Taas

Viikko pulkassa (tosin viikonpäivät kadonneet jo aikoja sitten).
Koti siivottuna (tosin siivoan koko ajan ja joka päivä).
Lakupatukat mielessä (ei Bis Bis-lakun voittanutta).




Ilona

Kuinka yhdistää vauva-arki ja oma elämä?

Ensimmäistä lastaan odottavat vanhemmat voivat ajatella, että lapsen synnyttyä jatkavat elämäänsä niin kuin ennen. Minkään ei juuri täytyisi muuttua. Kyllä se vauva siinä vierellä kulkee.
Kun pienokainen sitten tupsahtaa maailmaan, taitavat haavekuvat elämän jatkamisesta sellaisenaan usein kariutua. Muutos on väistämätön, eikä muutosta vastaan voi taistella. Tai voi, mutta hyödytöntä tuo. Senhän pitäisi sitten olla sitä omaa elämää, se vauva-arki.


Meillä arki on vauvaa ja vauva on arkea. Vauva-arki on elämää. Melkein aina on vauva. Melkein koskaan ei ole aikaa, vaikka aina onkin aikaa. Työpäivä ei lopu ikinä ja töitä tehdään tauotta. On aamuvuoro, päivävuoro ja iltavuoro joiden päälle on vielä yövuoro.

Harhailen mietteissäni usein työpaikalle. Menisin töihin aamulla ja tulisin kotiin neljältä. Työpäivän jälkeen voisin tehdä rauhassa ruokaa ja lähteä yksin lenkille. Voisin viettää aikaa pojan kanssa ja voisimme pyöräillä ja käydä uimahallissa. Kuinka vapaata elämä olisikaan? Ja ne yöt, saisin nukkua.

Mietteistäni palaan omaan elämääni. Siihen, jossa olen kasvanut kiinni lastenvaunuihin. Siihen, jossa sen kuuluisan oman ajan voi unohtaa. Siihen, jossa kuljen välillä kuin elävä kuollut univelkojeni takia. Siihen, jossa päivittelen kun en ehdi ruokaa laittaa tai kaupassa käydä, kun vauva ei anna.

Tätä kutsutaan kai väsymykseksi. Juuri nyt työni imee minusta kaikki mehut, yöllä ja päivällä.

Kaikesta huolimatta rakastan tätä työtä, tätä elämäntapaa.
Se tunne, kun puhelin soi ja sinulta kysytään ottaisitko elämääsi vastasyntyneen ihmisen alun. Sydän lyö ja vastaat kyllä. Sinuun luotetaan täysillä, sinähän vastaat toisen ihmisen elämästä. Hätääntyneenä alat kaivamaan pikkuruisia vaatteita kaappien kätköistä ja kuljet onnenhuuruissasi kauppaan ostamaan äidinmaidonkorviketta. Sitten ajat sairaalaan ja tapaat hänet. Pienen. Tästä alkaa meidän yhteinen taival, tervetuloa elämäämme!

Ilona

DIY - säilytin

Vanerista, koukuista ja Palaset-lehtikotelosta syntyi puoli vuotta sitten eteiseemme säilytin. On ollut oikein toiminnallinen vekotin. Lähtiessä tärkeimmät asiat eivät pääse unohtumaan, kun niihin törmää ulko-ovella. Postit nostetaan pois jaloista lehtikoteloon.


- Koukkuja, joita tässä projektissa on käytetty, on muuten myynnissä Kiertoon- postauksessani alempana.
- Halpoja ylijäämävanereita voi kysellä rautakaupoista
- Palaset- sarjaa löytyy kirjakaupasta ja netistä



Ilona

Päivän asu

Päivän asu, asuste, käyttötavara. Joka päivä sama. Joka päivä päällä. Joka päivä yhtä täydellinen.


Sopii sekä miehelle, että naiselle. Tärkeintä sen sisältö.


Läheisyyden tarve on yksi vauvan perustarpeista. Kantoliina tai kantoreppu on oiva väline tyydyttää tätä perustarvetta. Kun vauvaa kannetaan, on hän mukana liikkeessä ja saa kosketuksen ja näköyhteyden kantajaansa ja näin hänellä on turvallinen olla. Vauvan hermo- ja lihasjärjestelmä saa ärsytystä ja tasapaino sekä liikeaisti kehittyvät.

Vauva saa kantamisesta sekä psyykkisiä, että fyysisiä etuja. Samat edut pätevät kantajalle. Kokeile vaikka laittaa pieni lisäpaino ja lämpöpetteri kyytiin ja lähde lenkille raikkaaseen aurinkoiseen aamuun ja kävele metsään, joka alkaa pukemaan ylleen syksyä.





