Näytetään tekstit, joissa on tunniste remontti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste remontti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Jos ihan pikkasen vaan








Eräänä aamuna heräsin taas hyvissä ajoin ennen, kuin vauvaksikin kutsuttu herätyskellon kanssa samaa virkaa tekevä tyyppi kolistelisi pinnasänky-yksiönsä kaltereita kertoakseen olevansa valmiina uuteen päivään. Hetken unta uudestaan turhaan yritettyäni päätin nousta yksin ennen vauvaa. Unihiekkaa silmistä hieroen kipittelin tupaan noin klo.7.20 ja huomasin tiskikoneen odottavan tyhjentäjäänsä ja pyykkien odottavan telineellä viikkaajaansa. Samallahan sitä siivoaa koko kodin, ajattelen ja päätän aloittaa wc.n pesusta. Noin klo.7.35 kylpyhuone ja wc kiiltävävät raikkaina. Katseeni osuu takan edustalla olevaan mustaksi maalaamaani lattialaatoitukseen  Ei hemmetti toi nurkkaus on kyllä ruma..jos ihan pikkasen näyttäis sille maalipensseliä?


Noin klo.7.45 mikro on valmistamassa vauvan aamupuuroa, olen kaivanut esiin imurin, maalarinteipin, mintunvihreän jämämaalin ja hakenut yöunilta heränneen remonttiapulaiseni, a.k.a. vauvan, alakertaan.


Teipattuani kattolistat, lattialistat, seinän vierustat ja lankkulattian saumakohdat maalarinteipillä, hiottuani maalin karheaksi, kannettuani takan vieressä olevan kaksimetrisen halkopinon puut syrjään, syötettyäni vauvan ja itseni, imuroituani alakerran, viikattuani kaksi koneellista pyykkiä, tyhjennettyäni tiskikoneen, saateltuani isommat kouluun ja käytettyäni koiran ulkona lähentelee kello yhdeksää. Innokas remonttiapulaiseni repii vuorotellen maalarinteippiä irti lattiasta ja roikkuu lahkeessani. Mieheltä tulee whatsapp-viesti  - Sä se et nykyään paljon turhia kirjottele. Vastaan viestiin kuvalla maalarinteipistä ja pensselistä ja kirjoitan saatteeksi jotain rumasta mustasta lattialaatoituksesta ja sen eliminoimisesta. Mies heittää ilmoille vinkin, jolla saisin ehkä kymmenen minuuttia rauhaisaa ja vauvatonta maalausaikaa käyttööni.


Voisinkohan mä tosiaan laittaa vauvan hetkeksi syöttötuoliin katsomaan piirrettyjä - pohdin. Okei, hätä ei lue lakia. Istutan beben oranssiin syöttötuoliin ja laitan tv.stä pyörimään piirrettyjä. Vauva tapittaa tuota ihmeellistä kuvaa tuottavaa kapinetta silmät ymmyrkäisinä 13 minuuttia ja menettää sen jälkeen sekä mielenkiintonsa, että hermonsa. Siirrän vauvan syöttötuoleineen katselemaan överipastellisen minttupläjäyksen sutimista komeron ja lattialaatoituksen pintaan. Klo. 10.30 sytytän takkaan tulen, jotta lattaimaali kuivuisi nopeammin. Huomaan, etten ole pohtinut alkuviikolla alkanutta viiden päivän herkkulakkoani kertaakaan, eikä minun jostain kumman syystä tee mieli makeaa.


Totean nokeentuneen takan vaativan huoltomaalausta sekä punaisen lääkekaapin värin olevan täysin sopimaton tilan muihin sävyihin. Kaivan valkoisen kalkkimaalin esille, teippaan suojukset ja maalaan lääkekaapin.


