Sain mainion kommentin (kiitos anonyymi) erääseen kirjoitukseeni, jossa kerroin jokin aika sitten siirtyneeni palasaippuan käyttöön ja hylänneeni shampoopullot sun muut.
Kommentti kuului seuraavasti:
"Jos on laiska ottamaan asioista selvää mut kuitenkin kiinnostaisi oliivisaipppuat ja muut niin mistä helposti oppis perusasiat. Mielellään aika sellaiseen "ei täysin hurahtaneet" tyyliin kun ihan alussa ollaan."
En ollut täysin varma, millaisiin perusasioihin anonyymi viittasi ja mitä hän tahtoisi oppia, mutta aikaisempien kirjoituksieni ja elämänvalintojeni pohjalta (joita tämä tiedonjanoinen anonyymi on mitä ilmeisimmin seurannut) tulkitsin hänen tahtovan löytää oppaan semisti yksinkertaisempaan ja maapalloa semisti kuormittamattomampaan elämään.
Okei. En tiedä mistä tuollaisen oppaan löytäisi tai mistä tietoa saisi kohdennetusti. Tietoa kun on maailma tulvillaan ja kaikki tietysti keräävät eri paikoista omaan elämäänsä sopivimmat tiedonjyväsensä, joita käyttävät pohjana omia valintojansa tehdessään.
Anonyymin kommentti laittoi minut kuitenkin pohtimaan omia pieniä valintoja, joita arjessa teen oman ja muiden hyvinvoinnin eteen. Ja maapallon tietty. En väitä, että olisi vain yksi ja ainoa oikea tapa (minun!) tehdä asioita ja valintoja elämässä. Kerron silti mielelläni omista valinnoistani. Ehkä jakamani asiat antavat inspiraatiota, vinkkejä tai kimmoketta jollekin muuttaa omaa katsantokantaansa tai pohtia omia kulutustottumuksiaan. Pienistä puroista kasvaa suuri joki ja niin pois päin.
Ensiksi täytyy sanoa, että jos on olemassa eri asioihin hurahtaneita ihmisiä, niin mä harvoin olen sellainen. Enemmänkin olen sellainen mielenkiintoisista asioista ja ilmiöistä selvää ottava, joka on pikkuhiljaa keräillyt tiedon palasia sieltä täältä ja koonnut niistä omaan elämäänsä sopivan kombon. Vain muutamissa asioista olen ehdoton. Lopuissa pyrin vain omasta mielestäni valitsemaan sen fiksumman vaihtoehdon, jos sellainen on tarjolla ja jos se on minulle toimiva. Erilaisia tutkimuksia ja tietoahan löytyy vaikka mistä ja tavallaan ajattelen niin, että itse täytyy vain pohtia ja punnita, mihin loppujenlopuksi uskoo ja mikä on omasta mielestä pienin paha. Asioillahan on tapana olla aina kaksi puolta. Jokaisen täytyy myös itse punnita, millaisia uhrauksia ja kompromisseja on elämässään valmis tekemään.
Toiseksi täytyy todeta, että ihan alussa sitä ollaan itsekin. Ainahan olisi parantamisen varaa ja kaiken voisi tehdä aina astetta fiksummin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.
Millaisia valintoja minä sitten arjessani ja kaupan hyllyjen ääressä teen suhteessa omaan, luonnon ja maapallon hyvinvointiin?
Mielestäni järkevintä, mitä ihminen voi kulutuksensa suhteen tehdä, on suunnittelu, harkitsevuus, kriittisyys tarvetta kohtaan ja tietysti oman tyylin löytyminen (ja siinä pysyminen). Kun asiat suunnittelee ja tarvetta pohtii tarkkaan, ei hutiostoksia tule, oli kyse sitten uusista vaatteista, kosmetiikasta tai uudesta olohuoneen pöydästä. Olen jo kauan haastanut itseäni pohtimaan asioiden todellista tarvetta. Kun ajattelen tarvitsevani jotain, en juokse päätä pahkaan ostoksille, vaan harkitsen todella, pärjäisinkö ilman (jos en, löytyisikö käytettynä)? Kotimme huonekaluista lähes kaikki on kierrätyslöytöjä, enkä lähtökohtaisesti juokse muuttuvien sisustus-tai vaatetrendien perässä. Uusia asioita tulee siis ostettua hyvin hyvin vähän. Vaatteiden suhteen olen tämän vuoden alussa tehnyt päätöksen, etten osta itselleni yhtäkään uutta vaatetta koko vuonna (muuten helpompaa, kuin uskotkaan!).