Ilona

Perjantai

Perjantaisin voidaan herkutella yhdessä (muina päivinä, siis iltoina, äiti yksin). Äidin ja pojan yhteiset lempparit ovat nostalgiset Pez-karkit. Ne kaivetaan kaapista perjantaina ja usein noita herkkuja syödään säästeliäästi lauantaihin asti.

Hyvää viikonloppua!

Ilona

Isoäidin kurkut

Kesänmakuinen välipala tai lisäkesalaatti. Itse en tee ruokaa reseptejä katsomalla, joten kirjoittamani reseptit ovat "vähän noin suunnilleen".



Isoäidin kurkut

- 1 kurkku TAI 3-4 avomaakurkkua
- Nippu tilliä
- Puoli teelusikallista suolaa
- Teelusikallinen sokeria
- Korkillinen väkiviinaetikkaa (omenaviinietikkakin käy)

1. Jos teet avomaakurkuista, kuori kurkut.
2. Pilko kurkut ohuiksi viipaleiksi ja laita kannelliseen astiaan.
3. Lisää joukkoon pesty ja silputtu tilli sekä muut mausteet.
4. Sulje kansi ja ravista kunnolla (Niin, että kurkuista alkaa irrota nestettä.)
5. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.
6. Syö.

Äiti, miten sä pärjäät ilman mua?

Ekaluokkalainen auttoi vaipanvaihdossa aamulla vauvan kääntyessä koko ajan selältä mahalleen. Poika teki
lähtöä kouluun ja kysyi; "Äiti, miten sä pärjäät ilman mua?"


Poika tarkoitti, että miten selviän kun hän ei ole viihdyttämässä vauvaa, jotta tämä pysyisi vaipanvaihdon ajan selällään. Poika on innokas apuri. Hän tahtoo illalla opetella vauvan nukuttamista ja kun vauva ei nukahda ja itkee, hän sanoo "ei ei, äiti ei sun tarvii mennä- mä meen".


Työkseni hoidan vauvoja, jotka ovat jonkun toisen. Vanhemmat eivät ole eri syistä jaksaneet, pärjänneet tai voineet hoitaa omaa vauvaansa. Vanhemmat ovat joutuneet yhteen elämänsä kovimmista paikoista, kun heidän lapsensa on annettu toiseen syliin. Syliin, johon lapsi tottuu. Syliin, josta tulee lapselle turvallinen. Pieni vauva sopeutuu nopeasti uuteen paikkaan. Emme tiedä, mitä vauvan mielessä liikkuu, mitä hän muistaa, mitä hän unohtaa ja kuinka nopeasti kaikki haalenee. Vauvalle on tämä hetki, tässä ja nyt.


Mutta vauvan vanhemmat. Heidän elämänsä rakkaus on toisessa paikassa. Äiti, miten sä pärjäät ilman mua?





Ilona

Ujo

Nykymaailmassa itseään korostavia, puheliaita ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä pidetään arvossaan. Ujoutta pidetään heikkoutena ja ongelmallisena. Ujous on kuitenkin luonteenpiirre, osa temperamenttia. Se on synnynnäinen piirre, jota ei voi pakottaa pois.

Ujolle lapselle elämän isot siirtymävaiheet voivat tuottaa päänvaivaa. Päiväkodin, esikoulun ja koulun aloitukset voivat aiheuttaa stressiä ja saada aikaan normaalia suuremman jännityksen. Kavereita voi olla vaikea saada ja joukkoon vaikea päästä, jos on hiljainen ja keskustelun aloittaminenkin vieraiden kanssa on ylitsepääsemätön tehtävä.

Hiljaa kuitenkin hyvä tulee. Ujolle ihmiselle pitää antaa enemmän aikaa sopeutumiseen, eikä häntä pidä pakottaa sellaisiin tilanteisiin, jotka aiheuttavat hänelle turhia paineita. Kun ympäristön vaatimukset ovat lapsen temperamenttiin suhteutettuja, helpottaa se lapsen elämää ja tekee kaikkien olemisesta helpomman, oli lapsi sitten ujo tai vilkas.


Meidän ekaluokkalaisella alkoi toinen kouluviikko. Esikoulukaverit jäivät edelliseen asuinpaikkaan ja jatkoivat sieltä eri kouluun. Ujo meni yksin uuteen kouluun ilman tuttuja kavereita.

Jokaisen koulupäivän jälkeen äiti kyselee pojalta kuinka päivä on mennyt. Jokaisena päivänä äiti toivoo, että poika kertoisi leikkineensä muiden kanssa, uskaltaneensa. Ei siksi, että on pakko olla rohkea ja uskaltaa, vaan siksi, että koulunkäynti olisi mukavampaa kun ei tarvitsisi olla yksin.

Tänään poika kertoi leikkineensä jokaisella välitunnilla toisen pojan kanssa. Nimeä hän ei muista, eikä viitsinyt kysyä. Siinä taisi olla aika monta kirjainta, se oli pitkä nimi. Toinen poika on vähän hiljaisempi, mutta kyllä he vähän puhuivat. Äiti antoi tehtäväksi kysyä huomenna toisen pojan nimeä.