Ainiin, se yläkerran aulan ilmastointiputkikin kaipaisi maalausta. No jos nyt sitten sen vielä? Kipuamme vauvan ja maalitönikän kanssa yläkertaan ja kaadan lelulaatikon sisällön viemään vauvan mielenkiinnon hetkeksi. Maalattuani välillä vauva sylissä, välillä reppuselässä ja välillä jalassa roikkuen ilmastointiputken, palaamme alakertaan toteamaan maalatun laattalattian olevan kosketuskuiva.


Kello on 11.30 ja vauva istuu tutti suussa ja unirätti kädessä syöttötuolissa, kun minä laulan Lohikäärme Puffia ja maalaan laattalattiaan toista maalikerrosta.


Klo.12.30 vauva on saanut lounaan, sullottu unipussiin, juonut unimaidon ja nukahtanut. Isä koputtaa ulko-oveen tuodakseen minulle silikaattimaalia, jotta voin myöhemmin illalla huoltomaalata takan. Poika tulee koulusta, syömme välipalan, köllähdämme vierekkäin isolle sängylle olohuoneeseen ja pojan kysyessä sasiko hän katsoa puhelimeltani videoita, sanon katso vaan ja vedän päiväpeiton korviin. Puolikas päivä pulkassa.


Iltapäivän ihastelen tuvan rauhoittunutta värimaailmaa ja kiroan (lämmittämäni) takan pinnan kuumuutta ja pohdin ehtisiköhän takan pinta jäähtyä maalauskuntoon illaksi. Käymme kylällä pojan jalkapallojoukkueen kuvauksissa, apteekissa ja ruokakaupassa. Ostan varmuuden vuoksi kondensoitua maitoa, kolme eri suklaalevyä, pähkinöitä ja kaakaojauhetta jos huomenna herkkulakon loputtua sattuu iskemään akuutti leipomistarve.


Saatuani vauvan yöunille klo.19 jälkeen, kaivan silikaattimaalin esille ja huoltomaalaan vuolukivitakan, vaikka takan pinta hohkaa vielä tulikuumana. Nopeasti telattuna ei maali ehdi kuivua eikä epäsiistejä rajoja synny.


Seuraavana päivänä ostan itselleni tulppaaneja ja pyhitän päivän superlapsentahtiselle ololle ja elolle vauvan kanssa.






Ilona






lauantai 8. elokuuta 2015

Pihasaunalla










Pihamme perällä seisova sauna on vähän hassun näköinen ja littana. Arvottomaksi hökkeliksi se talokaupoissa määriteltiin. Vähän reppanahan tuo oli talon ostohetkellä. Suuria muutoksia emme kuitenkaan tahtoneet tehdä. Pientä ilmeen kohotusta vaan. Löylyhuone ja pesuhuone saivat jäädä vanhan karheaksi lohkeilevine maaleineen ja tummuneine seinineen. Pukuhuoneen seinät raikastin valkoisella maalilla, seinälle pääsi euron peililöytö kierrätyskeskuksesta. Ikkunoihin hankittiin ruudulliset ikkunakalvot verhojen virkaa tekemään.


Ulkoa päin pesin saunarakennuksen seinät. Ylimääräiset mähettyneet terassilaatat purettiin ja terassin lattia, ulko-ovi ja saunapenkit käsiteltiin mustalla Valtti-puuöljyllä. Valokate pestiin ja valkoiset kaiteet ja palkit huoltomaalattiin. Kyllä vain saunamökin ilme piristyi kummasti.


Arvoton hökkeli? Ei ei. Pihasaunastamme on tullut meille äärettömän arvokas ja rakas kuluneen kesän aikana. Eikä pihan perälle saunaan köpöttely kylpytakissa varmasti kurjempaa hommaa ole syksyllä ja talvellakaan.


Meidän saunaan tulee kylmä vesi. Siellä peseydytään pesusaavin ja kauhan avulla. Löylyistä voi juosta uimapuku päällä autoon ja ajaa joen rantaan uimaan kahdessa minuutissa ja palata taas autolla löylyihin. Saunoessa juodaan monta litraa jääkylmää vettä ja se maistuu maailman parhaalta. Löylyjen välissä vilvotellaan terassilla tai kieritään nurmikolla. Saunassa viihtyy vaikka yöhön asti.





