Viimeisen lainavauvan lähdöstä on hirveän kauan. Olen odotellut puhelimen soivan. On jännittävää odottaa millaista pakettia sieltä tarjotaan. Kahta sisarusta, vastasyntynyttä vauvaa, yksivuotiasta tyttöä vai viisivuotiasta poikaa.
Saamme perheenä itse määritellä profiilin, millaisella ikähaarukalla töitä teemme. Sijoittava taho pohtii jokaisen sijoitukseen lähtevän lapsen kohdalla, mikä sillä hetkellä vapaana oleva perhe sopisi parhaiten kyseiselle lapselle. Tämän jälkeen perheelle soitetaan ja kerrotaan se, mitä lapsesta ja lapsen tilanteesta tiedetään. Sitten on päätöksen aika, tulisiko tämä lapsi meille?
Tällä hetkellä meidän kohdalla taitaa lukea jotain tähän tyyliin: Mielellään pieni vauva. Mahdollisesti sisarukset.
Toisinaan meille on tarjottu isompia lapsia tai sisaruksia, mutta usein kieltäydyn. Pääasiallisesti hoidamme vauvoja. Koen, että ammattitaitoni ja kokemukseni pohjalta voin tarjota vauvoille hyvän paikan. Ovat ihan hirmuisen tervetulleita.
Ja nyt on vauvarintamalla ollut kovin hiljaista.
Kunnes jokin aika sitten sain puhelun. En ollut uskoa todeksi. Jotain, mitä olin kauan odottanut ja juuri sitä, mitä olin toivonut. Sydän pamppaillen kaivoin kaapin perältä ne pienimmät mahdolliset vauvanvaatteet esille. 46cm- ja 50cm kokoiset. Haistelin vaatteita ja viikkasin ne kauniisiin pinoihin. Keitin tuttipullot ja tutit. Kävin ostamassa pikkuruisia vaippoja ja äidinmaidonkorviketta. Viikkasin harsot. Ompelin hoitoalustaan uuden kauniin päällisen. Kaivoin kehdon esille ja vaihdoin vauvansänkyyn uudet lakanat. Siivosin vaatehuoneen ja asettelin makuupussit valmiiksi vaunukopan pohjalle.
Odotin. Ehdimme käydä hoitamassa vauvaa. Antamassa vauvan haistella tuoksuamme, tuntea meidän kosketuksemme. Että olisi sitten turvallisemman tuntuista muuttaa meille. Kerroimme pojan kanssa vauvalle, että me olemme hänen uusia hoitajiaan. Lähtiessämme vauvan luota, poika kävi silittämässä pientä ja sanomassa: -Huomenna sinä sitten muutat meidän luokse, nähdään pian.
Kun huominen tuli, kuulin, ettei vauva tule.
Sanotaan, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Kai mä kohta olen aika vahva. Tai ainakin mulle alkaa kehittyä hitonmoinen pettymyksensietokyky.
Ilona