Kosmetiikassa vähemmän on mielestäni enemmän. Hutiostoksia ei tule eikä purnukoita kerry laatikoiden pohjalle, kun harkitsee tarkkaan mitä ostaa ja löytää omalle iholleen ja vartalolleen sopivat tuotteet ja pitäytyy niissä. Pärjään muutamilla tuotteilla ja käytän pääosin luonnonkosmetiikkaa. Luonnonkosmetiikka on nykyään laadukasta, toimivaa ja edullista ja sopii minun iholleni, joten en joudu tekemään minkäänlaisia kompromisseja sitä käyttäessäni. Kasvorasvana toimii Madaran Pihlajavoide ja kasvoille sudin Flow.n mineraalipuuteria. Kasvot, hiukset ja vartalon pesen oliivipalasaippualla, joka on helppo, ekologinen, käytännöllinen ja halpa tapa korvata useat hiusten- ja ihonpuhdistuspurnukat. Ihonhoitoon ja syvempään puhdistukseen käytän Konjac-sponge-ihonhoitosientä, joka syväpuhdistaa, rauhoittaa, tasapainottaa ja kirkastaa kasvojen ihoa.
Hampaat pesen fluorittomalla (koska myrkky) hammastahnalla ja uusin vähän ekompi valinta perheeseemme on biohajoavat bambuhammasharjat (kuvassa).
Kaupasta ostetut tiskirätit kierrätetään pesukoneen kautta moneen kertaan uudestaan käyttöön ja lempitiskirättinä (kyllä, ihmisellä voi olla myös lempitiskirätti) toimii antibakteerisesta bambulangasta itse virkkaamani musta tiskirätti. Tiskiaineissa, konetiskiaineissa ja pyykinpesuaineissa valitsen eko-version tai joutsenmerkillä varustetun version riippuen siitä, mitä kaupasta on sillä hetkellä saatavilla. Puhdistusaineita käytän kotona vain paikoissa, jossa on pakko, eli wc.n ja kylpyhuoneen pesussa (uskon, että ylihygienisyys on enemmän haitaksi, kuin hyödyksi).
Noin 20 vuotta sitten lopetin lihansyönnin, koska ajatus lihan syömisestä teki pahaa. Muu perhe syö lihaa ja toki teen liharuokia heille. Lihatiskiltä mukaan lähtee Luomujauhelihaa, mikäli sitä on saatavilla. Mikäli ei, valitsen ei luomua. Kananmunista valitsemme Luomua tai ostamme lähituottajien ulkona vapaana kuopsuttelevien kanojen munia. Leikkeleiden syönnin perheen lihansyöjät lopettivat pienen (kröhöm) painostuksen jälkeen keväällä, eivätkä ole perään huudelleet. Maitoa meidän perheessä ei juo (taas pienen painostuksen jälkeen) enää kukaan, mutta mikäli maitoa ostetaan ruoanlaittoon, on se luomua. Kevyttuotteita meidän perheessä ei käytetä, vaan uskomme, että täysrasvaiset ja mahdollisimman vähän prosessoidut tuotteet ovat ihmiselle se oikea juttu. Sokerihyllyllä valitsen reilun kaupan ruokosokerin ja suolahyllyltä nappaan mukaan Himalajan Ruususuolan (koska terveellisyys, maku ja eettisyys). Myös ruokaostoksiin ja ruoanlaittoon pätee mielestäni sama sääntö kuin muuhun kuluttamiseen; hyvä suunnittelu ja harkitseminen on talouksien järkevän ruokapolitiikan a ja o. Ruokalistojen tekeminen viikoksi tai kahdeksi eteen päin toimii meidän perheessä. Ostetut elintarvikkeet ja tehdyt ruoat syödään aina loppuun (tai viimekädessä syötetään koiralle) ja näin ollen taloutemme ruokahävikki on lähes olematon (veikkaisin muutamaa kiloa vuodessa).
Kerroin olevani ehdoton vain muutamissa asioissa. Yksi niistä on McDonaldsin boikotointi, joka on jatkunut osaltani kymmenisen vuotta (koska Eric Schlosserin Pikaruokakansa , jonka lukemista suosittelen kaikille).
Millaisia vinkkejä sinä antaisit anonyymille, minulle ja muille jotka tahtovat tehdä kulutuksensa suhteen semisti fiksumpia valintoja (sillain ei niin hurahtaneet-tyyliin )?
♥
Ilona