P.S. Miksi tehdä muuta, kun voi saunoa?





Ilona




sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Pienen budjetin terassiremontti










Meidän terassi tai patio, what ever, oli yksi monista kohteista, joka aiheutti kodin ostohetkellä inhon puistatuksia. Kulunutta likaista puuta, kestopuuta, käsittelemätöntä puuta, puuritilikköjä, tukkipuita (katulamppupylväitä?), autonlämmitystolppa ja kiviröykkiö (a.k.a. ulkotakka).


Ulkotakka revittiin suorastaan käsistä, kun laitoin takan myyntiin nettikirpputorille. Takasta saaduilla rahoilla (200e) on toteutettu terassin muutos nykyiselleen. Budjetin puolesta siis plus miinus nolla. Viihtyisyyden puolesta ollaan paremman puolella eikä enää masenna yhtään, kun katselee etupihan terdelle päin.


Tehty:

- Takka purettiin ja paikalle suunniteltiin ja muurattiin perinteinen grilli (takkamuurari isä)
- Terassia reunustaneet valtavat tukit hävitettiin
- Valokatteet irrotettiin, pestiin ja asennettiin uudelleen
- Katoksen valkoiset osat pestiin mäntysuovalla
- Katoksen pystypalkit maalattiin valkoiseksi
- Lattia käsiteltiin mustalla Valtti-puuöljyllä
- Terasin edustalla oleva ruskea autonlämmitystolppa maalattiin ja siirrettiin sijaitsemaan katoksen palkkiin kiinni
- Terassin taustan ristikkoseinät purettiin
- Ristikkojen kehikko maalattiin valkoiseksi ja kehikko saa toimia tulevaisuudessa lyhtyjen ja ulkovalojen ripustimena
- Vihreä mutterin muotoinen pöytä löydettiin kierrätyskeskuksesta ja vanhat terassituolit maalattiin täyskiiltävällä Miranol-maalilla värikkäiksi


Mitä tarvittiin:

- Grillin tiilet ja muurauslaasti n.100 e
- Valkoinen ulkomaali 2,7 litraa n. 30 e
- Musta Valtti-puuöljy 2,7 litraa n.40 e
- Vihreä pöytä kierrätyskeskus 25e





P.S. Kiitos muutoksesta kuuluu myös kesälle, joka on saanut aikaan aikamoisen viidakon terassin ympärille.






Ilona




tiistai 21. huhtikuuta 2015

Vuolukivitakan muutos ei-niin-vuolukivitakkamaiseksi





Seuraa vuolukivitakan muutosprojekti epävuolukivitakkamaiseksi, sarjassamme kestävän kehityksen remontointia pienellä budjetilla.


Ai siis mitä? No sitä, että omistaessasi vuolukivitakan, voit jättää ajatukset lekan ja muiden purkuvälineiden esille ottamisesta. Sen sijaan ota esille maalausvälineet. 


Kuinka harmillista onkaan, että vanhan talomme vanhat alkuperäiset tulisijat on aikanaan purettu. Eräiden tietojen mukaan talossamme on toiminut ennen vanhaan leipomo. Oletan, että tuon nykyisen tuvassa olevan takan paikalla on siis aikoinaan ollut valtaisa leivinuuni, jossa on leivottu leipää kylän väelle. Niin ja mitä kyseisellä paikalla oli ostaessamme talon? Tuo 80-ja 90-lukujen ilmentymä, harmaa, ankea, suuri kivikasa, also known as vuolukivitakka.


Taas kerran oli dynamiitti mielessä. Ennen purkutuomion antamista päätin kuitenkin antaa takalle mahdollisuuden. Tuntui hölmöltä, turhamaiselta ja epäekologiselta lähteä purkamaan toimivaa takkaa vain tehdäkseen tilalle uusi. Ja olisihan se kerrassaan uusavutonta, jos takkamuurarin tyttärelle menisi sormi suuhun takka-asioissa.





