Elämyksiä

Lähetin eräänä päivänä kirjeen.



" Dear Brother Christmas!

Oon seukannut kohta 15 vuotta yhden tyypin kanssa. Ylämäki alamäki yhdessä kulkien näes.

On meille tän seurustelun aikana siunaantunut yksi rakkauden hedelmä, 9-vuotias poikamme. Yhteinen talolainakin on ja 100-vuotias hirsitalo.

Minun päähänpinttymästäni aloitimme noin 4 vuotta sitten toimimaan lastensuojelun vastaanottoperheenä. Näin ollen kotiimme sijoitetaan lyhyellä varoitusajalla kriisistä tulevia lapsia, jotka asuvat ja elävät kotonamme noin päivästä vuoteen. Kokopäiväinen työni on siis toimia äitinä ja huolehtia näistä lapsista.

No. Sainpa erään kerran toisenkin päähänpinttymän. Tahtoisin lähteä ystävieni kanssa reppureissulle maailman toiselle puolen.

Niin palataan tähän tyyppiin, kenen kanssa seukkaan. Niin veli, arvaapa mitä tää tyyppi sit teki?
Se otti vapaata omasta työstään ja jäi kuukaudeksi kotiin, niin, että mä pääsin mun reissulle. Se hoiti mun reissun ajan yksin arjen pyörityksen ja tavallaan mun työt. Se hoiti kuukauden kotona kolmea lasta.. meidän oman pojan lisäksi meille sijoitettua teiniä ja vauvaa.

Aika pyyteetöntä ja ehdottomasti mun mittakaavassa vuoden paras työ."

Brother Christmas oli ihan samaa mieltä kanssani. Niinpä hän päätti palkita tarinan ja miehen teon viikon hyvänä tekona ja lähettää miehelle Kouvolan Lakritsin kanssa yhteistyössä postipaketillisen tuoretta lakua. Olipas muuten kivaa yllättää mies tällaisella julkisella kiitoksella. Eikä sillä, saatan mä odottaa itsekin saavani muutaman lakupalan lempparilakuani tulevina karkkipäivinä.

 Ehdottomasti tykkäämisen arvoinen homma muuten tuo Brother Christmas ja hänen pyyteetön auttamis-ja hyväntekoprojektinsa.

P.S. Tyhjennellessäni matkakuvia kamerastani. Ääääh, haluu paratiisiin! 

P.P.S. Kuvia katsellessa arvatkaa onko vaikeuksia miettiä, mitä varten sitä rahojaan tulevaisuudessa taas säästää? Vastaus: Ei.

Ilona

Kuitti

Kimeä-äänisten miesten kiljahtelut kuuluivat kadulta ylös hostellin huoneeseen, jossa yksi väsynyt matkustaja istui viileällä laattalattialla ja kuivatteli valkoista lakkaa kynsissään. Hän oli juuri hyvästellyt vielä toisen kuukauden reissua jatkavat ystävänsä iltajunalle ja oli tästä hetkestä eteen päin oman onnensa nojassa. Edessä oli 24 tuntia matkustamista kohti

kotia. Ajatukset harhailivat elämän kunnioittamisessa. Väsynyt matkustaja oli juuri kävellyt ympäri Bangkokin katuja ja todistanut vieressään tapahtunutta onnettomuutta, jossa ihminen levisi märäksi läntiksi kadulle.

Koti-ikävä iski juuri oikeaan aikaan.

Birckenstokit oli pakattu rinkkaan, likapyykit sullottu muovipussiin ja viimeiset roposet käytetty Tiikeribalsamiin. Matkalle mukaan pakatuista neljästäkymmenestä käsien tehopuhdistuspyyhkeestä oli jäljellä kolme. Väsynyt matkustaja oli välttynyt matkallaan sairauksilta ja taudeilta, mistä hän oli erityisen kiitollinen.

Takana oli muistorikas reissu. Kuusi täysin erilaista paikkaa. Alkeellisia oloja, turistien kansoittama ranta, letkeä paratiisi reggaebaareineen, yltiörauhallinen piskuinen saari häikäisevine rantoineen, kulunut pikkukaupunki vähäisine turisteineen ja viimeiseksi viehättävä miljoonakaupunki käsittämättömine temppeleineen, paahteisine katuineen, valtavine kauppakeskuksineen ja ylellisine pilvenpiirtäjäbaareineen.

Kuukausi intensiivistä aikaa ystävien kanssa. Yksin olo tuntui yhtäkkiä kovin yksinäiseltä. Hostellihuoneen ovi kävi. Uudet reissaajat astuivat huoneeseen ja alkoivat jakaa sänkypaikkoja keskenään. Väsynyt matkustaja palasi ajatuksistaan tähän hetkeen, katsoi kelloa, toivotti reissaajille hyvät matkan jatkot ja kirjautui ulos hostellista.

Kotimatka oli alkanut.

