keskitie myös riitelyssä ja riitelyn määrässä, niin tietää elävänsä parisuhteessa ja olevansa jotain ;)

      Poista
  6. Itsessään olevat ärsytykset todentuu parhaiten vuorovaikutuksessa. Eli lähin ihminen saa tuntea kaikki mielenliikkeet reaali aikisimmin!
    Itse huomaa jälkeenpäin, mikä on mättänyt! Sitä toivoisi, että lähimmäiset ymmärtää ajatuksen kautta sua...mutta se on
    telepatiaa / usein ei linkkiyhteys kuitenkaan pelaa.
    Puhumalla paras!
    Olen onnellinen siitä ,kuinka laajakatseisesti + ymmärtäen katsot elämää eri kanteilta!
    nimim :.tämän ihanan nuoren naisen äiti
    ps. hymysi on osittain siksi niin kaunis, ettet ole saanut lapsena limua ja muita herkkuja kuin satunnaisesti;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Terve äiti :)
      Mun "kaunis hymy" voi johtua myös vuosikausien hampaiden oikomishoidosta ;)

      Poista
  7. Ihan mahtava lopetus :D Sen kysymyksen, kun muistaisi joskus ennenku on kaivettu kaikki vähääkän harmittavat asiat esiin. Vaikka vastaus ei oiskaan noin naseva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ihan rehellisyyden nimissä, puhdistaahan se välillä ihan mukavasti ilmaa tuo riitely ;)

      Poista
  8. Välillä on hyvä puhdistella ilmaa :) Mun miestä on ihan äärimmäisen hankalaa saara kärttyisäksi, siis jos on kyse puhtaasta tarpeesta saada haastaa riitaa. Ellei hän ole nälkäinen, mutta silloinkin on hankalaa tapella muusta kuin siitä koska ja mitä syödään :D

    VastaaPoista

Kiitos!