Takan vasemmalla puolella oli tiiliseinämä ja se yhdessä haitarioven kanssa muodosti kaapin, joka kätki sisälleen lämminvesivaraajan (eli tuon tummanvihreän pömpelin, jota ei jonkun neron päähänpistosta ole tuttuun tapaan piilotettu saunaan lauteiden alle, vaan tuvan nurkkaan). Hökötys luonnollisesti purettiin.


Takan takana oleva muuri oli valkoinen ja takan edustalla oleva laatoitus beige.


Sanoinko jo YÄK!!?


Okei. Vihdoin asiaan. Mitä tehdä rumalle vuolukivitakalle?
Purkaa, rapata, pinnoittaa laatoilla vai jopa maalata? Kuinka mikään aine kestäisi irtoamatta ja rapistumatta liukkaan vuolukiven pinnasta? Entä mitä tapahtuisi vuolukiven pinnan kuumetessa ja lämmön mahdollisesti laajentaessa kiveä?


Hetkisen asiaa pohdittuani ja googlea selattuani päätin tehdä jotain rohkeaa, jota moni muukin oli pohtinut tekevänsä, mutta jättänyt tekemättä. Päätin yrittää maalata vuolukivitakan.


Hieman lisää googlea ja löysin vuolukivitakalle tarkoitetun pinnoitteen, jolla takan saisi valkoiseksi. Hienoa - valmis tuote kehitetty minun tarpeeseeni! Ja hieman lisää googlea. Että mitä? Vuolukivitakan pinnoitussetti kustantaisi 400 euroa!? Kiitos, mutta ei kiitos. Tuolla hinnalla opettelisin vaikka itse muuraamaan takan itselleni.


Ei tuo tuosta kyllä rumemmaksi voi muuttua. Hieman takkamuurari-isän konsultointia ja lopullinen päätös. Syteen tai saveen. Maalaisin takan silikaattimaalilla. Se on kiviainespinnoille soveltuva hyvin lämpöä kestävä kuivuttuaan hieman elastinen maali. 


Niinpä:

1. Irrotin takkaluukun.

2. Hioin vuolukiven pinnan kevyesti, jotta saataisiin maalille aikaan parempi tartuntapinta. Hiomalla takan pinnan lähti vuolukivelle tyypillinen hieman öljyinen ja liukas pinta pois.

3. Maalasin takan yhteensä kolmeen otteeseen. Maalausten välillä annoin takan kuivua aina yhden vuorokauden. Maalaamiseen käytin pensseliä ja telaa. Takan saumakohdat maalasin pensselillä ja muun pinnan maalasin ja tasoitin pienellä 10 cm leveällä mohair-telalla, joka oli juuri sopivan ketterä ja siro työväline takan maalaukseen. 

4. Annoin takan kuivua, kiinnitin luukun ja valmis.


Käyttämäni maali on Weberin silikaattimaalia, jota voidaan sävyttää serpo-värikartan sävyillä (värikartassa 36 eri sävyä). Maali kestää muistaakseni 120 asteen lämpötilan.


Maali on pysynyt takan pinnassa moitteettomasti. Se ei ole lohkeillut, rapissut, kulunut, eikä kupruillut takkaa lämmittäessä.


Ainiin ja paljonko maksoi? Tasan nolla euroa. Käytinpä nimittäin isän silikaattimaalin maalipurkin pohjia. 





Takan viereen lämminvesivaraajaa peittämään suunnittelin komeron, jonka isä rakensi valitsemastani helmipaneelista. Komero tehtiin kattoon saakka ja näin lämminvesivaraajan päälle saatiin mahdutettua hylly sekä yksi tanko henkareille. Verhon taakse onkin kätketty silitysrauta, miehen bodausvälineet, eli käsipainot, koiranruokasäkki, muutama paketillinen wc-paperia sekä koko perheemme kaikki kausivaatteet.


Takan takana olevan muurin maalasin vaaleanharmaaksi, jotta valkoinen takka pääsisi paremmin oikeuksiinsa.




