Selityksen makua?

Tulin päättäneeksi alkuvuodesta, että olen vuoden ajan ostamatta uusia vaatteita. Olen sellaista sorttia, että mitä päätänkin,  pysyn usein tiukasti siinä. Ja niin on käynyt nytkin.

Ainakin melkein.

Jouduin reppureissullani maailman toisella puolen valinnan eteen. Valitako huikea ehkä once in a lifetime- kokemus vai pysyäkö itsepintaisesti päätöksessä? Birkenstockin terveyssandaalit eivät varsinaisesti ole kovin juhlavat kengät eikä niitä voi hyvällä tahdollakaan sulloa Smart Casual-pukukoodiin. Jättääkö siis väliin näkymät 70-kerroksisesta pilvenpiirtäjästä yli öisen miljoonakaupungin vai joustaako vähän?

Okei. Vuosi ilman uusia vaatteita-haaste salli kyllä kolme poikkeusta. Kovimmat tekijät pitävät kuitenkin nollalinjaa, eivätkä poikkeuksia salli. Tahtoisin kyllä olla se nollalinjalla menijä..mutta kun mä en omista kotonakaan yhtiäkään korkokenkiä.. Ja korkokengät ovat olleet jo vuosia hankintalistallani, koska niillä Birkenstockeilla ei oikeasti voi mennä kesähäihin tai muihin pukukoodivoittoisiin tilaisuuksiin. Että jos kuitenkin..?

Kahlattuani läpi miljoonakaupungin noin 4000-liikkeisen kauppakeskuksen jokaisen kenkiä myyvän liikkeen ja todettuani jokaisen potentiaalisen näköisen 41-kokoisen korkokengän olevan kokonsa puolesta kaikkea muuta kuin potentiaalisia, ajattelin luovuttaa. Viimeisen kenkäliikkeen valikoimasta löytyessä megaöverihuisit remmiavokkaat, joiden jalkaani laittaminen ei muistuttanut Barbin korkokenkien tunkemista Kenin jalkaan, olin varma, että universumilla oli sormensa pelissä.

Niinpä tulin käyttäneeksi ensimmäisen poikkeuksen Vuosi ilman uusia vaatteita-haasteen osalta. Saimme kuin saimmekin koottua rinkan pohjalta pukukoodin mukaisen vaatetuksen jokaiselle matkaseurueemme jäsenelle ja niin liitelin muutaman Fullmoonin ja 10-senttisten korkojen tuomalla varmuudella kohti pilvenpiirtäjäbaaria ja pääsin heittämällä sisään. Kengät olivat juuri niin epämukavat, juomat juuri niin kalliita ja näkymät juuri niin huikeita, kuin olin ajatellutkin.

P.S. Kutsuja häihin ja muihin juhlatilaisuuksiin otetaan siis vastaan!

Ilona

Elämyksiä

Lähetin eräänä päivänä kirjeen.



" Dear Brother Christmas!

Oon seukannut kohta 15 vuotta yhden tyypin kanssa. Ylämäki alamäki yhdessä kulkien näes.

On meille tän seurustelun aikana siunaantunut yksi rakkauden hedelmä, 9-vuotias poikamme. Yhteinen talolainakin on ja 100-vuotias hirsitalo.

Minun päähänpinttymästäni aloitimme noin 4 vuotta sitten toimimaan lastensuojelun vastaanottoperheenä. Näin ollen kotiimme sijoitetaan lyhyellä varoitusajalla kriisistä tulevia lapsia, jotka asuvat ja elävät kotonamme noin päivästä vuoteen. Kokopäiväinen työni on siis toimia äitinä ja huolehtia näistä lapsista.

No. Sainpa erään kerran toisenkin päähänpinttymän. Tahtoisin lähteä ystävieni kanssa reppureissulle maailman toiselle puolen.

Niin palataan tähän tyyppiin, kenen kanssa seukkaan. Niin veli, arvaapa mitä tää tyyppi sit teki?
Se otti vapaata omasta työstään ja jäi kuukaudeksi kotiin, niin, että mä pääsin mun reissulle. Se hoiti mun reissun ajan yksin arjen pyörityksen ja tavallaan mun työt. Se hoiti kuukauden kotona kolmea lasta.. meidän oman pojan lisäksi meille sijoitettua teiniä ja vauvaa.