Ilona

Kerro terveiset lapsille

Alkukesällä se oli vielä etäinen ja saavuttamaton. -Voisinkohan mä?


Kesällä siitä naljailtiin ystävän kanssa miehelle -Joo sitten me vaan mennään.


Loppukesää kohden ääni muuttui hieman vakavamman tiedustelevaksi -Voisinkohan mä oikeesti?


Alkusyksystä neuvoteltiin jo varovaisesti -Kaksi viikkoa on ihan liian lyhyt..olisko kuukausi paha?


Syyskuussa klikkasin itselleni lennot Siem Reapiin ja paluulennon 23 päivän päästä yksin kotiin Bangkokista. Päätin alkaa käyttää hiusten, kasvojen ja vartalon pesuun yhtä ja samaa palasaippuaa.


Marraskuun alussa istuin sairaanhoitajan vastaanotolla ja jännitin neuloja. Minulle annettiin Hepatiitti-yhdistelmärokotteen ensimmäinen osa.


Kaksi kuukautta ennen lähtöpäivää ilmoitin reissuaikeistani sosiaalityöntekijöillemme. Miehelle luvattiin töistä palkatonta vapaata, jotta hän voisi tarvittaessa hoitaa matkani ajan meille sijoitettuja lapsia. Mikäli sellaisia silloin olisi.


Muistilistallani luki:
- Passikuvat viisumia varten
- Wilma-tunnukset miehelle
- Hanki luottokortti


Marraskuisena iltana olimme päättäneet tavata ystävien kanssa matkan suunnittelun merkeissä. Iltapäivällä lähetin whatsapp-ryhmäämme viestin - Tuli vauva. Mut ei se haittaa. Nähdään silti - tervetuloa meille! Edellisen hoitolapsen lähdöstä oli muutama päivä ja olin nyt viimeistään ajatellut alkaa toden teolla paneutumaan matkan suunnitteluun ja matkavarusteiden pohtimiseen. Niinhän luulin.


Joulukuussa kolme viikkoa ennen lähtöä löysin vihdoin omaan selkääni sopivalta tuntuvan rinkan. Rinkka oli viininpunainen ja alennuksessa puoleen hintaan.


Hoitovauva ei ollut hetkeäkään paikallaan. Tein pakastimeen valmiiksi yhdeksän rasiallista nakkikastiketta, viisi rasiallista jauhelihakastiketta, litran pinaattikeittoa ja kolme tomaattikastikerasiaa. Mies sanoi - Hyvin sä vedät.


Ostin rautakaupasta kuusi metriä narua, jolle voisi ripustaa pyykkejä kuivamaan. Sitten rannalla. Pohdin tarvitaanko moskiittoverkkoa, linkkuveistä ja vaijerilukkoa rinkalle? Entä henkivakuutusta?


Kaksi viikkoa ennen matkaa kävelin vakuutusyhtiön konttoriin ja hankin matkavakuutuksen.


Kaksitoista päivää ennen lähtöä kuulimme, että vauva olisi meillä varmuudella vielä tammikuussa.


Viikko ennen matkaa kirjoitin muistilistan, jossa luki:

MUISTA OSTAA
- linkkupuukko
- rahavyö
- 18 in 1 - saippua
- semmonen superohut matkapyyhe
- niskatyyny/puhallettava


MUISTA PAKATA
- lippis
- kuumemittari, laastareita, särkylääkettä
- taskulamppu
- kamera ja laturi
- pikkupuhelin + laturi
- älypuhelin + laturi
- aurinkolasit
- muutamat piilolinssit
- korvatulpat
- vakuutuspaperi
- lentoliput
- passikopiot
- pesulappu
- palasaippua
- konjac sponge
- kynä
- käsidesi, puhdistuspyyhekitä
- snorkkelit ja räpylät?
- kangastossut?


MUISTA KOPIOIDA SÄHKÖPOSTIIN
- kuvat matkustusdokumenteista
- puhelinnumerot
- vakuutuspaperit
- kuva passista


Mies seuraili pakkaussuunnitelmiani ja totesi - Rambo lähti viidakkoon pelkän veitsen kanssa. Et sä tarvii muuta, kuin veitsen.


Kuusi päivää ennen lähtöä heräsin aamulla aikaisin pojan kömpiessä kainalooni. Selasimme aamuhämärässä puhelimen näytöltä linkkuveitsiä ja retkityynyjä. Poika kysyi - Miks sä äiti lähdet? Vastasin, että joskus äitienkin pitää päästä ja silitin pojan päätä.


Ostin ruokakaupasta kaksi paketillista wc-paperia, 30 äidinmaidonkorvike-tetraa ja 40 hedelmäsosepurkkia, jotka järjestelin kauniisiin riveihin tuvan kaappiin. Siirsin miehen puhelimeen vauvan äidin ja mummien sekä työntekijöidemme puhelinnumerot.





Kuusi yötä lähtöön
Ilona