P.S. Onhan se vähän matala, edelleen vähän ruma, siinä on ruma luukku, se on väärässä paikassa eikä se ole leivinuuni. Mutta olkoon.





Ilona





maanantai 9. maaliskuuta 2015

Parisuhdetapetointia





Tapetointi paperitapetilla perinteisin menetelmin, yksi huone, tapettia 500 euron arvosta, remontointitilanteissa määräileväksi muuttuva nainen ja remontointitilanteissa hermostuneen epävarma ja pettymyksiä sietämätön mies.


Tapetti valittiin ja hankittiin hyvissä ajoin. Hieman päätä pahkaa, ajatuksella tällaista on saatava. Odotti ostettuna muutaman kuukauden. Kun ei uskaltanut pelottelujen jälkeen mies ja nainen tarttua toimeen. Kukaan muu, kuin tapettikaupan henkilökunta ei suositellut aloittamaan tapentointiuraa harjoittelemalla paperitapetilla. Ei onnistu, menee pilalle, en suosittele, hommatkaa työmies, neuvottiin rautakaupassa ja keskustelupalstoilla. Tapettitalon ihanat sanoivat, että moni ihastuu perinnetapetointiin kunhan vaan aloittaa.


Muuttopäivä sovittu ja kolme yötä aikaisemmin aloitettiin pakon sanelemana perinneliisterin valmistus. Siitä se lähti, kun mies vispasi kymmenen lirtaa liisteriä vauvan pesuammeeseen ja paakut olivat isompia, kuin ala-asteen keittäjän mannapuurossa konsanaan. - Anna mä, sanoi nainen. Ja uusi sangollinen täydellistä liisteriä - smuutimpaa saa hakea.


Seuraavana aamuna työmaalla saatiin tavarat esiin. Nainen veti seinään luotisuoran viivan, avasi tapettirullan, mittasi tapetin kuviokohdistuksen, leikkasi tapetista oikean pituisen vuodan ja liisteröi vuodan. Nainen sanoi -Vettymisaika päälle! Joku kuuli pettymisaika. - Nii in. Petytään jo ennen kuin ollaan ensimmäinen vuota saatu seinälle. Mies laittaa kellon tikittämään, jotta tapetti vettyisi oikean ajan. Nainen nosti tapetin seinälle, mies sai kannatella. Nainen asetteli tapetin, harjasi sen tapettiharjalla kiinni seinään ja katsoi, ettei tule kupruja.


Homma on aloittelijoille hidasta. Työ eteni kuitenkin ilman virheitä tasasen tappavaan tunti per metri tapetoitua seinää-vauhtia. Mies manasi - Mitä mä sanoin, ei me saada tätä seinää tänään valmiiksi! Ei tää valmistu koskaan. Nainen oli hiljaa ja nautiskeli työskentelystä. Ei jaksanut kuunnella negatiivista asennetta, kun oli löytänyt mielekästä puuhaa. Illalla nainen ei malttanut mennä nukkumaan, kun olisi tahtonut jo seuraavan päivän tulevan, että pääsisi tapetoimaan.


Aamulla työt jatkuvat. Mittaus, leikkaus, seinälle nosto, asettelu ja harjaus. Perfektionisti nainen miehelle - Älä nyt tee noin, tee näin. Anna se harja. Nyt. Mies seisoo ja katselee naisen menoa -Tähänkö tää on nyt mennyt, kelpaan enää tän tapettiharjan telineeksi? Kai sä olisit tämänkin homman tehnyt paremmin ja nopeammin ilman mua. Nainen miettii tekemistään ja katuu hieman määräilevää käytöstään. On perusremonttinegatiivisen miehen ironiseksi tarkoitetun kommentin kanssa silti samaa mieltä ja sanoo myötätunnosta- No älä nyt. Kyllä säkin olet ollut hyödyksi. Mietti silti samalla, että miten?