Mentyään illalla nukkumaan, huusi ujo äidille sängystään: "Äiti, tule käymään täällä - nyt mä muistan sen pojan nimen!!!".





Ilona

Kananmunat

(Luomu)kananmunat ovat kauniita. Täydellisen sävyisiä. Täyttä ravintoa.
Meillä ne säilytetään huoneenlämmössä. Säilyvät hyvin. Kananmunien käytettävyys on huippuluokkaa huoneenlämpöisinä. Kyllä vatkaantuu taikinat nopeasti ja kuohkeiksi. Paistuvat pannullakin parempina.





Ilona

Onnistumisia

Me onnistuimme. Minä ja lainavauva. Karkoitimme muistot siitä, kuinka edellisessä paikassa nukahdettiin koliikkikeinun lempeään keinuntaan. Alussa se oli vaikeaa. Tuli itku, mutta ei uni. Miksi kukaan ei keinuta minua, kun niin minä olen oppinut nukahtamaan koko pienen elämäni?

Mutta nyt, nyt olemme jo niin taitavia, osaamme lukea toisiamme, meillä on luottamus. Nyt voi nukahtaa rauhassa omaan paikkaan ilman keinua, tyytyväisenä.





Ilona

Parhautta

Parhautta on syödä aamupalaksi ruispuuroa liian isolla voisilmällä, jälkkäriksi mutakakkua. Lähteä pitkälle ulkoilulle viileään aamuun. Ostaa lenkkivaatteissa kaupasta korvapuusteja. Rytmittää hoitovauvan arkea ja odottaa öitä mielenkiinnolla.

Olla välillä yksin. 

Kuin taikaiskusta meidän ekaluokkalainen nukkuu aamuisin pitkään, vaikka koko muu koti tohisee jo täyttä vauhtia. Ennen poika kömpi aamuisin herättämään äidin, nyt äiti kömpii aamuisin herättämään pojan. Ja se kääntää kylkeä. Siis kello kahdeksan!


Menen ottamaan toisen korvapuustin, kun kukaan ei näe :)




Ilona

Vannottuani

Vannon aina tasaisin väliajoin, ettei kotiimme tule enää yhtään uutta huonekalua. Pidän siitä, että koti on tilava ja avara. No sen jälkeen kuin viimeksi vannoin, ettei yhtäkään enää.. niin törmäsin ihanaan 50-lukulaiseen yöpöytään, vanhaan radiopöytään, yllä olevissa kuvissa esiintyvään keittiönpötään ja tänään viimeisimpänä vanhaan puiseen sängynaluslaatikkoon (6e). Tänään ahdatessani sängynaluslaatikkoa purkin kokoiseen autoomme kaadettuani takapenkin selkänojan tiedostaen, että vielä vauva turvakaukaloineen pitäisi saada mahtumaan, vannoin taas.

Mutta tuosta pöydästä. Tai meidän tapauksessa pöytälevystä. Törmäsin siihen Tikkurilan  aarreaitassa , eli Spr.n Kontti-kierrätyskeskuksessa. Ihastuin ja pyysin, että irrottaisivat mukana olleet rumat jalat ja ahtasin pöytälevyn autoomme. No sinne jäi vielä toinen. Tänään käväisin katsomassa, niin siellä se odotti löytäjäänsä 60euron hintalappu pinnassaan. Pöydän pinta on samaa tyyliä, kun Artekin klassikko-pöytien, ehkä Iki-levyä. Koko ehkä jotain 70x180cm. Jos kaipaat siis söpöhköä pöytää, niin kipin kapin Konttiin.


Ilona

Potti

Potti, niinkuin kulho - potti. Mutta tämä onkin voittopotti. Kun blogi saa 15 lukijaa, arvon heidän kesken potin.


Ilona

Aikaa vain

Kun ihmisellä on ylimääräistä aikaa, saa se tekemään erilaisia asioita. Asioita, kuten viettämään aikaa kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla, haahuilemaan  netin syövereissä, muuttamaan huonekalujen järjestystä kodissa (usein), haaveilemaan sisustusaisoista, pohtimaan elämää ja sen erilaisia ilmiöitä. Minun tapauksessani ylimääräinen aika sai myös perustamaan blogin. Tässä sitä ollaan.

Elämästä, kodista, sisustamisesta, vanhoista asioista ja pienistä havainnoista siis.



Ainiin, miksi sitä aikaa on? Koska olen arjenrakastaja ja teen töitä kotona. Töinä mitä ihanimpia nyyttejä - pieniä tuhisevia lainavauvoja (toimimme vauvojen vastaanottoperheenä).



Käykää sisään ja jääkää pidemmäksikin aikaa!


Ilona