Aika pyyteetöntä ja ehdottomasti mun mittakaavassa vuoden paras työ."

Brother Christmas oli ihan samaa mieltä kanssani. Niinpä hän päätti palkita tarinan ja miehen teon viikon hyvänä tekona ja lähettää miehelle Kouvolan Lakritsin kanssa yhteistyössä postipaketillisen tuoretta lakua. Olipas muuten kivaa yllättää mies tällaisella julkisella kiitoksella. Eikä sillä, saatan mä odottaa itsekin saavani muutaman lakupalan lempparilakuani tulevina karkkipäivinä.

 Ehdottomasti tykkäämisen arvoinen homma muuten tuo Brother Christmas ja hänen pyyteetön auttamis-ja hyväntekoprojektinsa.

P.S. Tyhjennellessäni matkakuvia kamerastani. Ääääh, haluu paratiisiin! 

P.P.S. Kuvia katsellessa arvatkaa onko vaikeuksia miettiä, mitä varten sitä rahojaan tulevaisuudessa taas säästää? Vastaus: Ei.

Ilona

Kerro terveiset lapsille

Alkukesällä se oli vielä etäinen ja saavuttamaton. -Voisinkohan mä?


Kesällä siitä naljailtiin ystävän kanssa miehelle -Joo sitten me vaan mennään.


Loppukesää kohden ääni muuttui hieman vakavamman tiedustelevaksi -Voisinkohan mä oikeesti?


Alkusyksystä neuvoteltiin jo varovaisesti -Kaksi viikkoa on ihan liian lyhyt..olisko kuukausi paha?


Syyskuussa klikkasin itselleni lennot Siem Reapiin ja paluulennon 23 päivän päästä yksin kotiin Bangkokista. Päätin alkaa käyttää hiusten, kasvojen ja vartalon pesuun yhtä ja samaa palasaippuaa.


Marraskuun alussa istuin sairaanhoitajan vastaanotolla ja jännitin neuloja. Minulle annettiin Hepatiitti-yhdistelmärokotteen ensimmäinen osa.


Kaksi kuukautta ennen lähtöpäivää ilmoitin reissuaikeistani sosiaalityöntekijöillemme. Miehelle luvattiin töistä palkatonta vapaata, jotta hän voisi tarvittaessa hoitaa matkani ajan meille sijoitettuja lapsia. Mikäli sellaisia silloin olisi.


Muistilistallani luki:
- Passikuvat viisumia varten
- Wilma-tunnukset miehelle
- Hanki luottokortti


Marraskuisena iltana olimme päättäneet tavata ystävien kanssa matkan suunnittelun merkeissä. Iltapäivällä lähetin whatsapp-ryhmäämme viestin - Tuli vauva. Mut ei se haittaa. Nähdään silti - tervetuloa meille! Edellisen hoitolapsen lähdöstä oli muutama päivä ja olin nyt viimeistään ajatellut alkaa toden teolla paneutumaan matkan suunnitteluun ja matkavarusteiden pohtimiseen. Niinhän luulin.


Joulukuussa kolme viikkoa ennen lähtöä löysin vihdoin omaan selkääni sopivalta tuntuvan rinkan. Rinkka oli viininpunainen ja alennuksessa puoleen hintaan.


Hoitovauva ei ollut hetkeäkään paikallaan. Tein pakastimeen valmiiksi yhdeksän rasiallista nakkikastiketta, viisi rasiallista jauhelihakastiketta, litran pinaattikeittoa ja kolme tomaattikastikerasiaa. Mies sanoi - Hyvin sä vedät.


Ostin rautakaupasta kuusi metriä narua, jolle voisi ripustaa pyykkejä kuivamaan. Sitten rannalla. Pohdin tarvitaanko moskiittoverkkoa, linkkuveistä ja vaijerilukkoa rinkalle? Entä henkivakuutusta?


Kaksi viikkoa ennen matkaa kävelin vakuutusyhtiön konttoriin ja hankin matkavakuutuksen.


Kaksitoista päivää ennen lähtöä kuulimme, että vauva olisi meillä varmuudella vielä tammikuussa.