Tapetti loppuu kesken, juuri ennen viimeistä seinää. Perhe muuttaa uuteen taloon. Nainen saa viikkoa myöhemmin yhden rullan tapettia lisää ja tapetoi huoneen loppuun yksin miehen työpäivän aikana. Tyytyväisenä myhäillen ja ilman virheitä.


Mitä tästä opimme?


Älä luota rautakaupan työntekijöihin. Älä luota keskustelupalstoihin. Älä pelkää. Luota itseesi. Jos luotat itseesi tarpeeksi, pärjäät yksin. Kun olet yksin, kukaan ei valita. Ja mitä näitä nyt on?
(No varmaan se, että mä olen karmea remonttikumppani.)





P.S. Se on Tapettitehdas Pihlgren & Ritolan sininen Lukko.




P.P.S. Ja kyllä! On kerrassaan outoa nähdä oman kodin seinällä romanttista vaaleansinistä höttöä.





Ilona




torstai 5. helmikuuta 2015

Vilahtaa






En vilauttele sanan varsinaisessa merkityksessä. Sellaisessa viuhahdus-vilauttelussa. Ei sillain Nyt vilahti (Lähde Viihdeuutiset) vaan sillain Auto vilahti ohi (Lähde wikisanakirja). Ajattelin vaan vilahtaa paikalla ja vilauttaa kuulumiset.


On nimittäin niin kiireistä että. Vauva muutti kuukausi sitten ja sen jälkeen elämä on ollut yhtä viuhunaa. Tuntuu että niinku jotain elämäni kiireisintä aikaa.

Mun henkilökohtaiset;
- Puhelimeen tai viesteihin vastaaminen - toisinaan.
- Koiran kanssa kävelylenkillä käynti - kerran kahdessa viikossa.
- Lämmin ruoka - kerran kahdessa päivässä.
- Tietokoneen avaaminen - kaksi kertaa kuukaudessa.
- Kaupassa käynti - pakon edessä.


Puhutaan paljon vanhemmuuden ruuhkavuosista. Työelämä, pienet lapset, harrastukset.. eiku. Hetkinen. Mun työ on kotona ja ehkä iiseintä ever. Harrastuksista ja pienistä lapsista ei tietoakaan. Tällä hetkellä hoidan "työkseni" täyspäiväisesti omatoimista teiniä, joka käy päivisin koulussa, on iltaisin kavereiden kanssa ja viikonloppuisin tapaa vanhempiaan. On muutenkin varsin omatoiminen ja kiltti paketti. Sitten on se toinen lapsi. Omatoiminen ja vaivaton tokaluokkalainen. Perheen ainoan virallisen harrastuksen, pojan jalkapallon, hoitavat perinteisesti poika ja mies.


Mikä täällä sitten viuhuu. Se oon mä ja mun remontti. Ja tietysti rymsteerausvimma. Mun keskeneräisyydensietokyky on tunnetusti nolla. Kun huonekalut hakevat paikkaansa ja kodin zen on kadoksissa, en pysty rauhoittumaan.


Ei tämä tosin hukkaan ole mennyt. Tämä kiireinen elämä ja remontti. Kaunis harmoninen kännykkäkuva, eli ennen-kuva (alin kuvista) kertoo, että jotain olemme saaneet myös aikaiseksi. Ennen ennen kuvaa ovat jälkeen kuvat (hohoo, oli pakko kirjoittaa.. mutta suokaa anteeksi, blogisensuuri puuttuu, koska oon vähän väsynyt). Yhtä kaikki, sama paikka ja sama seinä.





P.S. Anonyymit lukijat hoi! Perheessämme asuu myös toinen aikuinen, joten ei tarvitse huolestua siitä, että koira jäisi lenkittämättä tai lapset näkisivät nälkää.



P.P.S. Hyvää Runeberginpäivää muuten! (Jonka olemassaolosta sisko muistutti puhelimitse juuri. Että eikun kauppaan ja torttujen tekoon.) Tuo kalenterijuhlapäivistä mieluisin. Kiitos siitä kuuluu Fredrikalle.