Viikko ennen matkaa kirjoitin muistilistan, jossa luki:

MUISTA OSTAA
- linkkupuukko
- rahavyö
- 18 in 1 - saippua
- semmonen superohut matkapyyhe
- niskatyyny/puhallettava


MUISTA PAKATA
- lippis
- kuumemittari, laastareita, särkylääkettä
- taskulamppu
- kamera ja laturi
- pikkupuhelin + laturi
- älypuhelin + laturi
- aurinkolasit
- muutamat piilolinssit
- korvatulpat
- vakuutuspaperi
- lentoliput
- passikopiot
- pesulappu
- palasaippua
- konjac sponge
- kynä
- käsidesi, puhdistuspyyhekitä
- snorkkelit ja räpylät?
- kangastossut?


MUISTA KOPIOIDA SÄHKÖPOSTIIN
- kuvat matkustusdokumenteista
- puhelinnumerot
- vakuutuspaperit
- kuva passista


Mies seuraili pakkaussuunnitelmiani ja totesi - Rambo lähti viidakkoon pelkän veitsen kanssa. Et sä tarvii muuta, kuin veitsen.


Kuusi päivää ennen lähtöä heräsin aamulla aikaisin pojan kömpiessä kainalooni. Selasimme aamuhämärässä puhelimen näytöltä linkkuveitsiä ja retkityynyjä. Poika kysyi - Miks sä äiti lähdet? Vastasin, että joskus äitienkin pitää päästä ja silitin pojan päätä.


Ostin ruokakaupasta kaksi paketillista wc-paperia, 30 äidinmaidonkorvike-tetraa ja 40 hedelmäsosepurkkia, jotka järjestelin kauniisiin riveihin tuvan kaappiin. Siirsin miehen puhelimeen vauvan äidin ja mummien sekä työntekijöidemme puhelinnumerot.





Kuusi yötä lähtöön
Ilona

Lyhytlomalainen

Mies lanseerasi kesällä uuden termin. Lyhytlomalainen.


Koska minä olen miehen näkökulmasta lomaillut tammikuusta lähtien, hän laskee lomani kestäneen kahdeksan kuukautta. Tammikuussahan meiltä lähti edellinen kriisisijoitettu vauva uuteen pitkäaikaiseen perheeseensä ja jäin tauolle vastaanottoperhetyöstä. Tämän tauon aikana olen ollut vastuussa vain 9-vuotiaan pojan ja teinin "hoitamisesta". Ja talomme remontoinnista ja kotitöistä, kaupassa käynnistä ja kaikesta, mikä liittyy arjen pyörittämiseen kotona.


Niin no. Olen minä kyllä tainnut lomailla jokaisen mittapuun mukaan. Eipä tämä arjen pyörittäminen tehden asioita, joista tykkää, ole nimittäin kovin kuormittavaa ollut. Ja lomaa tai töitä, ei ne kotityöt siitä paletista katoa.


Joka tapauksessa. Mies normaaleine työkuvioineen vietti kuukauden pituisen kesäloman. Kuukausi lomaa vastaan kahdeksan kuukautta lomaa - kuukauden pituinen lomailija on lyhytlomalainen. Koska lyhytlomalaisen loma on lyhyt, pitää siitä ottaa kaikki irti. Näin ollen lyhytlomalaisen tarpeet saattavat mennä välillä elämäntapalomailijan ohitse.


Mutta niin koitti sekin päivä, kun minun vastaanottoperhetyöhön paluu alkoi häämöttää ja lomaa oli jäljellä enää kuukausi. Kaiken logiikan mukaan siirryin siis lyhytlomalaiseksi. Tähän sellainen kyyneleet silmissä naurava hymiö.


Mitä tekee lyhytlomalainen juhlimisen, rannalla makailun, huonekalujen kunnostuksen ja pihatöiden lisäksi?


Lyhytlomalainen pakkaa makuupussin, ruokaa, marjapoimurin, bikinit ja teltan mukaan ja lähtee yöksi metsään. Kahtena viikonloppuna peräkkäin. Ystävän kanssa, ilman lapsia. Hän keskustelee syvällisiä myöhään yöhön, syö suklaakuorrutettuja kuivahedelmiä, peseytyy järvessä, ui lumpeiden seassa, kuuntelee loputonta hiljaisuutta, vähän jännittää nukkumista keskellä ei mitään, poimii marjoja pimeän tuloon ja aloittaa aamun marjojen poimimisella. Nauttii joka hetkestä ja palaa taas virkistyneenä kotiin.


Ja jos säästä puhutaan, on lyhytlomalaisen säälomat olleet mitä mainioimmat. Aurinko on paistanut noin joka päivä.






Ilona

Natsiäitivaimokkeen tuliaismanipulointiaikaansaannos

Mies teki pari viikkoa sitten lähtöä lomamatkalle. Kyllä, ilman perhettä. Sehän passasi kaikille ja viihdyttiin.

Ennen reissua käytiin keskusteluja tuliaisista. Mies valitti, kuinka minulle on mahdoton tuoda mitään tuliaisia. Kuinka hän lannistuu, kun kerta toisensa jälkeen epäonnistuu. Minä siihen, että eikö hän minua yli kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen sen vertaa tunne, että olisi jättänyt sen mummohajuveden sinne Egyptiin, tai sen keltaisen matkamuistoturistipaidan sinne Tunisiaan?


Entä lapset? - Pojalle et kyllä tuo mitään turhaa ja jos lainateinille ostat jotain, niin osta jo Suomen päästä lentokentältä, ettei tule mitään feikkiä.


Niin sitä mies soitteli minulle jo lentokentällä ahdistuksissaan, kuinka hän ei osaa ostaa mitään teinille - Korujen ostaminen on mahdotonta! Onko täällä edes mitään koruliikettä!??
Oiskohan tää hyvä?


Reissun aikana tasaisin väliajoin mies lähettää ahdistuneita viestejä siitä, kuinka hän on kiertänyt useita kertoja ja useita tunteja lomakohteessa etsien pojalle tuliaisia - Se kyllä tykkäis jostain pelipaidasta vai ostaisinko mä sille jonkun jalkapallojoukkueen pyyhkeen? Nää on kyllä kaikki feikkejä. - Enkä haluis ostaa mitään karkkia, kun en oikeen tue sellaista.


Minä vastaan vuoropäivinä
- Et kyllä osta mitään turhaa halpatyövoimalla teetettyä krääsää.
- Minä täällä yritän karsia ja päästä eroon kaikesta turhasta, että et varmasti osta. 
- Mitä sitten jos poika pettyy, kun ei saa peliasua, kyllä elämässä täytyy oppia pettymään.
- Kyllä se tietysti tykkäisi fudispyyhkeestä, mutta EI SE TARVII!
- Osta vaikka lentokentältä karkkia. Voi sitten karkkipäivinä syödä vähitellen.


Mies palaa valehtelematta viikon jokaisena päivänä samaan tuliaisasiaan ja minä alan jo ahdistua, että keskittyisi hemmetti olennaiseen - lomailuun!


Viimeisenä lomapäivänä mies lähettää viestin - Mä en sitten tuo pojalle mitään ja sä saat selittää sille.


Ja niin koitti lauantai ja miehen kotiinpaluupäivä. Poika sai tuliaisiksi jättimäisen tikkarin, vaimoke sai ison valkoisen Tobleronen ja lainateini sai arvokkaan Guessin hopeakorun. Tasan meni onnen lahjat, kaikki olivat tyytyväisiä eikä kukaan joutunut selittelemään kenellekään enää yhtään mitään.


Mitä tästä opimme?
Olisit kuunnellut mua heti kättelyssä. 
Nainen on aina oikeassa.





Ilona

Ei pettänyt

- Mennään sillain leppoisasti.

- Ai ootko sä nähnyt leppäkerttuja? Kakskytkakspistepirkkoja, seitsenpistepirkkoja vai kakspistepirkkoja? Kakskytkakspistepirkot ja kakspistepirkot tunnistaa kyl aika helposti.

P.S. Kai sen voi laskea aika leppoisaksi lomaksi, kun raskain asia lomalla oli aurinkorasvan levittäminen.

P.P.S. Parga ei kyllä koskaan petä.

P.P.P.S. Toin muuten teille tuliaisia. Pidetään tutkalla!

Ilona

Arrivederci!

Seuraavat kaksi viikkoa vietän tuon ison kiven vasemmalla puolella vilttini kanssa. Kaivelen varpaanvälejä, keräilen meren hiomia kiviä, lotraan aurinkorasvaa, käännän kylkeä ja välillä pulahdan mereen snorkkelin ja räpylöideni kanssa.




Ilona