Ilona





tiistai 13. tammikuuta 2015

Ollaanks me?





-No ei.
Onks vauva?
-No on.

-Muuttanut nimittäin.


Mistä sen tietää?

-No siitä, että viimeisen kolmen päivän sisällä olen viettänyt yhden neljän tunnin avantosession ja ollut remontilla kymmenen tuntia päivässä. Vai sanoisinko rakennustyömaalla? Sanoisin.

On se vaan jännä juttu. Mitä enemmän talosta purkaa pois, sitä paremmaksi ilme muuttuu. Ja siis vaikka olenkin innokas purkamaan, niin en ole purkamassa koko taloa maan tasalle (vaikka mies niin turhautumispäissään minulle ehdottikin). Etsimme vain sen kaiken turhan kerrostuman, muovin ja kovalevyn, alta, sen vanhan ja oikean. Tähän mennessä on löytynyt paksua hirsiseinää, puiset rappuset, lankkulattiaa, raakalautalattiaa ja historian havinaa vanhojen tapettipalojen muodossa.


Etsinnät jatkuvat.





P.S. Oispa jo aamu!





Ilona





tiistai 16. joulukuuta 2014

Vasten mun kasvojani






Totuus nimittäin. 


Käytiin katsomassa, mitä sitä on tullut ostettua. Pikkuhiljaa alkaa siis valjeta se työn määrä, joka meillä on edessä. Rakastan projekteja ja olen innoissani. Rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että hieman myös kauhuissani. Pientä stressiä aiheuttaa se, että kantorepussani keikkuu tälläkin hetkellä vauva, joka on suurimman osan hereilläoloajastaan kiukkuinen kuin ampiainen. Vauvan piti jatkaa matkaa meiltä jo ennen joulua ja meillä piti olla lasten joululoman ajan aikaa remontoida ja muuttaa uuteen kotiin. Tässä sitä kuitenkin keikutaan kantoreppuineen jumppapallon päällä, vailla tietoa vauvan tulevaisuudesta. Vailla tietoa remonttiaikataulumme tulevaisuudesta. 

Takaisin taloon. Täytyy sanoa, että tämän talon entinen omistaja on tykännyt ruskeasta puusta, paneelista, listoista ja sanoinko jo ruskeasta puusta? Valitettavasti myös muovista.


En valehdellut, kun sanoin muuttoaikatauluja tiedustelevalleni ystävälle, että talossa täytyy käydä läpi jokainen pinta lukuunottamatta tuvan ja olohuoneen lattiaa. Mainitsin myös, että oksennus meinaa lentää, katsoessani keittiökaapistoja.


Kohteen lähiajan remonttitarpeet / pintaremontit:

- Yläkerran muovimaton poisto - tilalle puulattia
- Yläkerran sisäkaton maalaaminen valkoiseksi
- Kaikkien seinien tapetointi tai maalaus
- Seinäpaneelien/puolipaneelien maalaus
- Eteisen ja portaikon muovimaton poistaminen ja lattian kunnostaminen
- Keittiökaappien maalaaminen/vedinten vaihto
- Osan keittiökaappien poistaminen
- Keittiötason ja keittiön seinän laatoitus
- Vuolukivitakan maalaus / pinnoitus
- Kaiken maailman peilien/haitariovien/verhotankojen/rullaverhojen poisto


Pintaremontilla ei pärjää:
- Takan/pönttöuunin tekeminen olohuoneeseen
- Ikkunoiden vaihto
- Sisäovien vaihto





P.S. Kiukkuisen vauvan hoitovuoroja jaetaan kommenttikentässä. Anyone?


P.P.S. Tiedän kyllä. Eivät vauvat ole kiukkuisia. Itkulle on aina jokin syy. Tässä väsymyksessä ja kaaoksen alkutilassa täytyy vaan yrittää viljellä hieman huumoria, jotta oma mieli keventyisi edes pikkiriikkisen.





Ilona